lauantai 29. tammikuuta 2011

ANDROMEDASTA VÄHÄN LÄNTEEN


Menetin alkuperäiset tarinani Blogistanian katastrofaalisessa räjähdyksessä, joka tuhosi minulta melkein kaiken: Yhteisön, tarinat ja identiteetin, mitkä olin työllä ja vaivalla rakentanut. Ne kertoivat aikoinaan jotakin minusta ja sopeutumisestani Terran omituisiin, hyvin alkeellisiin oloihin  ja kummallisiin tapoihin. 

Hieroglyfit, joita tällä planeetalla käytettiin, oli alunperin tarkoitettu lakien ja pyhien kirjoitusten siirtämiseksi sukupolvelta toiselle. Mutta aika muuttui ja hieroglyfit eskaloituvat tuhansien kuunkiertojen myötä yhä useampien populaatioiden käyttöön niin työ- kuin vapaa-ajallakin. Siihen asti kaikki meni hyvin, kun he lukivat painettua sanaa tai hyvässä lykyssä raapustelivat jopa itse papyrykselle tai pergamentille muistoja tai tunteitaan. 

Sininen planeetta olisi ehkä pelastunut, jos sen stabiliteetti olisi pysynyt ennallaan, mutta homosapiens-rodun hulluus ja ahneus lisääntyi sitä mukaa kun rotu lisääntyi ja kansoitti planeettaa.  Sen tuloksena syntyi reikäkortti ja massamuisti, joka imaisi mukaansa koko planeetan. Uuteen Aikaan. Se jätti jopa mieluisat sodankäynnit ja vähemmän mukavat tauditkin toiseksi. Ainakin vähäksi aikaa. Vaikka sodat paradoksaalisesti aina kehittivät planeetan lääketiedettä, teollisuutta ja tekniikkaa, niin koodien murtaminen tietokoneen avulla onnistui heiltä suhteellisen myöhään eli vasta toisen maailmansodan aikoihin. Konekielen esi-isänä voi pitää C. Baddagenia, joka keksi asian jo 100 Terran aikakautta aiemmin.

Talonkokoiset aparaatit pienentyivät kehityksen myötä DOS-pohjaisiin piisamilakki-versioihin. Mitä pienemmäksi ja monipuolisemmaksi tietotekniikka käyttöjärjestelmien myötä muuttui, sitä tehokkaammin se nieli populaatioita pohjattomaan Molokin kitaansa. Osa heistä istui ilta- ja yökaudet pirunpeilinsä edessä rummuttaen kohmeisilla yläraajoilla sille mainetta ja kunniaa. Enää ei ollut tarpeellista tuntea edes lähinaapuria, sillä pirunpeilien kiihoittavat Adonikset ja Dorikset varastivat kaikki ajatukset. Litteät kuvat vaihtoivat hyvin käsiteltyinä omistajaa ja lämpöä hohkaavat haaveelliset hattarat alkoivat aiheuttaa kasvihuoneilmiönä tunnettua ilmastonmuutosta. Ihmiset puhuivat hiilidioksidipäästöistä koska eivät kehdanneet tunnustaa asian oikeaa laitaa. Itse huomasin miten syklivaihtelu oli siirtymässä kuumiin kesiin ja erittäin kylmiin, runsaslumisiin talviin, joka oli varma merkki tulevasta jääkaudesta, joten loppujen lopuksi paljon hehkutettu kasvihuoneilmiö ehkä kompensoi tulevaa tilannetta.

Kirjoitettava esitys oli kautta aikojen ollut vähäisempää kuin akustinen, mikä tällä pallolla tarkoitti reippaasti yli 6000 erilaista puhekieltä. Syytä miksi nämä abstraktiot tai keskinäinen viestintä olivat näin pirstoutuneet, en voinut ikinä ymmärtää. Jotkut barbaarit kertovat mielellään tarinaa Jumalasta, joka sekoitti ihmiskielet heidän isotellessaan jollakin tornilla Babyloniassa, mutta se lienee vain legendaa ja pelkkää peitetarinaa ihmismielen laiskuudelle ja sotimishalulle.  


