CINEMA

Elämä on aina elokuvia tai kirjoja suurempi tarina, mutta silloin tällöin törmää filmiin, joka on melkein yhtä hyvä kuin elämä itse:) Yhtä raadollinen, kaunis ja julma. Rakkauselokuvat eivät minua usein sytytä, mutta tämä filmi menettelee karheutensa ja julman kauneutensa vuoksi, tosin kosto kostetaan tässäkin mielikuvituksettomasti turhana verilöylynä, joka ei tietenkään jaksa kiinnostaa katsojaa pakkoa enempää. Toisaalta joskus on helppo samaistua ajatukseen, että paha saa palkkansa,  vaikka todellisuudessa niin ei ikinä tapahdukaan. 

Kyseessä on Kevinin tähdittämä elokuva REVENGE, suomettuneesti nimellä KOSTO. Olin lukenut tarinan ennen elokuvaa, joten juoni oli tuttu. Michael, entinen armeijan navypilotti hortoilee ympäriinsä etsien elämälleen jonkun sortin kiintokohtaa ja tarkoitusta. Jossain vaihessa Michael oli kuskannut ökyrikasta Tiburon Mendeziä (huikea Anthony Quinn!) jonnekin Alaskan metsästysreissulle, josta hyvästä tulee kutsu Tiburonin ranchille, missä odottaa mafiaston kuvankaunis vaimo (Stowe) varsin kohtalokkain seurauksin. Juonikuvio selviää parhaiten katsomalla.




Alkuperäinen nimi: Revenge
Valmistusvuosi: 1990
Ohjaajat: Tony Scott
Pääosanäyttelijät: Anthony Quinn, Kevin Costner, Madeleine Stowe
Maa: USA
Pituus: 124 min
Genret: Draama, Toiminta, Trilleri

1990-luku oli Costnerin kulta-aikaa, hän leipoi toki parempiakin elokuvia, joista tulkoon mainituksi BODYGUART, ROBIN HOOD, JKF ja TANSSII SUSIEN KANSSA. Luultavasti ylläoleva kuva kestää ainakin yhden katsomiskerran. DRAGONFLY eli Sudenkorento kuuluu sarjaan kummitus-/ fantasia tai vähän sinne päin, Costner näyttelee hyvin kliinisesti ilman karismaa, ehkäpä roolin vuoksi. Tarina menee turhan illan täytteeksi, loppupuoli pelasti filmin.


                                             ****************************                                                       

KAURIINMETSÄSTÄJÄ


Tämä elokuva kuuluu sarjaan tunnetuimmat, mutta täysin väärin ymmärretyt elokuvat? Upeasta häätunnelmasta (ortodoksivihkiminen) sukelletaan suoraan sotaan ja Viatnamin viidakkoon ja sieltä edelleenkin vankeuteen, jonka mukavuuksiin kuuluvat vedessä olevat häkit, joissa kuhisee haavoittuneiden vankien kauhuksi nälkäisiä rottia, joita veteenpaiskatut ruumiit houkuttelivat. 


Elokuva tuli tunnetuksi Nickin ja Miken venäläisestä ruletista, jolla vietnamilaiset (ainakin nyt tässä elokuvassa) huvittivat itseään. Mike riskeeraa kylmäpäisesti filmissä kolmella luodilla yhden sijaan ja olen kuullut isoilta pojilta, että patruunan voisi sopivasti pyöräyttää sylinterissä niin, että välttää luodin. Tämä onnistuisi EHKÄ jossakin kaliiperiltaan vähän isommassa ja hyvin öljytyssä aseessa, joissa patruuna sopivasti pyöräytettynä ohjautuisi sylinterin alaosaan? Tekniikkaa se vaatii, enkä suosittele kokeilemaan ainakaan omalle ohimolle. Elokuvassa pyöräytystekniikka ei ole edes mahdollista, koska sen tekevät toiset henkilöt, tosin sylinteriä pyöräytetään laukausten välilläkin, jolloin osumatiheys sattumavaraisuuden vuoksi luonnollisesti vähenee ja lisää pelin jännittävyyttä. Ruletti ei nimestään huolimatta ole ole alunperin mikään venäläinen keksintö.

