PÄÄSIÄISEN AIKA

Pääsiäisen ajankohta määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 324 niin, että pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Täysikuu osui nyt kiirastorstaille. 

Pääsiäisaiheet olen tainnut kaluta jo perinpohjaisesti läpi eli puput, kukot, munat, noitavainot, pääsiäisen ajankohta, kokot, noita-akat, pääsiäistontut, arabialainen maustekakku,  mämmi ja sen historia, pääsiäistä sivuavat kirjat ja elokuvat, koristeet ja perinteet löytyvät aikaisemmista sepustuksista. Jeesuksen oikeudenkäyntiä sekä pesach-aikaakin olen joskus kuvannut aikalaisten silmin. 

Pääsiäistä edeltävän hiljaisen eli piinaviikon päivät (kansanomaisesti tymintäviikon päivät) ovat nekin varmaan kaikille tuttuja, mutta mikäli niiden taustatieto kiinnostaa, voi vilkaista Noita-postausta. Raflaavasta nimestä huolimatta se kertoo varsin kiltisti Palmusunnuntain, Malkamaanantain, Tikkutiistain, Kellokeskiviikon, Kiirastorstain, Pitkäperjantain, Lankalauantain, Sukkasunnuntain ja toisen pääsiäispäivän merkityksistä. 

Laskiaisviikon Tuhkakeskiviikko (joskus tämäkin sekoitetaan hiljaisenviikon päiviin) aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastoajan. Paastoaikaa voi viettää monin eri tavoin; voi pitää paastoa somesta, valita kevyemmän ruuan ilman lihaa tai harrastaa pätkäpaastoa, mikä tarkoittaa 16 tunnin ruokataukoa vuorokaudessa, tai voi olla vain karkkilakossa ja sunnuntait vietetään ilman turhia paastoja. 

Rairuohon kylväminen 1960-luvulla oli pienen tytön onnen hetki. Edelleen kylvän "rairuohoni"ohransiemenistä viikkoa ennen pääsiäistä ja se on juuri on sopiva pääsiäiseksi. Jo vuonna 1936 Kotilieden vanhassa numerossa 1.4. Irja Seppänen neuvoi raiheinän kasvattamista pöytäsomisteeksi. Toisaalta isä aikoinaan idätti jyviä keväällä pääsiäisen aikoihin katsoakseen viljan itävyysprosenttia, josta on tullut mieleen, että onko tapa kehittynyt alunperin käytännön syistä.

Jos viime vuonna oli neljän kuukauden syksy ennen joulua, niin ei maaliskuukaan ihan itseltään näyttänyt. Alkukuu oli kauniisti talvinen, niin että pääsimme hortoilemaan joen jäälle Ooven ja Ymmin kanssa. Myös tunkemanojan kautta oli kiva reitti moottorikelkan jälkiä aina rantaan asti. Sen jälkeen ei yht'äkkiä tiennytkään palasiko lokakuu vai tuliko huhtikuu etuajassa. Varhaista kevättä ja kantohankien puutetta Ymmi-kultakin ihmettelee. 

Punkit ja siilitkin heräsivät jo maaliskuussa! Tosin täällä ei piikkipalloja ole vielä näkynyt. Ari hippuilee kultahippujen perään ja leikkii ulkona uudella lelullaan ja tutkii Suomen sodan karttoja ja historiaa löytääkseen pommeja:) Oliver sai pikkuveljen ja mummoankka uuden lapsenlapsen 💛Alakuvassa muisto rakkaasta Pinkku-mamsellista 💖

 

Onnellista ja siunattua pääsiäisaikaa kaikille 💙

MÄMMIKOURAN PÄÄSIÄISPIPARIT

Mämmikouran pääsiäisrekvisiittaan kuuluvat Fazerin kukkopurkit, joita olen joskus tänne kuvannut. Taidan tyytyä kolmeen purnukkaan:) Heidelillä on myös hienoja suklaarasioita ja erään kerran ostin peltisen pääsiäismunan, jonka lahjoitin ystävättärelle. Nyt harmittaa, etten ostanut itsellekin, koska vastaavia ei enää saa mistään. Tekoäly luo myös kauniita ja satumaisia kuvia, kuten alla olevasta näkyy.  

Enpä olisi nuorena uskonut että 1950-luvulla alkunsa saanut keinoäly, jolle vähän naureskeltiin, varastaa pikku hiljaa tieteet, taiteet, teollisuuden ja ihmismielenkin. Pähkäilen usein tekoälyn laajenevaa roolia ja mietin, että mihin ihmistä edes kohta tarvitaan. No sotimiseen tietenkin:) Tekoälyn suurmaa on nykyään Kiina, jonka edessä olemme jo muutenkin polvillamme.

Ari älytekomies tilasi minulle yllä olevan satukuvan piparkakku muottien ohella. Ihan samoja muotteja näin moninkertaisella hinnalla myynnissä lähikaupungissa. Onko se väärin, jos tilaa halvemmalla vai pitääkö ostaa sama tuote kalliilla kotimaasta. Jos ajatellaan eettisesti ja humanitäärisesti, niin mihin esimerkiksi lapsityövoima häviää välikäsien tai jälleenmyynnin myötä. Kotimainen alkutuotanto on silti ehdoton valintani ja ykkösprioriteettini monin tavoin.

