lauantai 19. maaliskuuta 2011

KULTAINEN KUU

Ensimmäisen Kultaisen kuun koin alle 15 vuotiaana ja se jäi syystäkin mieleen, sillä muistan toivoneeni täydenkuun lumovoimaa itselleni, koska koin ettei ulkoinen habitukseni tulisi yksin riittämään:)

Tänään 19. päivä maaliskuuta täyttyi kolmas Kultainen Kuu elämässäni ja mahdollisesti myös viimeinen. Olin kovasti pettynyt kun auringonpaisteisesta iltapäivästä huolimatta taivas vetätyikin pilveen, enkä siten tule näkemään tätä ainutlaatuista, lähellä maata olevaa kultaista kuuta nyt ollenkaan.

Kultainen luku keksittiin, kun huomattiin että kuun vaiheet toistuvat aivan samankaltaisina 19 vuoden sykleissä niin ajallisesti kuin tähtitieteellisestikin. Ihmisen historiassa tämä oli niin tärkeä huomio, että nämä täydenkuun hetket merkittiin kultaisilla merkinnöillä Ateenan julkisiin monumentteihin. Kultaisen luvun laskeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että elettävä vuosiluku jaetaan 19 ja jakojäännökseen lisätään 1. Näin laskien sain  tämän vuoden kultaiseksi luvuksi  17. Vaikuttaa ihan kivalta onnennumerolta näin yksilötasolla globaalisista katastrofeista huolimatta.


Idean isänä pidetään Metonia, joka vaikutti Ateenassa reilu 400 vuotta ennen ajanlaskua, tosin babylonialaiset ja ehkä jo muinaiset sumerilaiset olivat keksineet tämän asian paljon aikaisemmin. Seuraavan kerran tämä ihme tapahtuu vuonna 2030. Kuunkierto vaikuttaa tunnetusti myös vuorovesiin ja täysikuu kovastikin ihmismieleen. Itse tunnustaudun rehellisesti oikeaksi kuuhulluksi, jolle unensaanti ja muu elämä täysikuun aikana asettaa omia konstikkaita rajoituksiaan.

Maailman katastrofi-ilmiöihin kuulla ei ehkä ole sanottavaa vaikutusta, tosin itse olen vahvasti sitä mieltä, että kuun painovoima voisi hyvinkin vaikuttaa myöskin mannerlaattojen liikkeisiin, vaikka niiden liikesuunta ei oikein korreloisikaan tämän kanssa. Syvempi ristikkäisvaikutus ja mahdolliset konvektiovirtaukset menevätkin sitten jo aika reippaasti oman pienen ymmärrykseni ulkopuolelle, joten jätän niiden pohtimisen mielihyvin viisaammille. Kuulla ei ole ehkä suurta merkitystä rikollisuuteen, vaikka jonkun tutkimuksen mukaan murhat ja muut hirmuteot lisääntyisivät juuri täydenkuun aikaan. Tämä lienee kuitenkin enemmän uskomusta kuin faktaa. Toisaalta oma kuuhulluusteoriani taas tukisi tätä väitettä, koska unettomuus ja vireystila lisääntyy joillakin henkilöillä täydenkuun aikaan aivan huomattavasti?

Oheisessa kuvassa oikealla Ulliksen oma taikakuu, jonka hän oli onnistunut ikuistamaan ja jonka minä luvalla sain lainata elikkä varastaa:) Ja ylempänä Mr Googlen kuvasivulta löytynyt kuu, jota vähän sinistin.


Tämän iltaisen kuun kunniaksi tarjoan hopeisen "kuutamoserenadin", joka suomeksi onkin väännetty mukavasti muotoon kerro kultainen kuu? Tapaamme näissä merkeissä jälleen 2030:)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

KAUNIS NAINEN

Kautta aikojen naiskauneuden takana on ollut mies, joka on sanellut millainen on kaunis nainen. Joskus rehevä lihavuus on ollut kauniimpaa kuin tikkumainen laihuus ja tumma eksotiikka on ollut blondivaaleuden tiukka haastaja jo aikojen alusta. Pituus ihanne on vähän yllättäen ollut läpi vuosisatojen mieluummin pitkänhuiskea kuin lyhyenläntä, vaikka miehet mielellään ihastuvatkin itseään lyhyempiin naisiin. Kauneusihanteet ovat tietenkin vaihdelleet eri kulttuureissa eri aikakausina niin, että se mikä on ollut joskus jossakin kaunista, on nyt suorastaan hävettävää, rumaa tai vähintäänkin naurettavaa.

