perjantai 1. lokakuuta 2010

PALUU TULEVAISUUTEEN


Koska paluu menneeseen ei enää ikinä onnistu, on sanottava lopulliset jäähyväiset Villin Lännen maille ja mietittävä paluuta Tulevaisuuteen. Kaikesta tutusta ja turvallisesta luopuminen on kirpaissut todella syvältä jo senkin vuoksi, että tässä vaiheessa tajuaa sen miten monet luukut ovat omalta kohdalta jo sulkeutuneet. Tajuaa katkerasti myös sen, ettei vanhaa kehäraakkia enää tarvita juuri mihinkään.

Omat vanhempani puursivat tiluksillaan niin kauan kunnes kuolema ja sairaus pakottivat heidät luopumaan, samoin appiukkoni sai saman onnellisen kohtalon. Itse en karheaan elämään tottuneena kuvitellut koskaan pääseväni "helpolla" enkä ikinä odottanut olevani itseoikeutettu siihen, mihin edelliselle sukupolvella oli mahdollisuus ja minkä omalta osaltani mahdollistin myös appiukolleni. Ajat ja tavat muuttuvat ja meidän on hyväksyttävä ja ymmärrettävä muutokset ilman katkeruutta. Menetin miehen ohella yrityksen, jota harrastimme "oikean" työn ohella ja myös rakkaan kodin pihoineen, johon kuuluivat nuoruudessa istutetut kotikuuset, omenapuut, kivikkopenkit ja rakas koirapoikani Mosku. 

Aineelliset menetykset ovat aina pieniä, mutta eivät silti vähäisimpiä, sillä tunnetasolla ne vaikuttavat ihmiseloon paljon ja pitkään. Edellisen lisäksi tunnen usein, että olen jollakin tavoin menettänyt myös kanssaihmisten, jopa sukulaistenkin arvonannon. 

Minulla on kuitenkin kaksi kättä, kaksi jalkaa ja vielä kaksi silmääkin, joita en hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut pannuhuonepuuhissa räjäyttämään, joten olen kai aika onnekas. Tämän lisäksi minulla on ystäviä, jotka ovat roikkuneet monessa menossa mukana, kaksi poikaa ja neljä uskomattoman hurmaavaa lastenlasta, joista toiseksi nuorimmainen on tulossa ensi kertaa kokeilemaan miten fysiikat ja etenkin kemiat pelaavat yhteen ilman häiritseviä vanhempia. Tähän asti tähtihetkiä on vietetty kahden vanhemman lapsenlapsen eli maailman ihanimman keijutytön ja sinisilmä hurmurin kanssa:)

Olen tietysti tyhjän edessä ilman rakasta Villiä Länttä, mutta en epäile ollenkaan, ettenkö vielä voisi rakentaa tulevaisuutta jossakin ihan muualla. Helppoa se ei tule olemaan, mutta pakollista kyllä. Paljon en vaadi, vaikka kaikesta, mikä minulle ja kuolinpesälle on kuulunut, olenkin taistellut kynsin ja hampain, eikä se ole lopussa vieläkään. Verottaja pitää muiden velkojen ohessa huolen lopusta, joten turha kadehtia sitä vähää minkä olen elämässäni saanut tai hankkinut. 

Olen ollut onnekas myös ystävien suhteen, joista joku on aina sopivasti tarttunut hihaan ja raahannut pahimpien rapakoiden yli eteenpäin. Taisteluväsymys painaa ja reppu on täynnä raskaita muistoja kuin kiviä, mutta ehkäpä se joskus kevenee niin, että voin laskea sen huoletta uudelle portaalle ja kurkistaa tulevaisuuteen kuin valoon:)

15 kommenttia:

  1. jess, kiva kun latasit tänne!

    VastaaPoista
  2. "kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu monta uutta."

    VastaaPoista
  3. Se tarina oli jäänyt tänne, vaikka aivan varmasti poistin siis myös samankasan luonnoksista??? JA nyt sain lisättyä videonkin, kopioimalla ja liittämällä jeee!!!! Kiitos TT:)

    Eli toimintamalleja on nyt ainakin KAKSI erilaista!

    VastaaPoista
  4. Toivon ja uskon näin rakas tuli taivaasta, muuten en istuisi enää tässä:)

    VastaaPoista
  5. Ei ole väliä kuinka vanha olet,,,,,,
    Vaan , kuinka OLET vanha !

    VastaaPoista
  6. Mustis-ystävä, nyt mennään eikä meinata uusille poluille ja puronvarsiin. Sä oot niin nuori, että koko uudenelämän pystyt vielä elämään innolla ja ilolla ! Kaikkea hyvää toivon Sinulle tosisydämellä ja tositarkoituksella ! Sinun pq

    VastaaPoista
  7. Mustis...kiva kuulla sinusta..kaikkee hyvää toivon myös Sulle.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Meni sanat väärin äsken,niin uusi yritys:..aika on herätä,nousta ja lähteä...kohdata ystävä kallehin.Niin kaunis on maa,niin korkea taivas,soi lintujen lauluista kukkivat kunnaat ja varjoisat veet,niin varjoisat veet....

    VastaaPoista
  10. Niin jupe, sinä taidat hämärästi aavistaakin miten olen vanha? Tämä olikin kivasti sanottu ja kutittaisi kovasti lohkaista tästä jotakin, mutta pidän kerrankin mölyt mahassa:)

    VastaaPoista
  11. Todellakin peequu, nyt on jo sen aika ja siksi varmaan vielä kirjoitinkin tästä koska vaikka sydämeni on luopunut jo paljosa se lopullisuus aina kummasti kirpaisee... Hyvä sinä ja tuo mahtavan positiivinen asenne!!!!

    VastaaPoista
  12. Tiedätkö Kepa niin hömelö olen että käyn etusivullasi mutta blogisi nimi on kateissa, pitänee mennä penkomaan vielä samaan kasaan, tämä sama ongelma on monen muunkin kohdalla koska en millään muista kuka on minkäkin bloginimen takana ja siksi hortoilen vähällä ajallani missä sattuu..

    VastaaPoista
  13. Eivät haittaa väärätkään sanat sisareni myrsky, pääasia että on jotakin sanottavaa.. ja tämä Rydmanin kaunis kappale on kyllä kipeästi tuttu kuten ehkä Sinullekin...

    VastaaPoista
  14. Emme aina voi kulkea eteenpäin valitsemallamme polulla. Sinulle tapahtui jotain hyvin kohtalokasta, mutta urheasti olet taistellut ja järjestellyt asiasi ja elämäsi kuntoon.

    Usko kohtaloon! Jonain päivänä ymmärrät paremmin miksi jouduit luopumaan kaikesta ja liittymään tänne meidän sekapäiseen seuraamme. =D

    VastaaPoista
  15. Kiitos Milena, se oli todella kauniisti ja ajatuksella sanottu ja jonakin kauniina päivänä sen TODELLA ymmärränkin ja jo nyt ymmärrän olla onnellinen ystävyydestäsi ja teistä kaikista:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)