torstai 22. tammikuuta 2015

PUNAINEN

Tällä viikolla näin PUNAISTA! Ja syy siihen löytyy  MAKRO- JA TEEMAHAASTEESTA:)



 Pinkinpunaista:) Puhelinkuva on parin vuoden takaa, mutta nyt oli pakko tällätä se tähän:) 


 Tämä pariskunta oli unohtunut ajelemaan vanhan puuarkun päälle, vaikka joulu onkin jo kaukana takana päin?


Alakuvassa huolettoman kamppeet taas miten sattuu, mutta jostakin syystä ne osuivat haasteväreihin jonka tajusin kun nakkasin siskon kutomat lapaset tuolille ja hain lakanan kuivumasta.

maanantai 19. tammikuuta 2015

TAMMIKUU



Kiristyvä pakkanen ja auringonlasku. Puhelinkuva hautausmaalta tammikuussa 2013. Lunta oli silloin aika mukavasti, mutta vuosi sitten tammikuussa pakkanen tärähti melkein keskelle vesisadetta. Lunta ehti tulla edellisenä päivänä 9.1. juuri sen verran että maa oli valkoinen. Sinänsä -15 asteen pakkanen ei ole mikään kova juttu, mutta kun se tulee sateen keskelle ja siihen tulee vielä sopiva vinkka, niin kylmyys ikäänkuin kertautuu ennenkuin luonto jämähtää jäähän ja kuivaa.


Ennen joulua 2014 runsaat lumisateet tulivat ja sulivat puolikymmentä kertaa. Saimme kuitenkin vanhanajan valkean joulun ja tammikuussa 2015 lumipeite lisääntyi varsin tuntuvasti. Viimepäivien suojasta ja vesisateesta huolimatta se on pitänyt komeasti pintansa. Pakkasia on taas luvassa ja haaveena on päästä kokeilemaan uusia hiihtimiä, joita en ehtinyt kunnolla edes sisäänajaa ennen suojakeliä.



perjantai 9. tammikuuta 2015

UUSI

Makro- ja teema-aiheena oli UUSI ja lähestyin aihetta teemapohjalta.

Uusi vuosi mukanaan aina uutta, tosin tämä Vinkuvanku huusi jo vanhan vuoden puolella aika tehokkaasti milloin missäkin portailla ja varsinkin omallani,  josta sen lujalla, mutta lempeällä kädellä aina karkoitin. Lohdutin itseäni sillä, että kissalla on varmasti koti, mutta hellyin pakkasella laittamaan lampaanvällyjä kissan kuljetuskoppaan kuusiaidan sisälle, jossa oletin kissan enimmäkseen asustelevan. Ja ruokaakin oli pakko vähän antaa, joka sinetöi kohtaloni, tosin en ollut ainoa, joka tälle kissalle sitä tarjosi.

Viime elokuussa ikivanha mamselli, nimeltään Pinkku, tassutteli lupaa kysymättä sydämeeni. Sitä miten eläimet sen tekevät, mutta miehet eivät osaa, olen joskus ihmetellyt. Pelkäsin että historia toistaa itseään, minkä vuoksi yritin väenväkisin tyyrätä huutolaiskissaa naapurimiehenkin huusholliin, sillä seurauksella että kissa raapi jopa takkini rikki. Alkuun kissa panikoi sisällä oloa naapurissa aivan  järkyttävästi, mutta meille se kyllä änkesi ovista ja ikkunoista eikä ollut moksiskaan. Illoin se kyyrötti terassilla tai ikkunalaudalla ja itki. Mitä siinä voi tehdä? Neuvottelin asiasta löytöeläinihmisen kanssa pariinkin otteeseen ja taivasosuuttahan sielläkin on tarjolla ankean säilytysajan jälkeen.


"Meinaako tuo rasittava sossukriminaali jäädä tosiaankin tänne asumaan" kauhisteli Pinkku-mamselli uuden vuoden aattona huolestuneesti, eikä ihan syyttä:)

"Mitäs siinä mulkoilet, minähän en lähde täältä enää kulumallakaan. Paras vain tottua ajatukseen senkin vanha läski. Minulla on pesukarhun luonne, näethän sen jo hännästäkin ja ellei tuota äkäistä maatuskaa olisi, niin antasin Sinulle kyllä huutia." 


 








Tiukka on tuijotus välillä puolin jos toisinkin. Harmittaa vanhan kissan puolesta, koska hänellä on laupias ja kiltti luonne. Toivon että oppivat edes sietämään toisiaan, yhteiselo sujuu jo suhteellisen rauhallisesti, koska Pinkku viisaasti varoo ja väistää.

Tunnustus 12.1.2015: Vaihdoin keskimmäisen kuvan lapsenlapseni ottamaan minijärkkärikuvaan, jonka hän otti Pinkusta, kun kävi näyttämässä joulupukin tuomaa kameraa 10 - 11.tammikuuta A.D 2015:)
Pieni Lintu - MakroTex challenge