Sotaisuudesta ja myös alkufilmin vähemmän fiksusta kauriinmetsästyksestä (joka taisi loppujen lopuksi ollakin hirvieläin eli kuusipeura enemmän kuin kauris) huolimatta pidän elokuvaa erittäin sodanvastaisena? Cavatina-kappale on jäänyt soimaan elokuvamusiikin helmenä ja osa elokuvaporukasta hoilasi tarttuvaa Can't take my eyes off you-renkutusta poikien mukana :) Olin elokuvan ilmestymisen aikoihin 20-vuotias pienen pojan äiti ja sen takia kävimme vuorotellen miehen kanssa elokuvissa.

Ilta oli kaunis ja lämmin, niin kuin vain syyskesällä voi olla ja minä olin vielä nuori ja sen verran hehkeä, että joku erehtyi vislaamaan perääni kun kiirehdin elokuvateatteriin ja muistan vieläkin tunteen;)  Suosittelen filmiä jo yleissivistyksen vuoksi. Meryl Streepin rakastettu John Cazale sairasti luusyöpää ja tämä filmi jäi hänen viimeisekseen. Minusta sairaus näkyi jo miehessä se antaa paljon syvemmän aspektin muuten aika huomaamattomaan Stanin rooliin.

Ohjaaja Michael Cimino
Käsikirjoittaja Deric Washburn
Tuottaja Michael Deeley
Säveltäjä Stanley Myers
Pääosat Robert De Niro
Christopher Walken
John Cazale
Meryl Streep
John Savage
   

HIIRIÄ JA IHMISIÄ (Of Mice and Men)

Elokuvaversio ei ole kovinkaan uskollinen John Steinbecin 1937 ilmestyneelle kirjalle, joka kertoo kahdesta työtä etsivästä kulkurista. Ensimmäinen elokuva ilmestyi vuonna 1939 ja aiheesta on tehtiin myös näytelmä, joka Steinbeck muokkasi itse. Uudempi elokuvaversio vuodelta 1992 on järisyttävän hieno elokuva, huolimatta siitä ettei etenkään loppuhuipennus noudata kovin tarkasti kirjan teemaa. Malcovich, joka on eräs lempinäyttelijäni, esittää onnistuneesti väkivahvaa, yksinkertaista, hiiristä tykkäävää Lennietä, jonka perään George katsoo välillä vähän ärtyneenäkin kaverinsa lapsellisuuteen. 

Kesken!!!                                                         

11 kommenttia:

  1. Hyvät jutut, mutta piilossa...antaa ajattelemisen aihetta - molemmat elokuvat!

    Onko mitään aihetta/aluetta mistä et osaisi kirjoittaa mielenkiintoisesti?

    VastaaPoista
  2. Minä kiitän häntä ja lisää on tulossa, tämä oli vasta jäävuoren huippu. Harmi vain että nämä lisäsivut eivät käyttäydy siten kuin tuo pääsivu, jolle voit kirjoittaa tarinan toisensa jälkeen, jolloin sivu ja näkymä vaihtuu aina kronologisesti jos niin haluaa?

    VastaaPoista
  3. Tuota revengeä en muistaakseni ole nähnytkään.

    Kauriinmetsästäjät on tullut katsotuksi useampaankin kertaan, joka kerta yhtä järkyttävä.

    Anthony Quinn on muuten yksi suosikkinäyttelijöistäni! Toinen suosikkimiesnäyttelijä on Jean Reno, ja naisista yksi suodikridys on Meryl Streep.

