Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

lauantai 24. lokakuuta 2015

NOSTALGIA

Fazer purnukka, vintage, fazer

Pieni Lintu kyseli, kuka muistaa vielä neiti AJAN tai kiekkopuhelimet. Muistan hyvin, vaikka tässä mielettömästi kehittyvässä ja hektisessä maailmassa lähihistoria unohtuukin yllättävän pian. 

Neiti Aika vaikeni vuonna 1998 kun aikatiedotus siirtyi IT-järjestelmään. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit -joissa oli kiekkopuhelin - olivat arkipäivää vielä 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisemmät hävisivät vuonna 2007. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat niinsanotut kyläpuhelimet maaseudulla käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta. Huikea juttu oli myös jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli myös rekkakuskien syntisen suuressa suosiossa:) Siinä ei ollut turhia lupajuttuja, kuten aiemmassa radioamatööritoiminnassa, minkä vuoksi se sopi Villiin Länteenkin paremmin kuin hyvin. 

Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi ja pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä takaisin kotiin:)

MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA. Yläkuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.

salkkarit, arabian purkit, suolapurkki, jauhopurkki, vintage

Kyökkinurkan nostalgiaa, arabiasalkkareita - vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.

Annalan kotiseutumuseo, Pyhäjoki, irkun kuva, aitat

Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä. 

vanha haavi, kalahaavi

Isän vanha kalahaavi on tehty pumpuliverkosta, rautakehikko väännettiin itse ja varsi oli puuta. Ei ole mikään kevyt laitos, mutta eipä ollut täysien rysävanttien vetokaan käsipelillä poikasten hommaa, sen verran tuli pikkutyttönä sivusta seurattua sitäkin.



42 kommenttia:

  1. Kivasti muistelit asioita, joita en ole pitkään aikaan ajatellutkaan. Vanhat puhelimet. Nostalgiaa todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kaari. Innostun lähihistoriasta joskus niin, että mopo karkaa käsistä. Myös puhelimien kohdalla kehitys on ollut varsin vauhdikas ja huikea.

      Poista
  2. Kaikki tosiaan katoaa. Vanhoissa filmeissä näkee vanhoja puhelimia ja puhelinkioskeja. Niin uudessa sarjassa kuin Sopranos, käytettiin henkilöllisyyden salaamiseksi puhelinkioskeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopranos on kiva sarja, pakkokatselin sitä josku suruaikana ja sehän vei vähän mukanaan. Vanhoissa filmeissä, kuten Bondissa, ollaan muka kovastikin nykyaikaisia ja se vaikuttaa meistä lähinnä hassulta nyt. Kiitos Jokke:)

      Poista
  3. Neiti Aika on hyvin muistissa. Jännää oli soittaa hänelle :)
    Kauniita purnukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Kristiina:) Neiti Ajalle soitin joskus hyvin vuoksi, pitihän sekin kokeilla. Arabian salkkarit ovat ilmestyneet yksi toisensa jälkeen, ensimmäisen sain perinnöksi. Enää minulla ei ole hinkua saada niitä välttämättä lisää.

      Poista
  4. Muistan hyvin ajan kun tilasimme keskuksen kautta puhelut tyyliin, "Hamina 22 tilaa puhelun Hamina 55" kun aloin seurustelemaan ikämiehen kanssa siinä 40 vuotta sitten jouduin tilaamaan puhelut hänelle ns. valtion keskuksen kautta ja puhelun yhdistämistä sitten odotettiin puolisen tuntia.
    Silloin oli aikaa odottaa.Puhelinkopit oli niitä mei nuoruuden kännyköitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mukava kuulla Kosotäti koska itse en ole tilannut puhelua milloinkaan, ilmeisesti isä ja äiti sopivat että tämmönenkin pitää tytön kokea. Kivasti sanottu että puhelinkopit olivat nuoruutemme kännyköitä. Kerran Raumalla kokonainen nuorisojengi ahtautui kanssani puhelinkoppiin, vähänkö siinä oli hankala puhua, mutta silti nauratti. Kiusasivat että Oulussa takuulla on jääkarhujakin kadulla:)

      Poista
  5. Hyviä nostalgia-asioita.

