lauantai 26. marraskuuta 2011

YULE: JOULUN TAIKA


Kolusimme pimenevää ullakkoa keijutyttöni kanssa kun vahingossa iskin varpaani johonkin. Se näytti ikivanhalta jättikirjalta ja sydämeni lauloi kun nostin varovasti narisevaa kantta ylös.
- Katso minkä löysimme, riemuitsin keijutyttöni ihmetellessä vieressä. Ullakon kattoikkunasta liukui enää yksi kuoleva päivänsäde, joka kantoi uskollisesti himmenevää lyhtyään. Minua säälitti miten urhoollisesti se uhrasi hennon elämän meidän itsekkyytemme vuoksi. Yht'äkkiä ullakko valaistui niin, että pelästyimme kaikki. Se oli suuri huikea tähti, joka nousi taivaalle valaisten kirkkaudellaan koko ullakon ja pienen pimeän maailmamme. Päivänsäde kipusi nopeasti takaisin kohti valoa ja Keijutyttö varjosti silmiään.
- Se on jotakin lämmintä ja kaunista hän sanoi onnellisena ojentaen kättään valoa kohti. Valo muuttui sadoiksi erilaisiksi olennoiksi, joiden tuoksu maistui piparkakuilta, mausteilta ja leivinuunissa kypsyviltä herkuilta, johon sekoittui hitaasti sammuvien kynttilöiden, vanhanajan jouluruusujen, saunavastojen ja havujen hienostunut aromi. Satumaiset kuvat helkkyivät hopeatiukujen tavoin lävitsemme antaen sydämellemme kyvyn nähdä ihmissilmiä paremmin ja syvemmin samalla kun Tähti toi odotuksen ja syvän rauhan sieluumme.
- Se on ikivanha Yule-Book, kuiskasin niin hiljaa ettei joulutaikojen esiäiti vahingossakaan livahtaisi käsistämme astuessamme maailmaan, jonka reunalla keijuni jo empien seisoi. Tartuin lujasti hänen käteensä ja sitten hyppäsimme. Kohti valoa, kohti muistoja ja kohti joulun Taikaa.


On tullut jälleen aika, jolloin sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän ja laulamme sykähdyttävän Hoosianna-hymnin. Sitä on laulettu Suomen kirkoissa adventin aikaan jo 1800-luvulta saakka ja Hymni on yhtä tuttu myös Ruotsissa kuin Norjassakin. Itse menen useinkin adventtivesperiin eli iltakirkkoon, jossa nykyään rahvaskin saa yhtyä kuoron mukana tähän iki-ihanaan hymniin, joka mielestäni tuo juuri sen oikean joulumielen ja odotuksen sydämeeni. Se jäi pienen tytön sydämeen alakouluaikojen muistoista 1960-luvun puolen välin jälkeen, jolloin oli tapana, että jokaisella pulpetilla paloi kynttilä Adventin aattopäivänä. Sen kunniaksi lauloimme Hoosianna-hymnin ja voi miten juhlalliselta sen marssipoljento ja harmonin säestys pienestä lettipäästä silloin tuntuikaan. Sama harras lettipää seisoo yhä edelleenkin tämän jo vähän varttuneemman tytön sisällä joka ainut adventti. Jos Hoosianna jää väliin, kuten nykyään monestikin käy, se pilaa joulun odotuksen ja tunnelman kummasti.

Ensimmäiseen adventtiini kuuluvat ehdottomasti joulutortut, jotka teen (tai olen jo tehnyt!) pikaisesti kaupantätin voitorttutaikinasta ja vasta lähempänä joulua leivon sitten ne "oikeat" tortut, joko itsetehdystä tai leipomosta tilatusta taikinasta, johon keitän täytteen itse. Luumutäytteen keittää helposti nakkaamalla kivettömiä luumuja pussillisen tai parikin kanelitangon kera kattilaan. Vettä pari desiä pussia kohti ja sokeria maun mukaan ja pieni puristuksellinen sitruunaa. Keitetään sen aikaa että vesi haihtuu. Luumusosetta käytän myös joulukranssin täytteenä.