 Lapsuudessa pääsiäiseen kuului kokon, mämmin, rairuohon, munien ja tipujen lisäksi se, että äiti teki myös pääsiäispiparkakkuja. Tämä muisto inspiroi niin, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta. Raju noro ehti ensin ja kamppasi minut rumasti kanveesiin. Kesti vähän aikaa ennenkuin jalat kantoivat ja teki pahaa edes katsoa muotteja, jos mitään muitakaan pääsiäisjuttuja. Pikkuhiljaa innostuin kuitenkin uudelleen ja pyöräytin paraisten taikinasta piparit. Koristelin osan vihreällä, kun ei muuta väriä sattunut olemaan.

Ymmi ihmettelee, että tuliko taas joulu:) Ihmisten toilauksia kun pienen koiran on välillä vaikea ymmärtää. Ymmillä on hammashuolto ennen vappua ja ainakin yksi hammas lähtee pois. Punkit tulivat tänä keväänä jo maaliskuussa! Ymmiltäkin löytyi niitä löytyi kolme. On tosi inhottava myrkyttää lemmikki ja olen taistellut sitä vastaan pitkään, mutta tulin toisiin aatoksiin pari vuotta sitten, kun 20 punkkia vilisti Ymmin nenänpäässä ja lisää oli muualla. Siinä sai olla aika nopeana, että ehti päästää kaikki taivaaseen ennen kiinnittymistä.

Tämäkin kevät on ollut valoa ja varjoa, surua ja iloa käsikädessä. Huolien velkomaa arkea ja seesteisiä onnen hetkiä, kuten meillä kaikilla 💛

Suuri ilon aiheeni on tietysti keväinen heräävä luonto ja sen ihmeet. Fasaanit astelivat monen vuoden tauon jälkeen pihalle ja tämä pariskunta paistatteli päivää tänään hyvin maastoutuneena takapihalla. Pääsiäispähkinä purtavaksi eli mitä kuvasta löytyy:)

Pääsiäisaika päättyy kirkkovuoden mukaan helluntaina, joten toivotan oikein hyvää pääsiäistä ja valoisaa kevättä kaikille💚

P.s. Tässä tekstissä ei ole käytetty tekoälyä, pelkästään kirjoittajan vähäistä älyä.

TRULLIKELKKAILUA JA KANTOHANKIA

Täysikuu jäi haaveeksi tänä pääsiäisenä ja kantohangetkin pettivät pahemman kerran. Trullikelkkakin unohtui vanhanpuolen kinoksiin kun noita kapsahti luutineen ikivanhaan koivuun välttyäkseen lämpöhalvaukselta:)

Tänä pääsiäisenä sain lahjaksi näin ihanat pupumunakorvat. Ystävä nauroi, että sinulla on niin "vähän" koristeita, että pitää pikkuisen auttaa. Mopo taitaa karata käsistä niin jouluna kuin pääsiäisenäkin. 

Mutta kuka muistaa vielä munakääreet? Ostin nuorena äitinä 1980 - 1990-luvulla Kalajoen Merta Marketista ja ihastuin heti! Etsin monet näitä kerrat uudelleen, mutta en löytänyt enää mistään ja Merta Marketkin lopetti ja muuttui kirpputoriksi. Sen jälkeen siihen rakennettiin kauppa- ja kulttuurikeskus Merta. Nämä ostin Minden kirpputorilta 50 sentillä. Googlettamalla löysin vastaavia, mutta en näitä nostalgisia aiheita. 

Yritin huonolla tuloksella narrata vieraita että maalasin nämä itse:)

Kolme päivää sitten olimme vielä Ymmin kanssa kantohangilla ja haimme pajunkissoja joenrannasta. Ymmi otti ilon irti elämästä ja riemun reisipuolesta.

Trullikelkkaakin ihmeteltiin:)  Eläinlääkärireissu tehtiin myös ja se veti vähän vakavaksi, mutta eletään päivä kerrallaan ja iloitaan tästä onnen ajasta, joka meillä vielä on. 

Toivotamme kaikille hyvää pääsiäistä ja kevätaikaa💙

PÄÄSIÄISTÄ

Munat, mämmit, pajulampaat, noitavainot ja taivaita piehtaroivat pääsiäisämmät kissoineen ovat vilahdelleet kevätpostauksissani jo vuosien ajan. Puputytöt ja kukkopojat ovat jääneet vähän taka-alalle. Lapsena kuvittelin että  pupu liittyi pääsiäiseen sen vuoksi että jänis pyöräytti hankipoikaset jo varhain keväällä. Jänisemo tekee myös heinäpoikaset ja syksyllä vielä sänkipoikasetkin, joten siinä suhteessa jäniksen suuri pääsiäisrooli ei auennut minulle ollenkaan.

Pupuperinne pohjautuu historiaan juurikin hedelmällisyyssyistä. Saksassa tunnettiin suklaamunia tuova pupu jo 1600-luvulla ja sen juuret johtavat esikristilliseen Ostara-juhlaan, Egyptiin ja aina muinaiseen Mesopotaniaan saakka. Keskiajalla saksit palvoivat kevään, aamunkoin, rakkauden ja lisääntymisen jumalatarta Eostrea. Jumalatar otti Ostara-juhlan eli kevätpäivätasauksen aikaan jäniksen muodon ja muni munia,  joita pidettiin hedelmällisyyden ja kasvun taikakaluina. Näin pupujussi yhdistyi monien muiden perinteiden ohessa saumattomasti myös meidän pääsiäiseemme. 

