Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

perjantai 13. syyskuuta 2013

MYRKYNKEITTÄJÄN PÄIVÄKIRJA

Syyskuu on täynnä värejä, kuulasta kirkkautta ja sadonkorjuun meheviä tuoksuja, joihin sekoittuu savun hajua, sadetta ja pimeitä iltoja. Kirkkaina päivinä valo paistaa kivasti viistoon, vähän samalla tavoin kuin keväälläkin, mutta siinä missä Neiti kevät arastelee vain lupauksia väreistä Syyskuun poika ottaa ja täräyttää rohkeasti jouluvärit pöytään!  

omenakori, puolukat, marjaoksa, omenat,  orapihlaja



kyökkipiian keittiön nurkkaus,

Kyökkipiian nurkassa retroradion päällä kuivattuja sieniä ja tyrnihyytelöä. Alakuvassa sienet ennen kuivausta:)
kärpässienet, syksy

Myrkkykasvien ja -marjojen haittavaikutukset aiheuttavat joskus turhaakin hysteriaa. Useinkaan paha maku tai haju ei kerro aina totuutta kasvin vaarallisuudesta, usein se on ihan päinvastoin eli mitä hurmaavampi tuoksu, sitä vaarallisempi kasvi kuten kieloista ja riidenkoisosta eli näsiästä hyvin tiedämme. Kauniin punaiset ja siniset myrkkymarjat houkuttelevat usein pahaa-aavistamattomia lapsia, kun taas aikuisille marjoja suurempi riesa ovat ehkä petolliset sienet. Kuolemaan johtaneita sienimyrkytyksiä ei kuitenkaan Suomessa ole tilastoitu vuosikymmenien saatossa kuin vajaa 10, mikä on syötyyn sienimäärään nähden hyvin vähän. Tunnetuin myrkkysieni-klassikko on punainen kärpässieni, joka aiheuttaa vakavia keskushermosto-oireita, mutta siitä huolimatta se on aika harmiton verrattuna esimerkiksi valkoiseen kärpässieneen tai kavalaan serkkuunsa. 

Tarina kertoo, että Mika Waltari kokeili varsin menestyksellisesti kärpässieniviinaa (eli liotti kärpässientä alkoholiin) kirjoittaessaan Sinuhea. Tämähän on tietysti paskapuhetta ja panettelua, mutta kukapa senkään niin varmasti tietää:) Suomineidon vaarallisin sieni on Suippomyrkkyseitikki, jonka pienikin määrä  johtaa vakaviin soluvaurioihin maksassa ja munuaisissa. Myrkytys peittyy petollisesti ohimenevään pahoinvointiin tai oireita ei ole juuri ollenkaan kun vasta päivän, parin päästä tai ehkä viikon kuluttua, jolloin alkavat hyvin rajut oireet, jotka johtavat shokkiin. Myös pulkkosieni kuuluu myrkyllisiin sieniin. Lisää sienitietoutta ja kuvia löydät  PINKAN sivuilta.

syksy, tyrni, aurinko 
Aurinkoisena Venetsialaisviikonloppuna piipahdimme pojanpoikani kanssa Joonan karvolle, missä innostuimme yhteistuumin poimimaan tyrnejä, joita oli tajuttoman paljon. Tyrnihulluus lienee sukuvika, sillä esikoinen tyrneili Villin Lännen rajamailla, vaikka saaressa olisi ollut oikeat apajat. Mukavasti naksuttava oravakin osallistui poimintaan ihan käden ulottovilla ja bongasimme piikkipensaikossa useita lintuja, etupäässä rastaita ja vain yhden ainoan sudenkorennon! Niitä oli saarella ennen hyvinkin runsaasti ja ne kopteroivat ja surrasivat hiuksissa ihan riesaksi asti.  Ja kun kyllästyivät siihen, niin ne laskeutuivat suurieleisesti käsivarsille tai olkapäille esittelemään ihastuttavia sateenkaarisiipiään mullottaen istunnon kohdetta silmiin, niin että varmasti huomasi. Nyt ne olivat kadonneet miltei kokonaan tai ehkä ne olivat vuorotteluvapaalla:) 