Oma täyte antaa kaupantätintaikinasta leivottuihin kivan, omatekemän säväyksen. Aikoinaan käytin osaan torttuja myös kotoista omenahilloa, mutta se ei ollut ollenkaan niin suosittua kuin perinteinen luumu. Nyt näin myös kinkku-juusto-oliivitäytteillä tehtyjä suolaisia torttuja, jotka ovat ihan kiva vaihtoehto makean tilalle ja johon tietenkin käy perinteinen jauhelihamunariisitäyte, jota on kautta aikojen on käytetty pasteijoihin. Laatikot olen aina tehnyt itse, mutta nykyään ostan kaupasta jo valmiin porkkana- ja lanttusoseen, joka helpottaa hommaa puolella ja tekee siitä suorastaan lapsellisen helppoa:) Mutta kuten kaikki kotiliedet ja joululehdet vakuuttavat loraus kermaa ja voita valmislaatikkoon tekee siitä melkein kuin omatekemän, joten ihan turha stressata, jos helpomallakin pääsee?

Nyt on aika tehdä myös kynttilät, joulukortit, viimehetken lahjat kuten kuviovillapusero:) ja vaikka  ensimmäiset piparit itsenäisyyspäivän kunniaksi? Oheinen  pipariohje on kopioitu Vendelinin ihanasta joulukirjasta, joka on muuten mainio lahja jouluihmiselle! Blogiini tuppautuivat jostakin syystä myös viime joulun muistot kuin piparit:)

Lähteet: Nexuksen julkinen kuvahaku, Jouluinen muistikirja Vendelinin kuvin:  Youtube ja omat piparit, joita ei kannata ehkä varastaa:)

40 kommenttia:

  1. Voi mustissisko.. kuinka kaunista.

    Kiitos aamun iloitkusta, vaikka taisi siinä kyllä olla vielä suruakin seassa. Syystä jos toisestakin.

    VastaaPoista
  2. Kaunis tarina. Meinaatkos kaiken tuon itse tehdä, aikamoinen urakka. Minun joululeipomiset tuli eilen tehtyä, kun leivoin viisi kuivaa kakkua kerhon myyjäisiin.

    Lähden taas jouluksi pois.

    VastaaPoista
  3. Joulu herkistää meidät aina ystäväni Anna ja oma menetyksesi ja ikäväsi siinä taustalla tekee asiasta vielä kipeämmän.

    Ensimmäinen jouluni ilman vanhempiani ja varsinkin äitiä oli minulle todellinen surujen ja muistojen joulu, jonka peitin reippauteen isän vuoksi:) Mutta kaikkein parasta on tietenkin se, että edes vähän iloa?

    VastaaPoista
  4. Marizan, viisi kuivakakkua on varsin kunnioitettava määrä ja vielä myyjäisiin. Se,jos mikä on oikeaa joulujuttua:)

    Olen täysipäinen jouluhullu ja voi olla, että tänä jää vähemmälle koko hössotys ja otan rauhallisemmin (toivottavasti!) ja mitä luultavammin lapsenlapsiakin tulee viikonlopuiksi, niin siinähän se aika menee ihan talteen. Pipareita leivoin viime vuonna lapsenlapsen kanssa ja hauskaa oli molemmilla. Taikinaa ainakin syötiin:)

    VastaaPoista
  5. voi teitä!
    melkein itken täällä kun ajattelen äitiä sairaalassa ja tulevaa joulua - mielessä vuosi -72, jolloin näin marraskuussa joulua mietin ja syöpään kuolevaa isääni itkin. joulukuun 19. äiti soitti sairaalasta...

    mutta ei minun näitä pitänyt!
    menin taika-linkistäsi viimevuotiseen joulublogiisi ja herkistyin siellä muistelemaan omaa nuorempaa poikastani purkkapalloja puhaltavana joosefina ja omaa esiintymistäni suojelusenkelinä, joka pukeutui mustaan kun suojeltava oli niin "paha" - eikä sitten sitten ollut saada omatekoisen mustan essun lyhyitä nauhoja siinä esityksessä auki - lapsonen kun paransi tapansa...mutta se kommi häipyi ties minne!!!

    mistä sinä näitä ihanuuksia keksit! ja jaksat aina iloksemme kirjoittaa...

    leivonnaiset vaikuttaa ah niin ihanilta. niitä pitäis päästä sun luo syömään!!

    VastaaPoista
  6. piti vielä tulla sinulle vanhusmustikselle mainitsemaan, että ne mun koulumuistot on VIISKYT-luvulta, kun isossa (luokat 4-7)luokassa oli juhlat ja kuusessa paloi oikeat kynttilät ja ne seiskaluokan pojat oli NIIN isoja ja pitkiä MIEHIÄ...

    VastaaPoista
  7. Voi että sä osaat Mustis - kirjoittaa!