    Kuulin juuri että joku firma on alkanut valmistaa yksinkertaisia kännyköitä,
    joissa palataan vanhaan. Niillä voi soittaa ja tekstata eikä paljon muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän olisi ihan järkevää, eivät kaikki halua kuvata tai olla somessa koko ajan. Itse muistan että ensimmäinen kännykkä oli juuri tämmönen peruskapula ja osa nuoristakin tykkää ettei edes tarvitse muuta. Kiitoksia Rita:)

      Poista
  6. Vau, kiitos tietopläjäyksestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno oli aihe taas kerran, siitä oli helppo ottaa kiinni. Kiitoksia itsellesi Pieni Lintu:)

      Poista
  7. Ihanan kaunis ja nostalginen postaus, mutta puisen seinäpuhelimen käytön suhteen taidat vähän narrata. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sara:) En narraa tuota puista puhelinjuttua, se kuuluu lapsuusmuistoihin, se oli semmonen veivattava aparaatti, maalla kun oltiin vanhan aikaisia pitkään.

      Poista
  8. Puhelimet olivat vielä 70-luvulla niin kalliita, ettei nuorella parilla ollut sellaiseen varaa. Muistan, miten piti mennä naapurista soittamaan töihin, kun tuli kipeäksi.
    Neiti Aika oli mystinen kaunis nainen :-D

    Mainio nostalgiapostaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä puhelimet ja liittymät maksoivat aika paljon, sitten kun sanoin irti liittymiä en saanut osakkeesta juuri mitään. Kyläpuhelin oli käytössä ja kaupungissa kioskit, muistan niinkin myöhään kuin 1986 soittaneeni kioskista päivystykseen kun opiskelukämpässä ei ollut puhelinta ja korvakipu oli armoton ja siitäkin tuli pyyhkeitä kun vasta aamulla käskivät tulla ja se oli käytännöstä pois, se piti korvata ilman muuta. Neiti Ajan minäkin ajattelin vähintääkin filmitähdeksi:) Kiitoksia itsellesi Uuna:)

      Poista
  9. Niin ne ajat muuttuvat, ennen joutui puhelimessa puhumaan langan kantaman päässä, nykyisin ei langat estä, missä tahansa puhelut onnistuu.
    Kiva olisi säilyttää kaikkea vanhaa, mutta kun ei tilat riitä.

    Kauniita purnukoita kyökissä.
    Tekee niin siistin ja huolitellun vaikutelman,.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se oli kiva juttu töissäkin kun lanka ei riittänyt ja ainakin kerran ainakin työkaverilla putosi koko toosa lattialle, mutta onneksi puhelu ei katkennut. Pikkusen oli vaikea olla nauramatta, mutta niin sattui joskus kenelle vain kun jotakin piti kurottaa. Kauheinta oli jos luuri auki jäi odottamaan henkilöä, jolle puhelu oli tarkoitettu, sillä kaikkiin huoneisiin ei voinut siirtää ja osahan oli kansliassa muutenkin, sai olla varuillaan ettei ihan mitä vain silloin hölottänyt.

      Vanhat salkkarit ovat heikko kohtani, mutta pistin rajan neljän kohdalle. Kiitos Liplatus:)

      Poista
  10. Näitä kun lukee niin tuntee itsekin olevansa jo museokamaa. Meidän eka puhelimme oli sellainen puinen veivattava ja keskuksen kautta tilattiin puhelut. Opettajani saksalainen mies kävi alkuaikoina meiltä soittamassa ja oli hurjaa kuunnella miten hän polotti saksaa, ajattelin aina että luuri on varmaan täynnä hänen sylkeään :)
    70-luvulla täällä piti vielä tilata puhelut ulkomaille keskuksen kautta, kiekkopuhelin oli silloin käytössä ja on niitä vieläkin, samoin kuin puhelinkioskeja. Joka paikassa ei siirrytä historiaan yhtä nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Sirokko:) Ehkä vähän olemme jo fosseeleja, mutta siinä on puolensa. Lähihistoria on meille tuttua. Katselin jotakin 1980-luvun lehteä ja ihmettelin että miten ihmeessä saattoi olla jo niin vanhan aikaista silloin. Jotenkin pidin 80-lukua jo ihan nykyaikaan verrattava.

