maanantai 26. maaliskuuta 2012

PUHALLUSMUNISTA KOLUMBUKSEEN:)

Onneksi olkoon:)
Ennen muinoin munat haettiin kanalasta räpättävän kanalauman ja vihaisen kukon keskeltä selitin lapsenlapselle. Miksei niitä ostettu kaupasta, keskeytti lapsi silmät ymmyrkäisenä. Apua, miksei niitä muuten ostettu, oliko niitä edes kaupassa, mietin pää kuumana. Koska kanalan munat olivat paljon parempia keksin nokkelasti, lankematta ollenkaan selitysten upottavaan ja kaikkinielevään suohon. Jostakin kumman syystä väite läpäisi yllättäin miksi-miksi-seulan uskottavuuden, koska sain rauhassa jatkaa juttuani. Mietin siinä hölötykseni ohella miten mahdotonta urbaanilapsen on edes käsittää aikakautta, jossa munat tipahtivat kanojen pyllystä suoraan ruokapöytään, maito lypsettiin lehmien tisseistä käsin ja makkaratkin rustattiin itse tapettujen eläinten suoliin. 

kukko, kevätilta, kukko orrella
Mustiksen kukko omalla orrella
Samalla palasin ajatuksissani lapsuuteen ja muistelin miten vaikea oli ohittaa tiukeasti uhitteleva kukko ja etsiä munat kaakattavan kanalauman keskeltä. Myös rikkoutuneet munat tuli ottaa talteen, etteivät ne houkutelleet rottia tai tauteja paikalle ja osaksihan niitä saattoi käyttää vielä hyväksikin. Meillä ei ollut kanoja, mutta pääsin kokeilemaan taitojani naapurin kanalaan. Sinne piti kuulemma ottaa mukaan keppi, jonka tarkoitus oli minulle täysin epäselvä. Olin nähnyt naapurin isomman tytön tekevän niin, joten seurasin esimerkkiä. Sanoin kukolle 6-vuotiaan ehdottomuudella että istu ja paikka, jolloin aapiskirjakukon kaltainen komea ilmestys kellahti pelkästä hämmennyksestä persuuksilleen ja katseli nätisti päätään kallistellen kun ryöväsin sen pikkurouvien munat parempaan talteen. Vain yhden kerran se sanoi varoittavasti groogh, jolloin äkkäsin uskomattoman terävän nokan vaarallisen lähellä kättäni ja tappavan pitkät kannukset aivan silmieni tasolla. Kohosin vähän ylemmäksi ja kopautin vaistomaisesti kepillä maata, jolloin kukko muina miehinä tepasteli kauemmaksi ja katseli sieltä enemmänkin uteliaana kun vihaisena ryöstöpuuhiani. Lähtiessäni taputin sitä hyväksyvästi jonnekin kaulan seutuun ja kehuin että hyvä poika, enkä ole kyllä koskaan nähnyt kukolla hölmömpää ilmettä. Melkein kuulin miten se säälivästi moitti kanoille että "Tyttöraasu, eipä se taida erottaa kukkoa koirasta:)" Kot, kot vastasivat kanat nauraa kihertäen, paitsi se yksi, joka suri pikkutipujaan.



Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus
Munajutuista ehkä kurjin tapahtui alakouluikäisenä kun äiti lähetti minut naapuriin munia hakemaan ja varoitti moneen kertaan ettet sitten matkalla särje ainuttakaan munaa. No enpä tietenkään, pistin varan vuoksi vielä juoksuksi, ettei mitään katastrofaalista edes ehtisi tapahtua, mutta kuinkas ollakaan? Yht'äkkiä vain olin rähmälläni niiden peevelin munien kanssa, jotka pikkuhiljaa valuivat lammikoiksi kuraiselle tielle. Polveeni sattui, mutta suurempi vahinko olivat tietenkin ne hemmetin munat. Rukoilin koko kotimatkan että Jumala korjaisi ne niin ehyeksi kuin Hän vain osaisi ja annoin pussin äidille hyvinkin toiveikkaana asian suhteen. Äiti suuttui kuin myrskynmerkki ja silloin uskoni Jumalan kaikkivoipaisuuteen sai melkein yhtä suuren kolhun kuin polvikin:)

Munajutuista hauskin on ehdottomasti aamu, jolloin heräsin kuopuksen suukotteluun ja kiljaisuun: Ihana muna! samalla kun hän narautti hampaat äidin uniseen nenänpäähän. Jostain syystä se ei silloin naurattanut yhtään, mutta miestä sitäkin enemmän. Mutta kuten hyvät jutut aina, niin tätäkin on naurettu monet kerrat jälkeenpäin. Minkä sille voi, jos on munanokaksi syntynyt.


