perjantai 30. lokakuuta 2015

PIILOSSA

PIENI LINTU halusi että leikimme piilosta ja sehän onnistuu meikäläisellä heti kun joku tähtää kameralla. Enhän minä muuten, mutta pelkään että särkyvät vielä kalliit vehkeet. Niin kävi kerran passikuvan otossakin.)

Kysyin naapurin pikkupojalta originaalikuvasta, jossa oli nauravia kaunottaria mukana ennen rajausta, että arvaako hän missä istun. Hän tiesi heti ja kun utelin että mstäs sen tiesit kun ei naamakaan näy, niin hän ilmoitti että tuosta peruukista! Onneksi mies ei ollut paikalla, sehän olisi revennyt heti, hän kun hyväntahtoisesti leukailee että hiuksissani on ikuinen Sue Ellen look:) 

siili, irjan siili

hautakivi, kuva kivessä, irja

Pyhäinpäivän kunniaksi julkaisen tämän kesäisen kuvan hautausmaalta. Kuvaaja on piiloutunut hieman ovelaan paikkaan. Kuvissa kummitteli itsepäisesti joku vaalea heijastuma, mikä sopii sekin Halloveen tunnelmaan:)

Tove Jansson, Näkymätön lapsi
Tämän kirjan tyttö muistuttaa minua monella tavalla. Hänkin oli piilossa ennenkuin hänet rakastettiin esille. Tämä on kaikkien piilossa olevien, haavottuneiden tyttöjen jos poikienkin tarina.

Se kertoo siitä, miten Ninni muuttui jälleen näkyväksi rakkauden ja hyväksynnän myötä. Kirja on vuodelta 1962 ja se sisältää muitakin ihastuttavia tarinoita.

" Mokomakin suloinen, tyhmin, hupsuin ja virheellisimmin kasvatettu lapsi, jonka milloinkaan olen nähnyt, oli hänellä pää tai ei" motkotti Muumipappa tutkiessa purtua häntäänsä.


lauantai 24. lokakuuta 2015

NOSTALGIA

Pieni Lintu kyseli, kuka muistaa vielä neiti AJAN tai kiekkopuhelimet. Hurjasti kehittyvässä hektisessä maailmassa lähihistoria unohtuu yllättävän pian. Neiti Aika vaikeni vuonna 1998 kun aikatiedotus siirtyi IT-järjestelmään. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit olivat arkipäivää 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisemmät hävisivät vuonna 2007. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat niinsanotut kyläpuhelimet maaseudulla käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta. Huikea juttu oli myös jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli myös rekkakuskien syntisen suuressa suosiossa:) Siinä ei ollut turhia lupajuttuja, kuten aiemmassa radioamatööritoiminnassa, minkä vuoksi se sopi Villiin Länteenkin paremmin kuin hyvin. 

Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi ja pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä kotiin:)

MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA, vasemman puoleinen kuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.


Kyökkinurkan nostalgiaa, vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.


Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä. 


Isän vanha kalahaavi on tehty pumpuliverkosta, rautakehikko väännettiin itse ja varsi oli puuta. Ei ole mikään kevyt laitos, mutta eipä ollut täysien rysävanttien vetokaan käsipelillä poikasten hommaa, sen verran tuli pikkutyttönä sivusta seurattua sitäkin.



maanantai 12. lokakuuta 2015

KEITTIÖSSÄNI

Pieni Lintu haastoi Makro-ja teema-aiheella KEITTIÖSSÄNI
Kyökkipiian kyökin valtasi syyskuussa outo Otus, joka teki tosi herkullista ruokaa vaikka tyhjästä:) Tässä on hyödennetty syyskurpitsa, joka oli unohtunut jääkaappiin. Kastike ei ole voita, se on taiottu jostakin ihan muusta, enkä ole parempaa safkaa syönyt.
















Joskus kokkaaja innostui vähän äijämäisemmästä lookista ja liha vääntyi suussa sulavaksi pataruuaksi ja tappouhkauksen saaneet perunat sun muut raaka-aineet muuttuivat kädenkäänteessä keitoiksi, joista voi enää nähdä vain unta.