Toteutin aiheen käyttäen hyväkseni uskomatonta otosta, jonka sain täydenkuun aikaan pääsiäisviikolla myöhään kellokeskiviikkona.
Kuten kuvasta näkyy, niin kohti täysikuuta siinä joulupukki porhaltaa isoäitinsä vanhalla könninkellolla, jota kiskovat faaraon unista eksyneet seisemän lihavaa ja seitsemän laihaa lehmää:) Huomatkaa erityisesti nämä hienot ja koristeelliset viisarit, jotka lepäävät luottavaisesti roomalaisten numeroiden päällä:) Sen verran epätavallinen oli tämä näky, että lähtökuopissa olevilla trulleilla loksahtivat tekarit hankeen ja luudat karkailivat takaisin porttien pieleen. Jopa susien hyinen laulu tunturien kupeilla kurahti kummasti kurkkuun niiden kuunnellessa tätä ihmenäkyä.
Joulupukki oli koristanut lehmät metsästä löytyneillä hirvensarvilla, jotka oli liimannut niiden päähän äitinsä vanhalla maitoliimalla. Osa niistä oli pudonnut tietysti jo alkumatkasta ja osa putosi juuri kun..
Miten niin et nähnyt joulupukkia ja 14 lehmää? No etpä tietenkään, koska se ei ole mikään mandala vaan APRILLIA ja kuravesi kuplii jo odottavasti:)
HISTORIAA:
Aprillipäivän pilat ja leikkimieliset narraukset eivät ole Suomessa kovin vanha keksintö. Vilkunan mukaan hämäläisessa herrasperheessä tapa tunnettiin ehkä jo 1700-luvulla ja esimerkkinä mainitaan miten Kurjalan kartanon 13-vuotias tyttö narrasi joskus 1800-luvun alussa mamselli Fortelinia kirjoittamalla hänelle kirjeen rva Lindholmin nimissä. Roomalaisten Uuden Vuoden bakkanaaleista tai Narrijuhlista aprillipilailu lienee kuitenkin alunperin lähtöisin, kuinkas muutenkaan. Myös Intiassa tunnetaan vastaanlaisia hulijuhlia. Ruotsissa tapa tunnettiin 1600-luvulla, josta se rantautui pappiloiden ja kartanoväen myötä pikkuhiljaa Suomeenkin.
Halikosssa hyväuskoinen narrattiin hakemaan naapurista tarhavinkkeliä, uuninlestiä, makkaralukkoa tai jotakin muuta olematonta tavaraa, Raisiossa etsittiin jopa tipotussua ja repunlestia, kun taas Tohmajärvellä häntäveitset olivat tosi hakusalla. Teurastuksien yhteydessä lapset usein laitettiin melkein poikkeuksetta pois paikalta käskemällä heitä noutamaan milloin mitäkin makkaramittaa tai muuta turhaketta kyliltä.
Wikipedian mukaan aprillipäiväperinne alkoi Ranskasta 1582, jolloin siellä siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin. Aprillipiloissa ja korteissa kukki usein kala eli poisson ja siitä tehtiin paperiversioita joita laitettiin salaa pahaa-aavistamattoman selkään kiinni:)
Lapsuudessani oli joskus vähän epäselvää, oliko tämä narrauspäivä huhtikuun ensimmäinen vaiko Valpuria edeltävä päivä eli huhtikuun loppu, sillä monissa paikoissa myös huhtikuun viimeinen tunnettiin varsinaisena aprillauspäivänä.
Ruusuinen kalakuva on varastettu Wikipediasta kuten sen kohdalla oleva tietokin.
Joulupukki oli koristanut lehmät metsästä löytyneillä hirvensarvilla, jotka oli liimannut niiden päähän äitinsä vanhalla maitoliimalla. Osa niistä oli pudonnut tietysti jo alkumatkasta ja osa putosi juuri kun..
Miten niin et nähnyt joulupukkia ja 14 lehmää? No etpä tietenkään, koska se ei ole mikään mandala vaan APRILLIA ja kuravesi kuplii jo odottavasti:)
Aprillipäivän pilat ja leikkimieliset narraukset eivät ole Suomessa kovin vanha keksintö. Vilkunan mukaan hämäläisessa herrasperheessä tapa tunnettiin ehkä jo 1700-luvulla ja esimerkkinä mainitaan miten Kurjalan kartanon 13-vuotias tyttö narrasi joskus 1800-luvun alussa mamselli Fortelinia kirjoittamalla hänelle kirjeen rva Lindholmin nimissä. Roomalaisten Uuden Vuoden bakkanaaleista tai Narrijuhlista aprillipilailu lienee kuitenkin alunperin lähtöisin, kuinkas muutenkaan. Myös Intiassa tunnetaan vastaanlaisia hulijuhlia. Ruotsissa tapa tunnettiin 1600-luvulla, josta se rantautui pappiloiden ja kartanoväen myötä pikkuhiljaa Suomeenkin.
Halikosssa hyväuskoinen narrattiin hakemaan naapurista tarhavinkkeliä, uuninlestiä, makkaralukkoa tai jotakin muuta olematonta tavaraa, Raisiossa etsittiin jopa tipotussua ja repunlestia, kun taas Tohmajärvellä häntäveitset olivat tosi hakusalla. Teurastuksien yhteydessä lapset usein laitettiin melkein poikkeuksetta pois paikalta käskemällä heitä noutamaan milloin mitäkin makkaramittaa tai muuta turhaketta kyliltä.
Wikipedian mukaan aprillipäiväperinne alkoi Ranskasta 1582, jolloin siellä siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin. Aprillipiloissa ja korteissa kukki usein kala eli poisson ja siitä tehtiin paperiversioita joita laitettiin salaa pahaa-aavistamattoman selkään kiinni:)
Lapsuudessani oli joskus vähän epäselvää, oliko tämä narrauspäivä huhtikuun ensimmäinen vaiko Valpuria edeltävä päivä eli huhtikuun loppu, sillä monissa paikoissa myös huhtikuun viimeinen tunnettiin varsinaisena aprillauspäivänä.
Ruusuinen kalakuva on varastettu Wikipediasta kuten sen kohdalla oleva tietokin.