Tämän ihanan pupukynttilän sain pari päivää sitten ystävättäreltä💛 Se istuu pitsiliinalla, joka sain lahjaksi aiemmin toiselta ystävältä:)

Keräilyhulluus ei välttämättä vaadi suuria investointeja, vaikka retroilu on nostanut hintoja. Vanhat paperiset koristeet sykähdyttävät minua aina. Allaoleva kukkoperhe löytyi Raahen PH-kirppikseltä 50 sentillä ja vanha pääsiäisliina kirpputorin tilkkukopasta 25 sentillä. 

Fazerin kukkopurkki sai takavuosina kaverin, joka ei maksanut juuri mitään ensimmäiseen verrattuna. Kukko kuuluu pääsiäisperinteeseen muutenkin kuin ruokana. 

Raamatunhistoria kertoo, että vangitsemisyönä Jeesus sanoi Pietarille: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. Pietarin uhosi etten ikinä, mutta siitä huolimatta näin kävi, pelko oli uskoa suurempi. Näin kukosta tuli valveilla olon  ja valppauden symboli, jonka vuoksi se koristi aiemmin myös kirkontorneja. Jos kirkonkukko kallistui tai peräti putosi - seurasi kolme onnettomuutta! Kukkokin liittyy pääsiäiseen munimisperinteen vuoksi, sillä se munii lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suklaamunia lasten lakkeihin:)

Tämä uljas kukko on muninut minulle jo monet vuodet ja palvelee yhä edelleenkin. Sain sen taitavalta osastosihteeri ystävältä lahjaksi eräänä pääsiäisenä.

Kevään paras löytö on kuitenkin tässä. Pikkuinen, kiltti jenkkicocceri Ymmi 💛

Ainoa ikävä puoli on allergia, minkä vuoksi olemme laajentaneet vehnätöntä ruokavaliota kanattomaksi ja riisittömäksi.  Siinä onkin pientä haastetta, sillä yllättävän monessa koiran ruuassa on riisiä, kananrasvaa, siipikarjaa etc. Ruuan ja makupalat ostamme Mustista ja Mirristä tai eläinlääkäriltä. Vajaan kuukauden aikana olemme ehtineet eläinlääkäriin kerran ja konsultoineet toista lääkäriä allergialääkkeen varalta. Monet eri litkut on varattu korvia varten kun tarve vaatii. Mutta mitäpä emme tekisi rakkaan nappisilmämme eteen.  Saimme pahimman kutinakierteen katkaistua, joten korvatilanne on jo helpottomassa

Ymmi nukkuu kun me nukumme ja nousee kun minä nousen. Hän seuraa kaikkia touhujani kiinnostuneena ja pötkähtää saman tien matolle, sohvalle tai sängynpäälle nukkumaan, mutta jos poistun huoneesta, hän kipittää heti perään, mutta ei pyöri ärsyttävästi jaloissa, vaan kulkee varjon tavoin sivulla. Ymmi on hienosti koulutettu näyttelykoira. Nyt hänellä on kuitenkin käyttötrimmaus, sillä en jaksaisi pitkää turkkia pestä ja puunata kuten kuuluu.

Kevät saapuu  ja elämä on mallillaan iloista ikkunanpesijää myöten 💙Kirkkaalta näyttää, kuva on otettu suoraan ikkunan läpi:)  Pääsiäiskäsi toivottaa kaikille aurinkoista ja hyvää pääsiäisaikaa. Muistakaa turvaväli ja lennelkää matalalla.

Disneyn Rumpalin yllätyslöytö on kauniisti kuvitettu pupukirja lapsille ja lapsenmielisille. Erittäin hyvä vaihtoehto raskasaiheisille pääsiäis-/dokumenttikirjoille, joita olen aiemmin suositellut. Elokuvasuosituksena Siskojen piiri, jossa on vangitseva loitsulaulu, joka vie katsojan keskiaikaisiin noitavaino tunnelmiin. 

PÄÄSIÄISAIKA

Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin vuonna 325, että pääsiäinen on kevätpäivätasauksen jälkeisellä täydenkuun viikolla oleva sunnuntai - ellei viikolle satu Marian ilmestyspäivää. Sitä vaaraa ei nykyään ole, koska Marian päivä siirrettiin sunnuntaille. Tätä nyrkkisääntöä olen höpöttänyt ihmisille, jotka ovat kyselleet pääsiäisajan liikkuvuudesta.

Armon Vuonna 2019 eivät palikat sopineetkaan ikivanhaan pääsiäissääntöön, sillä kevätpäivätasaus oli 20.3. ja astronominen täysikuu möllötti taivaalla 21.3.2019. Kaiken järjen mukaan Pääsiäispäivä olisi pitänyt olla 24.3.2019. Marian ilmestyskin osui sopivasti paikalle, mutta perimmäinen syy löytyy katolisen kirkon säännöistä. Koska kuun vaiheiden väli ei ole vakio, kirkko päätti ottaa käyttöön laskennallisen keskikuun eli vaihteluvälin keskiarvon, jonka mukaan täysikuu olikin ennen puolta yötä 20.3.2019. Tämä syrjäytti rumasti oppimani  nyrkkisäännön. Kirkonmiesten kotkotuksien vuoksi vietämme pääsiäistä vasta nyt, huhtikuun loppupuolella.

