MEMORIES AND COMPLIMENTARY COLORS

Elokuu alkoi kohdallani suru-uutisella, eikä viime vuoden elokuu ollut yhtään helpompi. Ennen rakastin elokuuta, alkavaa sadonkorjuuaikaa, tummenevia iltoja ja Laurin kyyneleitä. Lauri itkee edelleenkin pitkin taivaita, kokoaa laumoja kasaan, pääskyt puhelinlangoille ja aloittaa ikävän kyyhkysen pyynnin. Usein myös koulut. 

Näillä eväillä aloitin koulutieni 1960-luvulla Himankakylän pienessä kansakoulussa. Laskukirjan hurmaava kuvitus on Eeli Jaatisen ja satuaapinen on Maija Karman kuvittama. Molemmat kuvittajat ovat suuria suosikkeja edelleenkin. Karman heino kuvitus tuli tutuksi myös silloisesta uskontokirjasta. Helmitaulukin oli tarpeen, tosin se seisoi omilla jaloillaan ja oli paljon isompi kuin alakuvan vastaava retrolöytö. Koulu alkoi aamuhartaudella ja päättyi virteen. Paras tunti ei aina ollut ruokatunti:)

Ruokarukouksen jälkeen otettiin esille voimapaperiin käärityt voileivät ja pieni maitopullo. Puuron tai keiton keitti topakka kouluntäti Helmi. Hän patisti yläluokan pojat jo aamulla hakemaan hellapuut valmiiksi. Kun myöhemmin saimme leivät koulusta, tappelin usein hänen kanssaan juuston syömisestä oksentamiseen asti. En saattanut millään syödä paksua juustonpalaa, mutta se vain oli pakko, joten piiloittelin sitä milloin mihinkin. Pulpettiin, essun taskuun tai virsikirjan väliin:) Kerran se putosi essun taskusta puolapuiden juurelle kun roikuimme puolapuissa. Helmi löysi sen ja kysyi ankarasti miten se oli sinne joutunut. Selitykset olivat vähän hukassa ja eikä itkukaan ollut kaukana.

Kansakoulussa oli yksi opettaja, joka luotsasi koko koulua. Ensiluokalleni siunaantui maailman ihanin opettaja - Pirkolan Tuula. Veistonopettajana eli poikien käsityöopettajana toimi Toivo Keiski. Peruskoulu-uudistus ehti hipaista meitäkin ennenkuin saimme päästö- eli nykykielellä päättötodistuksen.

Tutuiksi tulivat myös koulun opetustaulut, etenkin Ebba Masalinin hienostuneet, mustapohjaiset kukkataulut ja uskontoon liittyvät kauniit kuvat. Itselläni ei tällä hetkellä ole muita kuin ylläolevan kaltaisia, joten on tyydyttävä rantakäärmeen anatomiaan. Näillä kuvilla osallistun Pieni Lintu VASTAVÄRIT-haasteeseen.

Ja koska terassin ampiaispesäkin on jo historiaa, tällään kuvia ampiaisesta, joka viihtyi luonani aika pitkään. En arvannutkaan mitä elikoita pesässä vielä oli kun irrotin sen paljain käsin terssin kaiteesta:) Tässä poseeraa Viimeinen Mohikaani, joka viihtyi hyvin munakennossa vanhassa pesässään. Tuli aina uteliaana katsomaan kun toin apilankukissa kastetta tai laiton nokareen hunajaa. Olisi tullut kädellekin, mutta minulta puuttui rohkeus. Tuo toukka ei ole ampiaislapsi missään vaiheessa. Niiden merkitys ei selvinnyt minulle.

Selityksiä: Laurin päivä on elokuun 10. päivä ja silloin alkaa meteoriparvi Perseidien ilotulitus taivaalla. Ne ovat peräisin Swift-Tuttle komeetasta ja vanha kansa kutsui niitä Laurin kyyneleiksi. Laumojen kasaaminen tarkoitti lintujen syysmuuttoon valmistautumista.