torstai 26. heinäkuuta 2012

MUSTISHIIRI JA MUUT ELUKAT


Sateisesta, yksinäisestä ja varsin ikävästä heinäkuusta huolimatta terassilla on ollut oikea elukkameininki. Heinäkuun alkupuolella kun neiti Aurinko suvaitsi näyttää lämmintä hymyään aloitin varaston siivoilun, joka oli juhannushuiskeessa jäänyt jotenkin takavasemmalle. Jo hieman aiemmin olin huomannut kutsumattoman kesävieraan, joka luikahti salamannopeasti olemattomiin kun avasin terassin oven. Luulin että ainoastaan Miehet, sisiliskot ja käärmeet hallitsevat nämä katomistemput näin lahjakkaasti:)

Terassin auringossa tämä mustavalkoinen välähdys aineellistui pikkuhiljaa tappisolujen, sauvojen ja hitaan älyämiseni kautta kissaksi. Meni toinen mokoma lisää ennen kuin tajusin millä tavalla tämä herrarouva Simsalabim taikansa teki. Hyvien taikatemppujen tavoin salaisuus olikin varsin yksinkertainen eli piilopaikka oli naapurin ulkovaraston alla, johon se livahti katsetta nopeammin. Jossain vaiheessa huomasin miten tiiviisti kissa tarkkaili vihreillä lamppusilmillään naapurivaraston päädystä touhujani. Ehkä sekin ihmetteli pikkuruisen terassivaraston valtavaa rojumäärää, joka levittäytyi takapihalle ja terassille. Kun lievä aherrus ja kuumuus pakottivat minut nesteytykseen, kissa innostui oma-alotteisesti auttamaan siivouksessa pudoten siinä hötäkässä ison pahvilaatikon kanssa varaston hyllyltä alas. Se oikoi vähän nolona häntäänsä impaten ohimennen vernissaöljy-coctailiani, jossa pensseli jo odotteli innokkaasti  varastonlattiaa. 
- Olet tyhmä kissa, sanoin paiskaten laatikon omenapuun viereen.
- Nau, hän vastasi vienosti ja tapitti minua uskomattomilla taikasilmillään. Kyseessä oli hellyttävän nätti tyttökissa. Oli varsin helteinen päivä ja koska kissa yritti juoda kukkavettä, toin sille oman astian ja päätin jättää tiukasti tarjoilut siihen. Kissa nukkui päivät terassilla ja häipyi illan tullen pois, josta päättelin että sillä on ehkä huoleton emäntä tai isäntä, joka heittää kissansa päiväksi ulos ja ottaa sen töistä tullessa sisälle. Käytäntöhän on loppujen lopuksi aika tavallinen?

Näin ei ehkä kuitenkaan ollut, sillä jossain vaiheessa huomasin, että kissa nukkui sinisellä penkillä jo aamusta alkaen. Kissa vaikutti vähän nälkäiseltä, joten hellyin erään kerran kermatilkan ja kaurapuuron verran, jota minulta aina jää. Kerma kelpasi, mutta puuro ei:) Olin pitkin alkukesää laittanut ruoantähteitä myös siilille. Osa niistä päätyi tietenkin harakoiden ja naakkojen aamullisiin laamapaitaorgioihin ja osa ehkä mirrinkin suuhun? Jo varhain keväällä kuulin ensi kerran omituista kolinaa terassilta myöhään illalla ja yölläkin. En kuitenkaan koskaan löytänyt mitään, joten tuli mieleen sekin, että olisiko siellä ollut Mirri jo ehkä silloin? Tämä kaunis Blackandwhite oli kova pala kaltaiselleni kissa-allergikolle, joka hullaantuu niin helposti kaiken sortin kodittomiin kulkureihin.

Tullessani eräänä iltana kotiin kuului terassilta äänekäs ruoanmässytys. Kylläpä täällä nyt Ronkeliruustinnalle ruoka maistuu kun Mustis-hiiri ei ole paikalla nauroin itsekseni. Kissa oli kuitenkin penkillä kahden kokoisena ja joku ihan muu kipitti kalossit kopisten pissatuslaitteen taakse piiloon. Sehän oli tietenkin rouva Siili. Otin kissan kainaloon ja paiskasin sen varastoon estääkseni muka turhaa konfliktia, koska minulla oli hurja tunne siitä, että siilejä taisi olla siellä jo useampiakin. Kuten muuten olikin ja joku niistä ryökäleistä ehti luikahtaa oven raosta jo sisälle. Karusellista puuttui enää varpusparvi, mikä aikoinaan tuli suoravetoisesta avotakasta suoraan olohuoneeseen satoja vuosia sitten kun heräsimme kuopuksen kanssa päiväunilta. Onneksi nyt on kuitenkin hormiton talo:)