Eduskuntavaalit saivat oman vaatimattoman panokseni ennakkoäänestys vaalitoimitsijan ominaisuudessa ja oli tietenkin niin huono tuuri, että lehtitoimittajakin osui paikalle. Onneksi kuva ja uutinen oli niin pieni, ettei suurta katastrofia tapahtunut:) Hylättyjen äänien osuus on yli 19.000 mikä tuntuu järkyttävän isolta! Olisiko jopa prosentin parin luokkaa. 

Lisäys 25.4.2019: Hylättyjen äänimäärien osuus jäi lopullisessa tarkistuksessa reippaasti  alle 17.000, mikä korjaa  hylättyjen äänien prosenttiluokan 0.6 prosenttiin. Normaalistikin hylättyjen osuus on noin 0.5 prosentin luokkaa.  Äänioikeuttaan jätti käyttämättä vajaat 30 prosenttia. 

Omaan pääsiäisaikaan liittyy usein joku teema, noita-akka tai korttiaskartelu, tänä vuonna menin helpomman kautta kun löysin puufiguureita, joita väritimme akryyli- ja kalkkimaalilla ystäväni kanssa. Kaksi erilaisempaa pupufiguuria työstin jo aiemmin.

Pääsiäisruoho on kasvamassa, koristeet ja taulut ovat olleet esillä jo ennen palmusunnuntaita, seuraavaksi on leipomusten vuoro. Arabialainen maustekakku, hieno hiekkakakku ja juhlakranssi ovat poikkeuksitta kuuluneet pääsiäiseen siivoamisen ja juhlapöydän lisäksi. Voi olla, että nyt pitää vähän oikaista. Lammasta on tuurannut monesti nimismiehen lehmä. En voisi edes ajatella että raskisin karitsaa syödä, se on ärsyttävin ja julmin perinne koko pääsiäisessä. Munat, lohi, hätätilassa jopa kana hyväksytään mämmiä unohtamatta.

Työlään pashan voi korvata helposti appelsiiniriisillä tai vaikka Hedelmäisellä kahvirahkalla.

1 tlk (250 g) maitorahkaa
200 - 250 g appelsiinimarmeladia ( persikat ja appelsiini sopivat yhtä hyvin)
2 dl rusinoita ( voi jättää pois, ellei tykkää)
1 dl mantelilastuja tai vaikka jauhetta
1 dl kylmää kahvia
1 rkl vaniljasokeria
1 tlk (2.5 dl) vaahtoutuvaa vanilliinikastiketta ( normaalikin käy )

Joutsenet, hanhet ja kurjet saapuivat pari viikkoa sitten ja koski heitti jäiset kahleet reilu viikko sitten. Peippojen, naakkojen, tinttien, rastaiden, varpusten ja keltasirkkujen lirkutuksiin sekoittuu mustarastaan haikea huilu, jota kuuntelin eilen illalla syvin miettein. Ensimmäiset perhoset liihottelevat aavistamatta lainkaan miten petollinen on huhtikuun lupaus kevätkesästä Kirpputorilta bongasin sympaattisen ankan - niin kuin ei olisi kukkoja, pupuja ja kanoja jo enemmän kuin tarpeeksi. Sinitiaisen pesäntekoa ei mokoma ankka estänyt:)

Pääsiäislukemiseksi suosittelen Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidat. Vaikka aihe onkin aika loppuunkaluttu, löytyi soppaluun verran ja vähän enemmänkin uutta faktaa noitavainojen synkästä historiasta ja ihmismielen pimeydestä. Kirjassa tuodaan hyvin esille että harhoja aiheuttivat nälkä, myrkytykset, taudit ja taikausko, jotka horjuttivat ihmismielen tasapainoa. Noitavainojen ohella Lappalainen valotti ansiokkaasti olosuhteista ja houretiloista johtuvia noitakokemuksia, joista oikeuselimetkään eivät aina tienneet oliko kyse unesta vai houreesta. Koulutetut tiedemiehet ja esimerkiksi lääkäri Urpan Hjärne pitivät jo siihen aikaan noitavouhotusta pelkkänä hulluutena ja ihmismielen joukkohysteriana.

Parat ja blåkullat alkavat olla jo selvää pässinlihaa, mutta puhuvaan makkaraan en ole vielä koskaan törmännyt:) Tuli mieleen sekin, että nyt taisi löytyä selkeä yhteys siihen, miksi noidat lentävät nimenomaan varpuluudilla pääsiäisaikaan Rietasukon kukkuloille eli Kyöpeliin.  Voita ja vaurautta taloon tuova Para nimittäin valmistettiin monesti vanhasta luudasta. Tosin itseään kunnioittava noitahan lenteli kuuhun vaikka lammasruuhella tai Mansikilla:)

Pääsiäisen aikaan kolme vuotta sitten paloi kaunis Ylivieskan kirkko. Maanantaina katsoin järkyttyneenä Notre Damen paloa. On hirvittävä tajuta miten mittava pala entisaikojen historiaa ja vanhaa kulttuuria tuhoutuu hetkessä. Kauniit ruusuikkunat ja risti onneksi säilyivät. Pienempää uutisointia oli myös Kempeleen vanhasta pappilasta, joka paloi eilen. Eipä tässä enää paljon kokkotuleja kaipaile, vaikka meillä onkin roskaläjäkokko takapihalla, voi olla, ettei sitä uskalla tähän aikaan enää edes polttaa. 

