VIHKIRYIJY

Ryijyn historia on vanha, jotkut väittävät että se olisi peräisin jopa viikinkiajalta. Siitä en löytänyt varmaa dokumentointia, mutta Ryijyperinne sivun mukaan Hämeen linnan päällikkö Olavi Niilonpoika olisi omistanut ryijyjä jo 1400-luvulla. Vanhin Suomessa säilynyt ryijy on 1600-luvulta. Äidin 16-vuotiaana tekemä Tuhkimo ryijy, johon hän värjäsi itse langatkin (tai ainakin osan niistä) on minulle hyvin rakas lapsuudesta asti. Sen kunto on kuitenkin hyvin hauras ja huono ja hapsutkin on jo ajanhammas syönyt.

Kirkoissa käytettävät vihkiryijyt ovat kuitenkin huomattavasti uudempaa perua kuin varsinainen kapioryijy tai morsiusryijy, joiden renessanssi sijoittui 1700-luvun lopulta vuoteen 1860. Vihkiryijyn päällä seisomisen uskottiin suojelevan hääparia pahoilta voimilta ja tuovan onnea 💛 

Evankelisluterilaisen kirkon vihkiryijyperinne alkoi 1900-luvun alussa. Kauniit ruusuryijyt ja monet symboliset aiheet ihastuttavat vihkimisseremoniassa edelleenkin. Pyhäjoen kirkon vihkiryijyn tekijä on Katri Viirret, joka oli edesmenneen mieheni täti ja myös kuopukseni kummi. Sitä oliko hän tehnyt ryijyn valmiin mallin pohjalta, vaiko suunnitellut sen peräti itse, ei ole tiedossa. Pyhäjoen Martat olivat sen kuitenkin aikoinaan tilanneet. Ryijytiedot varmistin rovasti Aaro Leipälältä. 

Helmikuisena pakkasiltana seisoin viimein Kaisan tekemällä vihkiryijyllä yhdessä Arin kanssa. Jukka Malinen toimi vihkipappina ja lahjakas kanttorimme Mari Liukkonen taikoi yhtaikaisesti viululla ja uruilla ihanat musiikkiesitykset💖 Paikalla oli vain muutama ystävä ja poikani perheineen. Tässä kuuntelemme Vivaldia. Largo (talvi) esitystä. Musiikki sopi hienosti talvisiin häihin ja lievästi ikääntyneeseen vihkipariin:)

Kirkkoihin on valmistettu myös kasteryijyjä, ja 1950-luvulta asti niitäkin vielä löytyy. Omat ryijymme on sumpattu rumasti johonkin komeron nurkkaan tai ulkosäilytykseen.  Alla on Arin perintöryijy, joka odottaa pääsyä vähän parempaan paikkaan:)

Perinteisesti ryijyn valmistamiseen (solmimiseen) on käytetty kangaspuita tai nukat on neulottu pohjakankaaseen. Nykyään on tullut avuksi myös koukkutekniikka, jolla saa helposti nättejä ryijyjä. Ikivanha ryijyperinne kuvastaa kauniisti ihmiselämän koko kaarta aina syntymästä kuolemaan. 

Ymmin eläinlääkärireissulla 13.4. törmäsimme Auringonkehrä ryijyyn, jonka omistaa Virpi Kruus. Aiemmin se oli ollut hänen mummollaan ja sitä kautta se on ajautunut hänelle. Hienosti se sopii odotusaulan tunnelmaan.

Ymmi ei ryijyä ihaile, vaan odottaa harmistuneena unta ja laserointia, joilla poistettiin taas kasvaimia ja ihmettelee varaemoa, joka ei tule heti viereen, vaan räpsii tyhmiä kuvia. Kuvauksen jälkeen laitoin takkini Ymmin alle ja pötkähdimme yhdessä lattialle. Jostain syystä omat unipeitot unohtuivat nyt matkasta.

Mutta nyt on aika jättää ryijyt ja tämä tautinen talvi taakse ja hypätä vapun kautta kesä tunnelmiin ja vaikka motoristikirkkoon! Pyhäjoella tämä perinne alkoi vuonna 2002. Muut motoristikirkot löydät TÄSTÄ.

Mukavaa ja siunattua kesän alkua kaikille 💛 

Lisäys 1.5.2026: Nämä ihanat prätkäihmiset ajoivat muutama vuosi sitten kirkkoon ja osuivat sopivasti kameran eteen💙

PÄÄSIÄISEN AIKA

Pääsiäisen ajankohta määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 324 niin, että pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Täysikuu osui nyt kiirastorstaille. 

Pääsiäisaiheet olen tainnut kaluta jo perinpohjaisesti läpi eli puput, kukot, munat, noitavainot, pääsiäisen ajankohta, kokot, noita-akat, pääsiäistontut, arabialainen maustekakku,  mämmi ja sen historia, pääsiäistä sivuavat kirjat ja elokuvat, koristeet ja perinteet löytyvät aikaisemmista sepustuksista. Jeesuksen oikeudenkäyntiä sekä pesach-aikaakin olen joskus kuvannut aikalaisten silmin. 

Pääsiäistä edeltävän hiljaisen eli piinaviikon päivät (kansanomaisesti tymintäviikon päivät) ovat nekin varmaan kaikille tuttuja, mutta mikäli niiden taustatieto kiinnostaa, voi vilkaista Noita-postausta. Raflaavasta nimestä huolimatta se kertoo varsin kiltisti Palmusunnuntain, Malkamaanantain, Tikkutiistain, Kellokeskiviikon, Kiirastorstain, Pitkäperjantain, Lankalauantain, Sukkasunnuntain ja toisen pääsiäispäivän merkityksistä. 