Omassa live-elämässä on näköjään siinäkin vain mielikuvitus rajana ja siihen vaikuttaa sekin, että eläinten mielestä olen vaaraton ja varsin harmiton tyyppi. Kala ja kana voivat jossakin kypsyysvaiheessa olla ehkä eri mieltä:) Siili viihtyi sängyn alla kauan lueskellen hävyttömästi salaisia pöytälaatikkorunojani ja katsellen vanhoja joulukortteja. Odottavan aika on pitkä ja niin se oli nytkin kun odotin Mirri kainalossa eteisessä josko siili rouva viitsisi viimeinkin lopettaa lukutuokionsa. Vihdoin ja viimein Rouva Siili suvaitsi vönkiä virne suupielessä sängyn alta ja pyörähtää menuetin jos parikin olohuoneen matolla ennenkuin osasi ulos, mutta vielä ovelta se kääntyi päättäväisesti keittiöön, mutta siinä vaiheessa annoin sille hellästi muuttoapua ulos päin. Latzamirri inhoaa näitä siiliröyhkimyksiä ylikaiken ja ilta illan jälkeen ne tanssivatkin yhä rohkeammin ripaskaa terassilla, hakkaavat haarukoita pöytään ja huutavat: "Ruokaa, ruokaa!"

Tämä saa jo itse hirvikoirankin miettimään, että onko tässä enää mitään järkeä? Ei ainakaan emännällä, joka hyppää milloin minkäkin villieläimen, siivekkään tai kulkurin perässä se näytä paljon päätä pakottavan? Pitänee istahtaa kiireemmäksi aikaa odottamaan, josko tässä ennen ensi viikkoa vaikka lenkille pääsisi:)

Valokuvat ovat omia kännykkäotoksia, paitsi tuo viereinen Mosku-kuva, joka on hieno harhalaukaus by Gentleman:)


torstai 19. heinäkuuta 2012

KWAI-JOELTA KUUNSILLALLE

Etelänkylän isosilta, pyhäjoen puusilta, Pyhäjoen isosilta, aurinko, silta

Suomen vanhin käytössä oleva puusilta on Etelänkylän isosilta Pyhäjoella. Puhekielessä se on kotoisasti vanha silta ja se valmistui vuonna 1837. Sillan tarkemmat vaiheet  ja historiikin voit lukea TÄSTÄ.

Ansasrakenteiset puusillat ovat ponsi- eli tukiansas- tai riippuansastyyppisiä. Tämä silta on neliaukkoinen kaksoistukiansassilta. Kuva on otettu sillan katveesta tänä kesänä. 

Sillalla on varsin värikäs historia ja monet vaiheet kestäneenä se voisi kertoa meille monenkin kulkijan tarinan, sillä silta on ollut ylityksen lisäksi myös suosittu nuorison kokoontumis- ja tanssiaispaikka. Turha siltakokoontuminen ja tanssit julistettiin ajoittain jopa kielletyiksi yleisesti silloilla hevospelillä ajon vaarantumisen tai kulun vaikeutumisen takia. Edellenkin silta juhlistaa tapahtumia silloin tällöin tanssiaisten merkeissä. Tosin silta kaipaisi jo lievää kasvojen pesua ja ehostusta ainakin näiden kaiteiden osalta.

Kwai-joen silta ja etenkin sen musiikki, räjähti suosioon heti elokuvan myötä, vaikka sävelmä itsessään oli suosittu jo paljon aiemmin. Teemasävelmäksi elokuvaan valittiin englantilaisen luutnantin F. J. Rickettsin Colonel Bogey March, jonka hän oli säveltänyt vuonna 1914. Tämä kiva sävelmä tuli tutuksi vuosikymmenien saatossa ja sodan aikana se vääntyi kepeästi myös pilkkalauluiksi, jolla piiskattiin Hitleriä ja natseja oikein olan takaa. Jonkun sortin pilkallisuus kuultaa mielestäni tämänkin vihellyksen läpi, eli elokuvan tekijä on tajunnut varsin hyvin mielikuvien syvän merkityksen. Elokuva on täysin kuvitteellinen, mutta se pohjautuu Burman (nykyisen Muanmarin) varsin veriseen historiaan, jossa muunmuassa britit ja  japanilaiset ottivat lujasti nippuun toisen maailmasodanaikana. Filmin esikuvana pidetään alueella ollutta rautatietyömaata, joka sijoittuu vuosiin 1942 - 1943?

