Tähän tapaan tavasin Aale Tynnin aapisesta 1960-luvulla. Aapiskirjan sivulla oleva mustaihoinen tyttö näytti pesevän kasvojaan minulle rakkaan N-kirjaimen kohdalla, eikä minua hetkauttanut silloin pätkääkään oliko siinä mukana rasismia vai ei, sana kun ei kuulunut silloiseen sanavarastooni tai ymmärrykseeni. Eikä muuten kuulu vieläkään. Aapiskirjan hokema onkin päin kookospähkinöitä, eikä pelkästään tuon n-nimityksen vuoksi, jota siihen aikaan käytettiin ihan yleisesti ja julkisesti. Emme edes tajunneet nimityksellä olevan mitään loukkaavaa tai halventavaa merkitystä. Itselleni tuo edusti /edustaa samantyyppistä nimittelyä kuten aikoinaan eskimo, mustalainen tai intiaanikin. Ihmisveljiä ja -siskoja kaikki.
Rotunimittelyä loukkaavampana voidaan kokea lorun piilomerkitys eli se, että minkä vuoksi mustan ylipäätään pitäisi muuttua valkeaksi? Onko erivärinen iho jotakin likaista, joka pitäisi pestä pois? Näinhän tätä aapiskirjan kuvaa kai helposti nykyään tulkitaan, vaikka kyseessä onkin harmiton ja ajattelematon valkolaisriimitys tyyliin: "Dromedaari, sanoi vaari", jossa ei ole päätä eikä häntää. Riimillä ja kauniilla kuvalla oli myös opetusmerkitys, joka kertoi meille valkolaislapsille kaukaisen maan asukeista yksinkertaisella logiikalla, ilman sen kummempaa rasismia. Tulkintavirheistä pahin tämän kuvan kohdalla on ehkä se, että tuskinpa tyttö edes pesi kasvojaan. Luultavasti hän JOI vettä. Kuivuutta kärsivässä maassa ei ole vara miettiä kasvojen pesua ennen elintärkeää juomista. Mutta aapiskirjan valkoinen lorutäti ei kuvittajan ajatusta ehkä hoksannut.
Rotunimittelyä loukkaavampana voidaan kokea lorun piilomerkitys eli se, että minkä vuoksi mustan ylipäätään pitäisi muuttua valkeaksi? Onko erivärinen iho jotakin likaista, joka pitäisi pestä pois? Näinhän tätä aapiskirjan kuvaa kai helposti nykyään tulkitaan, vaikka kyseessä onkin harmiton ja ajattelematon valkolaisriimitys tyyliin: "Dromedaari, sanoi vaari", jossa ei ole päätä eikä häntää. Riimillä ja kauniilla kuvalla oli myös opetusmerkitys, joka kertoi meille valkolaislapsille kaukaisen maan asukeista yksinkertaisella logiikalla, ilman sen kummempaa rasismia. Tulkintavirheistä pahin tämän kuvan kohdalla on ehkä se, että tuskinpa tyttö edes pesi kasvojaan. Luultavasti hän JOI vettä. Kuivuutta kärsivässä maassa ei ole vara miettiä kasvojen pesua ennen elintärkeää juomista. Mutta aapiskirjan valkoinen lorutäti ei kuvittajan ajatusta ehkä hoksannut.
Lapsuuteni on täynnä suuria mustia nimiä, joista Arantes do Nascimento eli tutummasti Pele kiteytyi lujasti muistiini, kun isä verkkoja paulottaessa kysäisi että tiedätkös tyttö, kuka se on maailman paras jalkapalloilija? Kuusivuotiaan itsevarmuudella veikkasin joen toisella puolella asuvaa tummatukkaista hurmuripoikaa. Isä nauroi että muistappa naskimenttoo, tämä Pele. Samalla tavalla jäi King mieleeni tutumman kaimansa ja tietenkin myös kohtalonsa vuoksi, kun taas jazz-kuningas Armstrong tuli tutuksi ihan muista syistä, samoin kuin huikea Ella Fitzegeraldkin:)
He olivat tosi suuria idoleita pienelle valkolaistytölle. Opettajan Life-lehtiä selaillessamme saimme kurkistaa omasta pikku maailmastamme paljon suurempaan ja ihmeelliseen, aivan erilaiseen maailmaan. Vähän myöhemmin naapurin pojan kanssa rakastimme Louisia kuin hullut ja muut pitivät meitä vähintäänkin sekopäinä kun karkasimme autoon kuuntelemaan uskomatonta Hello Dollya tai Wonderful Worldia VHS-kokoisilta musiikkikaseteilta:)
Opiskeluaikana oli ilo tutustua ohimennen tummaihoiseen Rosaan, mutta toisaalta oli järkyttävää tajuta miten me fiksut ja muka sivistyneet valkolaisäidit kohtelimme tummapintaista lastenhoitajaharjoittelijaa vielä armon vuonna 1986. Aivan yhtä hyvin olisimme voineet elää jossakin maaseudun takapajulassa 100 vuotta sitten (ei ehkä kuitenkaan Amerikassa) jossa jopa sielläkin hänen kaltaisensa hieno, sodan ja pakolaisuuden kokenut tyttö olisi saanut ehkä paljon parempaa ja arvostampaa kohtelua kuin Kuopiossa.
