Mämmikouran pääsiäisrekvisiittaan kuuluvat Fazerin kukkopurkit, joita olen joskus tänne kuvannut. Taidan tyytyä kolmeen purnukkaan:) Heidelillä on myös hienoja suklaarasioita ja erään kerran ostin peltisen pääsiäismunan, jonka lahjoitin ystävättärelle. Nyt harmittaa, etten ostanut itsellekin, koska vastaavia ei enää saa mistään. Tekoäly luo myös kauniita ja satumaisia kuvia, kuten alla olevasta näkyy.
Enpä olisi nuorena uskonut että 1950-luvulla alkunsa saanut keinoäly, jolle vähän naureskeltiin, varastaa pikku hiljaa tieteet, taiteet, teollisuuden ja ihmismielenkin. Pähkäilen usein tekoälyn laajenevaa roolia ja mietin, että mihin ihmistä edes kohta tarvitaan. No sotimiseen tietenkin:) Tekoälyn suurmaa on nykyään Kiina, jonka edessä olemme jo muutenkin polvillamme.
Ari älytekomies tilasi minulle yllä olevan satukuvan piparkakku muottien ohella. Ihan samoja muotteja näin moninkertaisella hinnalla myynnissä lähikaupungissa. Onko se väärin, jos tilaa halvemmalla vai pitääkö ostaa sama tuote kalliilla kotimaasta. Jos ajatellaan eettisesti ja humanitäärisesti, niin mihin esimerkiksi lapsityövoima häviää välikäsien tai jälleenmyynnin myötä. Kotimainen alkutuotanto on silti ehdoton valintani ja ykkösprioriteettini monin tavoin.
Lapsuudessa pääsiäiseen kuului kokon, mämmin, rairuohon, munien ja tipujen lisäksi se, että äiti teki myös pääsiäispiparkakkuja. Tämä muisto inspiroi niin, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta. Raju noro ehti ensin ja kamppasi minut rumasti kanveesiin. Kesti vähän aikaa ennenkuin jalat kantoivat ja teki pahaa edes katsoa muotteja, jos mitään muitakaan pääsiäisjuttuja. Pikkuhiljaa innostuin kuitenkin uudelleen ja pyöräytin paraisten taikinasta piparit. Koristelin osan vihreällä, kun ei muuta väriä sattunut olemaan.
Ymmi ihmettelee, että tuliko taas joulu:) Ihmisten toilauksia kun pienen koiran on välillä vaikea ymmärtää. Ymmillä on hammashuolto ennen vappua ja ainakin yksi hammas lähtee pois. Punkit tulivat tänä keväänä jo maaliskuussa! Ymmiltäkin löytyi niitä löytyi kolme. On tosi inhottava myrkyttää lemmikki ja olen taistellut sitä vastaan pitkään, mutta tulin toisiin aatoksiin pari vuotta sitten, kun 20 punkkia vilisti Ymmin nenänpäässä ja lisää oli muualla. Siinä sai olla aika nopeana, että ehti päästää kaikki taivaaseen ennen kiinnittymistä.
Tämäkin kevät on ollut valoa ja varjoa, surua ja iloa käsikädessä. Huolien velkomaa arkea ja seesteisiä onnen hetkiä, kuten meillä kaikilla 💛
Suuri ilon aiheeni on tietysti keväinen heräävä luonto ja sen ihmeet. Fasaanit astelivat monen vuoden tauon jälkeen pihalle ja tämä pariskunta paistatteli päivää tänään hyvin maastoutuneena takapihalla. Pääsiäispähkinä purtavaksi eli mitä kuvasta löytyy:)
Pääsiäisaika päättyy kirkkovuoden mukaan helluntaina, joten toivotan oikein hyvää pääsiäistä ja valoisaa kevättä kaikille💚
P.s. Tässä tekstissä ei ole käytetty tekoälyä, pelkästään kirjoittajan vähäistä älyä.