    Minulla tuli mieleen ihanat alakouluajat, jolloin minua kiusaava uskonnon opettaja ei ollut vielä pilannut elämääni.

    Alakoulussa "jouduin" aina lukemaan jouluevankeliumin koulun joulujuhlassa. Olin ylpeä siitä luottamuksesta! Voi kuinka rakastinkaan esiintymistä!

    Luin evankeliumin raamatusta, ja minulla oli vielä steariinikynttilät kädessä. Ne valuivat ja polttivat käsiä, mutta luin vain. Ja selvisin siitä hienosti!

    Esiintymiskauhu tuli myöhemmin ilkeän uskonnon opettajan aiheuttamana.

    VastaaPoista
  8. TT-darling, katsomme tämän hetken kautta tulevaan ja aina näin joulun tullen aina sinne menneeseenkin ja toivotaan että pääsemme kaikki onnellisesti sinne jouluun, mutta ymmärrän huolesi ja kipusi äidistäsi ja ehkä siellä kummittelee myös pikkupeikkona se, ettei äiti ehkä jaksakaan sinne asti, mutta surraan sitä sitten yhdessä jookos??

    Vanhusmustis seisoo yhä useammin ikkunan luona ja katsoo sinne yön tähtihin ja haluaisi löytää sen oikean kodin ennen lopullista lähtöään:) Ja ne elävät kynttilät olivat kyllä kotikuusissa ja varmaan maalaiskoulun joulujuhlissakin vielä.. eihän tässä mitään jaksamista pelkissä muistelmissa, mutta tervetuloa vain joulunaikaan mussuttelemaan:)

    VastaaPoista
  9. Laali, muistan oikein hyvin tuon kun jossakin kerroit miten sait lukea jouluevankeliumin kynttilät kädesssä ja voin kuvitella miten urheasti luit loppuun asti... Steariinihan on koristeellista valuessaan, mutta joululiinalle ja iholle sitä ei tietenkään toivoisi.

    Opettajasi oli todella ihmeellinen, en tajua miten silloin saivat nämä kansankynttilätkin rellestää aivan miten sattuu? Itselläni on oli voimistelun ja käsityönopettajan kanssa vähän sama juttu, toisaalta hän osasi välillä olla oikeudenmukainenkin koska muistan saaneni joskus jopa kehuja - ehkä jopa 3 kertaa - tämän 4 vuoden aikana:)

    VastaaPoista
  10. Kävin tuon kommini jälkeen katsomassa tuota viime joulun tekstiäsi tuolta linkistä, ja siellähän se aikaisempi juttu oli, samoilla sanoillakin melkein! Hassua!

    Opettaja oli tosi ilkeä, kiihkouskovainen lestadiolainen, ja kun isäni oli ateisti, hän kosti lapsen kautta. Ei siinä hyvästä tahdosta ollut tietoakaan.

    VastaaPoista
  11. Mustis, sinä satutyttötätimummivanhus, sinä osaat kirjoittaa hurmaavasti. Ja tuo kuva muistuttaa niin mun lapsuusaikoja jo ikänsäkin puolesta. Yksi parhaimmista joulumauista on lämmin piparkakkutaikina. Ei sitä viitsis edes paistaa, on niin kiva nipistellä sormin siitä taikinan päältä aina vaan, ja monta kertaa.)

    Hyvää adventtiaikaa, ja saduntaikaa !!!

    VastaaPoista
  12. En Laali muistanut että se oli siellä, luulin jottain muuta mennyttä aikaa:)

    Niin lapseen ei saisi siirtää aikuisten erimielisyyksiä tai tunteita, joita eri katsantokannat voivat herättää. Se on kyllä taitolaji ja sen takia olenkin aina vähän varuillani kun puhutaan uskonnosta ja politiikasta, koska ovat varsin kuumia ja vähän räjähdysalttiita aiheita?

    VastaaPoista
  13. Jes Anjuusa mustis-satutyttömummitätivanhus kiittää:) Nämä Vendelinin kuvat koristivat monia kortteja ja lehtiäkin silloin ennen, joten ehkä se tuttuus ja nostalgia tulee juurikin sieltä. Lapsuudesta.

