lauantai 28. huhtikuuta 2012

VAPPUSPIRAALI!

Lapsuuteni vapputunnelmia väritti kommunistien punalippunen vappumarssi ja ylen paatokselliset mielenosoituslaulut, joista etenkin "Työnorjat sorron yöstä nouskaa"-  toi mieleeni vain tämän yhden iki-ihana Zorron:)
Rico vappuilee pääsiäisenä:)

Vappuna maanviljelijä-kalastaja isäni nosti aina perunansiemeniä ikäänkuin protestina punikkijuhlille ja kommareille. Äiti oli vähän valveutuneempi ja teki minulle sentään kreppipaperista viuhkan, mitä käski huiskuttaa ulkona, koska oli sentää vappu ja kevät, joka oli yhtä hyvin maaväestön kun kommareidenkin juhla. Tyhmää hommaa, mutta käskystä heilutin keltavalkoista viuhkaani jenkkilän cheerleaderi-tyyliin, vaikka en järjellistä syytä siihen tajunnutkaan:)

Kinkkaaminen ja tennarit olivat ihan toista kuin typerät vappuviuhkat, joten nakkasin sen jorpakkoon ja hyppelin ruutua kuljettaen palukkani kerrankin kylän tyttöjen suureksi ihmeeksi pataan:) Jos ilma oli kaunis, niin vappuun kuului monesti verhojen kurritärkkäys ja niiden pingotus verhopuihin. Verhopuut olivat koottavia elementtejä, joista rakennettiin suorakaiteen muotoinen kehikko, joissa oli pieniä katkaistuja nauloja noin tuuman tai parin välein, joihin kudotut pellavaverhot  tai muut vastaavat märkänä "nappuloitiin" reunoilta kiinni ja nostettiin seinustalle kuivumaan.

Jos oli tarpeeksi lämmin, niin isä saattoi ripustaa keinun vanhan tuomen tukevaan oksaan, johon hän veisti sopivan laudan ja heleijaa sitä onnen tunnetta kun keinuni vei minut melkein kottaraisen pöntön korkeudelle saakka. Yleensä tämä riemu sai kyllä odottaa ilmojen lämpenemistä ja helluntaiaikaa.

Eräänä vuonna minulla oli kattoon nouseva vetypallo (heliumpallot tulivat muutamaa vuotta myöhemmin) jota naapurin kateellisen kaksostytön kanssa tutkittiin vähän tarkemmin neulaa lievästi apuna käyttäen. Tutkimustyö räjähti suorastaan käsiin, enkä unohda ikinä sitä hetkeä kun hieno palloni sanoi WABOOM! Mietin vieläkin kumpi tuli ennemmin kipu vai ääni? Viipurin pamauskin taisi jäädä toiseksi nauroi isä kun istuimme puolipokertyneinä kamarin lattialla silmät päässä seisoen. Sen jälkeen en ole ilmapalloja jostain syystä liiemmin rakastanut, vaikka olen niitä vappuna puhaltanutkin niin omille lapsille kuin nyt lapsenlapsillekin.

Tulva laantumassa:)
17-vuotiaana loukkasin nilkkani pahimmilleen juuri ennen paljon odotettua vappuhuumaa! Eipä siinä auttanut muu, kuin kiskoa paksut tukisiteet jalasta pois, niin että sai uudet, ihanat remmikenkäkorkkarit jalkaan ja kivusta viis. Se Valpuri oli muuten ensimmäinen kun tutut ja tuntemattomatkin näkivät minut paikallisella Urheiluhallilla vähän muutakin kuin pelkkää simaa ja serpenteiinejä päässä. Paikalla taisi olla Hurriganes tai Virve ja porukkaa oli sairaasti. Sen jälkeen on vettä virrannut paljon siltojen alta jos vähän päältäkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että oli suurta hulluutta repiä teippisiteitä leikattavasta jalasta niin joutavan asian kuin vapun vuoksi.

Siman paistan, munkit juon, nakit puhallan ja ilmapallot grillaan kuten hyvään vappuun kuuluukin. Ja ehkä voisin haravoida ja siistiä takapihan nyt kun neiti Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Vappumenoja olisi tiedossa pilvin pimein, mutta ehkä vietän sen kuitenkin kotona. Vapunaaton olen vielä töissä ja sen jälkeen sinisilmäpoika on tulossa, joten elämänmakuista vipinää on odotettavissa iki-ihanan yövieraan myötä:)


Vappu aloittaa usein myös mökkikauden ja koska pyöreät matot ovat kovaa huutoa edelleenkin, niin tällään mallin kesän varalle vaikka mökkielämää varten. Kyseessä on virkkausvillitys, joka voidaan tehdä ontelokuteesta tai tavallisesta matonkuteesta paksulla virkkuukoukulla numero 7 - 10 mallin mukaan tai säveltäen omasta päästä. Kuvassa työystäväkaverin upea spiraalimatto valmistumassa. Toisenlaisen ohjeen + mallin löydät  TÄÄLTÄ!