Vaikka minua ristiriitasesti harmittaakin rasismihössötyksen mukana mennyt musta ja makea historia neekerinpusuineen ja lakuineen, olen toisaalta hyvin tyytyväinen muuttuneesta ajattelutavasta. Edellisestä huolimatta minulla on omituinen tunne siitä, ettei rasismi tai syrjintä ole ollenkaan kiinni ikivanhoista rotunimityksistä tai perinteistä - vaan jostakin ihan muusta. Jostakin, minkä sisällä ihmiset elävät näkemättä muuta totuutta kuin omansa.
Ylläolevasta Ankin laulusta vuodelta 1965 oli enää neljän vuoden matka kuuluisiin puuvillapeltoihin, joita on tullut ehkä kerran tai parikin hoilattua niin Charley Priden kuin Cumuluksenkin myötä. Tutuin versio on ilman muuta kuitenkin Creedense Clearwater Revivalin Cotton Fields .
 |
I Have to dream
Vaikka ovatkin kuulemma turhia:) |
When i was a little bitty baby
My mama would rock me in the cradle,
In them old cotton fields back home;
It was down in louisiana,
Just about a mile from texarkana,
In them old cotton fields back home.
Oh, when them cotton bolls get rotten
You can't pick very much cotton,
In them old cotton fields back home.
It was down in louisiana,
Just about a mile from texarkana,
In them old cotton fields back home.
Orjuutta ja rasismia emme milloinkaan voi kitkeä kokonaan pois tästä maailmasta ja ehkäpä joku kaunis päivä me valkoiset saamme mustat ruoskat selkäämme. Ehkä ymmärrämme silloin, mitä emme voineet aiemmin ymmärtää. Sen, mitä on turha unelma vapaudesta ja kodista, jota meillä ei enää ikinä ole ja tiedämme että ainoa voitto on hengissä pysyminen ja alistuminen. Miten pidät toivoa yllä kun raadat ja Sinua pieksetään? Tosin eihän hento herrasruoto ja valkoinen hipiä kestä sitä alkuunkaan. Se vaatii muutaman sukupolven ankaraa harjoittelua ja alunperinkin paljon kovempaa fysiikkaa. Kunta Kinte eli Alex Haleyn tarina Juuret, tuli suomalaisille tutuiksi viimeistään 1970-luvun lopulla ja/tai 1980-luvun alussa saman nimisestä televisiosarjasta kertoo mustien orjuudesta korutonta kieltä.
Yhdysvaltoihin ei pitänyt ikinä nousta tummahipiäistä presidenttiä, mutta kuinkas sitten kävikään:) Sympaattinen Obaman kaltainen mustaihoinen olisi ollut 100 vuotta sitten aivan mieletön unelma Amerikan presidentiksi ja olisi ollut melkoinen vitsi vielä 1960-luvullakin jo apartheid-politiikan tai Ku Klux Klanin pitkän varjon myötä.
Holokaustin kyseenalaistaminen osoittaa ehkä selvimmin kuin mikään muu, ettei mikään ikinä tapa arjalaista hulluutta ihmismielestä. Sen takia minua kutkuttaakin ajatella, miten hyvin se voisi toimia toisin päin, kuten esimerkiksi Black supermacy-aate todistaa. Tätähän minä olen meissä valkoisissa aina vähän epäilytkin:)
On surullista, ettei ihminen ikinä opi mitään ja että aina nousee uusia klaaneja jonkun -ismin, uskonnon tai politiikan nimessä saaden mitä ihmeellisempiä ajatuksia kansan, ominaisuuden, aatteen tai rodun vaarallisuudesta tai huonoudesta niin, että ne ovat yhteiskunnallisen edun nimissä tuhottava tavalla taikka toisella. Erilaiset etniset ryhmät kokevat tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa koko ajan vainoja ja orjuutta. Ja yllättäin myös valkoista rotua on vähäisessä määrin ostettu orjuuteen ja haaremiviihdytykseen, mutta eipä se ole kovin häävisti kaupaksi mennyt. Syynä lienee rodun heikkous ja huono sietokyky mitä tulee vähän rankempaan käsittelyyn:) Minua on kiehtonut jo lapsesta rotujen erivärisyys ja tämä runo kuvaa kivasti sitä, miten joku musta näkee valkoiset - meidät - jotka olemme todellakin enemmänkin värillisiä kuin värilliset:)
"But you white fella
When you’re born you’re pink
When you grow up you’re white
When you get sick you’re green
When you go out ina sun you go red
When you get cold you go blue
When you get scared you’re yellow
When you die you’re grey
And you got the cheek to call me coloured?"