Ylläolevan videon kopioin mikrosirustani, ja se on tiedoistani alkeellisimpia, mutta se kertoo pähkinänkuoressa kaiken oleellisen. Voitte itse päätellä mikä on tarua ja mikä on totta, vaikka luulen ettei muistijälkenne riitä isovanhempianne kauemmaksi. Se on ikävää ja epäilen että ihmisten sotahulluus-taipumus johtuu juuri tästä. Itse olen parin kolmen parsekin takaa, mikä sijoittunee Andromedan tähtisumuun Siriuksesta vähän etutakavasemmalle galaksin tähtisumuun nähden. Juuri lähtöhetkellä valitsin tämän pienen, eksoottisen ja aika tuntemattoman kielen, vaikka olisin aivan hyvin voinut valita paljon puhutun mandariinikiinan tai Doyouspeak-version, joka on tämän Planeetan mittasuhteissa omituisen laajalle levinnyt, hyvin hallitseva kieli. Nyt se harmittaa, sillä syvällisempi kommunikointi on suoritettava pelkästään tällä foneettisesti aika alkeellisella ja hyvin helpolla kielellä, jota käyttää tästä populaatiosta ainoastaan vajaa promille. 

Maallisen työn ohella sain lievästi kosketusta myös toisenlaisiin kielikuviin välskäreiden raiskaamassa siipirikkolatinassa, missä joku diagnoosi-kaunotar: Intoxicationes et aliquae aliae consequentiae causarum externarum keikaroi hävittömästi  lauryylisalisyylihydroksietyyli- metakrylaattikopolymeeri-tyypin  kanssa. Tämän planeetan parhaat sanaleikit löytyivät kuitenkin aapisista, saduista tai vanhoista lastenloruista, joista hurripainotteinen AppolomissolomisinkamisosebedejsebedoextralaraKajsaSaramagerihejtilleritättasjömanshatta hakkaa helposti nykyajan supercalifragilisticexpialidocious-Maija Poppas-lällätyksen. 

Myös erikoiset ja kauniit ja paikannimet viehättävät minua yli kaiken. Niistä paras lienee erään ystäväni kotijärvi eli Chargoggagoggmanchauggagoggchaubunagungamaugg, jonka ainoa oikeinkirjoitussääntö perustuu kai siihen, että siitä löytyy vähintään 15 Gamma-merkkiä:)

Kun paiskauduin Terraan, en uskonut ikinä, että löytäisin tästä alkeellisesta ja tyhmästä Homo sapiens-suvusta mitään kaltaistani. Toivoin alkuun että olisin syntynyt kuuta ulvovaksi sudeksi tai vaikka kotkaksi, joka olisi ollut edes vähän lähempänä kotiplaneettaa kuin minä tämän kurjan maan vanki, joka lensin enää unelmissa. Mutta sitä ei minulta kysytty. Sain lahjaksi vain pienen mikrosirun ja hataran tiedon määränpäästä; kaikki muu minun piti opetella ja etsiä itse. Ihmiselämäni alkutaipaleella törmäsin omituiseen cocktaeliin, jossa oli vähän barbaaria hieman homo sapiens-mutaatiota ja rakastunutta oliota sekaisin, eikä se ravistamalla irronnut millään. En ymmärtänyt mitä sille olisi pitänyt tehdä, joten marssin valkea huntu päässä sen kanssa temppeliin ja koska se näytti tyytyväiseltä, niin minäkin rauhoituin. Jotakin tein ehkä oikein, koska maaemoni riemuitsi niin ettei mekkoonsa mahtunut, kuten en muuten mahtunut minäkään. Eikä mennyt kovinkaan pitkä aika, kun tein ensimmäisen maaihmisen, kauniin esikoiseni. Eikä niitä kahta enempää minulle ikinä suotukaan, mikä oli suurta viisautta minkä ymmärsin vasta jälkeenpäin. 