Viehättävä yksityiskohta ovikranssista, jonka sain lahjaksi vähän ennen joulua. Kaunista ja hyvää joulun aikaa kaikille toivottaa jouluhullu kyökkipiika💓
P.s. Vielä joulupulla uuniin, niin joulu on tullut:)
Jouluhullu kyökkipiika otti varaslähdön rumpaamalla vapaapäivinään jo ennen Annaa ja syy siihen istuu tässä vasemmalla puolella:)
Penkoessaan muistoja piika löysi rakkaan pikku tonttunsa, joka muistutti häntä siitä, etteivät joulun tinkelitankeli-rinkelirankeli-jutut ihan itsekseen tulleet, kuten eivät kranssit tai havupallotkaan kamanan pihtipieliin. Joten tulipalokiireellä piti hösäyttää joulukorttiaskartelu käyntiin ja valita sen verran työläs malli, että tekemistä voisi hyvällä omallatunnolla siirtää huomiseen ja ylihuomiseen ja sitä seuraavaan huomiseen niin kauan, niin ettei niitä hemmetin kortteja tarvinnut tehdä ollenkaan - tai ei ainakaan tämän vuoden joulupostiin:)
Pääasia on että aika kuluu, roskia tulee ja pääkoppa kuumenee kuin saunankiuas arpoen ehtiikö- ei ehdi- ehtiikö -vai ei:) Aivoja pommittavat myös ajatukset paketoinnista, leipomuksista ja siitä että pakollinen mattokin olisi hyvä laittaa jo likoamaan. Joten sakset, nauhat ja kortit äkkiä pitkin lattiaa ja verannan siivous yhdistettynä laatikkohösseliin, kakkujen leipomiseen ja piparkakkutaikinaan kävi laiskalla jo melkein työstä:) Joku tuoksu, ikäänkuin muisto, juorusi kyökkipiialle että lanttulaatikot ovat valmiita ja porkkanalaatikotkin uunissa:)
Kyökkipiika on konservatiivisesti sitä mieltä, että joulun kahvipöytään kuuluu ehdottomasti taatelikakku ja hieno hiekkakakku pakollisten torttujen, piparkakkujen ja pullan lisäksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Hieno kakku halusikin näyttää vähemmän hienolta ja syyhän oli ilman muuta uudessa uunissa ja upouudessa kakkuvuokassa, joka ei vielä ymmärtänyt, että kakku luovutetaan tekijälle! Kyökkipiikaa tästä ei ainakaan voida syyttää!
Ja jos jossakin vähän onnistui, niin heti olivat nämä peevelin persopukit riitelemässä makupalasta ja arvostelemassa tuloksia. "Tomusokerilla on peitetty, ettei palanut näkyisi" hirnuvat pukit vahingoniloisesti. Ajoin ne äkkiä matkoihinsa ja uurastin nisset ja nasset uuniin. Homman vauhdittamiseksi sain apua itseltään Wilhelm Telliltä, jonka halusin ehdottomasti ja vain Vadrum-kuorrutteella:)
Vaihtoehtoisesti voi valita vaikka "Rudolf the rednose reindeer"-kappaleen, MUTTA ainoastaan ja vain teknoversiona, joten älä kuvittele pääseväsi yhtään helpommalla:) Klassikot rusikoidaan nyt tyylikkäästi kyökkipiian malliin ja katso, miten siinä kävi? Uuni olikin oikea taikauuni ja piparit muuttuivatkin joulupulliksi:)
Ihmeellistä on joulun taika. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Cola-pukkiin, joka erään kerran erehtyi kyökkipiian keittiöön. Sitä pukin ei olisi pitänyt tehdä, sillä Hän muuttui kokonaan siniseksi eli juuri sellaiseksi kuin oli alunperin tarkoitettukin:) Monet ovat valheellisesti siinä uskossa että hän on se punapukuinen - ulkomuodosta päätellen oman osansa kolaa kitannut Jenkkihössäke. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää ja se on tässä!
Lisäksi kyökkipiika piilottelee keittiön nurkassa iki-ihanaa possuaan, joka on selvinnyt tontun hellässä hoivassa jo useita vuosia ilman suurempia havereita, mitä nyt jalka ollut vähän kipsissä ja korva kuurona parista tällistä, mutta kuten kuvasta näkyy, ei se tämän parin yhteiseloon ja jouluiloon ole juurikaan vaikuttanut:)
Toivotan Sinulle mukavia lahjanvalvojaisia ja onnistuneita
paistoksia, etenkin jos kyse on perunaloojasta, jonka voit tehdä
allaolevalla ohjeella.
Joulunvihaajille on paha toivottaa mitään ja tuskinpa he tänne pahemmin
eksyvätkään:) Itselläni joulun viharakkaus-suhde jää vielä kuitenkin rakkauden puolelle.
PlagiaaTeille ilmoitan että kuvat
ovat omia kuten muistotkin:) Pottulooja-ohje on Martta Vendelinin iki-ihanasta joulukirjasta ja tuubetus on Vadrumin (A.Vadrucci)
hienosti raiskaama klassikko, johon lupaa ei ole saatu, eikä sitä ole kysyttykään:)
Kolusimme pimenevää ullakkoa keijutyttöni kanssa kun vahingossa iskin varpaani johonkin. Se näytti ikivanhalta jättikirjalta ja sydämeni alkoi laulaa kun nostin varovasti narisevaa kantta ylös.
- Katso minkä löysimme, riemuitsin keijutyttöni ihmetellessä vieressä. Ullakon kattoikkunasta liukui enää yksi kuoleva päivänsäde, joka kantoi uskollisesti himmenevää lyhtyään. Minua säälitti miten urhoollisesti se uhrasi hennon elämän meidän itsekkyytemme vuoksi. Yht'äkkiä ullakko valaistui niin, että pelästyimme kaikki. Se oli suuri huikea tähti, joka nousi taivaalle valaisten kirkkaudellaan koko ullakon ja pienen pimeän maailmamme. Päivänsäde kipusi nopeasti takaisin kohti valoa ja Keijutyttö varjosti silmiään.