Tyrneistä tulee varsin hieno ja juhlava soppa/kiisseli varsinkin jos se kruunataan kermavaahdolla. Parempaa jälkiruokaa saa kyllä hakea. Kuivattua tyrniä ja niiden siemeniä saa jauhettuna nykyään joka kaupasta ja se on varsin maukas lisä jogurtissa tai sämpylöissä. Ennen tyrnit kuivattiin ja jauhettiin Martta-kerhoissa tai tyrnipiireissä, jossa huomattiin miten hyvä ja hyödyllinen myyntiartikkeli tyrninsiemen on. Aikoinaan jauhoin tyrnit mehuksi ja nakkasin siemenruupot huoletta pellonreunalle, kunnes eräs tuttu kertoi että joku saippuantekijä lupasi maksaa ruupoista kunnon korvauksen, minkä jälkeen otin kaikki talteen ja pakastin niitä isot määrät. Parhaiten siemenöljyn voi hyödyntää tyrnikapseleissa tai teollisesti puristetussa öljyssä. Tyrni käy vallan mainiosti myös lihan marinointiin. Tyrnistä valmistetaan myös saippuaa, ihovoiteita ja hiusten hoitoaineita. 

Ennen muinoin tyrniherkut haettiin vasta talvella, jolloin ne kopsautettiin hangelle, jos niitä ulkosaaristosta edes löytyi,  lähisaarissa tyrnit eivät kasvaneet ollenkaan, siitä pitivät lampaat huolen. Niille kun kelpasi kaikki kiviä lukuunottamatta:) Lammaskarvona meillä oli pikkukarvon naapurisaari eli Isonkivenkarvo, kun taas Kunnottoman Maalarinperä oli enemmänkin lehmien ja vasikoiden kesäsiirtolapaikka. Tästä on juttua sivupalkin ELÄIMELLISTÄ-osassa.

Myrkynkeittäjän pienessä Sudenmarjasaaressa Maalarinperän kupeessa kukoistavat tyrnipensaiden lisäksi myös ihastuttavat sudenmarjat:)
sudenmarja, irjan saari 
Hyvällä lapsella on tunnetusti monta nimeä ja näin on myös myrkkynä ja lemmenyrttinä tunnetulla Sudenmarjalla. Kansankielessä se tunnettiin karhunmarjan-, sianmarjan, kuolemanmarjan-, käärmeenmarjan- tai pirunmarjan-nimellä:) Kasvin tieteellinen nimi "Paris quadrifolia" sopii hyvin kasvin nelilehtisyyteen, paitsi että lehtiä voi olla kyllä enemmänkin.

Sudenmarjaan liittyy tarina Afroditesta, Pallas Athenesta ja Herasta, jotka tulivat Paris Priamoksen pojan luo lahjuksineen tivaamaan kuka heistä onkaan kaikkein kaunein. Kiista sai alkunsa siitä kun Eris, jota ei kutsuttu tarun hääpippaloihin ollenkaan, heitti kostoksi hääjuhlaan omenan, joka oli nimetty kauneimmalle. Tarina nivoutuu löyhästi tieteellisen nimen alkuosaan ja näihin naikkosiin ja siihenkin että Sudenmarja kuvaisi juuri kyseistä kiistakapula-omenaa. Afrodite oli varsin kiero ja ovela tyyppi, sillä hän lupasi Parikselle naisen, jota tämä himoitsi yli kaiken eli Troijan Helenan ja se naula veti! Pallas Athene ja Hera jäivät nuolemaan näppejään kun Afrodite sai omppunsa. Ilmankos Sudenmarja on aina ollutkin niin oivallinen lääke lemmennostatukseen;)

Myöskin silmähauteena, ummetuslääkkeenä ja hinkuyskässä Sudenmarjanjuurta on aikoinaan käytetty. Ehkäpä yskä parani kun henki lähti:) Sudenmarjaa tiedetään käytetyn myös vesikauhun hoitoon ja voi hyvinkin olla, että se helpotti taudin loppuvaiheen tuskallisia kouristuksia. Tästä allekirjoittaneella ei ole tarkempaa tietoa onko se farmakologisesti edes mahdollista.

Koko kasvi on myrkyllinen ja taru kertoo, että sitä käytettiin ansiokkaasti myös sudenmyrkkynä, josta kasvin suomalainen nimi lienee peräisin. Varsin monikäyttöinen marja ja kasvi siis, jolla on suhteellisen kova myrkkymaine, vaikka vaikutus ei olekaan ihan niin tappava kuin yleisesti luullaan. Sudenmarja on kauneudestaan huolimatta varsin vastenmielisen makuinen ja hajuinen, joten sitä ei varmasti yhtä tai kahta marjaa enempää viitsi maistella, ellei sitten vahingossa poimi mustikoiden joukkoon.  Tappava marjamäärä on kuitenkin aika iso eli kolmisenkymmentä marjaa pitäisi vähintäänkin herkutella päästäkseen kunnon myrkytystilaan ja paremmille marjamaille:) Lapsille marja on luonnollisesti hyvin vaarallinen jo pieninäkin määrinä.