    VastaaPoista
  4. Ai niin, unohtui sanoa, että tämä onkin mielenkiintoinen juttu. Odotan innolla lisää! Osaat kirjoittaa niin mukaansatempaavasti.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiiintoinen johdattelu elokuvaan.
    Kauriinmetsästäjä oli sodanvastainen..raakuudestaan huolimatta,tai juuri siksi ?
    Elokuvan tunnusmusiikki tarttui keralla "kaaleen".
    Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia Laali, oli tarkoitus tuoda hyviä elokuvia ja itseäni sytyttäneitä elokuvia tänne ja hienoa että olet ymmärtänyt Kauriinmetsästäjä-elokuvan, ehkä se aukeaa kokonaisuudessaan vasta parilla, kolmella katsomiskerralla.. Suosittelen tätä toistakin, vaikka sitä ei pidetä mitenkään erikoisena, silti siinä on herkkyyttä ja julmuutta kuten elämässäkin. Anthony on aika hyvä tässäkin. Meryl Streep tekee niin hienoja naisrooleja että voisin puhua hänestä vaikka päivän:)

    VastaaPoista
  7. Niin Vikke, viatnamin veteraanit kokivat usein halveksitun ja yksinäisen kohtalon.. ehkä elokuvan raadollisuus tekee siitä sodanvastaisen, myös seuraukset? Siviiliväestön järjetön tappaminen? Saigonilaisen äidin huoraaminen sotilaiden kanssa ja lapsen itku.. vaikea tietää? Kaikki yhdessä? Jopa se metsästys? Mike ei voinut ampua enää uljasta sarvipäätä tullessaan sodasta ja metsästäjämieheni tiesi että tykkään erikoisesti tästä kohdasta:)

    VastaaPoista
  8. Nimen omaan,sen sarvipään katse
    oli niin vetoava,samalla tuomitseva ja halveksiva.
    En olisi pystynyt ampumaan..

    VastaaPoista
  9. Metsästäjissä on useanlaisia kuten ihmisissä yleensäkin, jossakin vaiheessa tunteet eivät paljon paina mieltä ja sitten toisaalta he huolehtivat usein loukkaantuneen eläimen lopettamalla kärsimykset lyhyeen, toisaalta taas hyvä moraali auttaa ymmärtämään ja hyväksymään metsästyksenkin paremmin.. ruokintaa en pidä laupeudentekona koska se tähtää johonkin aicN muuhun, mutta siihenkin olen osallistunut riistapellon yms myötä ja nuolukiviäkn tainnut raahata metsään..

    VastaaPoista
  10. minulla oli tapana käydä elokuva teatterissa katsomassa kaikki suuret hyvät elokuvat.. mikä olisi ollut suurin?? vaikea vastata, pidän kai liikaa vaihtelusta.. eli komediat ovat purreet hyvin kuten "elämä on ihanaa".sumujen silta, siis joo rakkaus myös. psykologiset elokuvat aina. en pidä väkivallalla mässäilyllä, enkä näistä nykyajan toiminta elokuvista.. historialliset on parempia kuin myös edes osin tositapahtumiin perustuvat.

    ensimmäinen näkemäni elokuva oli kouluaikana, kai se joku historiallinen oli.. näin painajaisunia monta viikkoa.kauheeta miekoilla tappamista ja krokotiilit söi ruumiita. sen jälkeen en katsonut pitkään aikaan muita kuin varmasti rakkaus elokuvia.. pääosassa tietty, Ansa Ikonen ja Tauno Palo.. ja olihan yhdessä elokuvassa siltä ajalta appiukkonikikin ratsuineen fuilmissä.. tänä kesänä katsoin lomapaikallani kun kuvattiin lasten elokuvaa.. se oli hauskaa seiurata taustalla..

    VastaaPoista
  11. Hei aikku, kiva kun kävit täällä. Mahdollisesti oli joku Kleopatra tai joku muu spektaakkeli, Sinuhe, jonka katsoit.. Elokuvien maailman on todella suuri ja ihmeellinen ja vaikka mielestäni olen sitä ja tätä katsonut niin aika kapeaksihan se jää ja todella laaja skaala on minullakin, mistä tykkään ja mitä olen katsonut.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)