      Hävettää myöntää, mutta faksi oli opiskeluaikana minulle vähän outo vehje ja ihastuin sen helppouteen niin että muita nauratti, siihen aikaan mikrofilmit tulivat arkistoihin (potilastietoja) ja se vaikutti muka niin hienolta ja nyt se todella vanhanaikaista. Mutta jos digitaalinen tieto pettää, niin manuaalinen jää.

      Teillä oli vielä katujen varsilla käsityöläisiäkin, muistelen viimeksi lukeneeni patjan teosta ja se vaikutti jotenkin vanhanaikaiselta hyvin myönteisessä mielessä. Kiekkopuhelimessa kuuluu kiva ääni kun numeroja pyörittää, jotenkin se oli viehkoa, mutta jos niitä päivän rumpasi, niin sormet oli verillä:)

      Poista
  11. Entiset ajat tuntuvat liikkuvan nopeasti. Äsken ei ollut vielä tietsikoita tabletteina eikä kännyköissä, äsken ihmiset olivat sopuisempia, eivät avoimesti räksyttäneet kuin koirat toisilleen koko kansan edessä Tv:ssä. Äsken käytiin vielä pienissä maitokaupoissa joissa saattoi olla sekatavarapuoli, äsken pelattiin vielä lentopalloa porukalla ja oli hauskaa, äsken koulussa oli opettaja se, joka määräsi ja opetti, äsken vanhemmat ohjasivat lapsiaan hyville tavoille, nyt on kaikki toisin.

    Yksittäisiä esineitä on muistona menneiltä ajoilta. Tänä aamuna otin käteeni partasudin peilikaapista ja sipaisin sillä poskeani ja muistelin isää, miten hän aamulla otti sen ja pienen alumiinikupin kaapista, nosti sen ja peilin kamarinpöydälle ja ajoi partaveitsellä naamaa väännellen poskensa. Melkein itku tuli, kun pistin sudin takaisin peilikaappiin, jossa säilytän sitä muistona menneistä ajoista. Isä. Missä sinä olet? Tule takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki oli ennen toisin Liisu, toisaalta muistikin kultaa asioita. Keräsimme tyttöläppinä rahat kakarajengiltä lentopalloa ja verkkoa varten ja kuinkas siinä sitten kävikään. Saimme nuolla näppejämme kun isot jätkät veivät huvituksen. Kävimme illalla hakemassa pallon talteen, mutta ei se mitään auttanut, koska emme osanneet lyödä tai vastata koviin iskuihin ja jäimme muiden jalkoihin, niin eipä auttanut, piti mennä kentän reunalle karvain mielin.

      Sekatavarakauppa oli ihana juttu lapsuudessa, siitä olen jonkun joulumuiston kirjoittanut:) Tämä viha ja rasismi on tullut jäädäkseen, Suomi ei ole enää entinen. Toisaalta kuka meistä majoittaisi hälisevän perheen ja erilaisen kulttuurin omaan kotiinsa. Harva meistä on siihen valmis, haluamme pitää oman tilamme/ yksityisyyden. Vihan lietsominen on ääri-ilmiö, se kertoo epävarmuudesta, on pakko mennä myös itseensä ennen vastakkain asettelua.