Keskiaikana myrkkymarjoja ommeltiin myös vaatteisiin, koska uskottiin niiden suojelevan tarttuvilta taudeilta kuten rutolta. Sudenmarjan lisäksi muistaakseni oravanmarja ( jota myös kissankieli- tai sokerimarjaksi kutsuttiin) oli yhtä voimallinen vaikutukseltaan. 

punaherukka


Kuvassa punainen viinimarja, joita 1960-luvulla pakkopoimittiin sormet verillä mustien ohella pikkutytöstä lähtien. Siihen aikaan tuli - aikaihmisiltä salaa - pohdittua kovasti sitäkin, että mikähän marja lie se paskanmarja? No, päädyimme siihen, että sehän on ilmanmuuta marja, joka jää sulamatta ja ilmestyy sananmukaisesti kakkimispaikkaan:) Miten väärässä silloin olimmekaan! Nykytiedon mukaan paskanmarja onkin Terttuselja, joka kasvoi ennen paskahuussien lähettyvillä, koska se tykkäsi runsasravinteisesta maasta. Linnut levittivät tehokkaasti niin sen kuin tietysti muidenkin  marjojen siemeniä. Myrkyllisyydestä huolimatta Terttuseljasta on iankaiken tehty hyyteloä, mehua ja viiniäkin.

En ole ennen huomannut, että syyskuussa voivat puolukatkin kukkia täyttä häkää, mutta tutulla Kaalingin kankaalla, jossa aurinko paistoi viistosti sydämeen, on kaikki mahdollista. Seudulla liikkuvaa karhua en kuitenkaan nähnyt, mutta tämänpä näin kun tulin kotiin:)

siili, irkun terassi

47 kommenttia:

  1. Upea teksti ja upeat kuvat! Vesi kielellä luin ja ylimmäinen kuva ompuista ja puolukoista on niin huippuherkullinen että oiskohan lähettävä torille... Ja läpikuultavat punaiset viinimarjat, mun kameralla ei ikinä saisi tuon tasoisia kuvia, vaikka kuvaajan kamerankäyttö taidoistahan siinä ennen kaikkea lienee kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Petriina:) Laskin omppukorin lattialla ja se näytti niin jouluiselle, että piti heti pamauttaa survottavat puolukat viereen + orapihlajamaljakko ja kurttulehtikiulukat taustaksi. Nämä omput sain poimia taloyhtiön ystävälliseltä naapurilta ja niitä on pussissa vielä lisääkin:)

      Toinen naapuri taas lupasi, että voin poimia hänen viinimarjansa, joten olen luvallisella ryöstöretkellä, jossa tietysti välähti että pitääpä taltioida tämä syyskuun kauneus. Joskus kuvakulma onnistuu, mutta kännykkä on siitä omituinen kapine, että siinä ei säätöjä paljon itse voi laittaa, korkeintaan joku salaman poisto, kuten tässä tai lähikuva etc. jolloin kuva joko onnistuu tai sitten ei;) Se on aina jännittävää ja siinä mielessä kyllä haastavaa. Kuvakulman hakeminen on ehkä suurin juttu mihin voi itse vaikuttaa ja sitten käy niin, ettei ehkä valo riitäkään... Mut kiva jos innosti:)

      Poista
  2. Mukavaa kerrontaa ja tietoa asioista.
    Kärpäsieniä en ala syömään ,kerään ihan vaan orakkaita ja rouskuja ja kanttiksia, niitä tosin en edes nähnyt.
    Tänään herkuttelen orakas kastikkeella.
    On niin lämmintä, hyvä juttu ,niin kukatkin alkaa uudelleen kasvaa, mikä ettei sitten puolukka.
    Ihku siili, noitakaan en ole vuosiin nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin mieleen että oletko törmännyt suomuorakkaaseen, minulle sanottiin joskus että on ihan hyvä sieni, mutta Mr Google on ihan eri mieltä. Rouskuja minäkin kerään jos ylipäätään mitään kerään, kun olen vähän epävarma, tatti oli nyt ja viinirouskukin, jotka voi paistaa ja syödä heti. Kaunis ja ihana syyskuu, juuri sellainen kuin se usein onkin. Oikea intiaanikesä.

      Tämä on nuori, suloinen siili, niitä on minulla vierailemassa klo kuuden iltasiili ja se on juuri tämä, myöhäissiili ja joskus vielä yösiilikin, josta en ole varma tankkaako joku jo kahteen kertaan.

