Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

lauantai 29. joulukuuta 2012

VILLAPUSEROMANDALA

Vuoden viimeisenä haasteena oli mosaiikkimandala, jonka toteutin villapuseroni päälle särkyneen peilin palasista. Koska aiheessa sai näkyä myös jouluista teemaa, lähdin liikkeelle joulun perussanomasta, Valosta, joka oli syntynyt pimeään maailmaan. Villapuseroni kuvaa pimeää maailmaa, johon syttyy kirkas joulutähti ja enkelit, jotka ilmoittivat kaikelle kansalle suuren ilon. Koska villapuseroni suojaa kylmää ja tyhmää sydäntäni, se sopi taustaksi paremmin kuin hyvin:)

torstai 13. joulukuuta 2012

YÖKYÖPELIN TEKNORUDOLF


joulutonttu, tonttu pulkassa, poro

Joulu ajaa kovalla tohinalla kohti ja minä jään auttamatta jalkoihin. Itse tehdyt kortit yhtyvät kaupan aateliskortti lajitelman kuoroon.
- Me haluamme jo postiin, kiljuvat kortit vihaisesti.
- Miksi sinä jätät AINA kaiken viime tippaan vaikka aikaa on ollut kesästä asti?
- Niin, huusivat piparkakutkin.
- Meidätkin se tohinassa pilasi ja keitti ihan mauttomiksi ja kivikoviksi, eikä uskonut yhtään vaikka Täti Sooda kirkui ettei saa enää sekoittaa eikä ainakaan kiehuttaa enempää.
Lahjatkin katsoivat moittivasti vanhan kiikkustuolin sylistä.
- Aivan ja kohta se taas kiroilee rusetteineen ja miettii hikihatussa, annanko tämän tuolle ja vaihtelee meitä paketista toiseen, jupisi hieno kynttilä ja kaunis lahjapussi nauraa kihersi flirtaten uskeliaasti Herra Konjakille, joka käänsi ylpeästi selkänsä mokomalle hilekasalle.

Uusi, uljas kynttelikkö kuunteli soraääniä hiljaisena ja hämmentyneenä. Se oli toki tottunut kaupan meteliin ja tingelitangelihässäkkään, mutta tämä oli sille ihan outoa.
- Sen takia Sinäkin siihen pääsit, kun tuo tohinakontti pudotti entisen lattialle hakiessaan Rudolfia pulkan eteen, uikutti kukka, joka siinä rytäkässä oli saanut kuolettavia vammoja latvaansa.

-Niin, vainaja tuli siitäkin kyntteliköstä, todisti tonttu, joka oli näytellyt uskottavasti joulupukkia jo vuosikymmeniä. Hän oli nähnyt tämän hosuhousun edesottamukset jo melkein 30 vuotta, eli siitä asti kun hullu kyökkipiika erään joulun alla rumpasi hänet tähän maailmaan. Kynttelikkö vaikeni ja ihasteli hiljaisena maisemia ikkunasta. Jo kyökkipiikan ensimmäisestä kosketuksesta se arvasi pääsevänsä tyrkkyhyllyltä kotiin, jonne se oli tarkoitettukin. Turha motkotus ja valittaminen oli sen mielestä pelkkää ajanhukkaa.


Joulukortit, askartelu

Etsin kuumeisesti osoitekirjaa välittämättä tuon taivaallista korttien jupinasta, piparien valituksista tai lahjojen ilveilystä. Viimein se löytyikin omalta paikaltaan laamapaidan alta vaatekaapista:) Tyytyväisenä selailin osoitteita, jotka alkoivat heti mullistella ja näytellä minulle kieltään. Monien tuttujen ja ystävien osoite oli vuoden mittaan muuttunut tuiki tuntemattomaksi, jotka eivät jostakin syystä olleet päivittyneet ollenkaan ajan tasalle. Kortit hupenivat uhkaavasti, joten kovaa karsintaa piti tehdä tyyliin - Laitiset laittavat takuuvarmasti, joten heille on pakko laittaa ja Ryhäsiltä tulee takuuvarmasti, tosin ruma ja vähän omituinen, mutta ehkä he ajattelevat valinnastani ihan samoin :) Vanha täti odottaa korttia, joten hän on aina etusijalla koulukaveriin verrattuna jne.