Ylläolevan kuvan huikea, mutta tappava kauneus 1700-luvulta valottuu tarkalle ja asiantuntevalle katsojalle jo ensisilmäyksellä, sillä kaunottaren  kasvoilla on lyijypuuteria, silmissä belladonnaa, huulilla ja poskipäillä sopiva ripaus elohopeaa, joka tuo kivasti "tervettä" väriä muuten kalpeaan kauneuteen. (Oheinen kuva on WNG-kopio ihastuttavasta Madame de Caumartinista nuoruudenjumalatar Hebenä) 

Kauneutensa vuoksi nainen on kärsinyt aina paljon. Hän on suostunut silvottavaksi/venytettäväksi ja joutunut taipumaan jo pikkutyttönä tuskallisiin ja rampauttaviin jalkasidontoihin saadakseen kauniit, tulevan aviomiehen ihailemat pienet lootusjalat. Hän on katkottanut kylkiluita saadakseen kuristettua kureliivien avulla vartalonsa muodin mukaisiin tiimalasi-mittoihin. Toisaalta hänellä on ollut myös paineita ottaa ylimääräisiä täytteitä sinne tai tänne, näyttääkseen haluttavalta miehen silmissä. Alahuulen kiskottaminen roikkuvaksi ja invalidisoivaksi jättirenkaaksi tai kaulan venytys vanteilla hurmaa miestä jossakin päin maailmaa yhä edelleenkin.

Naiskauneuden karjamarkkinoista tuli suurta kansanhuvia ja siellä määriteltiin tarkasti globaaliset kauneuskriteerit, jotka lisäsivät naisen halua olla juuri tietynlainen ja tietyn mittainen unelmanainen. Raha ja maine puhuivat kauneuskilpailuissa Spaassa jo vuonna 1888, jossa palkintosumma oli huikeat 10 000 frangia. Se jaettiin kolmen "kauneutensa takia onnekkaan" naisen kesken miestuomariston mieltymyksen mukaisesti. Twiggy-muoti toi mukanaan langanlaihan anorektikkotyylin, joka on ollut hyvin tuhoisa monelle tyttöikäiselle tai jopa vanhemmallekin naisihmiselle.

Allaolevissa kuvissa voit ihailla kureliivivartalon uskomattoman hoikkaa uumaa ja kaunista, noin 8 cm pituista lootusjalkaa, jotka molemmat ovat vaatineet pitkän ja kivuliaan Via Dolorosan.

Tyttö kuin ampiainen (kuva: Utrion Venus)
Kiinalaiskauneutta (googlekuva)
Kleopatra, kuva skannattu teoksesta Värikäs maailman historia.
Naisen lisäksi kauneudesta ja sen tuottamisesta tuskasta ovat joutuneet kärsimään myös viattomat eläimet, jopa ihmisuhrit. Kuvassa Kleopatra miettii kauneuttaan ja odottaa mahdollisesti uutta aasinmaitokylpyä pitääkseen hipiänsä kauniina. Sitä, harrastiko hän myös rahvaanomaista verikylpyä, joka oli siihen aikaan hyvinkin suosittua, ei kerrota. Sen sijaan unkarilainen kreivitär Ersébet Báthory oli niistä todella kuuluisa. Hän eli vuosina 1560 - 1614 ja meni hulluudessaan niin pitkälle, että  tappoi kymmeniä, ehkä jopa satoja neitsyitä saadakseen haluamansa hurmekylvyn, jonka luuli pitävän ihonsa ikuisesti kauniina ja nuorena.

Kauneudenhoitotuotteiden pohjana on yleensä eläinperäistä rasvaa, tästä malliesimerkkinä on takavuosien niinsanottu minkkiöljy, jota on käytetty ainakin meikinpuhdistusaineissa ja silmän-ympärysvoiteissa. Useimmissa tapauksissa kyseessä ovat olleet teurasjätteet eli talit, luujauhot etc. jotka on otettu viisaasti talteen eläimen kuollessa yleensä liha- tai turkistuotannollisista syistä. Tähän sarjaan kuuluvat myös vastasyntyneet, sikiöt tai istukat, joiden elinvoima valjastetaan erikoisesti kollageenin tai kohotusaineiden tuotantoon. Guaniini eli helmiäinen syntyy sivutuotteena kalansuomuista, joista kynsilakan tai shampoon uskomaton helmiäishohdekin on peräisin. Myös pieni mehiläinen uhraa vahansa, etana uutteensa ja espanjankärpänen ihastuttavan itsensä kauneudenhuollon armottomalle alttarille.