Itse olen aina sininen tai punainen, joskus myös marmoroitu (sekin lienee jo muotia) ja usein laikukaskin, jopa niin, että olen jopa kadehtinut tummaa ja kaunista pintaa, joka peittää alleen niin paljon. Toisaalta kirjavuus on kivakin ominaisuus, sillä sitähän voi sopivasti vaihdella mielialan mukaan:) Mutta siinä missä kameleontti vaihtaa tehokkaasti väriä, minä taidan paistaa kirkkaasti läpi.
Aikani on jo loppumassa, mutta vielä pienen hetken jaksan uskoa ja toivoa huomiseen ja parempaan maailmaan. Ja sen jälkeen tulee joku muu yhtä hyväuskoinen ja hölmö kuin minäkin. Ja niin kauan kun meitä hölmöjä riittää, tässä maailmassa on vielä toivoa:)
Aikani on jo loppumassa, mutta vielä pienen hetken jaksan uskoa ja toivoa huomiseen ja parempaan maailmaan. Ja sen jälkeen tulee joku muu yhtä hyväuskoinen ja hölmö kuin minäkin. Ja niin kauan kun meitä hölmöjä riittää, tässä maailmassa on vielä toivoa:)
Lähteet: Kuva lainattu, linkki ei enää johda mihinkään. Black and white runo kiertää kansansuussa ja sadoissa eri blogeissa pitkin maailmaa.
Lisäys 26. 9.2016: Holokaustin vastainen, laajasti rasistinen sivu poistettiin heti kohta tämän postauksen jälkeen. Vihamielisiä kävijöitäkin oli kiitettävästi:) Yksilön vapauteen kuuluu oikeus kieltää ja kyseenalaistaa historiaa, allekirjoittanut on kuitenkin sokeutunut ilmeisesti holokaustn suhteen niin, ettei ymmärrä syytä sen kieltämiseen.
Magneettimedialla on myös mielenkiintoinen käsitys holokaustista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAikamoisen tassun jäljen teit. Hyvin tehty kokonaisuus.Tämä synnyttää ajatuksia, ellei niitä satu aiemmin ollut.Lainaus tekstistäsi, yksi oleellinen vaikuttaja lähes aina;-"Joskus ihmiset alistuvat haluamattaan ideologioihin tai valtiovaltoihin joko pelon tai perheeseen kohdistuvan uhan vuoksi, vaikka tietävätkin tekojen mielettömyyden tai epäoikeudenmukaisuuden."
VastaaPoistaNimenomaan näin, pelko erilaisuutta kohtaan. En osaa sanoa kääntyykö vihan ja pelon osa joskus valkolaisiin. Tällä hetkellä on jo sulauduttu monessa maassa kansojen sulatus uuniksi. Laki on rasismia vastaan. Oma poikani asuu Brasiliassa ja on hyvin tumma vaimo ja lapsetkin enemmän tummia.Suomessakin asuu jo paljon mustia, sekä tummia. Suurin osa kansamme ihmisistä hyväksyy kaiken väriset, ainakin silloin kun huomaavat, että ei todella ole mitään pelättävää, vaan he ovat ihmisiä kuten mekin. Suurimmat ongelmat ovat pakolaisilla, joilla on jo valmiiksi elämän perus asiat poljettu maan alle. Ovat täysin hajalla sotien ja nälän vuoksi. Heitä pelätään eniten vaikka heitä täytyy auttaa eniten. Antaa tilaisuus kokea ehjä elämä.
Jotenkin minulla on tunne, että rasismi on vain pienellä osalla, että ihminen on nyt valistuneempi juuri valtavan tiedonmäärän vuoksi. Me tiedämme mitä on tapahtunut. Jos ajatellaan koston kierrettä se tietäisi jo laajoja sotia. Niin pitkälle en nyt halua ajatella, kun kokoajan toivon todellisen järjen voittoon.Siihen ei sisälly minkäänlainen rasismi. Taidan olla sitten naiviuden huippu.
Miettimään pistää tekstisi.
VastaaPoistaOmituistahan on, että milloin kukakin rotu/kansa alkaa kuvitella olevansa muiden rotujen yläpuolella.
Luulisi että ihminen oppii historiasta, mutta kuin huomaamatta aika ajoin pulpahtaa pintaan sortajia.
Muistan myös mainitsemasi neekeri lorun.
Luonnollisenanahn sitä pidin, en ymmärätnyt rasismista tuon taivaallista tuolloin pikku kakarana.
Sillälailla (sanoi muuan julkisuuden henkilö, jota et voi muistaa, mutta sanoi kumminkin - ja sanon minäkin)!