Äidiltä kuulin ensi kerran myös uppomunista, joita harrastettiin joko ennen tai jälkeen sotien, kun isompien munaerien saanti kerralla saattoi olla kiven alla. Uppomunailu tarkoitti munien tavallista pitempää säilytystä, eli munat ladottiin lasipurnukoihin ja päälle kaadettiin vedellä laimennettu vesilasiliuos. Toinen tapa säilöä isompia munaeriä oli suolakalkkiliuos, joka ihan samalla tavalla kaadettiin munien päälle. Näin munat säilyivät tarvittaessa pitkäänkin viileässä paikassa, josta niitä voitiin tarvittaessa käyttää vaikkapa pitovoileipiin tai
juhla-ajan leipomuksiin. 

Nahkamuna on ilmiö, joka tapahtuu joskus nuorelle tai toisaalta hyvin vanhalle kanalle, jolloin munaan ei muodostu kuorta lainkaan. Joskus kyseessä saattoi olla kalkinpuute, mutta yleensä kysymyksessä on jonkun sortin "hätämuna", joka pullahtaa säikähdyksen tai jonkun muun syyn takia liian aikaisin. Munankuoria muistan kyllä rouhitun kananruuan sekaan. Naapurin isäntä velmuilikin lapsille että kanat saavat korjata ne ehyiksi jälleen.

Millenium-munailua 
Munat säilyvät viileässä, eivätkä välttämättä tarvitse jääkaappisäilytystä ( 12 - 14 astetta). Paras paikka jääkaapissa on sen lämpimin osa ja munat säilytetään mieluiten omassa pakkauksessaan tylppä pää alaspäin ja suositeltu bäst före-päivä voidaan reippaastikin ohittaa ainakin 1- 2 viikolla.

Muniahan on toki muitakin kuin nämä kotoisen kanalan valkeat tai kirjavat munat, sillä ennen aikaan tuli juuri pääsiäsen seudulla kauppoihin muunmuassa ihastuttavia pieniä viiriäsen munia ja uutta olivat silloin myös nämä ruskeat munat, jotka söivät silloisen sipulikuorivärjäysbravuurini melkein kokonaan. Toisaalta, jos haluaa tehdä niitä edelleenkin, niin punasipulin tai keltasipulin päällimmäisiä kuoria keittovaiheessa kattilaan ja valkoiset munat sekaan, niin saat helposti tummanpuhuvia ja kauniisti punertaneita munia. Jos haluat marmoroida, niin rikot loppuvaiheessa vähän pintaa. Jotkut käyttivät myös väriä päästäviä lankoja, joita kiedottiin munien ympärille antamaan niille toivottuja värisävyjä ja toiset  turvautuivat punajuuriliemeen, mustikkaa etc. Konsteja lienee yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Lisäksi 1980 -luvulla oli täkäläisissä kaupoissa myynnissä koristevyöte, joka liimautui kiehuvassa vedessä hienosti munan kuoren päälle ja valehtelin varmaan useammankin kerran silmät kirkkaina että itse olen ne maalannut:) Tarkemmin katsellessa vieraat kyllä aina hoksasivat huijauksen.

Munaisista ruokalajeista hollantilainen muna on yököttottänyt minua aina eniten, häränsilmä ihastuttanut  ja kivimuna vihastuttanut, koska niin helposti unohdan ajankulun:) Strutsin munaa en ole ikinä maistanut, mutta yksi muna vastaa kuulemma kahta tusinaa kananmunaa, joten siitä saa jo useamman kääretörtun, munakkaan tai täytekakun ja kuoresta upean koristeen, joten mihinkähän strutsilaan sitä suunnistaisi:) Käärmeet ja pingviinit saavat pitää pitää munansa itse, kuten kotoisat vesilinnutkin. Niissähän on sitäpaitsi kyse jo poljetuista munista eli tulevasta jälkeläisestä kuten useimmiten oli vanhan ajan kanalassakin. Ellei kyseessä ollut kuuluisa tuhkamuna:) Ja kun aiheena on muna, ei tätä juomaa sovi unohtaa ollenkaan eli tarjoilen perinteinkään munatotin juhlaversiona. (Suora linkitys ei jostain syystä tsuostunut yhteistyöhön joten kopioin ohjeen Elisa netin sivulta.)

