Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

maanantai 29. huhtikuuta 2013

SATUMETSÄ-MANDALA


Tämän kertaisen haasteen aiheena oli metsä. Ennen kuun pimennystä kuvasin metsätunnelmaa, mutta kuinkas sitten kävikään?  Keijua tuuraava jouluenkeli lehahti perhoslentimiksi tuunatuilla siivillään paikalle ja karhu löntysteli äreänä ohi. Aikaa tuhraantui turhankin paljon oikean tunnelman löytämiseksi ja kaiken lisäksi keiju ryökäle diivaili koko ajan ottaen päikkäreitä miten sattuu, orava hyppeli lattialle ja tonttu häipyi joka värsyn välissä ottamaan kuutamoa sinivuoririnteelle:)

Metsään kuuluvat purojen solina, auringon välke suolla, muurahaiset ja perhosten lento, mutta tähän kuvaan en ennättänyt niitä enää millään värkätä, sillä haasteaika oli lopussa. Mukavaa Valpuria kaikille! Puhalla nakit ajoissa, syö ilmapallot, juo munkit, pure simat ja kurvaile harrikalla kirkkoon:)

torstai 18. huhtikuuta 2013

JOKIALLAKKA



6.4.2013 olivat hiihtokelit ja moottorikelkkailu jokisuistossa vielä parhaimillaan. Yöllä oli vuodenaikaan nähden varsin kipakoita pakkaskelejä, jopa -14 astetta. Torstaina 11.4. oli mukava pikku pakkanen ja kävin satamassa ja aina merenrannassa asti. Merenjää oli vielä tukevasti paikallaan.


Suviyöt 12. - 14.4. - joita vanha kansa myös pikkukesäksi kutsui - näyttivät suotuisat merkkinsä kesän saapumista hallaa ja satoa ajatellen ja kevät rysähti kerralla päälle kantaen joutsenet mukanaan:) Itse kuulin kevättörähdykset iltalenkilläni sunnuntai-ilta 14.4. jolloin piti vielä urheilla heikoilla kevätjäillä.


Pulputusta, ritinää ja muita jäänlähdön kevätääniä on vaikea vastustaa ja vaikka olinkin varovainen, niin virtapaikka meinasi vähän yllättää. Sen takia valitsin suosiolla  pienemmän sivuhaaran, jossa sielläkin vesi nousi jäänpäälle pelottavan nopeasti ihan silmissä.

Pienet aukeavat virtapaikat syövät jäiden lähdölle tietä. Hämärä painoi jo kovasti päälle, joten harpoin joutuisasti railoontuvaa jäätä joelta pois.Tämä olikin viimeinen kerta kevätjäillä, sillä keskiviikkoiltana 17.4.2013 Etelähaaran alajuoksu oli jo täysin vapaa, mutta jotenkin vaisu. Kaksi edellistä yötä joki ryskyi ja paukkui heittäessään jäisiä kahleitaan irti.

18.4. julkaistuun Jokiallakkaan päivitin dramaattisen tulvatilanteen ja jäiden lähdön tunnelmia vielä jälkeenpäin.

Iltalenkillä 19.4. vedet näyttivät jotenkin isoilta ja virta oli vauhkoontumassa. Ehkä se pakeni yläjuoksulta tulevia suuria jäämassoja.



Päivällä 20.4.vääntäydyn etelähaaran alajuoksulle, kun kuulin että Pohjoishaaran yläjuoksulle oli muodostunut pato ja osa siitä jo purkautumassa. Paloauto ujelsi ja helikopteri lenteli ympäriinsä. Kuulin huhuja, että porukoita olisi joutunut jo veden varaan kun jääpato oli osaksi murtunut ja siirtynyt lähemmäksi kirkonkylää. Kuvailin etelänpuolen rauhallista alajuoksua, jonka rannalle joki paiskoi jäälohkareita.



Irroittelin takapihalla särkynyttä aitaelementtiä, kun joku kertoi, että pohjoinen haara oli purkanut jääpadon keskelle kylää, joten pakkohan sinne oli lähteä katsomaan tilannetta. Tiesulut oli purettu ja poliisit olivat häipyneet, mutta pelastuslaitoksen ihmiset olivat työn touhussa ja kartoittamassa tilanteita edelleen. Isot jäälohkareet olivat lentäneet pitkin pihoja ja täyttäneet jopa tiet. Tilanne räjähti päälle muutamissa minuuteissa. Henkilövahingoilta säilyttiin, mutta 30 ihmistä evakoitiin, mikä on aika harvinaista näillä seuduilla.


Uutisoinnissa oli paljon näyttävämmät kuvat akuuttihetkeltä, nämä otin vasta, kun tilanne oli jo ohi.

Tällä hetkellä joki virtaa vallattomasti kohti merta,
mutta kesää kohti se kummasti  kesyyntyy ja muuttuu  usein mitättömäksi ja hyvinkin huomaamattomaksi. Viime syksynä se tosin innostui tulvimaan myös yli äyräiden. Katsotaan mitä se nyt keksii kun syksy jälleen saapuu?