Kortit olivat jo aika kortilla kun täräytin vahingossa perheenpään nimen ennen kauniimpaa sukupuolta, mikä minusta on kardinaalimunaus, vaikka ennen muinoin kortit kirjoitettiinkin Herra se ja se perheineen, ellei kyseessä ollut yksinäinen naiseläjä. Päässäni suhisi ja kohisi kuin kevätkoski, mutta onneksi kynttilän liekki sentään loimotti kirkkaasti, kunnes tajusin syyn. Pumpulipehmustetta hullumpaa ei luulisi kynttilän tueksi laitettavan, mutta pitihän sitäkin kokeilla:) Nakkasin kynttiläjalan tiskialtaaseen ja jatkoin puuhiani pimeässä. Savuava pää ei toiminut pätkääkään ja kynttiläjalkakin sammui pikkuhiljaa. Kehtaa nyt yöllä valojakaan polttaa, vaikka yökyöpeli olenkin. Huomenna paiskaan kortit matkaan, vien myöhässä olleen kaukolainan kirjastoon ja menen jeesaamaan ystävää siivoilussa ja jätän puolivalmiit tontut möykkäämään ja tappelemaan piirongin päälle:)

**************
- Hei minulta puuttuu vielä parta!
- Ja minulta pää, kuului viimeiseksi kun suljin oven.Tämä se on oikeaa joulumieltä ajattelen hyräillen Rudolfia lumisateessa jotenkin tähän tyyliin:)



Kortin lähettäjien ja saajien nimet on intimiteettisyistä muutettu:) Mukavaa jouluhösseliä kaikille.

maanantai 10. joulukuuta 2012

JOULUMANDALA

Aiheena oli iloinen tai surullinen asia, joka jäänyt niin lujasti muistijälkeesi ettet voi, tai halua sitä unohtaa. Tein kauan mustaa ja synkkää mandalaa piirtämällä ja vähän muutenkin, mutta jouluhulluna päädyin kuitenkin tähän, ehkä vähän sekavaankin joulurumpaukseen. Uutta joulua saattelevat aina menneiden joulujen muistot ja niihin liittyy ripaus haikeutta ja kaipausta, jolla on iän myötä omituinen taipumus lisääntyä. Rakkaimmat muistot liittyvät perheeseen, vanhempiin, lapsiin ja heidän lapsiinsa, lemmikeihin, luontoon ja ystäviin, joiden merkitys kulmioituu terävästi juuri jouluna.
muistot, Likka, äiti ja Ilpo, Irja, tontut, pojat, Juha ja Kati, memory, joulupöytä, joulukuu

Lisäksi lähestyvän joulun vuoksi laitan Patalappumandalan ohjeineen, jonka ehdit hyvin rustata itsellsi tai hyvälle ystävälle vielä ennen joulua:)

Ohje löytyi varastosta ja siinä on vähän iän tuomaa patinaa:) Tästä ohjeesta ja työstä muistan aina huolen, pelon ja helpotuksen. Kauan sitten istuin erikoislääkärivastaanoton odotusaulassa ja odotin kuullakseni tutkimustulokset ja tottakai jännitin tulevaa tuomiota, jota peitelläkseni virkkasin kuin hullu:) Tuomio oli vapauttava ja kirurgikin niin komea että silmiin sattui:)

joulutähti, patalappuohje



Lanka kuljetetaan aina silmukoiden sisällä, joten nurjastakin puolesta tulee siisti ja patalappu jykevöityy. Itse en ole nirkkokierrosta aina virkannut, kuten ei tässäkään ja muutenkin näyttää siltä että että tekijä on vähän fuskannut:)

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

JOULUN SURUSANOMA


Olemme taas kerran adventin myötä siiryneet riemuisaan jouluaikaan. Jollekin se kuitenkin on suuri surun ja yksinäisyyden juhla ja joillekin joulun ilosanoma muuttuu tänäkin vuonna joulun surusanomaksi. Niinhän kävi jo kauan sitten Beethelemissä. Valon lapsen myötä tuli paljon surua ja kuolemaa.

Elämässä on ollut itselläkin aika, jolloin toivoin hartaasti, että voisin tuon kalenterinpupun tai ketun tavoin katsella joulua vain jostakin kauempaa. Vielä parempi olisi ollut, jos olisi voinut hypätä kokonaan joulun ohi. Niin surullisesta ja turhalta se tuntui. Joulu tunkee kuitenkin elämään  joka tuutista, halusitpa sitä tai et. Töissä on käytävä tai ainakin ruokakaupassa ja vaikka ei televisiota katsoisikaan, niin radio-ohjelmat ja postit pursuavat tingelitangeli-joulua siinä kuin naapurin häpeämättömästi vilkkuvat jouluvalotkin:) Joulua ei niin vain pyyhkäistäkään olemattomiin.