VastaaPoistaSinulla on kadehdittava (huom! kateus on kylläkin yksi kuolemansynneistä, huomautan vaikka ei olisi tarpeen) taito yhdistellä vanhoja faktoja (ja joskus fiktioita) vanhojen tosiasioitten esilletuomiseen ihan uusilla perusteílla. Tämän teet vielä säilyttäen kirjoituksessasi selkeän loogisen päättelyketjun, joten en voi kuin ihmetellä, kuinka hienosti joku osaakaan kirjoittaa :)
Sillälailla tuumas Tarvajärvi!
VastaaPoistaOn niin tutun oloonen kuva tuo N-kuva.
Taisipa olla munkin aapisessa...
Lyhyesti olet saanut laajasta aiheesta kaiken olennaisen mielenkiintoisesti esiin.
Kiitos Mustis!
Niin Rip, pintaraapaisu taisi olla tämäkin, aiheena kuitenkin edelleenkin erittäin päivänpolttava ja Kannattaa noteerata myös tämä linkki, joka löytyy HOLOKAUSTIN alta, luulin joskus sitä vitsiksi, enää en ole niinkään varma?
VastaaPoistaKatris, kiitän siitä mitä sanoit.. ehkä ihminen on niin lapsellinen että tulee onnelliseksi kun näkee sanojaan siteeratun ja kuvittelee ainakin hetken olevansa vähän muka fiksu ja filmaattinen:) Lapsenlapsien ja lasten ja yleensäkin rakkaan ihmisen puolesta ihminen tekee joskus mitä vain. Äärioloissa ihmisestä tulee peto, joka puolustaa aivan varmasti pentujaan ja läheisiään? Tämä naiivius on ehkä vähän väärin ja suppeasti ymmärretty sana, minusta se kätkee sisälleen monesti suurempaa viisautta kun aivan yht'äkkiä luulisikaan:)
VastaaPoistaLiplatus: Tämähän se juuri onkin ihmiskunnan historiassa kummallista, etti ryökäle opi juuri mitään, mutta kun ja jos menen tiukasti itseeni, niin tilannehan on ihan sama. Oikeastaan ainut mitä olen selkeästi ymmärtänyt etten ole oppinut kärsimyksistä, hyvistä lupauksista tai päätöksistäni huolimatta muuta kuin sen, etten ole oppinut juuri mitään.. Ehkä kakarana olimmekin onnellisempia sen takia ettemme aina tajunneet kaikkia juttuja? Sitä että jutun takana onkin toinen juttu?
VastaaPoistaHaa anonyymi, muistan Niilon oikein hyvin, näin hänet jopa livenä Helsingissa vuonna 1969 paasaamassa jostakin joulumaasta!
VastaaPoistaOlet tainnut tituleerata tuon 7 x 7 koska luulet tietäväsi minun tietävän jotakin näistä kuuluisista synneistä... jaa mikähän se olikaan rakkain, taisi olla se laiskuus:) P.s. ko. väitettä ei tosin sanottu, mutta luin sen rivien välistä.
Melkein nolostuin tästä kommentin lopusta, joten en puutu siihen sen kummemmin, mutta koska hyviin tapoihin kuuluu kiittää niin toki pokkaan ja kumarran:)
Ihan totta ullis, Sinullakin on ollut samanlainen aapiainen kuin minulla, ajattelin että vain minulla oli neek.. siis tuollainen kuva:)
VastaaPoistaItselläni oli aika höntti olo tästä jutusta, kun tuntui että se oli kaikella tapaa niin vajaa, mutta toisaalta kuitenkin näköiseni.. Alkuun ajattelin että tuo korppi kuvaisi rasismia ajatuksena ja koska se on tavallaan tuon puuvillalaulun esiäitikin, niin se sopikin paremmin kuin hyvin. Kiitos vain itsellesi ullis:)
Vaikka vaatimattomuus.. jne, niin onko kukaan, koskaan sanonut sinulle, ettei sinulla ole siihen tarvetta? Koska osaat:
VastaaPoista- valita polttavan aiheen
- ottaa siihen asiallisesti kantaa
- perustella mielipiteesi
- kirjoittaa tuon kaiken mielenkiintoisella ja suorastaan sytyttävällä tyylillä,
niin eikö silloin meillä hädin tuskin lukutaitoisilla ole riittävästi aihetta olla kateudesta kirjavana? Kysyy epätietoinen etelästä.
Ehtaa mustista. !
VastaaPoistaSamaa mieltä orvokin kanssa ja aiemmin kommentoineet ovat tyhjentäneet myös minun kehuvarastoni...eli ne ovat siinä. Kiitos monipuolisesta valaisusta! ;)
VastaaPoistaEllei anonyymille ole aivan mahdotonta lopettaa tätä kehumista niin ainakin sitä voisi sopivasti vähentää ja kuten sanoinkin se kirjavuus on ihan hyvä ominaisuus ja tiedän kyllä mistä puhun... Sitä luku- ja kirjoitustaitoa löytynee kyllä ihan omiksi tarpeiksi varmaan sieltäkin miettii epäkohtelias täältä Villin lännen liepeiltä (mutta kiittää tottakai edelleenkin)
VastaaPoistaKiitoksia orvokki ja arvaat kai mihin kiusaukseen asetit minut:)
VastaaPoistaOwensin jesset ja muut mahaliat pyörivät kyllä mielessäni ja näistä ensimmäinen isän perintönä - kuinkas muuten, joten kiva kun ne tässä tulivat esille. Kuuntelinkin muuten Jacksonin upeaa madamea tähän musiikkimielessä, mutta en sitten kuitenkaan vaihtanut tuota korppia mihinkään..Tähän ääneen tutustuin about 16 vuotiaana.