      Muistan itsekin tuon naaman muikistelun, jota oli pakko tehdä että sai raakattua naaman ilman haavoja siistiksi. Minulla on partasuti kuppi, jossa säilytän partasutia ja siinä on Gilletten partaveitsikin. Isä on siellä jossakin paremmissa parranajoaamuissa:)

      Poista
  12. Isoisäni veivattava lankapuhelin numero 18. Muistan hyvin kun piti veivata ja keskusvastasi ja pyysi numeron ja yhdisti! Näin pusulassa aikoja sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat numeronkin:) Mielenkiintoista, missähän lienee sekin puhelin. Oli kiva että muillakin tuli näistä omia tuntemuksia ja muistoja mieleen. Olin vähän epävarma jo tuosta puisesta, veivattavasta puhelimesta, vaikka oli niin elävä mielikuva, kun joku epäili sitä ja piti soittaa naapurintytölle, että eikö ollutkin Teillä semmonen puhelin vielä seinässä 1960-luvulla:) Kiitoksia Walde:)

      Poista
  13. Ihania muisteloita ja esineitä. Tuo sklaati-tehtaan purkki ja vanhat säilytyspurkit ovat mainioita. Ja miljöö kaunista. Niin se vaan oli, että ennen tarvekaluja tehtiin itse, ei haettu valmista nylonhaavia kaupasta.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, Museomiljöö on tosi kaunis. Osa siitä on alkuperäistä ja osa tietysti siirrettyä, aittarivi on mielestäni ehdoton ja tuvan ikkusta ihailin sitä linssin takaa. Juhlapurnukka tuli kuin vanhingossa mieleen, minusta tuo sivu on niin hurmaava, joka puolella oli eri kuva.

      Nylonhaavit ovat tosi kevyitä vettyneeseen pumpuliverkkohaaviin verrattuna, joka vaikuttaa aika kömpelöltä niihin verrattuna.

      Poista
  14. Näitä vanhoja asioita on niin kiva muistella. Ei ollut lapsuuskodissani puhelinta. Naapurissa oli. Ensimmäinen oma puhelimeni oli -70 luvun loppupuoliskolla. Puhelinkoppien kolikkopuhelimet vaihtuivat korttipuhelimiksi, mutta niiden aika jäi lyhyeksi.
    Jauho- ja suola-astiasi ovat niin tutun näköisiä. niiden kauneus on ikuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aimarii:) En muistanut korttipuhelimia ollenkaan, ehkä en käyttänyt korttia ollenkaan, muistelin että kolikko kävi puhelinkioskiin ja myös sairaaloiden yms aulojen kupumaisiin puhelinpisteisiin.

      Salkkareissa on myös luumukuviota jne, mutta minulle tuo kukka-aihe oli läheisin, koska se oli lapsuuteni suolasalkkarissa, joka on tuo ensimmäinen.

      Poista
  15. Olinkin unohtanut, että itsekin olen joskus soittanut neiti aikaan :) Täällä Espanjassa on vielä kolikkopuhelimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa paikoissa on varmaankin vielä kolikkopuhelimia, ne hävisivät suomalaisesta katukuvasta kyllä kokonaan, ellei sitten jotakin vanhaa kaunotarta ole jätetty muistoksi johonkin. Kiitoksia -K-:)

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Niin piti olla vain pari kuvaa, mutta kysymyksen vuoksi innostuin kertomaan omia muistoja, ihme ettei paisunut tämän enempää tällä kertaa:) Kiitos Tellu Tom:)

      Poista
  17. Meillä maalla oli kyllä puhelin. Kylässä oli puhelinkeskus, jota kautta puhelut kulkivat lapsuudessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelinkeskustoiminta on vielä aika tuttua tämän ikäisille. Sitähän näkee myös Suomi filmeissä jossa puhelinsantra oli oikea juoruakka:)

      Poista
  18. Aika kulkee kulkuaan ja joskus se on hyvästä joskus ei niin hyvästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehitys on ollut huikea, mutta joskus kaipaa menneen ajan kiireettömyyttä ja tunnelmaa. Työtä kyllä oli paljon ja se oli raskasta, ei siinä jäänyt aikaa pohtia turhia. Ehkä ihmiset olivat onnellisempia.

