torstai 28. maaliskuuta 2013

MÄMMIKOURAN AIKAKIRJA

noita, kukko, kana, irjan kuva, itse tehty noita-akka, trulli

Mitäpä olisikaan pääsiäinen ilman kristillisen aspektin tuomaa pimeyttä, joka saa Pääsiäisämmät, trullit ja kaikenmaailman Pomperipossat piehtaroimaan kuutamorallia pitkin taivaankantta:) Tosin originaali-Pomperipossa käytti pelkästään kuuystävällisiä seitsemän tai 10 peninkulman saappaita, joita Tiina Tonttutyttö varsin nokkelasti lainasi huidellessaan hirvittävää noitaa pakoon pieni Timo-veli kainalossaan. Eipä tullut noidan soppaluita heistä, kiitos neuvokkaan Tiina Tonttutytön. Noitapiiloina toimivat tehokkaasti leivinuuni, ämpäri ja myös kirjava lankakerä oli pelastusjuonessa jotenkin mukana. Tämä satu ilmestyi Martti Haavion kirjoittamana vuonna 1943 ja kirja kului allekirjoittaneella sananmukaisesti puhki. Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt enää edes kirjan rippeitä ullakolta:(

Pahat noidat ovat kautta aikojen vaanineet ja houkutelleet pikku lapsia ansaan syödäkseen heidät keitettynä taikka paistettuna. Tunnetuin on satu Hannusta ja Kertusta, jotka nälissään eksyivät häijyn noidan piparipirttiin. Mutta ajat muuttuvat ja tänä päivänä Kerttu veljineen teilaa noidat sukupuuttoon, mikäli on vähääkään uskominen elokuvaversioon, joka aiheesta on väsätty! Se saa jopa kovaksi keitetyn pääsiäistrullinkin vähän varuilleen samalla tavoin kuin (EU-direktiivien myötä) valtaviksi colossiumeiksi paisuneet ometatkin, jotka pistävät pikku trullin pään pyörryksiin jo pihamaalla, puhumattakaan säälistä, joka valtaa mielen sen ihmetellessä päättömän isoa korvamerkkimassaa. Toisin oli ennen; navetassa ammui vain muutama leuhka lehmä, joita lampaat ihailivat, kanat kehuivat ja sika kadehti. Masentuneena trulli lentää niin matalalla että tuuskahtaa turvalleen pääsiäskokkoon.



Useimmiten noidat ovat aika harmittomia otuksia, eikä Kyöpelinvuorikaan ole ihan sitä, mitä sen on annettu ymmärtää. Se oli aikoinaan kunniallisten vanhojen piikojen lasivuori, jonne kiipeäminen ei suinkaan aina ottanut onnistuakseen, kas kun pikku jalka saattoi livetä niin, että lapsikin hupsahti kesken veisuun maailmaan. Sen jälkeen ei kunniasta eikä varsinkaan isästä ollut aina tietoa, mikä oli ennen muinoin aika paha juttu. Pelkkä hepsankeikka ja oikea mämmikoura oli sellainen naisenpuoli.

Mämmi on muiden herkkujen ohella hyvin olennainen pääsiäisherkku ja sillä on varsin pitkät perinteet. Taneli Juselius kirjoitteli aiheesta jo 1700-luvulla latinankielisessä kirjassaan Vanha ja Uusi Turku. Siellä mainitaan, että meillä tehdään hyvin omalaatuista ruokaa, joka keitetään ensin puuroksi, paistetaan sen jälkeen uunissa ja tämä möskä nautitaan sitten happamattoman leivän muistoksi. Happamaton leipä kuului juutalaisten Pesach-aikaan ja se tarkoitti käytännössä sitä, että uuden sadon korjaamisen aikaan vanhat hapantaikinat ja hapatteet oli hävitettävä ja niiden syönti oli ehdottomasti kielletty seitsemän päivän ajan. Hapatusta käytettiin/käytetään tämän vuoksi mieluusti myös vertauskuvissa kaiken pahennuksen ja huonon attribuuttina.

Maltaat - joita saadaan kun ohran tai rukiin jyvät idätetään, kuivataan ja jauhetaan jauhoiksi - keitettiin ruisjauhojen kanssa puuroksi. Puuro valmistettiin hitaasti hauduttamalla lisäillen maltaita ja jauhoja tunnin väliajoin. Kun puuro oli valmista, se jäähdytettiin ja laitettiin saviastioihin tai tuohiropposiin, joissa se paistettiin uunissa kypsäksi. Jollakin seudulla tehtiin kahta erilaista mämmiä eli jauhomämmiä ja ns. perunamämmiä, joka oli harvinaisempaa ja sitä syötiin leivän kanssa. Myös marjamämmiä tehtiin syksyisin puolukoista ja ruisjauhoista.