Tämä niinsanottu onneni kesti 3-vuosikymmentä ja sen loppumiseen riitti sekunti. Auringon polttavassa paahteessa hautasin osan sydämeni Terran multiin ja elin kuin robotti katsellen sivusta lasteni elämää tässä oudossa ja kummallisessa maailmassa, johon minut oli kirottu. Kunnes pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan aloin ymmärtää, että oli tyydyttävä tähän, odotettava lähtölaskentaa ja uutta aikaa, joka viimein armahtaisi minut. Tässä maailmassa se on enää lyhyt hetki, pelkkä perhosen lento. Enää en tajua ajankulua kuten ennen. Joskus minulla oli hirvittävä tunne siitä, että olen unohtunut  tänne, jopa niin, että kuvittelen välillä olevani melkein ihminen:)

(Kuvat: Googlehaku ja video pöllitty YT)

28 kommenttia:

  1. Hyvää, vahvaa tarinaa heti lauantain aamutuimaan, kiitoksia!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä Petriinan kanssa..
    Ihailen kirjoittamisen taitoasi:)

    Viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Siskoni Mustis,sinä sielun saralla rakkaista rakkain....Tiedät varmasti,mitä tarkoitan,ainakin luulen niin :)Ja siksipä ymmärrätkin,miksi nauran ja melkein itken samaan aikaan.Uskomattoman upea teksti!

    VastaaPoista
  4. Voi Petriina, kiitoksia, tarinan kertojana tiedät jos kuka, että joskus teksti syntyy suitsait helposti ja joskus pitää fiilata ja höylätä eikä ole tyytyväinen sittenkään ja tämä oli vähän sellainen joten mukava jos ei näy kovin paljon päälle.

    VastaaPoista
  5. Sinähän sukellat hienosti menneeseen sekä maailman- että yksilötasolla. Sopii vain arvailla, mistä olemme lähtöisin ja minne ja milloin matkalla, mutta mitä kaikkea muutakaan emme tiedä. Salaisuus kun voi olla yksi elämän ylläpitäjä.

    VastaaPoista
  6. Helmiina oikein kivaa viikonloppua Sinullekin, sivostosi olivat keväisen keveitä ja mukavia, mutta itse "tähdistä" tulleena täytyy nyt tyytyä tähän synkkyyteen(naurua). Olen lähdössä viimeinkin kohti Villiä Länttä, joten pitkä on matka edessä:)

    VastaaPoista
  7. Voi myrsky tiedän kyllä ja se jos mikä on yksi parhaimmista mitä minulle on sattunut tällä pikku matkalla kohti... no en viitsi synkistellä:) Mutta odotinkin että vetoaisin juuri syviin, aitoihin tunteisiisi. Halauksia siskokulta:)

    VastaaPoista
  8. Miten sanoitkaan Rip, tämä tarvitsisi kyllä pitemmän mietinnän, mutta pakkaan laukkuani ja kohta pitäisi taas lentää, siis vain pieni matka:)

    Tuo filmi oli todellinen löytö ja niin kiireessä taas sähelsin, että tekijä jäi laittamatta, mutta lisään sen kyllä kun ehdin. Se oli tarinan kannalta oikea aarre ja tukipilari!

    Mutta Toivotan oikein hyvää pyhänaikaa Sinulle Rip ja (P.s. se ns. "filosofiani" - tämän hetken vähän on joskus minulle paljon, tulee kai tässäkin ehkä jollain lailla esille ja kiitän mitä siitä sanoit, en ole varma kommentoinko?)

    VastaaPoista
  9. Videosi ja sen musiikki on todella upeaa katsottavaa. Löysin kyllä kyseisen filosofiasi tästä kirjoituksestasi. Mainion mukavaa pyhänaikaa myös Sinulle. Minä ehkä leikkaan teinini kutrit viikonlopun aikana, kenties ja heh, siinäpä tiedossa olevat uutiseni ovatkin tällä haavaa. :)

    VastaaPoista
  10. Tällä pienellä tähdellä, hiukkasten varassa. Takana enemmän kuin edessä, melkein rukoilen!