VastaaPoistaRomanit eli tutummasti mustalaiset olivat alunperin tässäkin, mutta jostain syystä pudotin heidät kuitenkin pois jo siitäkin syystä että he ovat ylpeätä, itsellistä ja omakulttuurillista porukkaa, jotka veisaavat viis meidän sortopolitiikastamme. Ehkä heistä enemmän sitten myöhemmin:)
On myös mustia jotka "väkisin" ovat halunneet muuttua valkoihoiseksi kirurgian tai kemiallisten vaikutusten kautta. Kuuluisin varmaan oli hiljattain edesmennyt Michael Joseph Jackson (29. elokuuta 1958 – 25. kesäkuuta 2009) oli yhdysvaltalainen musiikkiartisti, tanssija ja esiintyjä.
VastaaPoistaRotusorto saattaa johtua myös uskonnollisesta syntyperästä ja sen perinteisistä tavoista, suuntaan jos toiseenkin. Maassa maan tavalla, tai maasta jne....
Michaelin lahjakkuutta en aikoinani edes tajunnut koska se ikäänkuin peittyi näiden ihmejuttujen alle joita en voinut ymmärtää.
VastaaPoistaMUTTA yksi, joka on ylitse muiden ja kummitteli koko ajan näiden isojen mustien idoleiden kanssa oli nainen ylitse muiden eli Ella Suuri Fitzegerald ja se on pakko lisätä blogiin!!!
Tosiaankin, ehtaa Mustista! :D
VastaaPoistaMinäkin muistan tuon aapisen, jossa tyttö "pesee" kasvojaan eikä valkene ollenkaan.
Itse tapasin ensimmäisen mustaihoisen ihmisen kun olin jotain 16 v. Meidän oveen vain koputettiin eräänä päivänä ja oven takana oli lähes kaksimetrinen musta mies!
Itse en ollut avaamassa ovea, vaan äitini, ennakkoluuloton, ihmisiä rakastava, iloinen ihminen.
Tämä mies ei puhunut sanaakaan suomea, joten äiti haki minut peräkammarista tulkkaamaan. Olinhan lukenut koulussa englantia.
Ja olihan se jännää! Ymmärsinkin peräti jotain, mies oli amerikkalainen koripalloilija. Hän oli liftaamassa ja oli nälkäinen.
Äiti keitti puuroa, paistoi kananmunaa, teki voileivät, laittoi leikkeleitä päälle, ja pitkä nuori mies söi ja jutteli minulle, ja minä tulkkasin välillä äidille.
Äiti keitti vielä kahvit ja tarjosi pullaakin ja nuorukaiselle kelpasi.
Vihdoin tällä pitkällä nuorukaisella oli vatsa taynnä ja hän lähti tyytyväisenä jatkamaan matkaansa. Hän kiitteli kovasti ja sanoi, ettei häntä missään ole kohdeltu noin enakkoluulottomasti ja ystävällisesti, useimmiten ovi oli lyöty kiinni nenän edessä, kun olivat nähneet mustan miehen oven takana. 60-luvun lopun Suomi ei ollut kovin avoin vielä.
Kyllä tämä rasismi ja vieraan pelko lähtee meistä itsestämme. Sille kyllä voi tehdä jotain, jos vain haluaa.
Eipä siitä ole kauankaan, kun saamelaisten pääkalloja mitattiin ja heitä pidettiin ala-arvoisempina ihmisinä. Ja "vajaamielisten" sterilisoimiset. Huh... ollaan sentään viisastuttu jonkun verran.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAjattelin että tämä suomalaisten syvä epäluulo johtuu ehkä siitä, että Suomi on ollut puskurivaltio, joka on joutunut aina taistelemaan itsenäisyydestään. Olet perinyt äitisi avomielisyyden ja hyväntahtoisuuden Laali, harvinaista vieraanvaraisuutta äitisi osoittikin.
VastaaPoistaMinusta ihmiset suhtautuivat ennen sotia ja niiden jälkeenkin kulkijoihin suopeammin, sillä kurjuudessa ja köyhyydessä armeliaisuuskin useimmiten lisääntyy kuin vähenee, mutta jo 1960-luvulla elintason myötä ihmisten varovaisuus ja ehkä itsekkyyskin lisääntyi ja se mikä oli kovalla työllä ansaittu haluttiin pitääkin jakamatta itse.