Tulevien kesälaitumien myötä ei keppihevosia voi täysin unohtaa, sillä ne ovat tulleet jäädäkseen! Keppihevoskilpailut olivat monitoimitalolla reilu viikko sitten, johon osallistui yksi tai kaksi kuvassakin olevaa pollea. Pari vuotta sitten tein pyynnöstä kepparin upouudesta luudasta, johon venytin tennissukan ja ompelin vähän villalankaa harjaksi ja täydestä meni kuin väärä raha:)

Nämä keppihevoset ovat kuitenkin paljon osaavamman työkaveriystävän käsialaa:) KAAVAT + ohjeet löydät täältä! Meillä oli vähän erilaiset kaavat, mutta kun katsoin Huvikummun upeita kaavoja ja hyviä ohjeita niin, päädyin tähän asiantuntevaan linkkiin.

"Prätkäpappimme" myötä meillekin rantautui hieno kirkkoperinne eli on taas Motoristikirkon aika ! Tervetuloa tulevaan atomivoimakuntaan vaikka Victoryllä, Harrikat taitavat olla jo vähän vanhanaikaisia:) Onneksi oma Kaunottareni pitää aina kurssinsa, olipa muoti  mitä tahansa:)

Yläkuva on varastettu Zorro elokuva-arkistosta, muut ovat omia kännykkätekeleitä:)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

KUVIA JA KUMMITUKSIA

kummituksia
Tässäpä kummitus vuosimallia 1958 vangittuna filmille Armon Vuonna 1992. Kuten kuvasta näkyy tämä sielu on erittäin häilähteväinen ja hyvin levoton. Tämän tyypin kummitusta kannattaa aina vähän varoa, sillä se kuuluu tyypillisiin räyhähenkiin, joilla on paha taipumus lennättää suutuspäissä esineitä ihan mihin sattuu, sen lisäksi että se pitää järkyttävää älämölyä eli kiljuu, kiroilee ja haukkuu. Sen turhaa suututtamista kannattaa harkita hyvin tarkkaan, sillä edellisen lisäksi se on hyvin pitkävihainen, arvaamaton, häijy ja erittäin pahantahtoinen otus.

Kummituksella oli aikoinaan aivan itsensä kaltainen koira, jonka sukutaulu viittasi pahasti Baskervillen suuntaan, sillä erolla, että koostaan ja hulluttelu- taipumuksestaan huolimatta koira oli erittäin kiltti ja hyväntahtoinen olento. Sillä oli verissä samanlainen kummittelutaipumus jo eläessään kuten emännälläkin.Tämä piirre on erityisen selkeä aidoilla, vakavasti asiaan vihkiytyneillä kummituksilla, jotka harjoittelevat sitä jo elinaikanaan kummittelu-tulevaisuuttaan silmällä pitäen:)
Rölli, joulu ja juhannus
Rölli, joulu, juhannus ja pikkupennut

Alakuvassa kummitukset  ovat somasti yhteispotretissa ja ihmiskummitusta näyttää kovasti huvittavan koirakummitus, joka on vaihtanut ilmapallojen puhalluksen korinsärkemisoperaation kautta peruukkipelehdinnäksi. Eipä tästä kyllä osaa sanoa kummalla lienee hauskempaa? Ehkä kuvaajalla?     Rölli oli tullut kuvan ottohetkellä vast'ikään uuteen kotiinsa Villiin Länteen ja on tässä jo yli vuoden ikäinen aikuinen koira, joka pentuilee ja opettelee leikkimään kuten talon tapoihin kuului:)

Röpö ja Irja
Ennen kuin kuvankäsittelyohjelmista edes haaveiltiin, vanha kamerani testasi asiaa uraauurtavasti omalla poikkitaiteellisella tavallaan:)

Näitä negatiiveja ei kehitetty alkuun ollenkaan, mutta vaadin ne jälkeenpäin, koska ne vaikuttivat mukavilta,vaikka olivatkin valokuvausliikkeen ja filminkehittäjän mukaan täysin piloilla.

Koska kummituksista on kysymys, niin oli aivan pakko laittaa allekirjoittanutta aikoinaan ihastuttanut ällöromanttinen elokuvapätkäkin tähän, joka jotenkin sopii elämääni kuin nyrkki silmään:)




sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

TITANIC: KUUKAUDEN KIRJA

Titanicin kohtalonyöstä tuli tänään 15.4.2012 kuluneeksi 100 vuotta. Kyseessä on lukuisista elokuvista, tarinoista ja kirjoista tunnettu laiva, josta kerrottiin ettei sitä itse Isä Jumalakaan upottaisi. Ennen Jumalaa paikalle osui kuitenkin jäävuori, jolta laivan upotus onnistui varsin helposti.

Löysin pikkutyttönä vintiltä roskien ja purujen seasta jännittävän näköisen kirjan, jonka paperikannessa oli joku ihmeellinen nimi: Titanic tai Titanicin kohtalon yö. Sitähän piti juoksujalkaa mennä näyttämään äidille. 