      Poista
  3. Mustis, kiitos tästä ihastuttavasta myrkky- ja tietopostauksesta:)
    Piditkin melkoisen luennon..;D
    Oikein kaunista & hyvää viikonloppua sinulle, Mustis!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei! Yhdistin historiallisen ja minulle rakkaan Sudenmarjan ja yhtä vanhan tyrnin, joka vasta nyt on tullut muotiin. Tyrnin hyvät vaikutukset tiedettiin toki jo aiemminkin ja ainakin 1960-luvulla, eli tämä C-vitamiini-pitoisuus, mutta ehkä tyrnisiementen vaikutusta ei ajateltu tuolloin 1970 - 1980-luvulla kuten nyt.

      Kaunista viikonloppua Sinulle Aili:)

      Poista
  4. Hieno päiväkirja ja todella upeita kuvia. Mukava lukea ajatuksiasi pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä Sinut täällä Anna ja kiitoksia, pahasilla vehkeillä otettuina ne menettelevät kuin väärä raha:) Myrkynkeittäjä oli vähän raflaava työnimi, joka piti vaihtaa, mutta niinpä tuo lipsahti taas kerran ja ajatukset paisuivat aivan mihin sattuu, ilmeisesti en osaa kirjoittaa mitään ilman että vedän historiaa mukaan:(

      Poista
  5. Ihana postaus, mielenkiintoista tekstiä ja kauniit kuvat. Tunnen itseni taas paljon viisaammaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Millin, se oli ihanasti sanottu:) Mukava kuulla, että voin kertoa jotakin uutta vaikkakin vanhaa.. Teksti lähti taas ihan omille teilleen, sillä tästä piti tulla hyvin kuiva ja asiallinen juttu. Suurin osa marjoistakin tipahti kokonaan pois:)

      Poista
  6. Mikä tarina jälleen ja nyt marjoista, mitkä eivät ole syötäviä No kaikki eivät ole syötäviä. Tieto-opin voi kertoa näinkin mielenkiintoisesti, kun siihen on hyvät lahjat. Kiitos Mustis :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Aina, hirvittävän vaikea on nykyään enää ryhtyä tähän ja mitä vähemmän harrastaa, sitä hankalammaksi se muuttuu.. Kuvat innostivat nyt julkaisemaan jotakin ja virtuaalikynä savuaa sitten miten sattuu;) monet myrkkymarjat jäivät tässä kertomatta, mutta Pinkan tietolaari on pätevä juttu, mikäli se kiinnostaa, ja Luontoportti on toinen.

      Poista
  7. Näin sitä oppi kaupunkilainenkin marjoista mitkä kelpaa syötäväksi:) Oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on vielä paljon muitakin, hyvin halvelksittu variksenmarja on ihan syötävän hyvää, juolukoitakin vielä löytyi, monien ihanien marjojen aika on jo ohi, mutta nämä olivat ajankohtaisia.. ehkä tuo Sudenmarja on jo vähän liikaa kypsähtänyt:)

      Poista
  8. Hyvin mielenkiintoista luettavaa sekä asiatietonsa että
    asianväleissä pilkistelevänkin huumorinkin takia!
    Kun olen niin hullaantunut noihin sudenkorentoihin niin olisi mukavaa jos ne tulisivät tännekkin juuri tuolla tavalla mullottamaan silmiin :D
    Tyrnikuva sai aikaan lievää syljeneritystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Vikki:) Sudenkorennoilla on ilmeisesti suurta vuosivaihtelua yksilön pitkän kehitysajan vuoksi ja mietinkin, että voivatko turhan isoiksi karanneet muurahaispopulaatiot vaikuttaa, ei toukkavaiheen kehitykseen, jossa on kyllä muita vaaratekijöitä vaan kuoriutumisvaiheen tuhoon. Ja Sinähän suorastaan rakastat niitä, joten toivokaamme ihania sudenkorentokesiä. Tämä keitos paisui taas yli äyräiden, joten osa ihanista myrkkymarjoista piti nakata kokonaan pois:)