Tämä laji- ja rotuajattelu, samoin kuin hullu-viisas kategoriointikin johtui ehkä osaksi ihmisten tietämättömyydestä ja oppimattomuudesta, joka lisää pelkoja ja luulotteluja olipa asia nyt mikä tahansa? Tässä tapauksessa nyt aivojen koko/älykkkyys rodun etc mukaan.
Se juuri onkin niin turhauttavaa, kun asioihin ei saa muutosta vaikka mitä tekisi.
VastaaPoistaTuo mitä kerroit tyttäresi kokemasta syrjimisestä Ripsis, on todella kauheaa, ei ihme jos tuntuu kipeältä!
Ennakkoluulot lähtevät vain olemalla itse ennakkoluuloton, tai edes yrittämällä olla. Sitten se asenne tarttuu lapsiin ja siitä se vähitellen katoaa, jos katoaa. On tämä maailma niin raadollinen.
Minulle korostettiin aina kotona, että kaikki, kaiken näköiset ja kokoiset ovat yhtä arvokkaita. Sitä tekivät niin isä kuin äitikin. Isä vain oli hiljaisempaa ja ujompaa sorttia. Äiti puhui kaikille, oli hän missä tahansa. :D
Kyllähän tuo meidän syvä epäluulo erilaisuutta kohtaa varmaan ainakin osittain juontuu tuosta että ollaan oltu aina jonkun riitakapulana, ja vihdoin sitten itsenäinen valtio.
Luulen kyllä, että rikastuminen on lisännyt itsekkyyttä ja tehnyt myös sen, että ei olla enää niin vieraanvaraisia.
Ihmiset ovat valitettavasti omien tapojensa orjia, mutta on tyrmistyttävää ettei tähän asiaan koulussa puututa?? Tämä ajattelu mistä puhuit Rip, ei ole valitettavasti vierasta minullekaan, vaikka se ei kohdistunutkaan ihonväriini, vaan pelkästään siihen, että olet tullut muualta ja jo se riittää syyksi vaikkapa välillä kiusata tai hakata Sinua.
VastaaPoistaLapset ovat yllättävän julmia ymmärtämättömyyttään ja myös sen takia että he purkavat omaa pahaa mieltään tai epävarmuuttaan aina johonkin sopivaan kohteeseen. Uhrin puolustautuminen saattaa kääntyä myös uhria vastaan, mutta silti olen edelleenkin se-joka-aina-seisoo-nyrkit-pystössä:)
Rakkaita terveisiä tummapintaiselle tyttärellesi, luulen että kipeästäsi huolimatta hänen ihonvärinsä on jo kääntynyt hyvinkin myönteiseksi ominaisuudeksi?
Juuri koulukiusaamisessa minusta se on pahinta, ettei siihen puututa. Ja se, että monesti se kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, eikä kiusaaja. Eli kiusaamisen uhria rangaistaan tuplasti.
VastaaPoistaKiusauksesta jää aina pitkät jäljet ja on aika yksilöllistä se miten itse kukin kokee sen. Minusta nimittely tai pieni töniminen kuuluukin koulumaailmaan, se on oppimista elämää varten? Rodullisista tai fyysisistä poikkeavuuksista huomauttelu ei kuitenkaan enää kuulu hyviin tapoihin. Henkinen väkivalta onkin jo sitten vaikeammin määriteltävissä ja joskus ihan pientäkin suhteellisen normaalia käytöstä pidetään nykyään kiusaamisena.. nämä eivät ole ihan yksipiippuisia juttuja, aikoinani en puuttunut tai sitten en nähnyt asiaa kuten olisi pitänyt, vaan toistin vanhempieni kaavaa ja varsinkin isäni, joka käski tintata takaisin:) No tästähän ei ikinä hyvää seuraa?
VastaaPoistaNämä asiat eivät olekaan kovin helppoja. Minä itse jouduin systemaattisesti kiusatuksi uskonnon opettajan taholta parin vuoden ajaksi.
VastaaPoistaSe oli kauheaa aikaa, kun tykkäsin käydä koulua. Opettaja kiusasi niin että pelkäsin aina niitä päiviä kun meillä oli uskontoa.
Ja lopuksi kaikkia päiviä, kun en uskaltanut edes viitata, vaikka tiesin vastauksen. Kun se meni niin pahaksi etten saanut enää ääntä tulemaan muillakaan tunneilla. En kertonut edes isälle ja äidille siitä. Se loppui siihen kun menin vihdoin koululääkärin luo ja kerroin mitä tapahtui.
Tönimiset ja nimittelyt ovat ihan jokapäiväistä elämän opettelua, kunhan se ei muutu systemaattiseksi yhden ainoan kiusaamiseksi.
Henkinen väkivalta onkin sitten tosi vaikea asia.