Yllättäin äiti innostuikin asiasta ja otti kirjan käteensä ja lupasi kertoa minulle sen tarinan. Hän kertoi, että laiva oli suuri ja siellä oli hyvin paljon jopa tuhansia ihmisiä, joista suurin osa hukkui kun laiva törmäsi jäävuoreen. Laivassa oli myös paljon hienoja tanssisaleja ja tanssiorkestereita. Äiti kertoi että he soittivat viimeiseksi tätä Titanicin-hymniksi nimettyä sävelmää kun laiva upposi. Tämä sama sävelmä oli minulle hyvinkin tuttu Siionin virsistä nimellä - Sua kohti Herrani  - ja kauneutensa vuoksi se sopii erittäin hyvin juuri vainajan muistosävelmäksi, johon sitä aika paljon käytetäänkin.

 

Walter Lordin julkaiseman kirjan (A Night To Remember, 1955) suomennoksen löysin uudelleen joskus 2000-luvulla. Kirja sisältää autenttiset kuvaliitteet, matkustajaluettelot sekä pohjapiirrokset venekannesta ja pohjakerroksesta. Se oli paljon paksumpi kuin lapsuuteni ohut kirja, jonka enää vain hämärästi muistan. Suosittelen tätä kirjaa kaikille asiasta kiinnostuneille ja itseäni kirjassa liikutti eniten se, miten vanha Carpathia otti hätäviestin tosissaan ja höyrysi kaukaa ainoana aluksena jäävuorista välittämättä paikalle. Se oli Titanicin vauhtiin verrattuna hidasliikkuinen, mutta  tuona yönä se saavutti kuitenkin uskomattoman 17 solmun nopeuden, joka sen tyyppiselle alukselle niissä olosuhteissa oli melkein sula mahdottomuus, sillä jo 14 solmun nopeus oli kohtalaisen hyvä. Titanicilla oli jäävuoreen törmätessä 22 ½ solmun tappava vauhti. Solmu tarkoittaa meripeninkulmaa tai merimailia, joka on käytännössä 1.852 km tunnissa.

ELOKUVIA: Aiheesta löytyy Jean Nabulescon ohjaama (Brackett - Reisch - Breen) TITANIC-elokuva vuodelta 1953, jota voisin suositella ja uudempi versio, myyntimenestys vuodelta 1997, James Cameronin ohjaama TITANIC  on aivan ehdoton. Mielestäni uppoamiskohtausta olisi voitu kuitenkin lyhentää reilusti, sillä nukkemaiset alas tippuvat ihmishahmot tuntuvat pitkitettynä pelkästään kiusallisilta, eivätkä jaksa kiinnostaa katsojaa aivan loputtomiin, vaikka todellisuudessa tilanne ehkä menikin juuri elokuvan kuvaamaan tapaan. Yksi pieni kohta mietitytti myös kaiken katastrofin keskellä, sillä elokuvan mukaan laivaan vietiin aika paljon lemmikeitä, mutta hyvin vähän niitä enää loppupeleissä juoksenteli yhtään missään? Sehän on tietenkin ihmiskärsimyksen rinnalla täysin mitätön ja epäolennainen sivuseikka.

Suosittelen klikkaamaan aiheesta myös TUHATELÄMÄÄ  blogia.


maanantai 9. huhtikuuta 2012

PÄÄSIÄISVIIKKO

pääsiäisliljat, maljakko, pääsiäskimppu, narsissit

PALMUSUNNUNTAI, hiljaista viikkoa edeltävä pyhä, aloittaa oman "pesah-aikani" ja virittää minut pääsiäistunnelmaan. Tänä vuonna tunnelma on jostain syystä jäänyt lievän alakulon alle, eikä mikään ole tuntunut oikein miltään. Lenkillä kävin ystävättären kanssa ja keräsimme vähän pajunkissoja ja koivunoksat minä höppänä siitepölyallergikko olin jo upottanutkin ämpäriin muistelemaan miten hiirenkorvia tehtiin. Vielä iltasella kuljin pitkin ihania kantamoisia pajulampaita kutsuen:)

KIIRASTORSTAI
keväthanki, kantohanki, pääsiäinenTuttu peltoaukea on kuvattu koiralenkillä, jossa koira innostui ajamaan pahamaineista kiiraa takaa, joka pakeni paikalta vieden synkkyyden mennessään, antaen tilaa valolle. Ilta oli kaunis ja kuulas mutta ilmeisesti kiira karkasi aika kauas, ehkä kokonaan toiseen paliskuntaan tai ainakin 10 peninkulman päähän koira mukanaan. Tästä syntyi  tulikivenkatkuinen kiista siitä, kumpi on enemmän reikäpää, koira vai emäntä? Jätän sen lukijan harkittavaksi, koira tuli kuitenkin sopivaksi katsomansa ajan kuluttua kiltisti takaisin autolle:)

Kiirastorstaina kävin myös vanhempieni haudalla ja lapsuusystävän luona, josta sain rahkapullia ja sitten ostoksilla, jonka jälkeen siivoilin, leivoin ja paistoin paistin, joka ei varmasti milloinkaan ole lammasta - karitsasta puhumattakaan - käytän tarkoitukseen yleensä nimismiehen lehmää:) Mämmit ja muut herkut kuuluvat asiaan, kuten myös lohi, joka jää yleensä pääsiäispäivään, ellei sitä syödä jo perjantaina.