21.4. Jokihan ei syksyä odottanut kun oli hyvään vauhtiin päässyt. Olin nukahtanut iltayöstä helikopterin ääneen, joka valvoi tilannetta ilmasta käsin ja päivällä surina jatkui edelleenkin. Yläjuoksun ruuhkautuneet jääpadot pitivät ihmisiä edelleen jännityksessä, poliisi valvoi tilannetta ja Pyhäjoki pysytteli uutisissa toista päivää. Itse olin mökillä koko kauniin, tuulisen päivän, mutta iltasella hipsin Tammelle kuvaamaan kosken kuohuja ja jäitä.



Ylläoleva video on kuvattu Hourunkosken PienoisNiagaralta näihin aikoihin pari vuotta sitten ja tilanne lienee kohta sama ellei vielä juhlavampi. Stilisointi on vähän kesken, mutta klikkaa nuolta, niin sieltä se lähtee. Filmi sopii tämän hetkiseen kevättunnelmaan, joten antaapa veden virrata ilman kummempia editointeja.

Muut kuvat ovat puhelimella luurattuja:)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

HUHTIKUUN MANDALA JA FAARAON LEHMÄT:)

Nyt loppui tämän tytön mandalointi ja bloggailu aiheen mukaisesti tähän! Kiitän Teitä kaikkia näistä 32 kuunkierrosta ja vähän useammastakin veden juoksumetristä monien siltojen alla ja toivotan kaikille hullun hauskaa huhtikuuta tällä huhtikuuhullukuu-mandalalla, jonka aiheena oli aprilli:)

Toteutin aiheen käyttäen hyväkseni uskomatonta otosta, jonka sain täydenkuun aikaan pääsiäisviikolla myöhään kellokeskiviikkona...

aprillia

Kuten kuvasta näkyy, niin kohti täysikuuta siinä joulupukki porhaltaa isoäitinsä vanhalla könninkellolla, jota kiskovat faaraon unista eksyneet seisemän lihavaa ja seitsemän laihaa lehmää:) Huomatkaa erityisesti nämä hienot ja koristeelliset viisarit, jotka lepäävät luottavaisesti roomalaisten numeroiden päällä:) Sen verran epätavallinen oli tämä näky, että lähtökuopissa olevilla trulleilla loksahtivat tekarit hankeen ja luudat karkailivat takaisin porttien pieleen. Jopa susien hyinen laulu tunturien kupeilla kurahti kummasti kurkkuun niiden kuunnellessa tätä ihmenäkyä.

Joulupukki oli koristanut lehmät metsästä löytyneillä hirvensarvilla, jotka oli liimannut niiden päähän äitinsä vanhalla maitoliimalla. Osa niistä oli pudonnut tietysti jo alkumatkasta ja osa putosi juuri kun..

Miten niin et nähnyt joulupukkia ja 14 lehmää?? No etpä tietenkään, koska se oli vain mandala-APRILLIA ja kuten ehkä huomaatkin niin kuravesi kuplii jo odottavasti:)


HISTORIAA

Aprillipäivän pilat ja leikkimieliset narraukset eivät ole Suomessa kovin vanha keksintö. Vilkunan mukaan hämäläisessa herrasperheessä tapa tunnettiin ehkä jo 1700-luvulla ja esimerkkinä mainitaan miten Kurjalan kartanon 13-vuotias tyttö narrasi joskus 1800-luvun alussa mamselli Fortelinia kirjoittamalla hänelle kirjeen rva Lindholmin nimissä. Roomalaisten Uuden Vuoden bakkanaaleista tai Narrijuhlista aprillipilailu lienee kuitenkin alunperin lähtöisin, kuinkas muutenkaan.  Myös Intiassa tunnetaan vastaanlaisia hulijuhlia. Ruotsissa tapa tunnettiin 1600-luvulla, josta se rantautui pappiloiden ja kartanoväen myötä pikkuhiljaa Suomeenkin.

Halikosssa hyväuskoinen narrattiin hakemaan naapurista tarhavinkkeliä, uuninlestiä, makkaralukkoa tai jotakin muuta olematonta tavaraa, Raisiossa etsittiin jopa tipotussua ja repunlestia, kun taas Tohmajärvellä häntäveitset olivat tosi hakusalla. Teurastuksien yhteydessä lapset usein laitettiin melkein poikkeuksetta pois paikalta käskemällä heitä noutamaan milloin mitäkin makkaramittaa tai muuta turhaketta kyliltä.


Vikipedian mukaan Aprillipäiväperinteen kerrotaan alkaneen Ranskasta 1582, jolloin siellä siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin. Aprillipiloissa ja korteissa kukki useinkin kala eli poisson, siitä tehtiin myös paperiversioita, joita laitettiin salaa pahaa-aavistamattoman selkään kiinni:)

Lapsuudessani oli joskus vähän epäselvää, oliko tämä narrauspäivä huhtikuun ensimmäinen vaiko Valpuria edeltävä päivä eli huhtikuun loppu, sillä monissa paikoissa myös huhtikuun viimeinen tunnettiin varsinaisena aprillauspäivänä.

Ruusuinen kalakuva on varastettu Vikipediasta kuten sen kohdalla oleva tietokin.