      Poista
  9. Wau wau, sanon mää katteellisena noista tyrninmarjoista. Me käytiin tuossa rannalla katsomassa onko marjoja siinä yhdessä paikassa, josta olen ennen saanut muutaman litran, mutta ei siinä ollut yhtään, oli poimittu, mutta jälkiä ei ollut muutenkaan paljon, niin ettei siinä ole ollut juurikaan marjoja. Saareenkaan en pääse enää, kun ei ole täällä venettä. Toisenkin paikan tiedän, mutta pitää olla kumisaappaat ja ne jäi mökille, enkä osta uusia. Kaveri ei ollu koskaan ennen nähnytkään tyrninpensaita, joten oppiahan se hänelle oli :D
    Hieno kirjoitus myrkyistä. Mulla on yksi pensas, jonka nimeä en oo tutkinut, tekee upean valkean kukkatertun ja kuultavan punaiset myrkylliset marjat, täytyypä otta kuva ja laittaa kyselyyn. Hyvvää syksyä teitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit kun ajattelin houkutella, mutta olin varma että olette siellä mökillä tai että Teillä on ainakin 50 litraa jo poimittuna näitä tyrnejä. Monesti meinasin kysyä, kun oli vähän kavereista puute, kaikilla kun tuntui olevan kesytyrnipaikkoja ja veneen kakkossoutajaksi kukaan ei halunnut, koska näillä koordinaatiotaidoilla olisin kuitenkin täräyttänyt kivelle. Mutta vielä sen oppii, vähän keveämpi moottori voisi kyllä olla.

      Voisko tuo pensas olla vaikka punakonnamarja, ajattelin näistä valkeista kukista, ensiksi tuli mieleen tietysti taikinamarja, mutta sen kukat on hyvin vaatimattomat, enkä muista olivatko edes valkoisia, taitavat olla keltavihreitä? Kävin kirjoittaessa läpi näitä myrkkymarjoja ja konnamarjan jätin pois, kun tuli liian niin pitkä juttu. Niitä on musta sekä punainen. Kiitoksia laululintunen, samoin Teillekin toivottaa kesäleski:)

      Poista
    2. TT taisi löytää oikean pensaan/puun, nimittäin kyllä se on koiranheisipuu.Sen marjoja on pidetty myrkyllisinä, mutta eivät olekaan, mutta en ala niitä syömään, ovat puisevia, eikä taida makuakaan olla.

      Poista
    3. Oliko kuva jossakin? Tämän luetun perusteella vain arvailin/ehdotin. Mutta hienoa että löytyi oikea pensas. Tämä koiranheisipuu pitäisi kai jokaisin "koiran" tietää:)

      Poista
    4. Katsoin netistä, mitä ehdotit ja kun joku ei mielestäni stemmannut, niin laitoin omaan blogiini kuvia ja sieltä sain vastauksen.

      Poista
    5. Niimpä niin, sitä en huomannut ollenkaan, enkä olisi ehkä tunnistanutkaan vaikka aika paljon tuli näitä myrkkypuskia kahlattua läpi, mut kuten huomasit, ei tähän lärppätätin postaukseen mahtunut kuin pari marjaa ja muutama sieni.

      Ja tuo koira-vihjaus tarkoitti horoskooppia:)

      Poista
  10. Kyllä on runsas satoinen kaunis postaus, paljon tietoa, jota en ole tiennykkään.:)

    Onneksi punainen kärpässieni pröyhtäilee värein ja muodoin, niin osaahan sitä varoa.

    Joskus kauan sitten maistoin tyrninmarjasosetta, ei ollut makuuni, hiukan tukkonen maku.;)
    Niinpä jäänyt tyrnit vallan käyttämättä.

    Nythän on syyskuu ollut luonnottoman lämmin, kasvit saaneet uutta kasvun voimaa.

    Kiva kun suloinen siili ystäväsi on kaverinasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään metsäreissulla mietin pienen pääni puhki, että onko tuntemani viinihapero ehkä kuitenkin isohapero:) En tunne erikoisesti sieniä, rouskuja ja haperoita olen vähän keräillyt ja luulin löytäneeni kangastatin, jonka paistoin haperoiden mukana, mutta jos ei ollutkaan niin sitten käy kyllä pöhölösti? Metsäsienisalaatti on yksi lempiherkkujani.

      Kieltämättä tyrnissä on hyvin vahva, oma makunsa ja jos siihen ei ole tottunut, niin ei varmasti heti tykkää. Marja on hyvin hapan ja kirpeä, mutta jotenkin raikas. Voi olla että soseessa oli miedonnuksen vuoksi laitettu muutakin sekaan tai sitten se ei vain passaa suuhusi. Kokeile vielä uudelleen:)

      Ihana on ollut tämä syyskuu kuin siilitkin. Kiitoksia Liplatus.

