lauantai 12. heinäkuuta 2014

PÖRRÖTURKKI JA SINIKUKKAPAITA

MAKRO-haasteena oli ötökkä, joka itselleni oli turhan haasteellinen ja sisu meni kaulaan jo siinä vaiheessa kun ihmettelin haasteblogistin upeita makroja. Tämä kesä jää karusti mieleeni siitä, ettei ötököitä, hyönteisiä tai muita pörriäisiä ollut kylmän alkukesän vuoksi tarpeeksi, minkä takia monet linnunpoikaset menehtyivät pesiin ja pönttöihin, koska emolinnut eivät löytäneet tarpeeksi ruokaa.

Pieni, avuton linnunpoikanen löytyi eilen nääntyneenä tieltä, enkä tiennyt mitä tekisin, joten annoin sille vähän ruokaa ja vettä ja jätin mielestäni parempaan paikkaan lähelle löytöpaikkaa ja toivoin että emo huolehtisi ruokkimisesta. Päivällä se kyyhötti edelleen paikallaan hyvin maastoutuneena aika pirteänä, mutta illalla en sitä enää löytänyt. Yöuni meni ja itkettikin luonnon armoton systeemi, joka ei tosin vedä vertoja ihmisjulmuudelle. Ehkä mukana oli myös omaa elämän surua, pettymystä ja lievää toivottomuutta. Tässä kuitenkin iloinen ja terhakka hunajankerääjä täyttämässä sankoaan:)

kimalainen, paju, kesä

samettiruusu, sinikukkapaita

Mikähän lienee tämä "samettikiitäjä" johon törmäsin hautausmaalla. Kuva ole mikään häävi, kuten eivät muutkaan makroni - eihän satasen laatikolla tai vanhalla kännykällä voi saada niin hyviä kuin järkkärillä tai uudella lumialla etc. Laitoin alemman kuvan sen takia, että olen kiinnostunut tietämään, mikä ötokkä oli tuo ujo sinikukkapaita, jota hädin tuskin ehdin kuvata, kun herrarouva halusi lentää jo matkoihinsa:) 

32 kommenttia:

  1. Kauniit kuvathan sinä örriäisistä sait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Matkatar:) Tämä pörrääjä tuli kerran ihan nokan eteen, joten huonommallakin kamppeella sai jonkunlaisia kuvia, mutta vain pari niistä oli siedettäviä, muut eivät hyvästä poseerauksesta huolimatta onnistuneet juuri ollenkaan.

      Poista
  2. Toivottavasti linnunpojalle ei käynyt huonosti. Hieno ötökkäkuva. Tänään aamulenkillä metsätiellä oli aina kymmenen metrin välein kuollut hiiren tms. poikanen. Yhteensä viisi. Mikähän niille oli tullut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kyllä Satu, ettei se kissoista tai harakoista tainnut selvitä, niitä kun tässäkin pihapiirissä riittää, mutta hyviä ne ovat piilottelemaan ja tien läheisyys oli ehkä etu kissojen kannalta. Tässä taannoin metsähiiri kuulemma puri vauvaa kasvoihin, joten tulee heti mieleen joku hullu tappamismania (tai myrkytyskuolema) ehkä myös tauti.

      Elleivät ne sitten olleet päästäisiä, joita saaliseläimet kyllä tappavat, mutta ainakaan kissa ei niitä hajun tai pahan maun vuoksi syö.

      Poista
  3. Valitettavasti en pysty olemaan avuksi tunnistustehtävässä, mutta ihmisjulmuudelle onneksi löytyy käänteisiäkin tapauksia, kuten blogin haltija:) Valitettavasti noin kauniisti ajattelevat tuntuvat olevan uhanalainen laji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anonyymi, se oli kauniisti sanottu, voisipa se olla edes osaksi totta. Jotakin meni pahasti vinoon, kun minua suunniteltiin ja sen vuoksi olenkin ikuinen hentomielipaska, jolle elämän kovuus on aina ollut kova pala. Joskus se heijastuu kuperan lasin tavoin vääristyminä ihmissuhteissa:(