Laskiaisviikon Tuhkakeskiviikko (joskus tämäkin sekoitetaan hiljaisenviikon päiviin) aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastoajan. Paastoaikaa voi viettää monin eri tavoin; voi pitää paastoa somesta, valita kevyemmän ruuan ilman lihaa tai harrastaa pätkäpaastoa, mikä tarkoittaa 16 tunnin ruokataukoa vuorokaudessa, tai voi olla vain karkkilakossa ja sunnuntait vietetään ilman turhia paastoja. 

Rairuohon kylväminen 1960-luvulla oli pienen tytön onnen hetki. Edelleen kylvän "rairuohoni"ohransiemenistä viikkoa ennen pääsiäistä ja se on juuri on sopiva pääsiäiseksi. Jo vuonna 1936 Kotilieden vanhassa numerossa 1.4. Irja Seppänen neuvoi raiheinän kasvattamista pöytäsomisteeksi. Toisaalta isä aikoinaan idätti jyviä keväällä pääsiäisen aikoihin katsoakseen viljan itävyysprosenttia, josta on tullut mieleen, että onko tapa kehittynyt alunperin käytännön syistä.

Jos viime vuonna oli neljän kuukauden syksy ennen joulua, niin ei maaliskuukaan ihan itseltään näyttänyt. Alkukuu oli kauniisti talvinen, niin että pääsimme hortoilemaan joen jäälle Ooven ja Ymmin kanssa. Myös tunkemanojan kautta oli kiva reitti moottorikelkan jälkiä aina rantaan asti. Sen jälkeen ei yht'äkkiä tiennytkään palasiko lokakuu vai tuliko huhtikuu etuajassa. Varhaista kevättä ja kantohankien puutetta Ymmi-kultakin ihmettelee. 

Punkit ja siilitkin heräsivät jo maaliskuussa! Tosin täällä ei piikkipalloja ole vielä näkynyt. Ari hippuilee kultahippujen perään ja leikkii ulkona uudella lelullaan ja tutkii Suomen sodan karttoja ja historiaa löytääkseen pommeja:) Oliver sai pikkuveljen ja mummoankka uuden lapsenlapsen 💛Alakuvassa muisto rakkaasta Pinkku-mamsellista 💖

 

Onnellista ja siunattua pääsiäisaikaa kaikille 💙

MINUN RAKKAAT

Viime vuoden loppu, jouluaika ja osalta alkanut vuosikin on ollut surullista ja kipeää vuoristorataa elämässäni. Käännyin Jumalan puoleen syvässä ahdistuksessa, kuten usein aiemminkin elämässäni, vaikka en sitä erikoisesti ole tuonut julki. Olen miettinyt paljon sitäkin, minkä arvoinen on parannus, jos sen tekee pelosta. No minä tein sen kauhusta kankeana ja voi olla, että maanpäällinen palvelusaikani jää tässä suhteessa aika lyhyeksi. Onneksi minulla ollut ihania tukijoukkoja, jotka ovat vakuuttaneet että olen yhtä arvokas Jumalalle kuin hekin, pitkänmatkan kulkijat.

Pohdin vuosia, miksi en jo nuorena valinnut oikeaa tietä, vaan tallustin raskaasti maallista taivalta mielestäni väärin valinnoin, vaikka omatunto kolkutti joka värssyn välissä. Ihailin uskovia ystäviä ja välillä oli niin paha olla, että sen huomasivat monet kaverit ja ystävät jo pitkän aikaa, mutta en vain jaksanut vaihtaa oikealle kaistalle.  Nyt kun se tapahtui, tuli heti uusia pilviä taivaalle. Ymmillä on kasvain jalassa, jonka huomasin vasta tänään. Kun pääsemme lääkärille olemme viisaampia senkin suhteen.

Olimme katsomassa puunkaatoja Hannes-myrskyn jälkeen ja siellä ne minun rakkaat ovat💛

Sähköt olivat poikki laajasti poikki ja eräiltä ystäviltä jopa 73 tuntia! Onneksi heillä oli puukiuas saunassa, joka toi vähän lämpöä huusholliin. Retkikeittimellä tekivät ruokaa, vesi onneksi tuli, kynttilät valaisivat illalla ja patteriradio pelasi. Kännykät pystyi lataamaan autossa, sitten kun sähköpiuhojen ohi pääsi. Täytyy ihailla miten jotkut osaavat varautua tähän haavoittuvaan digiaikaan. Meillä on vanha leivinuuni, josta on tietysti hyötyä. Aggregaatti on ollut mielessä monta kertaa, mutta eipä vain ole tullut hankittua sitäkään. Polttoainettahan se nielee paljon ja on isoääninen, mutta hätätilassa hyvä apu.  

Maailman politiikan ja Trumpin hullutukset jätän viisaammille. Sen verran kuitenkin sohaisen kotimaan uutisia, että susilahti näin laajassa mitassa on ihmetyttänyt. Kun ihmisen jälki näkyy radikaalisti luonnossa, se tuo aina uusia ongelmia. Joku toinen laji lisääntyy holtittomasti toisen kustannuksella, tässä tapauksessa ehkä hirvet ja kauriit ja/tai toinen peto. Ilpo Kojola tekee asiasta tutkimusta.

Positiivista tänä alkaneena vuonna on se, että suku lisääntyy pienellä pojalla ja me Arin kanssa otamme papin aamenen. Ja loppuvuodesta se, että kultainen Oliver kävi lohduttamassa mummoa joulun välipäivinä. Lapset kävivät jouluna muutenkin.

Hyvää, siunattua vuotta kaikille💛