      Poista
  11. Täytyy tunnustaa, että vaikka Waltariin olen yrittänyt tutustua, niin sienihiiva on tuntematon, enkä myöskään tiedä onko hiivasienet ravinnoksi kelpaavia. Totta puhuen tunnen ainoastaan jalkasienen, mutta sitäkään en jalastani:) Monia sieniähän on käytetty muinaisina aikoina päihteinä, mutta nykyisin Alko on tainnut syrjäyttää moisen luonnonlääkinnän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi. Waltarin Sinuhea enemmän olen hullaantunut hänen lyhyempään tuotantoonsa ja kyllähän me hiivoja vedämme pullan ja viinien ohella, sillä panimohiivat ja leivontahiivat kuuluvat sienien sukuun nekin, samoja hiivoja taitaa olla muuten ihossamme, mutta jalkasisla on erikoistunut kiusantekoon kuten viheliäinen candidaskin, joka nimi muistui tk-ajalta yht'äkkiä mieleen.

      Sieniä en kyllä päihteenä menisi kokeilemaan, voi olla että jää trippimatkalle loppuelämäkseen sen lisäksi että sisuskalut menevät sököksi ja hidas, mutta varma kuolema odottaa.. mutta niinhän se nyt muutenkin tekee:)

      Poista
  12. Hienoa syyssatoa kuvissasi. Tietokin karttuu mukavasti.
    Sieni-ihminen en ole koskaan ollut, tulisikohan minusta vielä sellainen, jää nähtäväksi.
    Hurmaava siilikuva.
    T.Ripranie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rip, heittäydyitkin Anonyymien ihmeelliseen kastiin:) Sienet ovat vaikeita minullekin, nytkin on kaapissa hattupäitä, joista en ole satavarma, vaikka muka metsässä tiesin että roiskujahan nämä ja ilmiselvä tatti, joka taisikin olla joku myrkkysieni, ei kuitenkaan nääpikkä tai tappajasieni:)

      Sieni on kyllä mahottoman hyvä ja monipuolinen raaka-aine ja varmasti löytyy jokaiselle juuri omanlainen sieniherkku. Parasta mitä tiedän on metsäsieni (viinihaperoita ja epämääräisiä tatteja, jotka saattoivat olla vaikka rouskuja) paistettuna voin ja sipulin kanssa ja metsäsienisalaatti. Murekkeet, kastikkeet, keitot ja paistokset kuuluvat ahkeran sieni-ihmisen kyökkiin, allekirjoittanut tyytyy yksinkertaisempaan.

      Ihastelin illalla kuutamoa ja siellä ne herkuttelivat iso pulliainen ja pikku siili nyt yhdessä, mistä tuon tietää vaikka olisivat äiti ja lapsi..

      Poista
  13. voi jestas sentään darling darling - pitkästä aikaa täällä ja heti taas ihan äimistyksissäni kaikesta, hienoista kuvista ja teksteistä, että osaatkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Taivis-kulta. Tämähän on kuin ennen, vanhoina hyvinä aikoina, do you remember... mehän oltiin melkein kuin Thelma-Louse, tosin ilman ruumiita ja loppukohtausta:) Tuli niin lämmin ailahdus kun näin että olit täällä ja hei katso kuutamoa, se ei ole ihan vielä, mutta on täynnä lupausta ja kerro-kultainen-kuu-tunnelmaa. Kun siilit nukkuvat, tulen kyllä käymään, ellei se rekkaukonretale ole siellä riesana:)

      Poista
    2. Tottakai muistan, eikä ne ajat oikeestaan minnekään ole - no ei ne kokonaan hävinneet ole, eihän?!! Ja juujoo, katson kuuta, aina :) ja hihkun muitakin katsomaan. Vai retale...se mikää mutta Sinä oot aina tervetullut, sen tiedät!!

      Poista
    3. Ajat muuttuvat ja me tummut sen myötä, mutta tulipa ainakin elettyä:) Tänäänkin on ihana kuutamo ja leppeä syysilta/-yö. Halauksia sinne, olen jo niin muumiotunut, että tuskin enää tuntisit:)

      Poista
  14. Hieno postaus, jossa on paljon tuttujakin asioita, mutta kertaushan on opintojen äiti :D
    Villityrnejä en ole poiminut, mutta viljeltyä kylläkin melekeen ämpärillisen sain poimia tuttavani pellolta. Niissä on vain yksi ongelma, pensaat kasvavat niin korkeiksi, että ei uskalla kiivetä tikkaille 3-4 metriin, ainakaan meikäläinen.
    Reilut 5 v. sitten kasvoi omallakin pellolla paristaa tyrnipuuta, mutta ne kuihtuivat liian kuivassa pois. Nyt ei ole sitten yhtään tyrnipensasta kotikonnulla. No, liian suuri urakka se minulle tällä hetkellä oiskin, joten kai Yläkerran Herra katsoi parhaaksi päästää minut helpommalla. Toki Raahen rannat kuhisevat tyrnipensaita, mutta poimijoita myös.
    Puolukat kukkivat ja päivänkakkarat ja kissankellot ym kesäkukat. Ovat ihan sekaisin tästä ihanasta piiiitkästä kesästä, kuten itsekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantojen kasvatit tuntevat varmasti nämä asiat, kuten sanoitkin ja tyrneistä on aivan tajuton homma, jos on näin kamalasti tyrnejä kuin Sinulla on ollut. Kesyjä on siinä mielessä helpompi poimia, kun eivät ole niin piikkisiä kuin nämä luonnontyrnit, mutta se on totta, että puskat kasvavat melkein kuin puiksi ja saa tosiaan kiipeillä tikkalla ja taiteilla jakkaroilla, jos meinaa ylhäältä poimia, eikä yllä sittenkään.