    VastaaPoista
  11. Siis ehkä niin juuri onkin Rip kuten sanoit, se mitä emme tiedä saa meidän toimimaan usein ikäänkuin varan vuoksi ihan oikein?

    Omalle teinille tein aikoinaan irokeesin ja säästin siten monta kymppiä, ainoat jotka olivat tyytyväisiä taisivat kuitenkin olla vain äiti ja poika:)

    Toivon että viikonloppusi sujui mukavasti hiuksia lyhennellen, itse ehdin koneelle vasta nyt ja olen kyllä sitä mieltä että elämä onkin enemmän sitä oleskelua ilman suuria uutisia ja silloin on oikeastaan kaikki hyvin?

    VastaaPoista
  12. Varmaan näin onkin Anna, takana oleva näyttää ehkä valoisaltammalta siksikin että olemme menossa kohti ilta-aurinkoa, mutta kuten hyvin tiedät iltapäivän leppoisa paiste on paljon mukavampaa kuin keskipäivän paahtava helle ja meillähän on vielä pitkälti matkaa iltaan ja varjoihin:)

    VastaaPoista
  13. Hyvin olet sopeutunut Telluksen tallaajaksi, parahin Stella Vagaris.

    Vanhan loppu on uuden alku. Blogistanian tuho toimi alkuräjähdyksenä, joka sinkosi minut virtuaaliplaneetta samakasan kiertoradalle, ilkeästi silmäänpistäväksi, pikku kiertolaiseksi.

    Telluksen alkuperäisasukkaana tervehdin ilolla, että olet toimeliasuudellasi lisännyt planeettamme lajiston monimuotoisuutta.

    Videon tarinasta, homo sapiens –lajikkeen kehityksestä ja saavutuksista, huomasin pari puutetta: Akkuporakone ja nippuside, sukkahousuistakaan ei ollut kuin epäselviä viitteitä.

    T Pedro

    VastaaPoista
  14. Kauniisti sanottu Pedro Barbaari, Stella Vagaris kiittää. Jossain vaiheessa muistutit kyllä etäisesti jopa Delta Pavonista, mutta niitäkin taitaa olla vain se yksi ainoa...

    Akkuporakoneella olen tehnyt vain reikiä kantoihin, mutta kerran kokeilin sitä myös ruuveihin ja voitko kuvitella, se oli tosi hyvä! Ei enää hikistä vääntämistä ja turhaa kiroilua, tosin voisivat keksiä vähän erilaista musiikkia siihen, uh..

    Video antoi ehkä vähän liiankin pliisun kuvan tästä maailmasta, joten ne rikolliset ja nippusiteet puuttuivat tietenkin kokonaan kuten ne amaritkin, joita käytätte makkarankuorina? Ja jotain oppii vain elämällä ja katsomalla miten käy:)

    VastaaPoista
  15. Juu, enempi muistutan eläinradalla kekkuloivaa paviaania, tiedetään.

    Akkuporakonetta on käytetty monin tavoin väärin. Räikein väärinkäyttötapaus paljastui jokin aika sitten Etelä-mantereella: Akkuporakoneella oli porattu otsooni aukkoja (ei kuitenkaan jääkarhuihini).

    Tuo viittauksesi amarit - makkarankuori täytyy lisätä Nisti-Pirkkaan (survival hand book linnunradalta Tellukselle tipahtaneille).

    VastaaPoista
  16. Parempi kuitenkin se porakone ihmisen kuin hammaslääkärin kädessä;) Mitenkähän minulla oli sellainen käsitys,että ne otsoniaukot on tehty ihan tahallaan sitä terveellistä UV-säteilyä varten hyvä Barbaari?

    Missähän tuota Survival handbookia voisi tilata tai muuten hankkia, sille olisi joskus kipeästi käyttöä, tiedä vaikka sen luulemisen lisäksi alkaisin jopa vaikuttaa ihmiseltä?

