Kesän korvalla ahkeroi Neiti Ampiainenpampiainen kauniin pyöreää pesää ilman rakennuslupaa ulkovarastoni takaseinään. Törkeää ja täysin laitonta toimintaa, johon ei ollut muuta lääkettä kuin armoton vastaisku, jolla pesä tuhottiin. Ampiaiset kiukuttelivat ja kiroilivat pitkän aikaa jälkeenpäin, mutta minäpä en välittänyt niistä tuontaivaallista, sillä touhusin hullun tavoin terassin siivouksessa ja varaston siivouksessa. Eräänä päivänä vilkaisin ohimennen oven yläpuolelle. Siellä se oli jälleen! Hieno rakennelma, jossa hääri ainakin kymmenen ampiaista. Onnistuneesti sain vangituksi kuvaan vain tämän rakennelmia tarkastavan Amp-insinöörin vatupasseineen. Hän oli täysin keskittynyt työhönsä. Toiset kuvat olivat epätarkkoja, joko niin, että zoomaus teki niistä epäselviä, tai käsi tärähti tai välillä jopa tutisi:) Olen luullut aina että kuningatar rakentaa pesän alunperin ihan yksin. Kyseessä on tuiki tavallinen suomalaisversio Vespula vulgaris-ampiaislajista. Siinä missä sammakko ja siili inhosivat syvästi terassin siivousta ja vernissa-öljy-coctaelin tuoksua, ampiaiset ilmeisesti vain innostuivat siitä juhannuksen myötä. Kuten muuten minäkin:)
Nämä eunukkiampiaiset vai mitä nyt lienevätkään työläishanttabuleja - jotka pörisevät päättömän ihastuneina kuningattaren ympärillä - olivat suhteellisen rauhallisia. Niille saattoi huoletta huiskaista järkeä kalloon ilman sen suurempaa sensaatiota. Tämäkin pesä olisi kannattanut hävittää jo tässä vaiheessa:(
Jostakin hassusta syystä minua kuitenkin säälitti hävittää näin hieno pesä, toisaalta taka-ajatuksena saattoi olla sekin, että filmaan toimintaa ennen sen hävittämistä. Tässä vaiheessa vaatimaton pesän tekele on kuitenkin vielä täysin huomaamatta ja joku hössäke häärää terassilla mielessään tuleva ikkunoiden pesu ja juhannuskeiton keittäminen, joista viimemainittu oli ensimmäinen kerta elämässäni. Keitin sen kaupantätin Vanhanajan maidosta ja monien kommervenkkien jälkeen keitto onnistuikin yli odotusten. Hera punasteli sopivasti jo kuuden tunnin jälkeen ja sain sattumiakin mukaan turhasta alkustressistä huolimatta.
Ja kohta koittikin kaunis ja aurinkoinen mittumaari, joten kyllä se raataminen auttaa aina:) Tässä juhannusvihtojen tekoa terassilla yhdessä keijutytön kanssa. Keräsimme koivunoksat miljoonien sääskien avustamana illalla koiralenkillä, kuten ne pakolliset 7 taikakukkaakin tyynyn alle juhannuskeijujen nostattaman usvan keskellä :)
Loppukevennyksenä tarjoan ampparivideon. Jostakin syystä en ole näin läheltä niitä koskaan kuvannut. Ampiaisenpisto on edelleenkin oman kipukynnyksen rajamailla, mutta jälkeenpäin tuleva olotila on kuitenkin huomattavasti paljon kurjempi. Nyt vältyin siltä hiuksenhienosti, kiitos suhteellisen kiltin Bodyguardin:) Vastoin yleistä luuloa, ampianen ei suinkaan kuole pistokseen, jos se säilyttää piikkinsä, toisin kuin Maija-mehiläinen. Ampiaisenpiston ensiapuna toimii kylmäpakkaus, kyytabletti ja särkylääke. Käsikaupan antihistamiinia voi ottaa saman tien, ellei omaa reseptiä ole määrätty esimerkiksi siitepölyallergian vuoksi.
Tässä vaarallisen pisteliäs rouva Kunigatar häärii syötellen tulevia jälkeläisiään, joista kehittyvät kesän myötä pesän todelliset työläiset. Koiraat (kuhnurit) ja uudet kuningattaret syntyvät vasta loppukesällä. Vain Rouva Kunigatar talvehtii ja muut kuolevat talven tullen, joten pesäkin on yleensä yksivuotinen.
Nämä eunukkiampiaiset vai mitä nyt lienevätkään työläishanttabuleja - jotka pörisevät päättömän ihastuneina kuningattaren ympärillä - olivat suhteellisen rauhallisia. Niille saattoi huoletta huiskaista järkeä kalloon ilman sen suurempaa sensaatiota. Tämäkin pesä olisi kannattanut hävittää jo tässä vaiheessa:(
Jostakin hassusta syystä minua kuitenkin säälitti hävittää näin hieno pesä, toisaalta taka-ajatuksena saattoi olla sekin, että filmaan toimintaa ennen sen hävittämistä. Tässä vaiheessa vaatimaton pesän tekele on kuitenkin vielä täysin huomaamatta ja joku hössäke häärää terassilla mielessään tuleva ikkunoiden pesu ja juhannuskeiton keittäminen, joista viimemainittu oli ensimmäinen kerta elämässäni. Keitin sen kaupantätin Vanhanajan maidosta ja monien kommervenkkien jälkeen keitto onnistuikin yli odotusten. Hera punasteli sopivasti jo kuuden tunnin jälkeen ja sain sattumiakin mukaan turhasta alkustressistä huolimatta.
Ja kohta koittikin kaunis ja aurinkoinen mittumaari, joten kyllä se raataminen auttaa aina:) Tässä juhannusvihtojen tekoa terassilla yhdessä keijutytön kanssa. Keräsimme koivunoksat miljoonien sääskien avustamana illalla koiralenkillä, kuten ne pakolliset 7 taikakukkaakin tyynyn alle juhannuskeijujen nostattaman usvan keskellä :)
Loppukevennyksenä tarjoan ampparivideon. Jostakin syystä en ole näin läheltä niitä koskaan kuvannut. Ampiaisenpisto on edelleenkin oman kipukynnyksen rajamailla, mutta jälkeenpäin tuleva olotila on kuitenkin huomattavasti paljon kurjempi. Nyt vältyin siltä hiuksenhienosti, kiitos suhteellisen kiltin Bodyguardin:) Vastoin yleistä luuloa, ampianen ei suinkaan kuole pistokseen, jos se säilyttää piikkinsä, toisin kuin Maija-mehiläinen. Ampiaisenpiston ensiapuna toimii kylmäpakkaus, kyytabletti ja särkylääke. Käsikaupan antihistamiinia voi ottaa saman tien, ellei omaa reseptiä ole määrätty esimerkiksi siitepölyallergian vuoksi.
Tässä vaarallisen pisteliäs rouva Kunigatar häärii syötellen tulevia jälkeläisiään, joista kehittyvät kesän myötä pesän todelliset työläiset. Koiraat (kuhnurit) ja uudet kuningattaret syntyvät vasta loppukesällä. Vain Rouva Kunigatar talvehtii ja muut kuolevat talven tullen, joten pesäkin on yleensä yksivuotinen.
Filmaus tehtiin lainavehkeellä, ohjaus ja kuvaus by Mustis, editointi Gentleman.
Huomasin 21.7.2014 ettei ampparivideo enää toiminut. Syytä siihen en ymmärrä, joten latasin raakaversion, mikä oli vielä oli tallessa. Siitä puuttuu tekstitys etc mitkä olin filmiin alunperin suunnitellut.