Himankakylä, kotikylän jokiranta, pääsiäinen, merenranta, iltarusko
Lapsuuden jokisuuta ja merenrantaa
PITKÄPERJANTAI oli niin uskomattoman kirkas ja kaunis, etten muista samanlaista pitkiin aikoihin ja se on vanhojen sääennusteiden mukaan varma hallan merkki kesällä. Lähihaudoille vein kynttilät ja uudet kukat, koska pakkanen ja aurinko olivat yhteistuumin rutistaneet ne rumiksi kuten muidenkin hautojen terassinarsissit ja muut aiemmin tuodut kukka-asetelmat.

Safööri vei koiran hoitolaan ja haki sinisilmäpojan hetkeksi mummon luo. Ja koska lauantaina kaikki muut lähtivät jo omille teilleen, niin rikoimme pitkäperjantain menyyn mässäilemällä aamuisen pinaattikeiton lisäksi muutakin raskasta ja "ravitsevaa" herkkuruokaa:)

LANKALAUANTAI

kissakoru, sinimusta kissa
Musta kissa, puufiguuri, kissa





















Lankalauantain mökötys loppui piilomunien ja munapiilojen etsimiseen samalla kun Trulli äkkäsi suolapatsaaksi jähmettyneen kissansa, joka hyppäsi malttamattomasti kaulukselle hippuillen lentomatkaa yhdessä taikaluudan kanssa. Luuta naputteli jo hermostuneena oven pieltä:)
- Kyöpeliin tässä ei enää kohta ehditä, se narisi kiukkuisesti.
- Että pitikin olla kurja kohtalo, kun joutui tuolle märisevälle ja itseään säälivälle noita-akka-hyypiölle kyytipojaksi, suri luuta edelleen. Lohdutin Luutaa että aina parempi itkuiikka kuin raivopääkiukuttelija.
- Niinhän sitä äkkiä luulisi jupisi Luuta itsekseen.
- Se Raivopäinen lienee vuorotteluvapaalla kihersi kissa luudalle ja minua sapetti suunnattomasti. Ovat ne viheliäista porukaa, nämä noidan parhaat ystävät:)

Noita kotiutui pikku pesäänsä hyvissä ajoin ja pääsiäisaamuna hän ihaili jo varshian miten aurinko nousi tanssien taivaalle. Kauniimpaa pääsiäistä en varmasti koe enää ikinä:) Toivoin kuivaa ja aurinkoista pakkassäätä, joka taikoisi ihanat kantohanget. Niitä en muista montaa kertaa pääsiäisen aikaan edes olleen. Joskus lapsena kiidimme potkurilla pitkin peltoja ja voi sitä vapauden riemua kun pääsi ilman esteitä vaikka ja mihin. Sen jälkeen muistan parit kantohanget juuri pääsiäisaikaan. Silti en saanut lähdettyä edes kokolle, enkä suuremmin nauttinut paljon toivotuista kantamoisistakaan, Tänään istuin yksin terassilla ja kuuntelin lintujen laulua, naapureiden ääniä ja kevättä. Hiljaisen viikon iltakirkot tämä jumalaton jätti väliin kuten pääsiäiskirkonkin ja ne ovat yleensä kirkkovuoden aikana ainoat - jouluajan lisäksi - jolloin edes käyn kirkossa.

Kalajoen silta, pääsiäislauantai, kokko

Allekirjoittanut trulli lenteli viime pääsiäisenä ahkerammin ja räppäsi tämän kuvan Kalajoen sillan paikkeilta lentäessään ohi pääsiäislauantaina 2011. Lähemmäksi tätä kokkoa en uskaltanut mennä, sillä tämä alue kuuluu seutuun, jossa noita-akat surutta poltetaan ja sudet tapetaan:)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

PÄÄSIÄINEN

ALKULAUSE:
Tarina kertoo Tulliuksen soturisuvusta, joka on kirjoittajan keksimä kuvitteellinen suku, jonka myötä kuljetin lukijaa raamatunhistorian tapahtumissa joskus E-marketin aikoihin. Silloinen tarina alkoi Loppiaisesta ja mutkitteli monen kohtalon kautta Rooman paloon saakka. (Roomaa en halunnut alunperin edes polttaa, mutta hellyin viimein Hemmon vaatimuksiin :)

Blogituhon jälkeen sain pelastettua välimuistista pari lukua ja osan joulutarinoista oli eräs tuttu kaukonäköisesti kopioinut muistitikulle aiemmin. Tässä tarinan PESACH-osa eli Pääsiäinen Herodeksen, Lucius Tulliuksen, Pilatuksen ja sotilaan kertomana. edellämainitussa järjestyksessä.