Toinen elokuvasilta on ehkä vielä tunnetumpi kuuluisan rakkaustarinan ja iki-ihanan musiikkinsa vuoksi. Tämäkin silta ja sen nyyhkytarina sijoittuu sota-aikaan eli ensimmäiseen maailmansotaan ja kysymyksessä on Waterloo Brigde. Aiheesta ja etenkin sävelmän tunnelmasta kirjoitin jo pari vuotta sitten nimellä  SUMUJEN SILLALTA AURINKOON  . Linkin takaa löytyy myös riippusilta, jossa allekirjoittanut hyppelee kuin vähämielinen ja tietenkin myös iki-ihana Auld Lang syne-kappale. Se oli tunnettu kansanlauluna jo ennen skottirunoilija Richard Burnesin (1759 - 1796) sanoitusta. Elias Lönnrotin tavoin myös Burnes keräsi katoavaa kansanperinnettä talteen ja sanoitti sävelmiä. Laulu kuuluu edelleenkin uudenvuoden iloisiin tunnelmiin siinä kuin haikeisiin ero- tai jäähyväishetkiin maankolkasta ja sen perinteistä riippuen. Historiallisesti paljon pitemmän aikajanan vuoksi tämä päihittää kyllä kevyesti tuon Kwai-joen teemasävelmän.

Jopa vähäinen peltosilta Villin Lännen takamailla synnytti joskus sotatilan. Aikoinaan kun eräs viljelty peltohehtaarimme oli mönkijöiden, moottorikelkkailijoiden ja metsästäjien yleisenä kulkutienä, tuli usein mietittyä pää kuumana että miten sen voisi nätisti estää. Ennen leskeyttäni mies nosti karhin sillan eteen estääkseen turhaa rallia ja peltoajelua, mutta kohta karhi olikin kauniisti siirretty sivuun. Joten luvallani vuokraaja nosti kyseisen sillan kokonaan pois ja ajelu loppui siihen. Olisikohan tässä ollut kysymyksessä oikeaoppinen nostosilta:)

Nosto- ja laskusiltojen alituinen sotkeminen toisiinsa hämmentää ja vähän ärsyttää minua. Jopa ihailemani Kaari Utrio kertoo romaanissaan Isabella: "Turun linnan nostosilta oli nostettu ylös vieraitten etc.." Linnoissa oli kai yleensä laskusillat, mutta uskon Utriota kuin Jumalaa, joten epäilen asiaa jo itsekin. Nostosilloilla olen ymmärtänyt etupäässä kanaalien, jokien ja muiden vesistöjen kulkureiteillä olevat sillat, jotka nostetaan tietyin väliajoin allaolevan liikenteen vuoksi ylös.

Golden Gaten persoonalliset pylonit kummittelevat ilman kuviakin meidän jokaisen mielessä ja vaikka silta ei enää olekaan maailman suurin, kilpailee se kuitenkin tunnetuimman sillan tittelistä varsin komeasti ja taitaa johtaa jopa itsemurhatilastoja? Maailman pisin silta on tällä hetkellä Japanissa Akashi-Kaikyon-riippusilta joka sijaitsee Narutossa. 

Silloista yksi rakkaimpia on ollut tämä Villin Lännen pieni siltapahanen, joka omasta mielestäni on yksi maailman kauneimpia siltoja. Sen kauneus ei riipu koosta tai näöstä vaan eletystä elämästä. Monet keväät olen haaveillut sillan kaiteella kuunnellen veden solinaa ja helmipöllän puputusta. Ja yhtä monet elokuun illat ihaillut tuleentuvia peltoja tai istahtanut katsomaan syyskuista kuutamoa. Kerran sidoin sillan kaidepuuhun ajokoiran odottamaan pikku hetkeksi kun päätin käväistä katsomassa, oliko kalastajalla kaloja, enkä halunnut koiraa sinne kuolaamaan, kun luulin etteivät oikein tykänneet. En ehtinyt varmaan pariakymmentä metriä pitemmälle kun takaani kuului outoa klonkutusta. Rakas Röpöhän se sieltä juosta hölkytti retuuttaen toista metriä pitkää vähän lahonnutta siltakaidepätkää mukanaan:)