Notre Damen palo: Kuvakaappaus uutisista

Pääsiäisaikaan kuuluvat virpomiset ja erilaiset pääsiäistervehdykset. Takavuosien hurmaava trullikuva sai tylysti julkaisukiellon, joten konseptit menivät vähän uusiksi. Mutta se lienee pieni riesa isojen rinnalla. Muutamia kortteja olen postitellut mutta pikkuhiljaa on tämäkin perinne jo hiipumassa. 1950 - 1960-luvulla lähetettiin hupikorttien ja modernismin ohella näinkin herttaisia kortteja. Pääsiäissepustus osallistuu myös Pieni Lintu siniseen haasteeseen, sinistä löytyy sopivasti sieltä täältä 💜

Valoisaa ja hyvää pääsiäisaikaa kaikille 💛  

PÄÄSIÄISKÄSI JA JUMALAN VIHOLLISET

Kovaa on noita-akan elo. Luuta hajosi, rakopöönäpannu varastettiin  ja kissakin putosi kesken veisuun ennen Kaustista. Onneksi on varakissa jäljellä ja  uusi luuta ja pannukin löytyi:)

Älä nyt naurata! Kuka idiootti tuommosen kamikazen mukaan lähtisi:) Lainaa naapurin räpätätimisua ja nakkaa se johonkin jorpakkoon. Ala häipyä, mulla jäi hyvä hiiriuni kesken.

Onneksi pääsiäistontut olivat iloisia ja ystävällisiä 💛 Sen kunniaksi päätin pyöräyttää arabialaisen maustekakun. Tälläsin mukaan ohjeen, jolla onnistut varmasti.

200 g voita
3 3/4 dl sokeria
3 munaa
2 dl kermamaitoa/kermaa
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kanelia
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdoksi, munat vatkataan seokseen yksitellen, kuivat aineet  sekoitetaan keskenään ja lisätään vuorotellen kermamaidon tai kerman kanssa taikinaan.

Kuorrutus
6 rkl voita
1 munankeltuainen
1 paketti tomusokeria
Ripaus kaakaojauhetta + kanelia ja vaniljasokeria. Teen kuorrutuksen joskus kuuman kahviin, jolloin rasva jää pois. Munat kannattaa ottaa ottaa jääkaapista päivää ennen leipomista, ellet säilytä niitä huoneen lämmössä.

Paistetaan 175 - 200 asteessa noin tunti

Pääsiäisajan lukunurkkaan valitsin kaksi kirjaa. Molemmat kertovat noitavainoista - kuinkas muuten:) Toinen on Jan Guilloun Noitien asianajaja, joka on julkaistu vuonna 2004, mutta  se on edelleenkin mielenkiintoinen ja ajankohtainen lukukokemus. Tutuksi tulevat taikaamiset ja signerit siinä kuin Blåkullakin. Yllättävää on se, että lapset olivat hyvin keskeisessä asemassa noitien ilmiantajina. Minulla on ollut virheellinen käsitys, että vain kateelliset ämmät ja kirkonmiehet syyllistyivät noitajahtiin:) Lapsiin on tietysti helppo vaikuttaa ja pelko/mielikuvitus ovat olleet aina tappava yhdistelmä. 

Uutuus kirjana esittelen Aleksi Peuran fantastisen dokumentin Jumalan Viholliset. Se pureutuu tehokkaasti ja mielenkiintoisesti noitavainojen historiaan tämän päivän viccoihin asti. Malleus Maleficarum eli Noitavasara, joka julkistettiin vuonna 1487, vilahtaa mahtivoimana taustalla. 

Aleksi Peura on perehtynyt 1500 - 1600 englantilaisiin noituus uskomuksiin. Hän on tehnyt gradun myös samasta aiheesta. Tieto ja osaaminen näkyy kirjassa kaikin tavoin. Aluksi toivoin kirjoittajalta kliinisempää otetta, mutta aika pian totuin kertoja ääneen, niin etten osaisi enää muuta ajatellakaan. Käsitys keskiajasta liukui mielestäni turhan pitkälle eli 1600-luvulle, minulla kun on luutunut käsitys siitä, että ajanjakso sijoittuisi 400-luvulta 1500-luvun tietämiin. 

Oli ilahduttava tormätä kirjassa tuttuun Noitavaino-elokuvaan. Elokuvan pohjana on ollut Arthur Millerin 1950-luvun näytelmä The Crucible. Peura teilaa viihdyttävän elokuvan ja osoittaa että Abigail, joka esittää filmissä täysikasvuista vamppia, onkin historian valossa pelkkä lapsi ja John Procter ikäloppu ukko.  Onneksi paikka oli kuitenkin tuttu ja turvallinen Salem, jossa noidat surutta teilattiin:) Maleficiumit, parat, kidutukset ja kansainvälinen noitavainohistoria tulevat tutuksi Peuran osaavissa käsissä ja kirja vaatii ehkä enemmän kuin yhden lukukerran.