HERODES

Niin kauan kuin muistan, olivat ihmiset puhuneet oudosta tähdestä, joka ennusti Uutta Hallitsijaa ja veristä vallankumousta. Ja kaikki vain sen takia, että joku vähän isompi planeetta osui vahingossa aamutähden kanssa samaan linjaan. Sen vuoksi hullu isäni menetti hermonsa ja tapatti Beetlehemissä muutamia satoja ellei jopa tuhansia vastasyntyneitä kuninkaita. Mutta yksi niistä oli näköjään säilynyt hengissä. Katsoin uteliaana edessäni seisovaa kurjaa ilmestystä ja kirosin Pilatuksen, joka ei voinut tehdä päätöksiä yksin. Ehkä se johtui Suuresta neuvostosta tai siitä, että hän oli sangen ovela ja varovainen mies. Tai ehkä siitä, että tämä ryysyläinen olikin syytön kuninkuuteensa, eikä Pontius halunnut kyseenalaistaa Hannaksen valtaa. Olin hyvin pettynyt. Luulin ihmeidentekijää aivan erilaiseksi. Vedellä Kastaja kertoi että Hän olisi Se. Suuri tähdistä ennustettu kuingas. Olin kuullut huhuja siitä, että herätti jopa kuolleet eloon ja taikoi vedetkin viiniksi. Sitä oli vaikea uskoa.
- Ole tervehditty, oi Juutalaisten kuningas, ilveilin kumartaessani hänelle.
Hän ei vastannut minulle mitään ja hymy kuoli huulilleni. Mietin miten jatkaisin.
- Oletko Sinä se, miksi he Sinua kutsuvat? Juutalaisten kuningas, kysyin ystävällisesti.
Hän nosti hetkeksi väsyneet silmänsä ja katsoi ohitseni ikäänkuin ihminen, joka pitää kysymystä niin tyhmänä, ettei viitsi edes vastata, temppuilusta puhumattakaan. Hän oli vain väsynyt, pieksetty mies. Ei muuta. Ylimielinen preetori seisoi sivullani ja vaikka en katsonut häneen, tajusin hänen kyllästyneen koko touhuun. Hän kuului Tulliuksen kuuluisaan soturisukuun ja isiensä tavoin hänen miekkansa kuului vain ja ainoastaan keisarille.
-Tapetaanko se heti vai viedäänkö takaisin, kysyi preetori pilkallisesti. Se kurja tiesi hyvin ettei minulla ollut valtaa päättää tämän miehen elämästä sen kummemmin kuin kuolemastakaan. 
-Ruoskikaa se ja viekää takaisin Pilatukselle, tokaisin harmistuneena.
Americangallery.wordpress.com/ SALOMEN TANSSI
Olin lopen väsynyt kaikkeen. Siihen, että valtaani pilkattiin ja siihen, että Salome kiusasi minua iltakaudet keikutellen ihanaa pikku pyllyään, jota en voinut ikinä saada. En saanut sitä, vaikka annoin hänelle vedellä Kastajan päänkin. En olisi halunnut tappaa Kastajaa, kuten en tätä kurjaa juutalaiskuningastaan, mutta olin niin himosta sairaana Salomeen että järki sumeni päässäni. Inhosin heikkouttani ja Herodiaan jatkuvaa ilkeilyä ja mustasukkaisuutta. Mutta Salome vain tanssi ja tanssi, enkä saanut enää öisin unta kun ajattelin häntä ja hänen ihanasti keinuvaa lannettaan.


JERUSALEMIIN  (Tullius)                              

Muistan millainen kohu nousi Tähdestä. Se oli herättänyt suurta pelkoa ja hämmästystä. Tähti oli ennustettu tähtikartoissa ja orjakansan taruissa ehkä jo 1500 kuunkiertoa aiemmin ja perimäni tiedon mukaan tähtiä olisi ollutkin kaksi. Ensimmäinen tähti oli todella suuri ja se syntyi ehkä niin, että kolme suurta planeettaa kohtasivat kalojen tähtikuviossa. Se tapahtui hyvin harvoin ja edellinen oli ollut ehkä 800 juliaanista aikakautta aiemmin, jolloin valtaistuimelle nousi Hallitsija, josta he kertoivat taruja vieläkin. Toinen suuri tähti syntyi, kun joku isoista Jumalplaneetoista, luultavasti Jupiter nousi Jumalatartähden kanssa samaa aikaa Jalopeuran tähtikuvioon. Tähden vuoksi Herodes tuli niin hulluksi, että käski isäni ratsasti Beetlehemiin ja tappaa kaikki alle kaksi vuotiaat poikalapset. Lasten veri värjäsi Jordanin virrat punaisiksi mikä teki soturisukuumme niin ruman tahran, ettei sitä pesisi mikään pois. Paitsi ehkä yksi.Veri verestä. Suuren tähden nostattaja, juutalaisten pelastaja ja Beetleheminin tuhon tuoja. Hän, joka värjötti edessäni verenpunainen viitta päällään.