- Se on jotakin lämmintä ja kaunista hän sanoi onnellisena ojentaen kättään valoa kohti. Valo muuttui sadoiksi erilaisiksi olennoiksi, joiden tuoksu maistui piparkakuilta, mausteilta ja leivinuunissa kypsyviltä herkuilta. Niihin sekoittui hitaasti sammuvien kynttilöiden, vanhanajan jouluruusujen, saunavastojen ja havujen hienostunut aromi. Satumaiset kuvat helkkyivät hopeatiukujen tavoin lävitsemme antaen sydämellemme kyvyn nähdä ihmissilmiä paremmin ja syvemmin samalla kun Tähti toi odotuksen ja rauhan sieluumme.
- Se on ikivanha Yule-Book, kuiskasin niin hiljaa ettei joulutaikojen esiäiti vahingossa livahtaisi käsistämme astuessamme maailmaan, jonka reunalla keijuni empien seisoi. Tartuin lujasti hänen käteensä ja sitten hyppäsimme. Kohti valoa, kohti muistoja - kohti joulua ja Taikaa.
On tullut jälleen ensimmäisen adventtikynttilän aika. Siihen kuuluu perinteisesti sykähdyttävä Hoosianna-hymni, jota on laulettu Suomen kirkoissa jo 1800-luvulta saakka ja hymni on yhtä tuttu niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Itse menen usein adventtivesperiin eli iltakirkkoon, jossa nykyään rahvaskin saa yhtyä kuoron mukana tähän iki-ihanaan hymniin, joka mielestäni tuo juuri sen oikean joulumielen ja odotuksen sydämeeni. Se jäi pienen tytön sydämeen alakouluaikojen muistoista 1960-luvun puolen välin jälkeen, jolloin oli tapana, että jokaisella pulpetilla paloi kynttilä 1. adventin aattopäivänä. Sen kunniaksi lauloimme myös Hoosianna-hymnin ja voi miten juhlalliselta sen marssipoljento harmoonin säestyksellä pienestä lettipäästä silloin tuntui. Sama harras lettipää seisoo yhä edelleenkin tämän jo vähän varttuneemman tytön sisällä joka ainut adventti. Jos Hoosianna jää väliin, kuten nykyään monesti käy, se pilaa joulun odotuksen ja tunnelman kummasti.
Ensimmäisen adventin jälkeen voi huoletta leipoa taatelikakun, tai vaikka piparit jo valmiiksi:)
Adventin aloitukseen kuuluvat ensimmäiset joulutortut, jotka teen pikaisesti kaupantätin voitorttutaikinasta, vasta lähempänä joulua leivon sitten ne "oikeat" tortut, joko itsetehdystä tai leipomosta tilatusta taikinasta, johon keitän täytteen itse. Luumutäytteen keitto käy helposti nakkaamalla kivettömiä luumuja pussillisen tai parikin kanelitangon kera kattilaan. Pari desiä vettä pussia kohti ja sokeria maun mukaan ja pieni puristuksellinen sitruunaa. Keitetään sen aikaa että vesi haihtuu. Luumusosetta käytän myös joulukranssin täytteenä.
Oma täyte antaa kaupantätintaikinasta leivottuihin kivan, omatekemän säväyksen. Aikoinaan käytin osaan torttuja myös kotoista omenahilloa, mutta se ei ollut ollenkaan niin suosittua kuin perinteinen luumu. Nyt näin myös kinkku-juusto-oliivitäytteillä tehtyjä suolaisia torttuja, jotka ovat ihan kiva vaihtoehto makean tilalle ja johon tietenkin käy perinteinen jauhelihamunariisitäyte, jota on kautta aikojen on käytetty pasteijoihin. Laatikot olen aina tehnyt itse, nykyään kyllä ostan kaupasta valmiin porkkana- ja lanttusoseen, joka helpottaa hommaa puolella ja tekee siitä lapsellisen helppoa:) Mutta kuten kaikki Kotiliedet ja muut joululehdet vakuuttavat loraus kermaa ja voita valmislaatikkoon tekee siitä melkein kuin omatekemän, joten turha stressata, jos helpomallakin pääsee.
Nyt on aika tehdä myös kynttilät, joulukortit ja viimehetken lahjat valmiiksi. Oheinen pipariohje on kopioitu Vendelinin ihanasta joulukirjasta, joka on muuten mainio lahja jouluihmiselle! Blogiini tuppautuivat jostakin syystä myös viime joulun muistot kuin piparit...
Lähteet: Nexuksen julkinen kuvahaku, Jouluinen muistikirja Wendelinin kuvin, Youtube ja omat piparit, joita ei ehkä kannata varastaa:)