Samasta aapisesta opettelin minäkin tavaamaan, sillä lukemaan opin jo 4-vuotiaana kiitos Aku Ankkojen, joita edes valkoinen kotiapulaisemme ei ehtinyt minulle lukea.
VastaaPoistaTotean kuin Aki Kaurismäki: Nyt saan elämässäni ensimmäisen kerran todella hävetä suomalaisuutta.
Miten ihmeessä eräiden ihmisten annetaan sanoa muun rotuisista ihan mitä vain ilman rangaistusta ja miten Suomessa voidaan sallia sananvapauden nimissä muun kansan villitseminen vihanpitoon ja rasismiin.
Olen luknenut niin paljon kansallissosialismin noususta Saksassa, että nyt kun luen mitä lehdet kirjoittavat Suomessa erään puolueen jäsenten puhuvan totena, on kuin lukisin uudelleen, miten natsismi nousi Saksassa, sillä aiheet ja niiden käisttely ovat yksi yhteen. Tästä on enää lyhyt matka todelliseen väkivaltaan.
Vastustan rasismia sen kaikissa muodoissan ihan tosikkomaisesti ja sateenkaaren tuolle puolen!
Kirjoitat asiaa LL!
VastaaPoistaMinäkin olen todella tosikkomainen kaikenlaisen rasismin ja syrjinnän suhteen!
Onhan se kummaa että joku ihminen/rotu asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja antaa itselleen oikeuden tehdä mitä tahansa toisen eliminoimiseksi.
Natsimeininkiä on yhä enenevässä määrin nykyään. Ehkä se karmea todellisuus alkaa unohtumaan, kun Hitlerin ajasta on jo sen verran aikaa. Nyt sitä ihannoidaan joissakin piireissä, mikä tuntuu ihan hirveältä.
Sinulla näkyiolevan aiempikin kommentti tuosta kiusaamisesta Laali, en sitä ole huomannutkaan, itse en ole opettajan taholta kokenut vastaavaa, vaikka paikasta auringossa pitikin aina lujasti tapella. Syrjintää kylläkin varsinkin erään käsityöopettajan taholta, jopa niin että luulin etten osaa tehdä ikinä mitään käsityötä, ainakaan kuutosta kummemmin..
VastaaPoistaTuosta rasismista olikin jo pitkä yksinpuhelu edellisessä kommentissa, joten en enää palaa siihen uudelleen, mutta ilmeisesti se vain on niin että historia toistaa aina itseään?
Kurjaa kun ihmisellä pitää aina olla joku alas painettava, että tuntisi itsensä hyväksi.
VastaaPoistaJa kyllä historia toistaa itseään, ja tulee aina toistamaan - ikävä kyllä!
En minäkään häpeä suomalaisuuttani, mutta kyllä häpeän joskus joiden muiden vuoksi, täytyy myöntää.
VastaaPoistaTäällä Ahvenanmaalla tämä suomalaisuus on joskus kirosana, mutta onneksi ei kovin laajoissa piireissä. Täällähän ollaan pitkin hampain suomalaisia.
Jotkut häpeävät puhua täällä suomea, minä en, enkä koskaan tule häpeämäänkään.
Mutta juuri tällaisista "pienistä" ennakkoluuloista suuretkin asiat lähtevät liikkeelle, kun löytyy "oikea" johtaja, joka osaa manipuloida.
LL on hienoa että kehtaamme ja uskallamme tunnustaa tavanneemme pahaatarkoittamatta kuten tässä ylläolevassa mainittiinkin.
VastaaPoistaSilti en suostu häpeämään suomalaisuuttani, sillä tavallaan olemme aina olleet uhreja itsekin ja puskurimaana sotineet milloin minkäkin lipun puolesta ja aina väliin omastakin, josta syystä tämä epäluuloinen metsäsuomalaisuus nostaa välillä kovastikin päätään. Tajusin muuten ensi kerran rouhaisseeni vähän muurahaispesää, kun uskalsin avautua ensin tästä ydinvoimala-asiasta, jonka muuten ennustin ihan oikein:)
Ja seuraavaksi tästä rasismista ja tuosta ala-arvoisesta hirmutekojen vähättelysivusta. Tehtyjä emme saa tekemättömiksi, mutta näyttää olevan aivan täysi työ siinä, ettei se toistu taas uudelleen ja toistuuhan se valitettavasti aina jossakin muualla kuitenkin. Olen kuullut juttuja jo pitemmän aikaa ja pitänyt lähinnä vitsinä tätä natsinousumeininkiä, mutta kyllä tämä sosialismisivu pisti meikäläisen vähän mietteliääksi, vaikka ajattelinkin ensialkuun että se on pelkkä trikki tai hikipedian tapainen hullutteluversio jostakin? Kiitoksia Leena tästä kommentista, ehkä se antaa sopivaa painoarvoa tällekin asialle:)
My comments don't show up? Elikkä laitoin Sinulle Laali pitkän ja mielestäni kattavan kommentoinnin ahvenanmaalaisesta ylpeydestä ja myös omasta suomiylpeydestäni, joka tosin lyttääntyy välillä heikon itsetunnon ja kielitaitoni alle. Sinulla on kielitaitoa, mikä on todella suuri rikkaus, itse tappelen tällä tankerolla parhaani mukaan, mutta saatampa kysäistä joskus myös ylpeästi että do you speak FINNISH?