Menimme pihalle ja käännyin hakatun Nasaretilaisen puoleen. Käskin antaa rohtopassion-kipukukkasienen hänen suuhunsa, mutta mies kieltäytyi. Kolautin häntä sen verran että sain tungetuksi sienen suuhun ja vanha Quintus nakkasi vettä päälle. Hakattavat eivät ikinä tajunneet etteivät ilman tätä kanssani selviäisi. Olin tappanut elämäni aikana paljon ja kiduttanutkin, mutta silti avuttoman uhrin hakkaaminen kyllästytti ja kiukutti minua. Kaifaan pelkuripapit olivat häpäiseet ja hakanneet hänet aika huonoon kuntoon ja mietin huolestuneena miten hän kestäisi viisihäntäistä kissaani. Sitä oli varmaan pakko keventää, jos halusi pitää hänet hengissä teloitukseen asti. Muutama kevyt isku sai riittää. Nyökkäsin Quintukselle ja hän aloitti. Sen jälkeen vein hänet takaisin Pilatukselle, joka  pelkäsi ottaa vastuuta miehen kuolemasta, mutta ei muutakaan voinut. Orjatyttöni kesyttämisellä alkoi olla kiire, sillä haistoin ilmassa kaikki alkavan mellakoinnin enteet ja se tiesi minulle ja auxilia-joukoilleni työntäyteistä juhla-aikaa.


Katsoin Pilatusta ja viittasin sotilaalle, joka toi vadin ja vettä. Toisin kuin Pilatus, minä en pelännyt ketään. En kansaa, en synedrionia enkä keisaria. Väkijoukko kohahti kun auxliajoukkoihini kuuluva sotilas raahasi Barabbaan käskystäni kansan eteen. Nasaretilainen oli aivan hiljaa. Ehkä antamani kipukukka auttoi sen lisäksi että hän kesti ihailtavan tyynesti kipua ja kärsimystä. Paremmin kuin moni sotilas.
- Katso ihmistä, huusi Pilatus kansalle ja kansa vastasi.
- Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!
Katsoin tarkasti Nasaretilaista, joka oli aikoinaan Beetlehemistä selvinnyt. Tästä Sinä et enää selviä, ajattelin vahingoniloisesti ja samassa hän katsoi minua pitkään kuin olisi tajunnut mitä ajattelin. Tuijotin häntä tiukasti takaisin ja hän laski väsyneenä katseensa. Isäni käsistä pakenit, mutta minulta et pakene. Olet jo kuollut suuri tähdistä ennustettu kuningas. En tosin tuntenut siitä tuskaa jos riemuakaan. Tappaminen vain kuului tehtäviini. Joku villiintyneestä kansanjoukosta pääsi ryöstäytymään sotilaiden ohi kohti Nasaretilaista. Hänellä oli kädessään piikkipensaista tehty kruunu. Tyrkkäsin miehen kohti Quituksen miekkaa ja ohdakeseppele putosi maahan, juuri sopivasti nasaretilaisen jalkojen juureen. Vedin Quituksen pitkän miekan kuolevasta miehestä ja osoitin sillä kansanjoukkoa, joka vaikeni. Pilatus oli pessyt kätensä.