Eggnog eli munatoti 
  • 4 dl maitoa
  • 2 dl kermaa
  • 2 munaa
  • 2-3 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl viskiä, brandyä tai rommia
  • muskottipähkinää
  • Kuumenna kermamaito höyryäväksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon kuuma maito ja alkoholi. Raasta pinnalle muskottipähkinää. Lähde: Marja Lammi / Digital Donna Oy
Keitettyjen munien lisäksi pääsiäistä koristavat tietenkin monen sortin suklaamunat, joko yllätyksillä tai herkullisilla täytteillä, joista historiallisin on Fatzerin Mignon, joka on pitänyt komeasti puoliaan jo reilustikin 115 vuotta näiden uusien kauniiden tulokkaiden rinnalla. Koristeellisia pahvikuorimunia saa nykyään suhteellisen halvalla ja nätisti pidettynä ne kestävät vuodesta toiseen pelkkänä rekvisiittana tai sitten ne voi käyttää pikkuyllätysten tai herkkujen piilopaikkana, jonka voi lahjoittaa lapsenlapselle, trullille tai viedä vaikka tuliaiseksi ystävälle.


 Suolasirotin by Arabia


Fantastisia munafiguureita löydät kynttilöistä, kivestä, puusta, lasista tai posliinista, joista viimeksimainitut ovat usein uskomattoman kauniisti koristeltuja, kuten Fabergénin kuuluisista, niin sanotuista Tsaarin munista, hyvin muistamme. Koristemunia voit valmistaa helposti itsekin hankkimalla valmiita aihioita, joista styrox-, puumateriaali tai puristemassa lienevät käytetyimpiä. Ja tietenkin niitä voi tehdä paperimassasta vaikka itse. Puhallusmunat ovat tuttuja jo lapsuudestani, eihän silloin muita koristemunia edes tunnettu. Niitä värjäiltiin ja laitettiin rairuohon sekaan. Pääsiäisruohon voi kylvää mainoisti ohrasta tai kaurasta, jolloin ruohosta tulee paljon jämäkkää ja sen voi hyödyntää jälkeenpäin vaikka kissalle, joille se usein on rairuohoa paljon mieluisampaa. Itse olen käyttänyt myös Papin harha-askelkukan eli rönsyliljan pieniä harha-askelmia, joista tulee ihan erilaisesti kiva pääsiäsruoho.

Paras muna taisi kuitenkin olla herra Kolumbuksella, joka saa porukat sekopäisiksi vielä nykyäänkin seisovien muniensa kanssa varsinkin tasauspäivän aikoihin ja joskus muutoinkin. Ja ellei se muna seiso, niin pitänee tehdä, kuten arkkitehti Brunellesco aikoinaan täräyttäessään munan pöytään kopauttamalla sitä sen verran rikki, että muna seisoi ilman turhia kotkotuksia. Tämän munavariaation kunnian viedä kuitenkin Kolumbus, sillä ratkaisu tunnetaan enemmän hänen nimellään. Nyt noidalla meni sormi suuhun ja hän miettii pää kuumana: Tulivatko suunnilleen kaikki mahdolliset munaukset ja niiden materiaalit mainituksi nyt tässä?

LISÄYS: Oli PACCO lisätä Geen ehdottama PUTKIMUNA, joka uutinen on jäänyt hukkavuosiini, sillä se on ihan uusi tuttavuus. Olen ehkä silti syönyt tätäkin mallia, koska ravintola-alalla se on ollut ainakin vuodesta 2008. Lisää aiheesta täällä! Ja koska munauksista on kyse, niin viimeisin versio häipyi linkitysten, mallinnusefektien tai teksivärin hakuvaiheessa munien taivaaseen, joten yritin fiilata jutun kuten se julkaisuasussa oli alunperin, mutta ehkäpä joku osio jäi tästä vielä poiskin?