    VastaaPoista
  17. Survival hand book for Milky way falligs on siitä erikoinen teos, että sitä saa vain nahkakantisena. Kaiken päällle sitä on tehty vain yksi kappale.

    VastaaPoista
  18. Upea video.
    Sinä oletkin taitava kirjoittaja, tuossa tarinassa oikein elää mukana, se varmaan on tarkoituskin, hienoa :)
    Mukavaa helmikuuta.

    VastaaPoista
  19. Niinpä niin Pedro, kaikki ei näköjään olekaan kaupan? Tuntemanne visiot tästä galaksien olemattomasta Pythgoraan lauseesta (Teillä on ilmeisesti joku järkevä nimikin tälle ilmiölle?) voivat johtaa valheelliseen tulkintaan aivan kuten tämä turha kohukin (ja aivan varmasti myös rahastus) mayojen hienon ajanlaskujärjestelmän kustannuksella?

    VastaaPoista
  20. Tämä teksti otti jotekin lujille. Luovuus näköjään kärsii tai ainakin sen tuottaminen on paljon työläämpää kuin pelkässä kuvitelmassa, tosin melkein aina teen pohja- ja tarkistystöitä oman muistin lisäksi, vaikka kyse olisi pelkästä lööperistä.

    Kiitoksia Seijastiina, mielestäni olen kuitenkin vielä pelkkä oppityttö tai tässä tapaukssessa mieluummin ehkä noviisi.. tarkoitus on etupäässä viihdyttää?

    VastaaPoista
  21. tämähän on ihan tosi tarina, ja minulla on nyt jos jonkunlaiset keplerit taivaan avaruuksia tutkimassa , sun koti seutus on kovassa kurssissa se on ny niin jotta vuoden kuluttua on parasta olla siellä andomeran sumussa sillä telluksella pääsee itse piru irti. siitä kerrotaan jo pienin otsikoin ja kohta panikoidaan ja myydään kaikki ja annetaan köyhille , kun ei ne mukaankaan sovi. siin on vaan seisomapaikka missä lähdetähän viuuuh..
    ilman taustatietoja tiedän ihan tarpeeksi, on nääs luettu sinuhe, raamaattu, koraani, muutama paul brunton, ja joka päivä nasan sivusto. onneks sul on viel vähän aikaa kertoa tositarinoita , nää barbaarit ei vaan tajuu.. voi voi

    VastaaPoista
  22. Katris, kotiseutu on rakas kenelle vain ja sinne päinhän tässä kai ollaan pikkuhiljaa menossa? Osoite vain on vähän epäselvä vielä.

    Kautta aikojen miehet ovat aina pelänneet metsien loppua ja naiset maailmanloppua.. kumpaakaan ei ole vielä tähän päivään mennessä tullut, mutta toivossahan on aina hyvä elää:)Ja se piru lienee ollut irti jo kauan sitten?

    VastaaPoista
  23. Heips ja onnea. Älä enää muuttele, tämä on on silmälle aika kiva ja rauhallista katsoa. Ja texteistäkin jopa saa selvän :)

    VastaaPoista
  24. Wanhan ajan fontit olivat harmaaparran mieleen, mutta muita lukijoita aatellen toivomus mustikselle...PYSY NÄISSÄ!!! ;)

    VastaaPoista
  25. Ihan totta Orvokki? No katsotaan nyt, onhan tämä vähän rauhallisempi ja kuitenkin valoisa, mutta ei vielä oikein "oma", toistaiseksi kuitenkin tämä, kiitän Sinua:)

    VastaaPoista
  26. Keskiaikainen Bibliatyyli olisi ehdottomasti minun juttuni Gandalf. On kuitenkin aivan pakko ajatella myös luettavuutta ja etenkin LUKIJOITA, joten Simsalabim, toiveesi toteutukoon. Katsotaan kauanko taika kestää:)

    VastaaPoista
  27. Joko olet käynyt katsomassa minun tähteä siellä Anromedassa???

    VastaaPoista
  28. Pitänee käydä katsomassa, olen sen muistanutkin Polaris. Kiitos hyvästä vinkistä:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)