Kirjoissa ja elokuvissa leski myy hautajaisten jälkeen omaisuutensa ja muuttaa surustaan kiireesti pois, muille maille vierahille. Oikeassa elämässä hän jää arkisesti paikalleen huolehtimaan veloista, mahdollisesta työstä, yrityksen jatkamisesta tai sen lopettamisesta, omakotitalon lämmityksestä ja ehkä lapsista tai vaikka metsästyskoirista - kuten minä - sillä lapset olivat lentäneet jo omiin pesiinsä ja perustaneet omat perheet.

Paketoin lahjoja ja itkin. Surin itsekkäästi menetettyä onneani - menetettyä jouluani. Muistoja, joita en enää milloinkaan voinut elää ja jakaa toisen kanssa kuten ennen. Elin ensimmäisen surujouluni. En kuitenkaan ollut yksin, sillä olihan minulla pojat ja heidän perheensä. Miehen sukulaiset ja ihanat sydänystäväni:) Eli asiani olivat oikeastaan aika hyvin. Jostakin kumman syystä en vain tajunnut sitä. En jaksanut surun keskellä nähdä arvoa, mikä näille asioille kuului.

Kun lapseni olivat vielä pieniä ja elämäni mallillaan, tuli mieleeni luvattoman usein, että joulu taisikin olla ilon ja rakkauden lisäksi suuri itsekkyyden juhla, joka kukoisti kyllä kauniisti perhejuhlana, mutta oli syvä ja katkera piikki yksinäisen, surevan tai hylätyn ihmisen elämässä.

Joku meistä viettää tämänkin joulun yksin - kotona, sairaalassa, vankilassa tai muuten hylättynä. Odotettu jouluvieras, lapsi, ystävä tai rakas ei saavukaan jouluksi kotiin. Ei enää koskaan. Sotien aikana kovat, surujen himmentämät joulut vietettiin uskomattoman ryhdikkäästi. Uskottiin parempaan huomiseen, siihen, että joskus sota loppuu ja tyydyttiin tyynesti kohtaloon, sillä muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Tsunamien särkemät elämät, tulipalon tuhoama koti tai kokonaisen perheen katoaminen olisi ylitsepääsemätön asia kaltaiselleni itkupillireppanalle.

On kuitenkin ihmeellistä, miten ihminen löytää ahdingossa voimia selvitä eteenpäin - nähdä kantavat asiat elämässään. On eräs, jota ajattelen rakkaudella kirjoittaessani näin ja tiedän että minulla on vielä pitkä matka ja paljon oppimista - siitäkin huolimatta, että olen opetellut vähän tavallista karheampaa elämää pienestä asti.  Sunnuntailapsen tai kollon tuurilla onneni on silti kääntynyt monesti hyvinkin suotuisaan suuntaan. Minusta ei koskaan kasvanut ihanaa aurinkoihmistä, vaikka sitä aina kovasti toivoin. Jäin pelkäksi reppanaksi, surkeaksi itkupilliksi, joka joskus, etenkin jouluna havahtuu muistamaan jotakin yksinäistä, auttaa siivouksessa tai antaa itsekkäästi pienen osan omastaan johonkin keräykseen. Värkkää ehkä itse tehdyn laatikon, leipoo limpun, tekee kynttiläkortin tai joulukakun. Tai hankkii ne hyväntekeväisyys- ja joulumyyjäisistä ja ottaa rumasti kunnian itselleen:)

Toivotan kaunista Joulun odotusta kaikille ja voimaa Sinulle, joka kamppailet juuri nyt suuren surun tai yksinäisyyden joulussa. Et ole siinä yksin, vaikka niin tunnetkin. Avaruus on täynnä armahtavia ajatuksia, joista joku on tarkoitettu juuri Sinulle. Juuri nyt. Joku muistaa, ajattelee tai rukoilee puolestasi. On aika avata viides luukku. Uskoa parempaan huomiseen ja uuteen, iloisempaan jouluun.

Joulunvihaajille tai niille, jotka eivät muusta syystä halua viettää joulua, toivotan tunnelmallista ja rauhaisaa talviaikaa 💙

Kuva: Raimo Partanen: Joulukalenterikortti, julkaisija Karto.