Tässä linkissä SILTATYYPIT  ovat vikipedian mukaisesti. Tuiki tärkeää KUUNSILTAA ei sieltä löytänyt joten uskoni Vikipedian kaikkivoipaisuuteen kärsi taas lujasti inflaatiota:) Kuunsilta on yleensä hopeaa ja rakennusteknisesti se on erittäin hatara tekele, jolle kuitenkin suotuisissa olosuhteissa on hyvinkin helppo päästä. Allekirjoittanut on uinut kuutamotyrskyissä merenrannalla ja järvellä kuunsiltaa pitkin ja sieltä palaaminen rannalle on kerta kerran jälkeen yhä vaikeampaa:)

Kommenttien agiteeraamana ja omasta siltalinjastani täysin poiketen lisään pakollisen auringonsillan, onhan se kuitenkin yksi tärkeimpiä siltoja, johon niin helposti unohdumme, kuten allekirjoittanut viime Juhannuksena. Kuunsiltaan verrattuna tämä on mielestäni hyvin arkinen, melkeinpä jokapäiväinen juttu. Rakennusmateriaalina käytetään yleisesti kristallinkirkasta auringonkiloa, joka doppleroituu illalla punaisen ja kullan eri sävyihin.

Kaarisillat jätin omaan arvoonsa jo kirjoitusvaiheessa, koska tarkoitus oli kirjoittaa vain Suomen vanhimmasta, käytössä olevasta puusillasta, mutta rajauksesta huolimatta tarinoillani on paha taipumus paisua kuin pullataikina:)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

TAUTIA JA LORINAA:)

2.7. Viikonloppuna brakettini särkyi ja tuikea lomaveto kuormitti kipeästi kolmanneksi takimmaista hammasta. Gentleman lykkäsi lähtöään ja käytti päivystyksellisesti yliopiston hammasklinikalla. Lähtötunnelmissa hän iski vielä kouransa ampiaiskotiin ja sydän raskaana katselin miten ahkerat duunarit harhailivat illalla etsien turhaan entistä työpaikkaansa. Tulevat amipiaslapset löysin ojanpientareelta osaksi muurahaisten murhaamina, josta pelastin ne kiireesti tappavan anturani alle. Poltin ilkeämielistä hyttyskierukkaa ja pidin varaston ovea auki estääkseni itsepäisten ampiaisten jälleenrakennusaikeet. Kuningataräitiä ei näkynyt enää missään? Seisoin pahaa-aavistamatta terassilla kun Hän yht'äkkiä surahti paikalle. Ehdin juuri ja juuri pois alta! Hän kävi varastossa surraillen vihamielisesti sinne tänne pestaten kiukustuneena muutaman hanslankarin mukaansa. Lähtiessään Hän mulkaisi minua rumasti lasin läpi heristäen pahanenteisesti myrkkypiikkiään. Sitten hän oli poissa.

3.7. Aurinko paistoi heti aamusta ja ulkona oli ehkä vuosisadan kaunein sää. Kurkistin varovasti varastoon, jossa vain pari kolme ampiaista uurasti vanhan pesän viereen uutta tekelettä. Tuuli kantoi auringonsäteitä mukanaan, joten oli mitä mainioin siivous- ja tuuletusilma, jonka vuoksi päätin lähteä ystävättäreni luo siivoamaan. Hän oli aikeissa ostaa siivousapua, mutta onneksi pääsin hätiin! Mikään ammattilainen en ole, mutta mattojen tamppaus ja perussiivoilu onnistuu kyllä kuten ihmisiltä normaalistikin.

Kotimatkalla hain postista paketin, jossa oli huutonetistä tilaamani vanha Arabian purnukka, jollainen itselläni jo olikin. Olin vähän pettynyt kun en löytänytkään pohjasta valmistajan leimaa? Kuvio oli tarkasti katsottuna peilikuva ja fajanssin väri hyvinkin beige, vaikka odotin luunvalkoista, joten jäin miettimään, olinko loppujen lopuksi ostanutkin jotakin ihan muuta kuin 50 vuotta vanhaa arabialaista?

LISÄYS  ja OIKAISU 30.7.2012: Pahoittelen turhaa epäilyäni, sillä tänään sain käsiini kirjan, joka vahvisti purnukan aitouden. Juuri tätä mallia tehtiin ilman leimaa pelkällä F-kuviolla. Alla olevissa kommenteissani epäilinkin asian olevan juuri näin:)

Kävin varastossa katsomassa miten pesänrakennus etenee, mutta puoliksi aloitettu ampiaispesä ammottikin hiljaista tyhjyyttään. Aluksi epäilin lainmukaista lounastaukoa tai mahdollista piknikkiä, kunnes huomasin, ettei siellä ei enää käynyt kuin yksi tai kaksi hampparia vatupasseineen rakentaen todella kauniita kennoja. Oli todella ankeaa ja kuollutta ilman iloluontoista surinaa.