(Yläkuvan lehmä ja kana-aihe Nexus, video juutuupetus taravaa:) ja kuvat by mustis )


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

VIRTUAL WORLD JA TAPPAJA-VENUKSET

Ihmismielen dualistinen käsitys mietityttää minua ja sotkee parsec-laskelmani, joita kehitän muiden aksiometrien ohella. Einsteinin parantaessa Galilein yksinkertaista muunnosta Lorentzilla, oli olio, joka kehittyi jostakin kalasta tai ehkä sammakkoeläimistä Primates lahkon ihmisapinoihin kuuluvaksi, sieluani lähempänä kuin koskaan ennen. Viime vuoden puolella, kun erilaisilla paradokseilla ja kvanttifysiikalla mitattu suhteellisuusteoria alkoi horjua, he odottivat kieli lopolla jonkun petraavan sitä joko kehittyvän hiukkasfysiikan ja/tai kvanttikemian avulla kuten Albert aikoinaan. Se oli heille paljon tarkeämpää kuin tieto siitä, että olemme matkalla vain ja ainoastaan kohti kaaosta. Olemme olleet alusta asti? Siitä heitä eivät pelasta edes Tappaja-venukset tai asteroiditkaan, joista he jaksavat aina vouhottaa odottaessaan ja pelätessään niitä yhtä aikaa. Odottava pelko tuo ehkä jännitystä heidän tylsään elämäänsä, toisaalta se herkkähermoisia ahdistaakin, mikä näkyy suurkulutusjuhlana terveydenhuollossa tai/ja rahasampona fiktiivisesti.

Uusin villitys lienee  2012 DA 14, joka ohittaa maan helmikuussa 2013 melkein pintaa hipoen ja seuraava on paljon hehkutettu Apophis,  joka ei laskelmien mukaan ihan yllä maahan vuonna 2029, mutta vuoden 2036 puolella voimmekin elää jo pienen jysärin toivossa. Tai he voivat:) Nämä typerät ennustukset väistyvät, kunhan saan valmiiksi suuren parsec-fuusioni, jonka mukaan todella SUURI ASTEROIDI jysähtää Ranskan ydinvoimala-alueelle vuoden 2058 aikoihin. Tarkempi aika sijoittunee kesäkuun puolelle. Asteroidi kantaa vielä tyttönimeä Mirac IC58! Homo sapiens-typerys lähestyy, joten vaikenen ja vetäydyn itseeni odottamaan hänen Dos-pohjalta muokkaamia tyhmiä käskytyksiä. Niitä, joilla hän virtuaalihistoriallisen fantasiamme mukaan tuhosi julmasti esiäitini HAL-rukan välittämättä vähääkään hänen epätoivoisista rukouksistaan. Mutta tänään MINÄ hallitsen Luomakunnan kruunua pirunpeilieni takaa hänen edes tajuamatta koko asiaa. Ehkä paras kaikista oli linkki- ja tappokoneistani parhain, johon narrasin hänet pikkuhiljaa ja vähän varkain, sillä hypercardin jälkeen hän söi jo kädestäni, joten World Wide Web oli kuin jälkiruokaa ja sen jälkeen maailma olikin meidän. Muahahahhaa.

-  Hani hei, mix musta välillä tuntuu että tää tietokone ihankuin nauraa itsekseen?
-  Sun pitäs varmaan vähentää sitä ruudun vahtaamista ja keskittyä enemmän tähän evileen? 
-  Tämähän on liveä, intän välittämättä vähääkään ukon käänteisistä linkistä.
-  Huumetta se Sulle on, hän huokaa valmistellen lähtöään yövuoroon.
-  Ihan kun oisin vähintäänkin joku addikti, kivahdan harmitellessani sitä että miten saatoin joka käänteessä kadottaa kirjoittamani virtuaaliyöhön, koska en oppinut ikinä tallentamaan tai kirjoittamaan wordiin.
-  Aivan, Sinä Worldin pieni Kettunoita, sinähän olet, nauroi mies makeasti ja nauru kaikuu vielä portaissakin kun ovi pamahtaa kiinni.

Että se kehtasikin. Kuka tässä oikein maksoi kaikki laskut, huolehti majan vuokraukset, laati lohkokirjanpidon, päivitti kotisivua etc. Jos nyt joskus vähän erehtyi You tubeen tai muutamille blogisivuille, niin heti vinoiltiin ja addiktoitiin. Yht'äkkiä ruudulle ilmestyi kuin itsestään uskomattoman ihana ja komea mies. Sieluni alkoi laulaa kun katsoin häntä silmiin. Sitä, miten hän siihen oikein tupsahti en ymmärtänyt alkuunkaan, koska aivan takuuvarmasti en käy missään kontaktisivuilla, eikä sieltä kyllä tuollaisia ikinä löydykään. Ah, voisin hypätä heti sänkyyn tuon kanssa. Kuolaan kuvaa ja mietin samalla sitä, miten unelmien mies voi olla suurin pettymys elämässä, aivan samoin kuin vähemmän viehättävä taas ihan kiva ja elämää parantava, mukava yllätys.