Koe-eläin koira (Googlesta)
Edellisten lisäksi eläimiä käytetään edelleenkin hyvin tuskallisissa ja inhimillisesti katsoen aivan turhissa kokeissa, joissa testataan uusien meikkivoiteiden, maskaroiden tai vaikkapa huulipunien haittavaikutuksia. Viheliäisimpiin ja tavallisimpiin kokeisiin kuuluu Draizen silmätesti, joita tehdään paljon esimerkiksi kaneille, joilla on vähäinen kyyneleritys. Sen vuoksi silmät syöpyvät testissä jo päivän tai parin aikana. Myös Botox-kokeet ovat erittäin tuomittavia kärsimyksen aiheuttajia runsautensa vuoksi. Kyseessä oleva hermomyrkky luistelee säädösten ja eläinsuojelu-pykälien ohi juuri lääketieteellisen merkityksensä vuoksi. Tähän asti sitä on kuitenkin surutta käytetty terveydenhuollon ohella myös kosmeettisista syistä. Mielestäni markkinoilla on niin paljon hyviä tuotteita, ettei eläintestauksia näiden vuoksi enää ikinä tarvita!

Kauneuteen liittyvät myös erilaiset hajusteet ja niissä ei armoa tunneta eli eläin kuolee useimmiten ja ainoastaan tuottamansa hajusteen vuoksi. Ambran takia tapetaan kaskelotteja, hauste hukuttaa miljoonia majavia loukkuihin, myskihirven rauhaserite on kautta aikojen ollut hyvin haluttua tuoksua ja sivettikissojen anaalieritteen talteenotto on erittäin epäihmillistä ja julmaa touhua. Synteettiset aineet tosin korvaavat jo aika paljon näitä perustuoksuja, tosin tässäkin tulemme jälleen siihen, että joillakin ne on taas testattava.

irja, kalajoen silta
Kauneuteen ja muotiin on kuulunut arktisemmilla alueilla omituinen sekoitus turkisten käyttöä ja itsensä palelluttamista tulipalopakkasella seitinohuissa amareissa ja lyhyissä minihameissa tai avarissa kauluksissa kuten kuvastakin hyvin näkyy. Tällä 1970-luvun leidillä näyttää olevan kuitenkin lämmin hattu suojaamassa pieniä blondiaivoja, vaikka etupanssari onkin turhan avonainen. Syynä lienee jonkun sortin poseeraus mukavassa talviviimassa joen partaalla:)

Tapettuja eläimiäkin leidi on näköjään käyttänyt mukavasti hyväkseen, vaikka toisaalta tutkii hyvinkin tarkasti mitä kosmetiikkaa voisi ostaa, ettei lisäisi eläinten kärsimyksiä ja uskoo sinisilmäisesti makeup-firmojen valheisiin, jotka vakuuttivat, ettei ostamaasi maskaraa ole ikinä testattu eläimillä. Lieneeköhän dermatologi tai joku muu testaillut sitten ainetta omiin pikkusilmiinsä.

Tytön puolustuksena on ikä, ajanhenki ja suuri ymmärtämättömyys. Toisaalta tuo karvareuhka on ainoa tuomittava asia, muut ovat pelkkää oheistuotantoa, nahka- ja karvatakit eivät enää kuulu asustevalikoimaani, tosin joku perintönä saatu kettukaulus saattaa vielä löytyä. Kengistä löytyy nahkaa edelleenkin.

Filmiteollisuusihanteiden keinotekoisen meikkinukke- ja missilookin vastapainoksi tarjoilen aitoa ja konstailematonta kauneutta 1950 - 1960 - luvulta. Hiuksia on ajanhengen mukaisesti vähän tupeerattu ja tällätty, mutta kaikki muu onkin sitten ihastuttavaa naisihmistä itseään, ilman turhia meikkejä tai muita koristuksia. Tämä aarre löytyi laatikon pohjalta tehdessäni valokuvien ja muistojen inventaariota.( Lupa kuvaan ja sen käyttämiseen on saatu skannaushetkellä.)

Siltafröökynä aikani sijoittui vuoteen 1976.