Mämmin lisäksi myös erilaiset munat kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen, lisää munailua löytyy tarinassa Puhallusmunista Kolumbukseen.
Lottavihkon kuvitus, kana ja lotta, munat
Pääsiäistervehdys yli 70-vuoden takaa, kuva löytyi äidin lottavihkon takakannesta. Sen myötä toivotan kaikille lukijoille ja ohikulkeneille kaunista pääsiäisaikaa:)

Lentävät noidat ovat Rudolf Koivun ja Raul Roineen sarjakuvasta Esko ja Osku maaliskuun Säästäjälehdestä vuodelta 1938.
 

torstai 14. maaliskuuta 2013

KEVÄTMANDALA

 " Pysähdy - kuuntele?" haastoi mandala-aihe. Helmipöllö puputtaa jo kevättä ja räystäät nauravat jääpuikot pakkasiltaan. Kuuntelen miten puro odottaa hiljaa jään alla ja rannalla naukuivat pajunkissat. Vallaton tuuli varastaa urpujen keltaisen sametin heitellen sitä riehakkaasti pitkin rantaa. Muuttolinnut tiirailivat koordinaatteja ja elämää nähnyt Suruvaippa pujauttaa rohkeasti tomunkeveät siivet lentoon... mutta juuri nyt kuulen miten 
Pääsiäinen tekee tuloaan. Jostakin kuuluu lupaavaa huhuilua ja sirkutusta, samalla kun noidan kissa virittää luutaa lentokuntoon:) Vaikutelman syventämiseksi voisi lisätä...



KONTRASTIA! Kun yö saapuu, niin paikalle uskaltautuu muitakin, ehkä jopa arka pupujussi.

irjan kevätmandala

Hupsista kissakin lentää jo ilman luutaa ja iltakonsertti lisääntyy.  Parasta pistää pää pensaikkoon ja odottaa mitä yllätyksiä munasta löytyy:) Kivaa pääsiäisaikaa kaikille!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

PÖLLÖPERÄN MOSKU

Onkohan tämä sitä ultraviolettia mistä se emäntä aina höpöttää. Minulle se passaa paremmin kuin hyvin ja suojakerroinkin on ihan riittävä. Pitäisiköhän sitä ottaa vähän mahallekin?

Mukavalta tuntuu. Talviturkki taitaakin olla kohta turha kapine, joten pitänee komentaa hoitohenkilöstö karttaushommiin. En kyllä ymmärrä tuota joka keväistä urputusta karvojen lähdöstä? Kai ne on pakko johonkin pudottaa? Eivät karvat minultakaan kysy mihin ne saavat jäädä?

Hei! Mikäs tuo pahanenteinen ääni on? Nyt pakko juosta kysymään äitiä tuuraavalta naikkoselta, jos se vaikka sattuisi tietämään. Lentokone tai ukkonen tuo ei ainakaan ole, siitä olen varma ja niitähän minä osaan komentaa. Paras kipittää portaille turviin!

Miten niin ei tarvi välittää? Et sä nyt taaskaan tajua mitään? Tuohan on ruohonleikkurin ja pölyimurin jälkeen pahinta älämölyä mitä olen ikinä kuullut! Kaiken lisäksi se tappaa luntakin koko ajan!





Pitääkö tässä muka vielä odottaa? Onko sulla edes aavistusta mitä se meinaa? Asumaan en tähän jää, jos se vielä lähenee...

Kovin lähelle tuota ei arvaa päästää, ihmisistä kun ei koskaan tiedä mitä niiden nupissa liikkuu? Järki niiden päätä ei pakota, eivätkä vaistotkaan. Joten mitä jää jäljelle? Lievää ja hyvin heikkoa refleksitoiminta? Aina saa niiden kanssa olla vähän varuillaan..


Ei hemmetti, tuota ei kestä enää vanha Erkkikään, Syökööt papanat ja ottakoot karvani, nyt minä lähden! Kaikkia kotkotuksia ne koiraraukan kiusaksi keksivätkin:(

Ihan lapsellisia härveleitä ja ihmisleluja, minä olen paljon parempi. Katsokaa vaikka, eikös se jotenkin näin tehnyt, vai oliko se ehkä näin? Jahuu tämä onnistuu kuin luomisen työ:)


Kuvissa poseeraa Pöllöperän Julianpoika Mosku, joka harhautui aikoinaan Villiin Länteen. Hän osoitti kovia menohaluja jo siellä karkailemalla emännältään tuon tuostakin, joten ei ole ihme, että hän ajautui lähelle Lappeenrantaa:) Tarina koirapoika Moskusta löytyy tästä blogista nimellä MOSKUN HYMY.

Osa on kuvattu lainakameralla ja pelehtimiskuvat omalla kännykkällä.