    Yleensä olen tehnyt paraisten pipareita ja tämä kyllä tekotavaltaan muistuttaa niitä aika paljon, joten nyt teen ehkä juuri tätä:)

    VastaaPoista
  14. Kuinkahan pitkä rimpsu tulisikaan jos voisi laittaa perävilkkaan kaikki ajatuksesi mistä voisitkaan kirjoittaa ? Varmaan satoja kilometrejä,,, Ja aina niin freesiä textiä,,, ja kaunista. Sekoaisikohan ajatusten lukutaitoinen henkilö vierelläsi ? Päässäsi mahtaa olla aikamoinen kuhina uusia juttuja jotka vain odottaa ulospääsyä,,,

    VastaaPoista
  15. Joulun avaus satuna adventinaattona on aitoa Mustista! Ja tuo kertomuksen nimi on vapaasti "käännettynä" JOULUNPYHÄSAURUS! ;D

    Jupen kanssa olen samaa mieltä tuosta rimsusta. Miten jonkun päähän tai "muistiavaruuteen" mahtuu kaikenlaista kivaa plus asia asiaa. Sitten vielä lisäksi, että kirjoittaakin ne kiehtovalla tavalla muiden luettavaksi!

    VastaaPoista
  16. Pitääks sun aina... (ja nämä pisteet ovat 3 sydänpiparia) tehdä tämä Jupe? Eli kysellä vaikeita? Mut joo, ihan täysi katastrofihan se olisi, jos edes osaa ajatuksista lukisi joku muu kuin itse ja aivan varmasti olisi kohta yhtä kahjo ja höppänä kuin näiden ajatusten äitikin:P

    Nyt kun tuli puheeksi, niin vain kolme keskeneräistä kirjoitelmaa on osatyönä työn alla, katsotaan nyt miten läpäisevät tunnetusti ankaran mustis-sensuurin ja siellä päänupissa on nyt kaksi tai kuusi, joten näillä mennään ja sitä lisäkuhinaa toivottavasti kertyy pikkuhiljaa vähän enemmänkin..

    VastaaPoista
  17. Kiitän Gandalffia ja lyhyestä virsi kaunis. Muisti on alkanut kummasti pätkiä eikä kävelevästä tietokirjasta ole enää paljoakaan jäljellä, vanhat rispaantuneet kannet:)

    VastaaPoista
  18. Hyviä joulunalustekoja ja -taikoja Sulle.

    Minä olen sen verran täyttä vauhtia eteenpäin -menijä, etten moista joulua enää vietä, en juurikaan 16 vuoteen kun uuteen asuntoon muutin, eikä lapset enää ole pesässä.

    Aikanaan perheen ollessa koossa oli ne "pakolliset" jouluteot ja vielä pakollisemmat anoppila/oma suku -vierailut.

    Ei mua noi hössötykset haittaakaan, kunhan ne tekee joku muu kuin mä. Eikä haittaa kaupallisuuskaan, se kun nyt vain on niin. Eilen olin Tapiolassa ja kävelin kauppakujaa pitkin, aivan ihania joulukoristeita ym. oli myynnissä pilvin pimein (se kauppakuja on aika pitkä). Oli niitä hauska katsella, mutta ei tullut yhtään fiilistä, että olis ostettava.

    Ja leipomukset sun muut sörsselit - pois minusta. Joulukortit laitan, toivon että ehtisin hiukka aiemmin kuin viimisenä päivänä.

    Että sellainen minä - erittäin vähän jouluihminen.

    VastaaPoista
  19. mä kallistun kanssa tuonne vähemmän jouluihmisiin, mutta lahjoja laittaisin kyllä mielelläni paljon enemmän kuin on varaa - enkä kutimistanikaan saa tarpeeksi monia pareja aikaan jouluun mennessä!
    laiskuutta?
    mutta kynttilöitä tarvii olla! ja niillä ja joillakin hyvillä ruuilla teen tunnelmaa (laitan ostolaatikoihin kermaa ja voita ja uuniin tuoksumaan), sen kummemmin leipomatta. kinkku on ollut pakollinen, mutta viime joulunakaan en paistanut enää itse - se ei sitten ollutkaan hyvää?? - niinettä tarttiskohan se kuitenkin...

    minusta oli muutes hyvä ehdotus hesarin mielipidesivulla: muutetaan joulukuun nimi vanhaksi kunnon talvikuuksi!

    VastaaPoista
  20. Minäkään en juuri joulusta perusta, laitan ehkä jotain kynttilää ikkunalle ja joululiinaa pöydälle.

    Ennen tein jopa makkarat jouluksi, sianpääsyltynkin olen joskus tehnyt, ja laatikot tottakai itse.

    Silloin ennen.