4.7. Lapsenlapsi tuli iltasella yökylään vähän extempore:) Ajoimme äidin ja isän heti tiehensä että pääsimme leirintä-alueelle syömään kesän ensimmäiset tötteröjäätelöt. Tulomatkalla poimimme kukkia ja mietimme niiden nimiä. Alkukesän ailakki-leinikki-hiirenvirna kirjoon olivat ehtineet mukaan jo apilat, hento leinikki, helisevä kissankello ja herkkä matara siinä kuin tomera siankärsämökin. Sen jälkeen saunoimme ja olimme onnellisia: Poika amppareihin hassahtaneesta mummostaan ja minä kuopuksen kuopuksestani.

5.7. Haaveilin tulevista viikonlopun veteraanikonepäivistä Oulaisissa ja kävin hautausmaalla kastelemassa kukkia. Siellä hortoillessani sain puhelun, jossa kyseltiin lähtisinkö tarakkaan, jos vaikka käytäisiin Vanhan voiman päivillä, mutta solidaarisuussyistä kieltäydyin, vaikka vähän harmittikin. Helle oli tuonut itikoiden lisäksi mukanaan myös paarmat. Siellä tuli mieleeni myös asia, joka on vaivannut minua jo pitkään eli tässä blogissa on tasan kolme juttua, jotka eroittuvat toisistaan huomattavan klikkausmääränsä vuoksi ja yksi niistä on  TAUTI NIMELTÄ JOULU, jonka suosioon en ole löytänyt mitään järjellistä syytä?

Mielestäni tarina ei ole niin ihmeellinen, että se ylittäisi omat klikkaus- tai kurkkausmäärät satakertaisesti, joten otin ja googletin kyseessäolevan nimen ja löysin ILOISEN APINAN aivan samannimisen blogin! Katsoin blogia tyrmistyneenä ja ilo oman joulujuttuni suosiosta haihtui kuin pieru Saharaan. Jotakin tämän tyyppistä olin vähän epäillytkin.

Ikävää siinä on se, että hän oli kirjoittanut juttunsa pari kuukautta aiemmin kuin minä, joten on aika inhottavaa saada (ikävä) maine tai klikkausmäärä tällä tavalla. Kärpänen saattoi aikonaan kautta rantojen tätä vihjaillakin, mutta en tajunnut silloin asiaa. Toisaalta Enyan videokin saattaa kantaa tarinaa? Nimen mallihan on alunperinkin plagiaatti-tyypittelyä KALA NIMELTÄ VANDA-elokuvan nimestä ja ajattelukuvion pohjana saattoi olla myös oma tarina, jonka kirjoitin joskus 1990-luvun alussa nimellä Kala nimeltä Kala. Olisiko parempi vaihtaa kirjoitelman nimi, en tiedä.

6.7. Oli kampaaja-aika aamupäivälla klo 11.08:) Vähän aiemmin esikoinen soitteli tarjoillen nuorimmaisen lapsenlapsen hetkellistä vahtimisaikaa ja  minua suretti että tilaamani aika sattui pahimmilleen juuri tähän. Kampaajatätin armottomat sakset silppusivat tukkani aivan onnettoman lyhyeksi kesätukaksi, joka tuntuu aiemman pitemmän, mutta aika huonokuntoisen jälkeen vähän liiankin kevyeltä.
Tämä iso juhannusruusupuska pysäytti allekirjoittaneen puhuttelemaan sen haltijaa. Hän antoi siitä oksan tarakalle kun kuuli että omani oli mennyt kirvojen suihin eikä se kukkinut ollenkaan:( Kaikilla muilla tämä näyttääkin kukkivan komeasti.

7.7. Lapsuusystävä uteli, voisiko ehkä piipahtaa kylässä. Hän tuli Raumankarin markkioiden kautta arpajaisvoitto mukaan. Samaan iloon kaasutti myös hänen tyttärensä kuussatasella Hondallaan. Juotiin kahvit helteisellä terassilla ja ihasteltiin uutta leluani, joka useimpien mielestä vain stimuloi jotakin tarvetta, joka pakottaa vessaan?  Pääasia että aineenvaihdunta pelaa:) Helle vaihtui yön myötä sateeksi.