tiistai 20. heinäkuuta 2021

KESÄAIKA

Kesäkuun näyttely Pyhäjoen kirjastossa sai minut vääntämään tonttuja toukokuun valoisina iltoina, samalla kun Ari uurasti Järvipeikon pesällä ja antoi kauniin pitsiliinani Saban kuningattarelle. Kevätkesän aherrus lisääntyvän valon ja sirityksen keskellä vaihtui varsin kohtalokkaiden ukkosmyrskyjen myötä helteiseen Isoonkesään. Siilikin tuli pihamaalle ja alkukesän onni oli täydellinen. Ymmi ei tykännyt siilistä yhtään, eikä ymmärtänyt miksi reviirihäpäisijää ei saanut haukkua.
Kesäillassa kukkui käki. Kullerot, kielot ja syreenit kukkivat ennen juhannusta, mutta juhannusruusu ajoitti kukintansa sopivasti keskikesän juhlaan. Arkisen raadannan keskellä unohduin usein katsomaan miten kuovit paimensivat pesuettaan haikeasävyisin varoitushuudoin. Kuovi lensi välillä navetan katolle ja komensi sieltä koko pihapiiriä. 

Elämääni on kuulunut monien vuosien ajan kuopuksen perheen kultainen koira nimeltään Cujo. Viime aikoina lähdin Tean kaveriksi Cujon eläinlääkärireissuille. Joskus hoivailin Cujokkia myös päivisin kun perhe oli pois. Seurustelun ohessa puhdistelin korvia, puunasin pyllyä, annoin herkkuja ja sitten pötkötimme vierekkäin. Vaikka fyysinen kontakti oli välillä vähäisempi, oli Cujo monin tavoin takaraivossani. Ostin hänelle mielelläni ruokaa ja herkkuja ja joululahjankin hankin jo hyvissä ajoin. Viime kesänä reistaili maha, mutta tänä keväänä alkoivat erilaiset vaivat. Cujo oli kotiolossa melkoinen hössäke, mutta eläinlääkärissä hän käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hän hyppäsi reippaasti tutkimuspöydälle ja sieti aina hiljaa tutkimukset, verikokeet ja nesteytykset. Odotushuoneen rähisevää, aggressiivista kanssapotilasta Cujo katseli ihmeissään mitään puhumatta. Mikä sitä oikein riivaa, hän kysyi meiltä silmillään ja heilutti sille iloisesti häntää. Cujo oli hyvin sosiaalinen ja hänellä oli suuri sydän.
Cujo nojasi minuun ja hassutteli eläinlääkärissä, josta oli aivan pakko ottaa kuva. En edes tajunnut että tämä olisi Cujon viimeisiä iloisia hymyjä minulle. Tea pitelee kiinni kun otan kuvaa. 

Kun vauva tuli taloon pähkäilin usein, miten koira suhtautuu asiaan, mutta hienosti Cujo luovi tilanteen. On vaikea edes tajuta, miten pitkämielinen ja kärsivällinen Cujo oli ja miten tehokkaasti hän väisteli lasta. Kun menin käymään oli ovi-ikkunassa aina poika ja koira. Cujo sai poikkeuksetta hepulin ja siinä hötäkässä saattoi lapsikin kaatua. 

Toukokuussa tulivat uudet vaivat ja kipulääkehoidoista huolimatta Cujon tilanne kääntyi huonoon suuntaan. Kesän kauneimpana päivänä 17.6. Cujon kultainen sydän pysähtyi ja luopuminen viilsi kipeitä siruja sydämeen. Ymmi odotti kotona Arin kanssa ja kummasteli miksi iloiseen tervehdykseen vastattiin vain ohimennen.  Hän hiipi hiljaa sängyn alle ymmärtämättä ihmismielen omituisuutta.
Ari purki näyttelyn kesäkuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn myötä kesävieraita kävi pitkästä aikaa Tampereelta ja Norjasta asti.  Tällä viikolla odotamme Arin tytärtä ja lapsenlapsia kesäkylään.  Alavireisyys jää helposti päälle, eivätkä suvun suru-uutiset tai maailman katastrofit tee sitä yhtään paremmaksi.  Kesä kuitenkin jatkuu ja kylmärintama on siirtymässä helteiden edestä taas syrjään. Hyvää kesän jatkumista kaikille 💛