Jos noidat hyppivät silmille,käytä tätä loitsua:) Se on varastettu Hämeen kansan Wanhat Loitsut-kirjasta. Kirja ilmestyi ensi kerran vuonna 1916, tämä on uudelleen lämmitetty versio 100 vuotta myöhemmin. 

NOITAROVIOT JA PÄÄSIÄISKOKOT

Anno Domini 1697

Seisoin käräjillä ja tunsin miten päässäni humisi. Marketta Antintytär, joka oli vietellyt minut noituuteen osoitti minua ja sanoi minun lentäneen Anttilan pässillä Nivalan Laakkosiin ja sen jälkeen Haapajärven pappilaan pääsinmessun aikaan. Olin muka lypsänyt lehmiä, leikannut lampaan korvasta palasen ja tärvellyt vielä lypsylehmän utareetkin. Vanha, noitakonstein itsensä elättävä Kirsti Laurintytär vahvisti asian ja kertoi että olin antanut myös pienen lapseni hänelle ja käskenyt viedä sen Hornaan.

Lautamies Juselius kysyi jotakin, mutta en kuullut mitä hän sanoi. Minua huimasi ja väsytti tavattomasti. Sormeni olivat verillä ja murskattuja niveliäni särki mielettömästi. Avoimelta kuistilta paistoi kirkas syysaurinko käyden kipeästi silmiini. Kirsti Laurintytär ja hullu Greeta sanoivat surmanneensa pienen lapseni, kun sitä vietiin kasteelle. He olivat muka vaihtaneet lapsen toiseen ja tappaneet omani. 

Miksi kaikki valehtelivat minulle? Nyt minua odotti ehkä sama kohtalo kuin Pröttin Reettaa, joka poltettiin noitana vanha Karlebyssä vuosia sitten. Hänkin oli osannut loitsia, keitellä yrteistä voiteita ja parantaa tauteja. He olivat noitia, en minä. Lapsuudessa isoisä kertoi minulle mustasilmäpakanoista, Pohjolan tietäjistä ja Sattasen noidista, joita piti tarkasti varoa. Ne mustasilmäpakanat levittivät väärää oppia, katsoivat pahalla silmällä ja riivasivat ihmismielen. He olivat noitia, en minä. Kuulin miten kappalainen kehui kruununvoudille heidän tuodessaan minua kuulusteltavaksi, että ihmisten polttamisesta tuli paljon mustempi savu kuin mistään muusta. Minua alkoi oksettaa ja joku toi minulle vettä. Muistelin miten he nauroivat, että olisipa kerrankin ilo kuulla miten riivattu noita huutaa kun hänet poltetaan. Juselius vaiensi ankarasti porukoiden kiherrykset.

- Dordi kysyn sinulta viimeisen kerran, mihin lapsesi joutui, lautamies kysyi ankarasti.
- Lapsi kuoli nälkään ja tautiin, ärähti joku vihaisesti. Oliko se isä, mietin väsyneenä.
- Hiljaa! Dordi talollisen vaimo, onko totta että ratsastit Perkeleen luo Pääsinyönä?
- On, kuulin itseni vastaavan ja yleisö kohahti.
- Tunnustin sen Haapajärven kappalaiselle Jooseffi Kalamniukselle jatkoin väsyneesti ja minua alkoi itkettää. En ymmärrä miten olin lähtenyt Marketan hourupäisiin noitajuttuihin mukaan. Pyysin armoa oikeudelta.
- Marketta se usutti minut mukaan. He vaihtoivat pahanhengen tahdosta lapseni kastereissulla toiseen. Sen he kertoivat minulle jälkeenpäin. Lapseni oli terve ja kaunis, mutta yht'äkkiä se oli kuihtunut, sen pää ja vatsa olivat paisuneet isoksi ja se oli raukka huutanut kovasti, syönyt paljon ja kuollut. Sen takia he antoivat minulle vaihdokkaan. Oma lapseni on kuollut ja nyt siitä on tehty vielä taikavoidetta, jatkoin itkien. 
- He noituivat minutkin! Sen takia seurasin Markettaa, mutta kirkon yli lentäessäni putosin aidakselta kun eivät varoittaneet lentämästä  yli. Putosin ja loukkasin pahasti käteni. Marketta itse lensi Sarjan Pertulle ja sen jälkeen Hornaan, jossa riijasi Rietasukon kanssa koko yön.

Ihmiset hihittivät ja toiset kirosivat minut. Juselius hiljensi yleisön. Halusin oikaista itseni hetkeksi oljille ja unohtaa tämän mielettömyyden. Ihmiset kuolivat nälkään ja sairauksiin, mutta kirkonmiehet halusivat vain tehdä hulluja noitakokeitaan ja kiduttaa viattomia ihmisiä. Mieheni hakkasi minua, eikä hänen äitinsä ollut juuri kummempi. Valvoin öisin ja kävin lypsämässä salaa maitoa naapurin ometassa. Varastin sitä nälkää näkevälle pojallani. Kun hullu Greeta neuvoi miten pääsisin kolmesti muutetun aitan tai huussin katolta lentoon, päätin seurata Markettaa, koska arvelin noituudesta olevan hyötyä sairaalle lapselleni.