      Poista
  19. mukava postaus vanhan ajan muistelua.. nostalgiaa todella löytyy, valitsemasi musiikki myös yhdistää muistojen aikaa. Minun tyttärellä on vielä käytössä kotona lankapuhelin, he pitää sen ihan kaiken varalta, jos netti yhteydet on poikki niin vanha lankapuhelin toimii, tietenkin heillä on myös nykyajan kaikki laitteet
    kiitos Mustis aikamatkasta 40-50v taakse päin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitoksen Sinulle Aikku. Nostalgia-käsitteeseen kuuluu kotimaan kaipuu ja kukapa olisi niiden parempi tulkki kuin iki-ihana Kari Tapio:)

      Lankapuhelin on mielenkiintoinen juttu, ei hullumpi idea ollenkaan, digiaika kun on niin haavoittuva systeemi jos jotakin myrskyä tai muuta sattuu.

      Poista
  20. Nopsasti on aika kulkenut ja tekniikka kehittynyt ja minä rupsahtanut noista kyläpuhelin ajoista ;-) Meidän kylällä oli puhelin yhdessä talossa ja jos joku soitti, niin piti viestintuojan ensin juosta kolmesataa metriä metsäpolkua ja samoin minä pinkaisin saman matkan langan päähän. Kun henki vähän tasaantui saattoi jo jotain sanoakin soittajalle. Oi niitä aikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauskasti sanottu Aina:) Joskus ajattelen miten lapsellinen ja nuori olen välillä vieläkin mieleltäni, sillä tämän vanhan naisen vankina on edelleenkin 5 - 17- vuotias villikko, joka on/oli lähes pitelemätön.

      Kyllä siinä viestintuojalla kunto säilyi kun näitä pikamatkoja juoksi, toisin on tänään. Kaikki jököttävät kotona, kulkevat kadulla luuri korvassa, naputtelevat älypuhelimia joka paikassa, höpöttävät ajaessakin puhelimeen ja näin ulkopuolinen maailma sulkeutuu tehokkaasti:)

      Poista
  21. Jaa,jaa..meidän kylällä oli mun lapsuudessani keskus,jota hoiteli Esteri-täti ja Topi.setä.Sitä kautta kampea veivaamalla,meni ja tuli puhelut.Esteri-täti oli kovasti tiedonhaluinen,joten silloin tällöin saattoi puhelimesta kuulla ,että sitä kunneltiin.Sitähän Esteri-täti ei tietenkään tunnustanut,mutta muutaman kerran jäi todella nolosti kiinni.Kun nääs paikallisen Osuuskaupan tiskiltä tuli kävijöille sellaista tietoa,jota ei oikeastaan kukaan muu voinut välittää.DD.Oi aikoja....Hauska muistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä se nyt tuli todistettua, että puheluja kuunneltiin ja mikäs sen herkullisempi puheenaihe kun joku arkaluontoinen juoru:) Mukavia muistoja tuli Sinullakin mieleen aiheesta. Kiitoksia Myrsky.

      Itselläni on muistikuvissa vain tuo yksi kerta tällä veivattavalla, sillä lankapuhelimet eli ne mustat ja komeat laitokset tulivat jo kovaa kyytiä muotiin ja kaupassa semmonen taisi jo ollakin. Muistan miten kouluaikana jännitti kun joutui päivystämään puhelinta ja vastaamaan siihen, tuntui että itse asia häipyi taivaan tuuliin, kun oli helpottunut siitä että puhelu oli ohi. Toisaalta oli inhottava olla toisten ja etenkin poikien kiusattavana käytävällä, ujo tyttö kun olin, koska siinä joutui istumaan koko päivän lähellä kansliaa. Vasta aikusena työ opetti miten helppoa "puhelintyttönä" olo oli vaikka kuulijoita oli koko seurakunta ja kansliakööri päälle. Kerran nuorena ärähdin kun kaikki mölisivät isoon ääneen, enkä kuullut yhtään mitään ja se nolotti saman tien, mutta olivat kerrankin hiljaa kuin kirkossa:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