                                 **************************************      

Pesin käteni aivan turhaan, sillä tämän miehen syytöntä verta en pystyisi niistä pesemään. Uskoin mitä Claudia oli minulle tästä miehestä puhunut. Hän oli järkevä ja hyvä vaimo ja hän oli varoittanut minua langettamasta tuomiota tälle miehelle. Kun kuulin että itse Lucius Tullius tuo miehen ja valvoo oikeudenkäyntiä olin suuresti helpottunut. Hänen barbaarisotilaitaan pelkäsivät kaikki. Koska oli juutalaisten Pesah-aika, ajattelin juhlan kunniaksi vapauttaa nasaretilaisen toista vankia vastaan. Ja Lucius, joka tiesi, etten halunnut missään nimessä tuomita tätä miestä, ehdotti minulle Barabbasta. Kurjaa rosvoa, joka olisi tappanut vaikka äitinsä. Ja siinä he nyt olivat, kuin päivä ja yö; nasaretilainen häväistynä, hakattuna ja verisenä vierellään häijysti hymyilevä ja vähän hämmentynyt Barabbas.
- Kumman Te haluatte, että vapautan kysyin kansalta voitonriemuisesti. Olin huojentunut siitä, että pääsin tekemästä oikeusmurhaa, josta en olisi ikinä selvinnyt. Kansa oli omituisen hiljaa. Se oli aina hyvä merkki. Tai sitten ei.
- Barabbaan, huusi joku varovasti ja Tullius pyörähti tappavan äkkiä katsomaan kuka se oli, mutta peli oli jo menetetty, sillä kansanjoukko villiintyi täysin. Tiesin ettei hänkään voinut tai ei edes halunnut asialle enää mitään.
- Barabbas, Barabbas, vaati kansa ja katsoin epätoivoisesti Luciukseen, joka kohautti vain olkiaan ja odotti kuten kansakin. He halusivatkin Barabbaan ja minun oli tuomittava syytön Nasaretilainen vankeuteen, silti velvollisuuteni oli kysyä vielä kansan ilmiselvä mielipide.
- Teillä on oikeus vapauttaa, mutta ei tuomita, jyrisin ja kansa vaikeni. Luulin hallitsevani tilanteen niin, että uskalsin jopa ivailla heille.
- Ja mitä minä hänelle teen, kysyin ylimielisesti viitaten nasaretilaiseen.
- Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Huuto vyöryi kuin hyökyaalto muuttuen rytmikkääksi ja takovaksi. Tunsin hirvittävää heikotusta ja tuntui kuin köysi olisi kuristanut kurkkuani, enkä saanut enää happea.
- Ruoskitutan hänet ja päästän sitten, huusin ääni käheänä kansalle, joka kuohui ja kohisi tuskin kuuntelematta mitä sanoin. Tullius kohotti jälleen miekkansa ja osoitti kansaa, joka hiljeni heti. Lucius katsoi silmät kimaltaen minuun.
- Aivan kuin olisit halunnut tätä, hän nauroi äkkiä pirullisesti ja kansa riemastui ja villiintyi täysin. Päätäni särki ja minua oksetti. Saattoiko olla niin, että olin saanut jotain myrkkyä, etten jaksaisi valvoa tätä oikeudenkäyntiä ja pysyä lujana loppuun saakka. Lucius katsoi minua pitkään ja tuntui kuin valta olisikin ollut hänellä eikä minulla. Tunsin kuvottavaa huimausta ja pahoinvointia. Nyökkäsin hänelle ja toivoin pääseväni äkkiä pois ettei häpeäni ja huono oloni tulisi vain näkyviin.
- Vie heidät pois, sanoin väsyneesti edes ymmärtämättä mitä tarkoitin.

YÖ (Sotilaan silmin)


Katsoin miten sotamieheni jakoivat hänen vaatteitaan. Tämä oli raskaimpia teloituksia mitä olin koskaan valvonut. Taistelin ja tapoin, mutta oli alentavaa olla komentamassa teloitusjoukkoa. Aina. Ehkä hän kuolisi pian ja pääsisin äkkiä täältä pois. Maa jytisi rajusti, ihmiset huusivat peloissaan ja taivas pimeni täysin. Joku sanoi, että hän huusi jotakin ja kuoli. Lähdin pois ja jätin vain muutaman karskiintuneen miehen paikalle. Kuulin matkallani että temppelin verho oli revennyt kahtia ja ylipapit olivat kauhuissaan. Tätähän he olivat toivoneet, mietin vahingoniloisesti jatkaessani alaspäin.
- Hän on kuollut ilmoitin ja Lucius Tullius kääntyi ikkunasta, josta hänellä oli suora näkyvyys Golgatalle päin. Hänen kasvoillaan oli raapimisen jälkiä, joten hän lienee huvitellut villikissansa kanssa ehkä jopa koko teloituksen ajan. Hän tuli ihan lähelleni ja vaikka olin tottunut hänen jäisiin silmiinsä minua aina vähän vilutti.


- Olisin odottanut vähän enemmän ammattitaitoa, hän sanoi petollisen kevyesti ja tunsin miten kauhu alkoi hiljaa hiipiä jäseniini.
- Hän kuoli siksi että oli niin pieksetty, kivahdin väsyneesti. Minulle oli ehkä kunnia kuolla preetorini käsiin, mutta en odottanut sitä juuri nyt. Lucius tuli ihan lähelleni ja laski raskaan kätensä olalleni.
- Olen kuullut että naulautat tarkoituksella lähelle valtimoa ja saatat jopa katkaista sen, hän hymyili silmät kimaltaen. Mistä pirusta se tuonkin tiesi. Raju maanjäristys vavisutti koko temppeliä, mutta Lucius ei näyttänyt huomaavan koko asiaa.
-Joku kertoi että hän huusi Eliasta ennen kuolemaansa, Lucius lausui miettivästi. Julmien ihmisten tavoin hänkin pohti paljon. Vastasin kuulleeni vain lauseen: "Eeli, baddach Ephkid rouel."Tuuli yltyi ja pimeys laskeutui yllemme.
- Hän piti pintansa loppuun asti, ihaili päämieheni.
- Koska nyt on juhla-aika olisi syytä katkoa sääriluut, sanoi Lucius tyynesti. Se ei ollut kysymys, se oli käsky. Hän katsoi minua pitkään kuin olisi tiennyt miten vaikea minun oli palata takaisin Golgatalle. Ihmiset olivat paenneet paikalta jo ensimmäisten järistyksien aikana.
- Joku heistä hirtti kuulemma itsensä temppelin lähelle, hän hymähti kiskoen paksua viittaa harteilleen. Katsoin hämmentyneenä ja helpottuneena kun hän seurasi minua.
- Kuulin siitä. Se oli rahanvaihtaja, joku Iskariot. Kauppamies henkeen ja vereen, yritin vitsailla ja kuulin miten Lucius nauroi. Se oli harvinaista.Toivoin ettei hän olisi nähnyt minut itkeneen ristiinnaulitun kuolemaa, mutta en ollut siitä ollenkaan varma, sillä hänen haukansilmiltään ei jäänyt juuri mikään huomaamatta. Hän oli aikoinaan ollut itse skyyttien kiduttama ja hakkaama ja oli oikeastaan ihme, että hän selvisi siitä hengissä. Mutta mitään ihmistä häneen ei enää sen jälkeen jäänyt.
- Aivan ja Kaifas itkee kallista esirippuaan, Lucius jatkoi hyväntuulisesti. 