Kerroin vielä, että Marketta Antintytär koputti ikkunaani ensimmäisen kerran 16 ½ 96 ratsastaen talon alimmalla hirrellä tai Anttilan mustalla pässillä. En jaksanut muistaa sitä tarkasti. Kuulin naurua. Kuka nauroi, mietin kaatuessani lattialle. Muistin yön kun pidin pientä sairasta lasta sylissäni. Eihän sitä kukaan tappanut, se kuoli syliini. Siitäkin minua syytettiin ja mies löi ja potki niin, että menetin hampaani, toinen käteni murtui ja kylkeeni vihlaisi jokaisella henkäyksellä. Raahauduin viimeisillä voimillani Kirsti Laurintyttären luo. Se oli suuri virhe. Nyt minulle rakennettiin omaa roviota, jossa tulisin palamaan, ellen jaksaisi leikkiä hullua loppuun saakka.

                                             *************************

Dordia ei teloitettu, hänet vapautettiin syytteistä vuoden 1699 kesäkäräjillä, koska katsottiin että Dordin tunnustus johtui mielisairaudesta. Ehkä hän joutui vaivaistaloon, jonne monet huutittomat ja hullut siihen aikaan laitettiin. Ehkä hänen vanha isänsä piti hänestä huolta, tai joku muu sukulainen? Marketta ehti kuolla oikeudenkäynnin kestäessä ja Kirsti joutui vannomaan puhdistusvalan, joka vaadittiin vakuudeksi, ettei hän ollut noita. Tarinassa mainittu Kaustisen Juopperissa asunut Kreeta Prött luultavasti mestattiin Kokkolassa 4. päivä huhtikuuta 1679.

Edellinen tarina perustuu tositapahtumiin ja Kalajoen syyskäräjiin vuonna 1697, jolloin Dordi Malisen juttu oli ensi kertaa esillä. Kuvitteellisen kertomuksen Dordin noitaoikeudenkäynnistä tein Annikki Viirilinnan dokumentin pohjalta joka julkaistiin Keskipohjanmaassa 9.4.1971. Tarinan yksityiskohdat sopivat stereotyyppisiin noitatarinoihin, joilla ihmiset ennen viihdyttivät ja peloittelivat toisiaan takkatulien äärellä tai pärevalkean alla iltapuhteen aikaan. Saalemin oikeudenkäynnit Amerikassa tapahtuivat samoihin aikoihin eli 1600-luvun loppupuolella, jolloin myös Ruotsissa ja Tanskassa oli mittavia noitaoikeuskäyntejä. Joten kokkotulet paloivat ahkerasti myös siihen aikaan:)

Paholaisen riivaamiin ihmisiin ja heidän outoon käytökseensä on etsitty järkisyitä, joista esimerkiksi torajyvämyrkytys ja erilaiset sairaudet kuten Ecomonin tauti (eräänlainen lintujen levittämä unitauti) tai Huntingtonin tauti (tunnetaan paremmin tanssitaudin nimellä) ovat olleet ehdolla. Suurin syy oli kuitenkin kirkonmiesten suuri ja pelottava valta, inkvisitio, jota aivan aiheestakin pelättiin. Taikausko ja joukkohysteria ruokkivat pelkoa ja saivat ihmiset helposti syyttelemään toisiaan sen takia etteivät itse olisi epäiltyjen listalla.

Anno Domini 1967

Kevättalvella kiskoimme kieli vyön alla kaksostyttöjen kanssa metsänrannan hakkuualueelta havunoksia pellolle. Apuna meillä oli vetokelkka ja kaksosten velipojat, jotka osasivat lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun jalot taidot:) Salmiakkijauheen ja hoputuksen innostamina raadoimme kuin hullut, mutta siitä huolimatta tuleva kokkomme näytti mitättömältä havukasalta eikä pääsiäiseen ollut enää paljon aikaa. Ilta-aurinko laski kun isä tuli Laurin veneverstaan kautta katsomaan hommiamme ja minä julistin että mepä tehejähänki tähä kylän isoin kokko. Hän katsoi meitä hilpeästi alaviistoon ja olin kuulevinani ikäänkuin naurua kun hän kääntyi kotiinpäin. Kehtasikin nauraa tulevalle suurkokollemme. Kaiken lisäksi minua kenkutti sekin, että yhteinen kokkomme piti tällätä naapurin talon taakse niin ettei se näkynyt meille ollenkaan. Piti mennä navetan taakse pellolle ja siitä vielä hyvän matkaa Maakarin mäelle, ennen kuin edes näki missä pikku risukasamme kökötti.  Huono oli sellainen kokko ja pojathan sen loppujen lopuksi omivatkin itselleen pilkaten lapsellista innostustamme. Väsytti ja harmitti koko homma.

Kun tulin koulusta kotiin tikkutiistai-iltana, näin isän läjäävän loppuun kaluttuja lampaankerppuja, risuja ja vanhoja romuja pellolle. Äiti nauroi iloisesti, että siitä tulee nyt Sinulle ihan oma kokko. Katsoin äitiä suu auki, mutta olin oppinut, että se kannatti pistää äkkiä kiinni, ettei se höläyttänyt mitä sattuu sopimatonta. Tuohan oli pelkkä romuläjä, eikä mikään kokko mietin savun synkeästi. Kaiken lisäksi Isä-pöljäke öyssäsi sinne vielä ruumenia, pari vanhaa luutaa ja rikkimenneen tonkkatelineenkin. Tein kiukustuneena läksyjä ja suttasin kumilla niin, että vihkon sivu meni rikki. Ajattelin kaikkia rumia paskanmarjoja, mitä mieleeni ikinä tuli. 