      On ollut tosi pitkä ja äkkiä kukkinut kesä, joka on sitten vain jatkui ja jatkui sieltä toukokuusta asti, joka oli niin valoisa ja lämmin kun vauhtiin pääsi ja kaiken huipuksi tuli vielä tämä aurinkoinen ja ihana syyskuukin:) Kiitoksia Selma, toivon Sinulle valoisaa syksyn jatkoa, nythän ilmat kuulemma ovat vähän kylmenemään päin, mutta jospa se yläkertojen Äijä (tämä oli tuttu sanonta lapsuudesta) muistaisi meitä aurinkosäillä vielä jatkossakin:)

      Poista
  15. Peikko luuli ensin, että siellä oli tarinahyytelöä eikä mitään tyrnihyytelöä, mutta sitten se harmittavasti huomasi erehtyneensä, vaikka se tykkääkin keltaisista marjoista. Mutta oli siellä tarinaakin. Peikkokin oppi taas ja menee kohta keräämään monta sientä ja marjaa ja keittämään niistä soppaa. Ehkä se Waltari-setäkin keitti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrkynkeittäjän tarinahyytelöt elävät ehkä vähän lukijan mukaan samoin kuin peikon peikottelutkin:) Tyrnistä on moneksi, eikä sudenmarjakaan jää paljon huonommaksi, mutta jostain syystä tuolla puolukkamättäillä tulivat peikon karhuamiset monesti mieleen:)

      Melkoisen hyvää soppaa se setä Waltari vain keitteli, mausteetkin olivat ihan kohdillaan ja ikkunatkin auki Eurooppaan:)Kaunista syksyä ja hyviä keitoksia peikolle toivotellen:)

      Poista
    2. Peikko keittikin puuroa puolukoista ja yritti syödä sitä karhun kanssa. Karhu pisti hanttiin ja sanoi, ettei peikot syö karhuja ja että kanssasyöminen on sitä, että istutaan vierekkäin ja syödään samaa puuroa. Niin sitten tehtiin ja kaikki meni. :) Jälestäpäin pelattiin kävyillä.

      Poista
    3. Lappapuuro on kyllä mahtava keksintö ja kiva juttu että loppu hyvin kaikki hyvin, sitä etteikö peikolle karhu maistuisi, en tiedä:) Isopeikolla on muuten kaima, jonka muistan jostakin kaukaa lapsuudesta, eli siihen aikaan kun karhut olivat vielä ketun kurmuttamia tyhmänpuoleisia ja aika hyväntahtoisia otuksia, jotka pelkäsivät sikaa siinä kuin ihmistäkin:)

      Poista
  16. Syksyn poika on kyllä räväyttänyt värit lähes kertaheitolla.
    Villityrniä keräsin joskus omalta jokitörmältä, jossa oli muutamia tyrnejä. Juu, myrkkysieniäkin olen poiminut silloin joskus, kun kokeilin villalankojen värjäystä.
    Hieno postaus ja kivaa, että siilisi käy aterialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen poika tuo syyskuu, se pitää kyllä myöntää. Lehdetkin repi melkein kertaheitolla:) Lankojen värjäämiseen sienet ovat käpyjen, kanervien ja jäkälien myötä tuttuja kyllä historiasta, mutta on ihan eri asia lukea kuin KOKEA tai tehdä itse tuokin juttu:) Turunlinnassa näitä perinneasioita enemmänkin pohdittiin ja kyselin sielläkin värjärin työstä, kun siihen oli mahdollisuus. Kauniita olivat langat, tuntui uskomattomalle että värit olivat niinkin kirkkaita ja hienostuneita. Kiitoksia Aimarii:)

      Siilejä on varmaan kolme, tänäkin iltana oli kaksi yht'aikaa ja pienin lapsenlapsi oli tosi riemuissaan kun ne näki.