Pieni saattue mukana etenimme kohti ristiinnaulittujen telotuspaikkaa, jota myös pääkallonpaikaksi kutsuttiin. Luciuksen auxlia-joukkoihin kuuluvalla Quintuksella oli moukari mukanaan. Vaikka kuolevien kiljunta oli vertahyytävää, oli armeliasta nopeuttaa kuolema juuri tällä tavoin. Keskimmäiseen ristillä olijaan emme koskeneet, koska hän oli jo kuollut. Sotilaistani Longinus kohotti hetkeksi keihäänsä, joka katkesi osuessaan uhrin kylkeen. Jätimme kuolevien huudot taaksemme laskeutuessamme alas kaupunkiin viettämään hyvin antsaitsemaamme Pesach-juhlaa.
                  

                                                   
SANASTOA/HISTORIAA

HERODEKSELLA tarkoitetaan Herodes Suuren poikaa eli Herodes Antipasta, joka hallitsi Jeesuksen aikana myös Gallian aluetta. (Herodias oli hänen vaimonsa, joka oli ollut aiemmin veljenvaimo ja samalla myös toisen velipuolen tytär, jonka vuoksi Johannes Kastaja antoi Herodekselle suorasukaisesti palautetta, josta vaimo ei tykännyt ollenkaan)

SALOME (mainitaan raamatussa pelkästään Herodiaan tyttärenä) tanssi juonittelevan äitinsä pillin mukaan.

PREETORI Lucius Tullius muistelee tässä Antipaksen isää, eli omien sanojensa mukaan hullua Herodesta, jonka määräyksestä hänen oma isänsä otti vastaan tehtävän, jonka muistamme Beetlehemin lasten surmana.

PESACH on juutalaisten viettämä pääsiäisjuhla, jota he viettivät Egyptin orjuudesta pääsemisensä kunniaksi (siihen liittyi myöskin Jumalan langettama vitsaus, joka koski Egyptin esikoisia, niin ihmisiä kuin eläimiäkin)

SANDHERIN (synedrion) on Suuri neuvosto eli juutalaisten ylin tuomioistuin (jonka he ottivat käyttöönsä Babylonian orjuuden jälkeen).

VIISIHÄNTÄINEN KISSA on roomalaissotilaiden käyttämä tapporuoska, niin sanottu flagrum, johon oli kiinnitetty teräviä luun ja/tai metallinpaloja, jotka repivät ruoskimisen yhteydessä ihosta palasia jopa luuta myöten. Joskus mainitaan myös kuusi- tai yhdeksänhäntäinen hyvin pelätty cat-ruoska, mutta jos ajatellaan käytäntöä, niin jo kolme iskua olisi jo melkein 30 revittyä lihanriekaletta, jonka vuoksi pitäydyn tiukasti totuudenmukaisemmassa viisi- tai kolmihännässä. Toisaalta, kukapa senkään voi varmasti tietää?

ELOKUVIA:

Elokuva THE NATIVY STORE sopii hänelle, jota kiinnostaa Kristuksen elämäntarina kokonaisuudessaan Beethelemistä ristille. Siinä tietäjien huumori pelastaa muuten vähän tylsää ja jotenkin kaavamaista elokuvaa.

Gibsonin THE PASSION OF CHRIST mässäilee ristiinnaulittavan kärsimyksellä koko rahan edestä. Toisaalta kulissit ja sotilaiden puhuma latina/armenia ovat tässä suurta plussaa ja pienellä säädöllä tästä olisi saanut jopa uskottavan. Mutta näin elokuva ei palvele tarkoitustaan oikeastaan kenellekään, ei antisemitismin kannattajille, ei uskoville, eikä edes ateistille, koska liika rääkkäys menee tässä jopa naurettavuuksiin?

Scorsesen KRISTUKSEN VIIMEINEN KIUSAUS  (The Last Temptation of Christ, 1988)  saattaa kiinnostaa hyvinkin heitä, joita uskonnollinen puoli tai totuus ei juuri kiinnosta. Vaikka elokuva ei ole uskollinen Raamatun historialle, niin Jeesuksen tuntemat kiusaukset tuodaan mielestäni hyvin totuudenmukaisesti julki, vaikka se tärkein raamatullinen perussanoma tästä puuttuukin.

Kuvat: Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus ja Americangallery.wordpress.com
Pääsiäsililjakuva oma.