VARJOJEN SAARI

Jatkumo Katherinen aloittamaan Kesän ketjujännäriin (tarinaan mukaan pääset klikkaamalla tätä linkkiä)

Aikun pohjustamaa tarinaa ovat kuljettaneet muunmuassa runotyttö Marja-Leena, Luen ja kirjoitan blogin Paula, Iso peikko, Una, Sylviira, Kertootarinaa ja nyt sitten Plaza de Mustiksen Tarantellaleski, joka sekoitti pakan haluamallaan tavalla:)

Selvennyksen vuoksi poimin alkuun aiemmista tarinoista henkiöt, joihin olemme aiemmin törmänneet.

Jaska, Markus, Onni, Risto,Petri, Paolo, Ric, Kaarlo, Antti, Matti, lempinimeltään Masa, Helena, Liisa, Kristiina, Ellen, Sue, Susan, Säde ja Pauliina. Lisäksi Varjojen saarelle eksyneisiin kuuluvat seuraavat pariskunnat eli toisiinsa 20 vuotta sitten tutustuneet, mutta edelleenkin toisiinsa lämpimästi rakastuneet Annikki ja Kalervo, englantilaiset Richart ja Isabel, joiden rakkaudesta ja unista ei ota itse vanha Erkkikään selvää, sekä ruotsalaispariskunta Peter ja Yvonne, hurmaava sairaanhoitajatar Maria Engell ja huonouninen, vanhempi herrasmies Lasse.
                ************************************************************************************
Maria seisoi rannalla ja ihmetteli sitä, mihin kaikki ihmiset voivat niin vain yht'äkkiä kadota. Hän muisti selvästi nimet ja perusominaisuudetkin. Kuten esimerkiksi kauniisti vanhentuneen Ellenin, upean Suen, iloisen Jaskan, karismaattisen Onnin, viileän ja etäisen Riston, komean Ricin, tumman Paolon ja monet muut Antista, Lassesta tai Masasta nyt puhumattakaan. Kuu nousi ja Marian päässä suhisi omituisesti. Oliko se ehkä järkytystä haaksirikosta vai jotakin ihan muuta? Ehkä hulluutta. Hän juoksi veteen ja heilutti valkoista, repeytynyttä tanssipukuaan ja katsoi nousevaa kuuta. Vesi viilensi ihanasti hänen jalkojaan ja kuutamo loi uskomattoman sillan veteen. Voisipa kivuta siltaa myöten turvaan, johonkin, mistä hänellä oli vain hämärä muistikuva. Maria vilkaisi taakseen rannalle ja hänen ihonsa nousi kananlihalle. Ranta oli yht'äkkiä täynnä omituisia ja karvaisia otuksia. Olivatko ne gorilloita vai jotakin alkukantaisia villimiehiä. Voi ei, hän ei jaksaisi uida enää metriäkään. Joku huusi heikosti apua ja Maria tajusi äänen tulevan omasta kurkustaan. Hän muisti hämärästi miten Lasse oli nukahtanut puun alle ja miten joku oli lainannut puseron hänen päälleen ja toinen taitellut lehdistä kasvoille suojaa. Maria kääntyi ja kompastui rantahiekkaan ja ennen pimeyttä hän tajusi miten joku gorilloista tarttui lujasti häneen.

- Kuka hän on, kysyi Annikki heidän raahatessaan kaunista, tummaa naista rantavedestä suojaan. He olivat yhyttäneet englantia puhuvan pariskunnan, parrakkaan poliisimiehen Antti Mertasen ja ruotsinsuomalaisen Peterin vaimoineen tullessaan rannalle, jossa Maria oli keikistellyt kuutamossa. Vanha mies löytyi kuolleena puun alta ja ranta oli täynnä ihmisten jälkiä. Kalervo oli varustautunut heti pitkällä kepakolla ja Richart teki samoin.
- Ei aavistustakaan, hänellä on kuumetta ja rannalla on ilmeisesti kamppailtu, joten meidän on syytä pysytellä tiukasti yhdessä ja olla varuillamme sanoi Antti.
- Ehkä jäämme tähän, jatkaa inte, meinasi Peter muille. Kaikki nyökkäsivät ja leiriytyivät kuolleen miehen lähelle. Hourailevalle tytölle laitettiin isoista lehdistä peti puiden alle, ja sen ympärille he kyhäsivät alkukantaisin majan, johon he kaikki mahtuivat. Yhteisö tuntui heti turvallisemmalta ja tutulta. Lasse nukkui  puun juurella ikiuntaan ja Annikki kävi rukoilemassa hänen vieressään. Miehet jakoivat vartiovuorot keskenään ja ensimmäinen vuoro osui Kalervolle, joka jäi valvomaan muiden vaipuessa levottomaan uneen. Viimeiseksi nukkui Yvonne, joka oli etsinyt kuumeiselle tytölle muiden jo nukkuessa parantavia yrttejä ja löytänyt vielä pienen lähteen, josta toi vettä ison lehden avulla hänelle. Yht'äkkiä he havahtuivat kesken uniensa vertahyytävään, alkukantaiseen huutoon...

Nyt siirrän vuoron listassa seuraavalle eli Kiirikselle;)

Kuva Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus

1 kommentti:

  1. Heippa Mustis. Olen kiertämässä nyt kirjoittajien blogia antaakseni osoitteen http://http://mielenkuviajatarinoita.blogspot.fi/p/tarina-varjojen-saari.html

    koska aikatherine blogi on poistettu, on Varjojen
    saari ja muut oheistuotteet myös mmuutaneet uuteen blogiini.
    musiikkikansio on vielä jäljellä Aikun sivuja.. se on hyvä että on paikka johon voi sukeltaa kuuntelemasan mitä tahtoo..Lämmintä kesää Mustis

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)