      Poista
  17. Vau miten hienosti hehkuvat syksyn värit! Minä en sienistä tiedä mitään, keltasienen tunnistan, täällä päin maailmaa en ole sitäkään koskaan nähnyt, sen paremmin kuin tyrnimarjojakaan. Kuulemma suomalaisnuoret kokeilevat mielellään kärpässienen huumaavia vaikutuksia, hurjaa, LSD:kin olisi parempi vaihtoehto, ei mitään tolkkua..
    Onneksi et ole ollut kovin ahkera bloggaaja viimeaikoina, ehdin vielä hyvin saada kiinni väliin jääneet juttusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirokko; laiskempaa bloggaajaa ei taida juuri löytyä:) Juttu pari kuukaudessa, korkeintaan kolme on aika sopiva tahti:) Taisit tarkoittaa tuota klassista kanttarellia, jota itse en ole kerännyt koskaan, vaikka on kuulemma herkullinen paistettuna ja keitoissa, eikä vaadi esikäsittelyä. Sekoilin sienissä ja näissä nimissä, joten sieniasiantuntijaa minusta ei saa kyllä tekemälläkään, kunhan jotakin myrkkysoppia keittelen:)

      Surullista, että vielä toistaiseksi korkeatasoisessa ja mukavuuksia täynnä olevassa yhteiskunnassa tarvitaan huumehuuruja, että elämä olisi elämisen arvoinen, joten eihän siinä olekaan mitään tolkkua. Ehkä jotenkin helppo (yllinkyllin ruokaa, viihdettä, lämpöä ja leluja) ja toisaalta taas vaikea, ongelmainen perhe-elämä ja hyvin epävarma tulevaisuus synnyttää näitä kokeiluja ja sitä kautta korvikkeita, koska elämä koetaan ehkä jotenkin tyhjäksi tai sitä peilataan ymmärtämättömien tai muuten "tyhmien" vanhempien (jotka ehkä ovat omien vanhempiensa "uhreja") vuoksi niin eri tavalla kuin odottaisi ja toivoisi.

      Poista
  18. Sus siunakkoon kun upee tietoisku! Suloinen myrkynkeittäjä teki hyvän artikkelin, kelpaa nyt opiskella ..alko tehdä mieli vispipuuroa, kun näin puolukat. Siitä lapsetkin tykkäs kun olivat pieniä. Tyrni on kaikista marjoita eniten c vitamiinipitoinen. Terveellistä talvea se nyt pukkaa koko perheelle. Kyllä noilla marjoilla lenssut pysyy loitolla, sienisalaatti on herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrkynkeittäjä kiittää Katrista:) Tein muuten viime viikolla lappapuuroa eli vispipuuroa alias marjapuuroa ja ai, ai että se oli hyvää. Mannaryyneihin teen, harvemmin ruisjauhoihin, vaikka ne olisivat terveellisempiä. Huulenväristä puuroa piti ennen tehdä ja kakarat tykkäsivät kuin hullu puurosta:) Lentsu yrittää pukata jo ennen talvea, joten saa nähdä miten tässä käy.

      Tyrnissä on kyllä C-vitamiinia, mutta monet eivät pidä sellaisenaan sen mausta ja kyllä se kiisseli joskus vähän konstikas on, koska tyrnillä on ikävä taipumus "hyytelöityä", toisin kuin miedoilla marjoilla.

      Poista
  19. Upeat valokuvat, herahtaa vesi kielelle! Tietoiskuissa oli taas paljon uutta asiaa meikäläiselle... Kiitosta vain ja moninverroin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoititko näitä kärpässieniä, vai:) Ihmiset muistavat erilaisia asioita, muistoja ja mielleyhtymiä. Tietolaari tökkii monissa teknisissä jutuissa, eikä yhteiskuntapolitiikka kiinnosta niin paljon kuin pitäisi, myös rakennustekniikka on vähän valkoista aluetta, vaikka jotakin yrityksen ja erehdyksen kautta on tietysti oppinutkin, lisäksi puuseppä-kirvesmies-muurarin apumies-peltiseppä-mv-metsuri-ihmemiehen vaimona on tullut jotakin perusteita opittua sivusta seuraamalla, jonka vuoksi on monesti hyvin selkeä ja tarkka visio lopputuloksesta ja osaksi käytettävistä materiaaleistakin, eri asia kuka sen tälle äkäpässille sitten toteuttaa:)

      Poista
  20. I added this article to my top picks and plan to go back to for more excellent posts.
    It’s easy to read plus comprehend and also smart post.

    I seriously enjoyed my first read all through this post.


    Feel free to visit my website :: mouse click the up coming article - google.com,

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