VastaaPoistaMielestäni Suomi-identiteettiä pitäisi nostaa edelleenkin ja mieluummin nyt kansallisromantiikalla ja eksotiikkalla, ajatellaan nyt vaikka saamelaiskulttuuria ja häviävän erikoista kieltä? Se olisi ansainnut paikkansa siinä kuin rantaruotsikin, jota ruotsalaiset eivät halua aina edes ymmärtää?
On totta että Suomi-identiteettiä pitäisi nostaa, ei meidän tarvitse muille kumarrella, eikä se silti tarkoita että meidän pitäisi olla kansallissosialisteja. Eikä meidän tarvitse olla Pikku Amerikkakaan.
VastaaPoistaMeillä on eksotiikkaa vaikka kuinka. Aina ajattelemme että palmut, aavikot ja tropiikki ovat eksotiikkaa, mutta kyllä niille palmu-, tropiikki- ja aavikkoasukkaille meidän luonto on aivan samalla tavalla eksotiikkaa, ja saamelaiset ovat ihan verrattavissa eskomoihin tai intiaaneihin. Ja tiheään asutun Keski-Euroopan asukkaille meillä on myös eksotiikkaa tarjottavana suurina asumattomina alueina, järvinä, jokina ja metsinä, joissa peräti jokamiehenoikeus vallitsee.
Eli ei eksotiikkaa meiltä puutu, sitä pitäisi vain osata markkinoida. Lappilaiset osaavaktin jo, sitä ruotsalaiset aina ihmettelevät, että kuinka Pohjois-Ruotsissa ei ole samalla tavalla talviturismia kuin Suomen puolella. Markkinoinnista ja innostuneista ihmisistähän se on kiinni. Ja tietenkin elannosta.
Tekivät tutkimuksenkin siitä, miksi Suomen Lappi on onnistunut kehittämään turismin huippuunsa mutta Ruotsin Lappi ei. En muista mitä siinä sanottiin, pitäisi kai kaivaa esiin jostakin.
Eli on täällä jossakin onnistuttu ainakin. Ja Joulupukki.... :D
Kielikin on todella erikoinen, hyvin rikas ja monivivahteinen. Puhuin juuri tästä kielemme vivahteikkuudesta eilen muutamien ystävien kanssa.
Riikinruotsalaiset eivät ymmärrä "rantaruotsia" jos on paljon suomalaisia sanoja, niin kuin joillakin alueilla, mutta esim. läntisessä saaristossa ja täällä Ahvenanmaalla taas on sellainen kieli, mitä ruotsalaiset sanovat kauneimmaksi ruotsiksi mitä on olemassa. Sanovat että se on kuin laulua!
Ja minusta taas riikinruotsi kuulostaa laululta, ei tämä meidän ruotsi täällä! :D
Tässä mielenkiintoinen juttu, ei liity eksotiikkaan mutta suomen kieleen kyllä.
Suomen kielen oppiminen lisää hyvinvointia
Hmmmm...
Laali, hieno kommenttisi on jäänyt jälleen vastaamatta. En voi kyllin olla nyt samaa mieltä kanssasi, tulin oikeastaan tuon anonyymiasian vuoksi, koska minulla on hirvittävä tunne siitä, että olen sekoittanut kaksi henkilöä nyt pahastikin keskenään.
VastaaPoistaOnneksi saimme varastettua vielä Norjalaisilta ne revontuletkin, joten kyllä me Suomitytöt ja -pojat osaamme, vaikka kuulemma olemmekin kohta jenkkikulttuuri enemmän kuin jenkit itse? Ruotsalaisten ei ole tarvinnut ikinä taistella elinoloistaan kuten suomalaisten ja/tai lappalaisten ja tottakai se johtuu myös siitä, että Suomen Lappland vain on parempi kuin Svenskien, ei kai sille mitään voi:)
Niin, ei meidän tarvitse potea pikkuveli/siskosyndroomaa ollenkaan! :D
VastaaPoistaAi niin, tuo anonyymien sekoittaminen keskenään!
VastaaPoistaEihän sille voi mitään kun on niin monta samannimistä! ;)
Mielestäni on ihan yksi sama henkilö mutta joku tuossa sekoitteli vähän pakkaani, niin rupesin itsekin suotta epäilemään:)
VastaaPoistaMitenkähän siellä teillä päin onnistuisi se emme ole ruotsalaisia emmekä ahvenanmaalaisia, olkaamme siis suomalaisia käänteisversio:)
Jaa-a, vaikea sanoa!
VastaaPoista:D