    Taidan minä pienen kinkun ostaa, ennen ruiskusuolasin senkin itse! Olikin hyvää. Mutta nyt en viitsi sitäkään.

    Lanttulaatikkoon ehkä vähän kermaa yms. niin tulee hyvää.

    Ja kai minä kaivan jostakin kynttilätkin ikkunalle joku päivä.

    Minusta on tullut laiska!

    Mielellään vaihtaisin joulukuun nimen talvikuuksi! Se olisi hieno!

    Tuo talvikuu sopisi ehkä paremmin tammikuulle, kun joulukuu on niin lämmin nykyisin, tai ainakin tänä vuonna!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kauniista musiikista ja kirjoituksestasi!
    Joulun tunne hiipii sisimpääni.

    Piparit jätän leipomatta, Paraista paketti riittää:;)))

    VastaaPoista
  22. Kiitoksia orvokki, ripaus taikaa Sinullekin:) Kaikkihan me omalla laillamme elämme niin joulun kuin juhannuksenkin ja tulevathan nuo juhlat ilman turhia hössötyksiäkin ja varsinkin menevät ohi.. Nyt onkin todella lyhyt joulunaika, jos sillä käsitetään vain aatto ja pyhät, eli pelkkä viikonloppu.

    Aika aikaa kutakin ja onhan se hösseli vähentynyt aika paljon itsellänikin. silloin kun lapset olivat vielä pieniä olin kai hulluimmillani:)

    VastaaPoista
  23. Talvikuu on hieno ehdotus ja tykkäisin kovasti että näin olisikin, tosin tuo hemmetin talvi ei ymmärrä aina tulla ajallaan, toisaalta eipä ole lumihommiakaan, joista monet eivät tykkää ollenkaan:) Ja kyllä ehdit varmaankin ihan sopivasti ja tarpeeksi taivis, luulisin että ne onnelliset jotka saavat, tykkäävät lämpimistä lahjoistasi, ne kun ovat paljon parempia kuin kaupan tavara... toisaalta tunteella ja ajatuksella sieltäkin saattaa löytää jotakin ja jopa edullisestikin jos hoksaa ajoissa?

    Kynttiläkorin voitin syksyn arpajaisissa ja ajattelin että eipä enää paremmin olisi sattunut, niin tykkään itsekin tuohustaa niin ulkona kuin sisälläkin..

    VastaaPoista
  24. Ei aina tarvitsekaan jaksaa Laali, sanoinkin tuolla jo aikaisemmin että kaikki tekevät mallillaan joulunkin ja uskoisin kyllä että Sinä ainakin nyt sitä ruokaa:) Tunnelmallista joulunodotusta Sinulle Laali, eleettömyys on ihan yhtä hyvää ellei paljon parempaa kuin hösselikin:)

    VastaaPoista
  25. Se oli kauniisti sanottu, kiitoksia Liplatus. Hyvin monet ostavat piparinsa valmiina, itsekin ostan aina valkoiset, mutta ainakin vielä tänä jouluna kiehautan siirapin ja ne mausteet... palaan lapsuuteni tuoksuun, josta siirrän toivottavasti taas jotakin eteenpäin:)

    VastaaPoista
  26. Niin, hyvää ruokaa pitää joulunakin olla, muttei välttämättä niitä perinteisiä, vaikka niitäkin tulee vähän hankituksi.

    Tänään keitin 2,2 kilon naudan kielen, minkä löysin lähikaupasta. Se kieli niin kutsuvasti katsoi siellä yksinäisessä hyllyssään, ainoana kielenä siellä, vai lipoiko se peräti, niin että oli ihan pakko ostaa. Niitä kun on vaikea löytää kaupasta nykyään.

    Nyt kieli on keitettynä painon alla terassilla tiivistymässä. NAM! Jää jouluksikin vähän - ehkä....

    En ymmärrä miten silloin jaksoikin hössöttää niin kamalasti. Vaikka oli yritys ja talon rakentaminen ja iltalukio ja lapsi, niin talo oli viimosen päälle siivottu, jouluverhot ommeltu, liinat silitetty ja koristeita ja valoja talo tulvillaan, ja hyvää ruokaa, itse laitettua, pakkasessa odottamassa jouluaattoa.