Mirri istui vakiopaikalla koulukirjan vieressä ja yritti leikkiä kynälläni, mutta käskin sen vain ankarasti vahtia mitä romuläjällä tapahtui. Se katseli kaunista kevätiltaa akkunasta, eikä puhunut minulle enää mitään. Taru-koirakin nukkua torsotti tuvan penkillä välittämättä ihmisten toilauksista tuon taivaallista. Äiti siivoili touhukkaana ja ehdotti että vanha nukkeni ja rikkimennyt vieterikoirakin joutaisivat kokkoon. Katsoin hartaasti vanhaa Maija-nukkeani. Sen guttaperkkapää oli murtunut ja hymykin oli himmennyt olemattomiin, mutta silti se oli minulle edelleenkin hyvin rakas, paljon kalliimpi kuin uusi hieno Sinikka, jonka olin saanut toissa jouluna pukilta. Maija oli ensimmäinen oma nukkeni. Se oli odottanut minua hienot samettivaatteet yllä kun tulin uuteen kotiini. Paha oli siitä luopua. 

Isä tuli sisälle ja huikkasi iloisesti: "Huomena lähetähän tyttö hakkiolle rekipelin kans." Hakkiolla käynnin tuloksena kokkoni komistui ihan silmissä ja kohosi melkein taivaisiin saakka:) Naapurin pojat katsoivat touhua vähän kadehtien, vaikka kehuivatkin että ompas tytöllä komea kokko. Olin niin onnellinen, että nakkasin surutta rakkaan Maijani, samoin kuin aarteistani kalleimman vieterikoira Turrenkin kokkoon. Äiti oli iloinen päästessään rikkimenneistä leluista, mutta jälkeenpäin minua harmitti niin, että tirautin monta kyyneltä muistellessani iki-ihanaa Maijaa ja pikkuista, iloisesti haukkuvaa vieterikoira Turrea, joka oli kulkenut mukanani niin kauan kuin muistin. Paljon kauemmin kuin Maija.

Tämän jälkeen, jos ennenkin, on elämässäni ollut monia onnellisia ja tunnelmallisia pääsiäisiä ja kokkotulia. Lapsuuden pääsiäisajasta muistan sen, miten jokaisella pellolla oli kokkotuli jonka savu ajoi vertauskuvallisesti pahaa pois, sillä lankalauantai oli pitkäperjantain tavoin vielä suuri pimeyden juhla. Mutta jo kokkoiltana riemuittiin tulevasta ja iloinen mekastus täytti illan. Saunan jälkeen jokainen kynnelle kykenevä lähti ihastelemaan tulen loimutusta ja taivaalle lentäviä kipunoita. Kokolla paistettiin perinteisesti makkaraa ja miehet saattoivat ottaa jossakin ilolientäkin, meillä päin se ei ollut tapana. Kestohankia pitkin oli helppo juosta vastavierailulle naapurin kokoille Ojalaan, Veistolaan, Keiskille, Alataloon ja aina Riutalle asti. Vähän isompina tuuskasimme hiiltyvässä kokossa omenia ja paistoimme tuhkassa vanhan tavan mukaan perunoitakin. Ja ainakin kerran poltin housun lahkeen kun innostuimme tuohustamaan liian lähellä tulta:)

Viime pääsiäisenä kävin kotikyläni kokkotapahtumassa Himankakylällä. Sinne uskaltaudun ehkä tänäkin vuonna, jos luutani suostuu lentämään reippaat 500 kilometriä:) Kokkotulien polttaminen pääsiäisenä ei ole pelkästään pahojen henkien tai noiten karkoittamiseen tarkoitettu perinne. Sen taustalta löytyy paljon vanhempi tapa eli pelloilla palavat tulet ovat olleet eräänlainen rituaali, jolla haluttiin taata hyvä karjaonni ja viljasato, sen vuoksi pellolle uhrattiin polttamalla sitä, mitä siinä oli kasvanutkin eli etupäässä olkia ja ojanpientareen kerppuja. Pääsiäiskokot ovat olleet aiemmin tunnettuja ainoastaan Keski-Pohjanmaalla, mutta sielläkin oli paikottain oikukasta vaihtelua, sillä esimerkiksi Perhossa ei poltettu pääsiäistuleja ollenkaan, vaan juhannusvalkeita, kun taas Kokkolassa poltettiin roviolla jopa noitia:)

Toivotan kaunista ja mukavaa pääsiäisaikaa ja kokkoiltaa kaikille:) Älkää polttako hihoja, lahkeista nyt puhumattakaan:)

Lisäys 21.4. Uskomatonta, mutta näinkin voi käydä! Himankakylän kokko jäi noita-akka yhdistyksen iloksi polttamatta kokonaan. Ankara puuskittainen tuuli ja kuivuus estivät sen mutta arpojen ja makkaran myyntiä ne eivät estäneet, joten trulli nakkasi kissan luudalta ja kasasi sen voittoja täyteen ja hurautti tyytyväisenä kotiinsa:)

Kuvan lähetti lapsuusystäväni

Yläkuvan Noita on pöllitty Desktop Nexus-sivustolta