Suvikuu, huhtikuu humahti ohi ja Toukokuun tyttö keikistelee simakannu kainalossa ja munkkirinkilät nyssäkässä oven takana. Viime hetkellä Huhtikuun poika paiskasi raekuurot ja lumisateet Toukokuun siroille nilkoille. Mutta sepä ei kevään tuloa paljon hetkauta.
Tällä kukkakuvalla osallistun Pieni Lintu-kukkahaasteeseen. Juhla-aikoina, jos nyt muutenkin, olen tottunut sukuloimaan ja tapaamaan ystäviäni. Anopille vein pääsiäisen aikaan kukat portaille, samoin ystävien yllätyspussit ja pienimmän lapsenlapseni näin pelkästään ikkunasta. Cujo-Koirakin oli ihmeissään kun en tullut sisälle. Vanhin lapsenlapsi toivoi viikko pari sitten että ottaisin suloisen Ymmi-koiran vähäksi aikaa, mutta niin araksi ja itsekkääksi olen tullut, etten ota mitään riskejä. Harmittaa sanoa EI asioille, jotka ennen olivat itsestäänselvästi KYLLÄ. Ehkä olen liiankin varovainen. Talvi tuntui muutenkin aika ankealta ja flunssaepisodit väsyttivät tosi pitkään.
Kävelyretket ja lievä hulluttelu ovat piristäneet omaehtoista karenssiamme. Kuovin riemukas soidinhuuto tuo minulle aina kevään 💚 Eräänä iltana törmäsimme pikku kauriiseen, joita en ole täällä ennen nähnyt. Ruokimme lintuja ja seuraamme ahkerasti myös niitä. Tulin surulliseksi kun näin Ukkokukkoni loukanneen pahasti jalkansa. Oli säälittävää katsoa miten se kinkkasi urheasti yhdellä jalalla jyvien luo. Kysymyksessä on fasaaniukko, joka vierailee silloin tällöin kalliolla ja ikkunan alla prouvineen. Jalka on nyt jotenkuten parantunut ja ukko vastaili huhuiluuni entiseen malliin:)
Mustarastaan haikea huilu kaikuu valoisissa kevätilloissa ja pupukin loikkii pitkin pihoja. Se natusteli krookukset omenapuun alta parempiin suihinsa, mutta osa niistä yrittää kukkia siitä huolimatta. Näin kauniisti pupu poseerasi minulle toissa-aamuna kotikalliolla.
Yritämme nollata ja viihdyttää itseämme piha- ja kevättöiden ohessa katsomalla elokuvia, lukemalla tai pelaamalla esimerkiksi ristinollaa tai skipboa. Arilla on mielettömän hyvä tuuri korttipelissä, jota on välillä vaikea niellä.
Tämä outo ja surullinen aika tuntuu ehkä siedättävämmältä, jos sitä vertaa johonkin vielä pahempaan. Tsunamiin. Tai vaikka sotaan, jolloin uhka on konkreettisesti maassa, ilmassa että merellä, sen lisäksi että pelottavat taudit liikkuvat mustanpuhuvina silloinkin. Kaikkien ei tarvitse edes kuvitella sotaa, sillä tälläkin hetkellä aseellisia konflikteja on ympäri maailmaa. On selvä, ettei kurjuuden kuvittelu auta yhtään konkurssien tai työttömyyden tuomaan ahdinkoon, puhumattakaan koronakuolemista, yksinäisyydestä, suruista tai kolmannen maailman kurjuudesta, mutta itseäni se auttaa näkemään selkeämmin hyvät asiat, joita vielä on olemassa - Ainakin välillä.
Jos ja kun saamme rokotteen tai lääkityksen Covid 19-pirulaisen nujertamiseen, osaamme ehkä arvostaa normaaliarkea ihan eri tavoin eli kaupassa-, työssä- tai koulussakäyntiä ja kaikkea muutakin minkä se mahdollistaa uudelleen. Olisi ihanne, että maailmassa olisi jatkossakin saastepausseja vapaaehtoisesti esimerkiksi etätyötä lisäämällä. Linkola-kakkonen minussa suree ikuisesti suurien puiden turhaa kaatoa ja toivoisin enemmän tiukkaa harkintaa niihin, sillä ilmastomuutoksen kourissa joka ainoa hiilidioksidinielu auttaa omalta pikku osaltaan asiaa. Erkki Lähteen ristiriitoja herättänyt kirja NÄE METSÄ PUILTA on lukemisen väärti, mikäli aihe kiinnostaa.
Vanhat suviyöt 23 -25.4. pakkastivat, eivätkä siis luvanneet hyvää marja- tai viljavuotta, mutta vanhat ennustukset ovat kuitenkin siitä mukavia, että jos joku ennuste on huono tai menee pieleen niin toinen ennuste korjaa sen. Ehkäpä nyt käy samoin. Ja muista Valpurin aamuna sanoa "Ka selkäni" niin eipä ole kipeänä koko vuonna:)
Valoisaa ja hyvää toukokuuta kaikille 💖 Toivon voimia ja terveyttä heille jotka raatavat henkensä uhalla hoito- /pelastusaloilla, kaupoissa, työpajoissa ja siivousfirmoissa. Simat on pulloissa, nakit puhallettu ja munkit sokeroitu:) Tervetuloa Toukokuu 💛