    Se ikä? :D

    VastaaPoista
  27. Olet niin paljon parempi näissä kielijutuissa Laali kuin minä, että nyt on parempi kun en sano yhtään mitään:P

    Tämä jouluhössötys on kuitenkin niin tuttua jo kautta aikojen...ehkä se johtui silloin ennemmin siitä kun lapset olivat vielä pieniä ja se sitten innosti ja antoi voimia kaikkeen, sillä ihan saman tyyppiseltä vaikutti joulusi kuin omanikin aikoinaan:)

    Ja aivan pakkohan se on myöntää sekin että iän myötä väsymys tulee yhä helpommin, jopa tähän jouluun, vaikka ei haluaisi sitä tunnustaakaan:)

    VastaaPoista
  28. Haha, kielijutuissa, ei se ole niin varmaa että olisin parempi!

    On tietenkin niin, että lapsi innostaa joulun laittoon, koska se on lapsista niin jännää, siihen menee mukaan. Ja olikin kiva laitta, eihän sitä muuten olisi ainakaan niin paljon hössöttänyt! :D

    Tunnelmallista joulun odotusta Sinulle!

    VastaaPoista
  29. Kiitoksia Laali, samoin sinne, joko me kohta niitä limppuja leivotaan?

    VastaaPoista
  30. Ilman muuta, ennen joulua joka tapauksessa! :D

    VastaaPoista
  31. Sinulla on varmaan leivinuunikin? Siinä leivät tulevat jotenkin erilaisiksi, pehmeimmiksi kun tällä kovalla "sähkövalolla":)

    VastaaPoista
  32. No kun ei ole leivinuunia, se harmittaa!

    Talossa on ollut sellainen vanhanaikainen hella, jossa leivinuuni, ei siis tavallista leivinuunia, mutta olishan sekin ollut hieno juttu jos se olisi jäljellä.

    Minun uunissa on kaksi paksua graniittilaattaa ja heitän myös desin vettä uuniin kun paistan leipää. Eihän se leivinuunia korvaa mutta auttaa asiaa.

    VastaaPoista
  33. Voi harmi, mutta oliskohan olleet ne hormiasiat joitten vuoksi ei enää ole, siis mihin uuniin laitat ne laatat, ei kai niitä nyt sähköuuniin voi? Sinulla on tietenkin joku hella, olen ihan blondi tässäkin:)

    VastaaPoista
  34. Täällä toinen blondi! :D

    Talo on "modernisoitu" joskus 80-luvulla ja puuhella poistettu, niin kuin tosi monesta talosta silloin, hormi on jäljellä, eli voisi hankkia uuden hellan siihen, mutta se maksaa. :(

    Ehkäpä vielä joskus...

    Laatan laitan nimenomaan sähköuunin pohjalle ritilän päälle, tai se on siellä aina, silloin saa paremman kuumuuden sinne. Kun luukkua avaa, ei lämpö karkaa niin nopeasti, kun sitä on varastoituneena siihen graniittilaattaan. Toimii hyvin. Poika tekee aina pizzan siinä laatan päällä.

    Monissa leipäohjeissa onkin tämä laattavinkki, ja usein myös se että voi heittää pikkasen vettä uuniin paiston alussa.

    VastaaPoista
  35. Kiitoksia Laali, tämä oli hyvä vinkki, ja sitähän pitää ehdottomasti kokeilla. Leipää tulee niin harvoin tehtyä, mutta aina joskus innostuu ja varsinkin näin jouluna:)

    Uuni on perusuuni ja uusi, joten johtuisko ärhäkkyys siitä, kun tottunut niihin vanhoihin, joita saa suunnilleen puilla lämmittää ennen kuin paistavat:)

    VastaaPoista
  36. Joo, kannattaa kokeilla!

    Kotitekoinen leipä on hyvää, vaikka sitä ei olisi paistettukaan aidossa uunissa, mutta pitää tyytyä siihen mitä on.

    Taustakuvan vaihdoit, luminen maisema! Olisi kiva jos meillekin tulis ihan pikkasen lunta! :D

    VastaaPoista
  37. Ok Laali, halautko heti vai jouluksi, laitetaan tilauksen mukaan:)

    VastaaPoista
  38. Kiitos Mustis!

    No jos voi tilata ihan määräpäiväksi, niin aatonaattona olis kiva saada lunta! Ja silleen että riittää uudenvuoden päivään asti! ;)

    VastaaPoista
  39. Jep, laitetaan tulemaan ja riittää komeasti ensi vuoteen:)

    VastaaPoista
  40. Kiitos! Nyt se tulee tihkuna mutta kai se sitten muuttuu lumeksi jouluun mennessä! :D

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)