maanantai 18. helmikuuta 2019

HELMIKUU

Kynttilänpäivä lupaa jo helmikuun alussa kevättä kynttelistä:) Helmikuu on oikea tuuliviiri säiden ja ilmojen suhteen. Paukkupakkasten keskelle se losauttaa varoittamatta vesikelit, kiillottaa sitten tiet, polut ja nurkkapielet petollisiksi jääkentiksi ja peittää jälkensä ovelasti lumen alle. Helmikuu kimaltelee hangilla ja taikoo räystäiden kyyneleet hienoiksi jääpuikoiksi, se lämmittelee auringon säteillä ja pudottelee hihitellen lumet katoilta pahaa-aavistamattomien uhrien niskaan.

Mustarastas, talvi

kelkat, lumi, talvi


Lohdutukseksi helmikuu tarjoilee Runebergin torttuja, viettää Saamelaisten kansallispäivää, piirtelee punaisia sydämiä ystävyyden kunniaksi, huristelee penkkariajeluita, hiihtelee maakuntaviestejä, narraa lapsia Mattina seinustalle ja päättää kuun kunniakkaasti Kalevalan päivään.  Usein helmikuu mielletään myös laskiaisriemuihin, mutta tänä vuonna se siirsi ne Maaliskuulle, mikä tarkoittaa sitä, että pääsiäinen on tänä vuonna melko myöhään eli vasta huhtikuun loppupuolella. Helmikuu kahmi kuitenkin kiinalaishoroskoopin vaihtovuoron itselleen eli Koiran vuosi siirtyi menneisyyteen ja alkoi Sikojen valtakausi. Itse en usko horoskooppeihin tuon taivaallista, mutta mukavahan niitä on joskus ihmetellä:)

Viime tipassa osallistun Pieni Lintu Helmikuu-haasteeseen 💜

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

PLASTIC IN THE WORLD - MUOVINEN MAAILMA

Muovinen maailmamme alkoi yli 100 vuotta sitten, kun Perkens Aleksander keksi selluloosa-nitraatin. Sen tarkoitus oli korvata norsunluu, jota käytettiin yleisesti veitsien kahvoissa ja monissa koriste-esineissä. Tarkoitus oli niin jalo, että jos olisin elänyt vuonna 1862, olisin pussannut näin suurta keksijäneroa, vaikka tämä ei norsunluun ala-arvoista ryöstömetsästystä poistanutkaan.

enkeli, enkelipoika, kynttilänkantaja enkeli
Aleksanderista ei ollut kuin muutaman vuosikymmenen matka selluloidin -  John Weseley Hyatt -  ja kaseiinista eli lehmänmaidosta valmistetun galaliitin - Sarvis-tuotanto - kautta bakeliittiin. 1960-luvun sähköistynyttä taloutta, lankapuhelimia tai lääkepurkkien kansia on  vaikea ajatella ilman bakeliittia.

Kuvan kynttilänkantajapoika on sekoitemuovia ja hän on syntynyt Italiassa, missä osataan tehdä tosi kauniita enkelifiguureita. Alunperin hän ei ollut kynttilänjalka, sillä muovi ei ole paras mahdollinen vaihtoehto siihen:)  Pienen tuunauksen myötä hänestä tuli kuitenkin sellainen. Alla vanha bakeliittikatkaisija, jonka pistin kotimökin remontin yhteydessä talteen.

bakeliittikatkaisija

Hyväpaha muovi on koitumassa monen eliölajin - myös meidän ihmisten kohtaloksi - sillä ilman muovia emme kai voi elää. Talous- ja sähkötarvikkeiden lisäksi törmäämme siihen myös lääketeollisuudessa. Muovin haittoja voimme kuitenkin vähentää kierrättämällä niitä kirpputorien, jätekierrätyksen ja hyötyjäteasemien kautta. Viheliäiset,  mutta niin pakolliset muovihössäkkeet omassa elämässäni:)


Lapsena inhosin  muovisia taloustarvikkeita yli kaiken ja muoti-ilmiönä ilmaantuvia vakstuukeja. Mikään ei ollut niin kaunista ja hyvää kuin saviastiat, porsliini tai oikeat kangasliinat. Myös puiset kalanapekset olivat ihan toista kuin muoviset vastaavat pikkuämpärit. Olin konservatiivisempi kuin vanhempani. Vastustin muovia kaikin tavoin ja olin onneton kun puiset lankarullatkin vaihtuivat muovisiin, Eihän niistä voinut enää vuolla edes villikissoja:) Kuvilla osallistun Pieni Lintu MUOVI-haasteeseen.