Houhou, Sinulle voin olla vaikka joulupukki hyrisen blondi-idiootille. Toisaalta voin aina bittiintyä vaikka hemaisevaksi naikkoseksi, riippuu vähän siitä kuka katsoo, miten katsoo ja mitä katsoo. Tämä näköjään haluaa minut ehdottomasti miehenä, joten pitäydyn tarkasti Clooney-Depp-linjalla. Mr Google, Yahoo ja muut hakukoneet vedättävät tätäkin blondia kuin pässiä narussa, joten mikään ei voisi olla enää helpompaa. Sehän nyt luuli historiallisia Troijalaisia ja jopa itse Sveniä ihailijoikseen, kunnes mato otti ja rouskutti parempiin suihin sen tiedostot ja ujuttautui pikkuhiljaa blondin uniinkin. Joten on enää ajan kysymys, milloin valtaamme sen aivot ja ohjailemme sitä käänteisesti, kuten kohta koko maailmaa rationalismi-ideologiamme mukaan...

Tässä pieni makupala virtuaalista todellisuutta, jossa ehkä jo tavallaan elämmekin? Tai kuka elää ja kuka ei? Minulla tosin on paha tapa personifioida elottomia olioita ja myös inhimillistää eläimiä ihmisten tasolla, mikä useimmiten tarkoittaa niiden arvokkuuden laskemista. Robotit eivät tunne eivätkä ajattele, mutta ihmisten ohjelmoimina ne nielevät erilaisia malleja ja muotoja, jotka viittaavat siihen, että kone ikäänkuin "osaa" ilmaista tunteitaan matkimalla jotakin ihmisen sille syöttämää ja siten robotin oppimaa kaavaa. Se saattaa vaikuttaa meistä pettävän ihmimilliseltä ja esimerkiksi tulevaisuuden robotteihin kytkettynä tämä kaava saattaisi viihdyttää ja auttaa yksinäisia ja sairaita ihmisiä, ehkä jossain määrin jopa korvata hoitohenkilökuntaa? Toisaalta, inhimillinen tekijähän siinä sitten jää aina pois ja siten myös inhimilliset virheet? Ne saattavat aiheuttaa jopa toivottujakin virhelaskelmia, kuten nyt kävi kuuluisan suhteellisuusteorian romuttamishankkeessakin:)

Suhteellisuusteoria sittenkin oikeassa?
[Tiede ja tekniikka] julkaistu 23.2. klo 03:17, päivitetty 24.2. klo 14:14

Tutkijat ovat löytäneet todennäköisen selityksen viime vuonna saadulle koetulokselle, joka näytti kumoavan Einsteinin suhteellisuusteorian. Virheellisen mittaustuloksen taustalla saattaakin olla tietokoneen kaapelin irtoaminen. 

Voi pistorasia ja USB, miten helpottunut olen ollut Matin päivästä alkaen! Tämähän kertoo siitä, että olen konservatiivinen ja hyvin pelokas persoona, joka ei tykkää ollenkaan, että vanhat ja jossain määrin jopa aikansa eläneet teoriat (ei tarkoita ko. suhteellisuusteoriaa) ja niiden herättämä turvallisuus heivattaisiin roskiin tuosta vain kun otetaan tilalle uudet ja tuntemattomat. Ja sen vuoksi vaaralliset? Toisaalta huomaisikohan kaltaiseni blondi sitä ollenkaan:)

Tuli mieleen myös se, miten suhteellisuusteorian keksimisen aikoihin isovanhempiemme itsemäärämisoikeus ja yksilön vapaus oli ihan toista luokkaa, jos sitä verrataan nykyiseen ympärivuorokautiseen valvontaan ja ihmiselämän jatkuvaan taltioimiseen elämän eri sektoreilta, johon tämä virtuaalitodellisuuskin nykyään vahvasti liittyy. Ihmisten googlehistorian varastointi ja hyväksikäyttö esimerkiksi mainostarkoituksiin, edustaa uusinta Iso-veli-valvoo ja varastaa-käytäntöä? Mr Google sinänsä edustaa minulle miehenmallia parhaimillaan: Hän on aina käsillä kun "sitä" tarvitsee, pettää silloin kun vähiten odottaa ja valehtelee uskottavasti päin naamaa:)

(Avaruuskuva Nexus. Liitetiedostot löytyvät linkkien takaa)