perjantai 30. huhtikuuta 2021

PUNKKEJA JA MUNKKEJA

PUNKKIAIKA on jälleen käsillä. Poistin huhtikuussa Ymmin silmäluomen alueelta ison punkin, joka oli naamioitunut ovelasti roskan näköiseksi ja soitin samantien eläinlääkärille saadakseni myrkyt apteekkiin. Punkit eivät riivaa ainoastaan meitä ihmisiä tai lemmikeitä. Eräänä päivänä bongasin krookuksien lähellä mantukimalaisen, jonka lento oli jotenkin pörräävää ja vaivalloista. Luulin sen johtuvan kevätkohmeesta, mutta kuvan lähempi tarkastelu osoitti turkkiin pesiytyneet kurjat salamatkustajat. 

Hyönteisiä kiusaavat aivan eri punkit kuin meitä ihmisiä tai muita eläimiä. Tunnetuin hyönteisriesa on mehiläispesiä tuhoava Varro-punkki. Pelkästään Suomessa elää 1500 erilaista punkkilajiketta ja koko maailmassa niitä on 30 000. Nämä kimalaispunkit eivät aiheuta sille painolastin lisäksi muuta vahinkoa tai haittaa. Kimalaista ei kannata punkkien takia tappaa, kuten jotkut hysteerikot ovat kai tehneet, sillä hyvässä lykyssä punkit tippuvat matkan varrelle ja pölyttäjä saa jatkaa elintärkeää työtään ja lisätä sukuaan entiseen malliin. Jos olisin tajunnut kimalaisen ahdingon, olisin toki yrittänyt keveällä hipaisulla keventää taakkaa.

Huhtikuu on tapansa mukaan ollut varsin vallaton ilmojen suhteen. Sen vakasta löytyy jäiden lähtöä, aurinkoa, kuutamoöitä, lintujen sirkutusta, kevätkukkia, soidinhuutoja, lämpöä, valoa, sadetta, pakkasta ja lunta. Sen vuoksi se on yksi lempikuukausistani. Se ehtii vielä nakata räntäsadetta ja rakeitakin toukokuun hennoille nilkoille, mutta Valpurin aikaan löytyy lämpöä ainakin kyökin nurkasta 💛 Osallistun kuvalla Maistuu hyvältä-haasteeseen.

Mielipidevankien epäoikeudenmukainen ja ihmisoikeuksia loukkaava kohtelu jaksaa surettaa ja suututtaa minua harva se päivä, niihin kun eivät tehoa Isojen poikien jos tyttöjenkään neuvottelut, vaatimukset tai boikotit puupennin vertaa ruplista nyt puhumattakaan.  Viimeisin on Aleksei Navalnyin kohtalo, josta tulee väistämättä mieleen keskiaikainen noitaoikeudenkäynti ja vesikoe. Jos kelluit, sinut poltettiin ja jos hukuit, olit syytön. Näin käy ilmeisesti Navalnyillekin. Pelko sulkee tehokkaasti suut ja kääntää silmät. Presidentti Sauli Niinistön diplomatia ja suoraselkäinen toiminta saa kyökkipiian varauksettoman ihailun. Putinin kannattaisi äkkiä parantaa osakkeita, ettei jää kokonaan jalkoihin:)

Toivotan hyvää ja aurinkoista toukokuun aikaa kaikille 💗 Ottakaa punkkirokotteet ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisestä. 

"Tunnen taas ma kevättuulen, mäen päällä päivän valon, satakielen sanat kuulen, koivikosta kotitalon. Tunnen pihkalehden tuoksun, hiirenkorvat herää hiljaa, toivorikkaat kylvömiehet rintehillä kylvää viljaa" Einari Vuorela/Kevätlaulu

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

PÄÄSIÄISTÄ

Munat, mämmit, pajulampaat, noitavainot ja taivaita piehtaroivat pääsiäisämmät kissoineen ovat vilahdelleet kevätpostauksissani jo vuosien ajan. Puputytöt ja kukkopojat ovat jääneet ehkä vähän taka-alalle. Lapsena kuvittelin että  pupu liittyi pääsiäiseen sen vuoksi että jänis pyöräytti hankipoikaset jo varhain keväällä. Jänisemo tekee myös heinäpoikaset ja syksyllä vielä sänkipoikasetkin, joten siinä suhteessa jäniksen suuri pääsiäisrooli ei auennut ollenkaan.

Pupuperinne pohjautuu historiaan juurikin hedelmällisyyssyistä. Saksassa tunnettiin suklaamunia tuova pupu jo 1600-luvulla ja sen juuret johtavat esikristilliseen Ostara-juhlaan, Egyptiin ja aina muinaiseen Mesopotaniaan saakka. Keskiajalla saksit palvoivat kevään, aamunkoin, rakkauden ja lisääntymisen jumalatarta Eostrea. Jumalatar otti Ostara-juhlan eli kevätpäivätasauksen aikaan jäniksen muodon ja muni munia,  joita pidettiin hedelmällisyyden ja kasvun taikakaluina. Näin pupujussi yhdistyi monien muiden perinteiden ohessa saumattomasti myös meidän pääsiäiseemme. 
Tämän ihanan pupukynttilän sain pari päivää sitten ystävättäreltä💛 Se istuu pitsiliinalla, joka sain lahjaksi aiemmin toiselta ystävältä:)

Keräilyhulluus ei välttämättä vaadi suuria investointeja, vaikka retroilu on nostanut hintoja. Vanhat paperiset koristeet sykähdyttävät minua aina. Allaoleva kukkoperhe löytyi Raahen PH-kirppikseltä 50 sentillä ja vanha pääsiäisliina kirpputorin tilkkukopasta 25 sentillä. 



Fazerin kukkopurkki sai takavuosina kaverin, joka ei maksanut juuri mitään ensimmäiseen verrattuna. Kukko kuuluu pääsiäisperinteeseen muutenkin kuin ruokana. Raamatunhistoria kertoo, että vangitsemisyönä Jeesus sanoi Pietarille: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. Pietarin uhosta huolimatta näin kävi, pelko oli uskoa suurempi. Näin kukosta tuli valveilla olon  ja valppauden symboli. Se koristi usein kirkontornejakin. Jos kirkonkukko kallistui tai peräti putosi - seurasi kolme onnettomuutta.  Kukko kuuluu pääsiäiseen myös iloisemman perinteen vuoksi, sillä se munii lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suklaamunia lasten lakkeihin. 
Tämä uljas kukko on muninut minulle jo monet vuodet ja palvelee yhä edelleenkin. Sain sen taitavalta osastosihteeri ystävältä lahjaksi eräänä pääsiäisenä.
Kevään paras löytö on kuitenkin tässä. Pikkuinen, kiltti jenkkicocceri Ymmi 💛
Ainoa ikävä puoli on ollut allergia, minkä vuoksi olemme laajentaneet vehnätöntä ruokavaliot kanattomaksi ja riisittömäksi.  Siinä onkin pientä haastetta, sillä yllättävän monessa koiran ruuassa on riisiä, kananrasvaa, siipikarjaa etc. Ruuan ja makupalat ostamme Mustista ja Mirristä tai eläinlääkäriltä. Vajaan kuukauden aikana olemme ehtineet eläinlääkäriin kerran ja konsultoineet toista lääkäriä allergialääkkeen varalta. Monet eri litkut on varattu korvia varten kun tarve vaatii. Mutta mitäpä emme tekisi rakkaan nappisilmämme eteen.  Saimme pahimman kutinakierteen katkaistua, joten korvatilanne on jo helpottomassa


Ymmi nukkuu kun me nukumme ja nousee kun minä nousen. Hän seuraa kaikkia touhujani kiinnostuneena ja pötkähtää saman tien matolle, sohvalle tai sängynpäälle nukkumaan, mutta jos poistun huoneesta, hän kipittää heti perään, mutta ei pyöri ärsyttävästi jaloissa, vaan kulkee varjon tavoin sivulla. Ymmi on hienosti koulutettu näyttelykoira. Mutta nyt hänellä on käyttötrimmaus, sillä en jaksaisi pitkää turkkia pestä ja puunata kuten kuuluu.
Kevät saapuu  ja elämä on mallillaan iloista ikkunanpesijää myöten 💙Kirkkaalta näyttää, kuva on otettu ikkunan läpi:)  Pääsiäiskäsi toivottaa kaikille aurinkoista ja hyvää pääsiäisaikaa. Muistakaa turvaväli ja lennelkää matalalla.

Disneyn Rumpalin yllätyslöytö on kauniisti kuvitettu pupukirja lapsenmielisille vaihtoehtona raskaille noitavainokirjoille, joita olen aikaisemmin suositellut. Elokuvasuosituksena voisi olla  noita-aiheinen Siskojen piiri jota kantaa vangitseva loitsulaulu.