      Poista
  4. Kauniita kuvia öttiäisistä;)
    Leppoisaa ja kaunista viikonloppua sinulle, Mustis! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili, samoin sinne mukavaa viikonvaihdetta, en toivota kuitenkaan enää lämpimämpää;) Himangalla oli markkinatapahtuma tänään ja siellä on kuuma kuin pätsissä. Onneksi pääsin ihanaan paikkaan uimaan:)

      Poista
  5. Medenkerääjä tositoimissa. Nyt onkin ollut muutaman päivän hyviä mesi-ilmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu, fantastiset mesi-ilmat ovat meneillään! Tosin osa kukista ja kasveista jo kärsii kuivuudesta, en uskalla kuitenkaan toivoa sadekuuroa, vaikka se paikallaan olisikin, sillä tätä lämmintä ja hellettä on odotettu niiiiiiin pitkään:)

      Poista
  6. Tosi hyvät kuvat olet napannut! Hyvää lauantai iltaa Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Helmiina, oikein mukavaa viikonvaihdetta Sinullekin. Tuo pörriäinen oli minusta muka ok, mutta kun kävin katsomassa muiden makroja (lähikuvia), niin eipä sitä meikäläinen pysty sen sortin terävyyteen ja volyymiin.

      Poista
  7. Pullea, lämminturkkinen medenkerääjä, ihana kuva.
    Olen huono tunnistamaan ötököitä, joten en osaa sanoa mikä on kyseessä. Pitää ainakin keltaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kartanokimalainen on niin lepsukka ja rauhallinen otus, että sitä voi vaikka silittää:) Ja olet oikeassa Arleena, samettikukan keltaisesta tuo sinikukkapaita-mekko tykkäsi. Mietin että voisi olla joku kääriäinenkin?, Olen aivan varmasti törmännyt tähän otykkään ja nimeen aiemminkinkin, mutta en vain muista.

      Poista
  8. Luin tuolta kommentistasi Mustis "... olenkin ikuinen hentomielipaska, jolle elämän kovuus on aina ollut kova pala. Joskus se heijastuu kuperan lasin tavoin vääristyminä ihmissuhteissa".

    Sama ongelma täällä. Syynä liika herkkyys. Näen joka ötökässäkin itseni, ja jos polkaisen sen päälle, polkaisen samalla itseäni. Ihmisten polkeminen on yhtä vaarallista. Minähän voisin olla kuka tahansa. Näen itseni aina toisten silmissä ja silmillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sielunsisko:) Olemme valinneet hankalan tien tai oikeammin se on valinnut meidät. Herkkyys voi olla vahvuus, mutta yhtä helposti siihen myös kompastuu. Joskus haaveilin että kasvaisin oikeaksi ihmiseksi. Aina ei edes kehtaa tunnustaa, miten niinsanottu normaali elämä tuntuu vain kipuna sielussa. Jos ja kun pääsen taivaaseen, se on minulle paikka, jossa vain olen ilman aikaa, tunteita ja tuskaa. Ainoa tunne voisi olla muisto jostakin kauniista hetkestä; lapsen naurusta, pääskyn laulusta, kevätniityistä, perhosen lennosta ja rakkaan lämmöstä:)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitoksia Kiiris, Pörris on vauhdissa ja ämpäri täyttyy tuota pikaa:)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Pieni Lintu, yritän käydä katsomassa Teidän muidenkin työt, olen ollut vähän menossa ja jotenkin on ollut tahkeaa tämä koneella olo näin helteellä:)

      Poista
  11. Hiukan samanmoisia murheita mietiskelen myös, että pihapöntöissä ei ehkä ole kaikki hyvin, kun hiljeni niin yks kaks. Sen näkee sitten, kun puhistaa niitä. Tuntuu, että pitäisi putsata kohta ennen syksyä. Kylmät tekivät monessa mielessä pahaa.
    Tuo sinun pörriäisesi on niin eläväisen näköinen. Sillä on asiat ok

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aimarii. Kyllä sitä eläin- ja luontoihmisenä suree niin monenlaista juttuja, minua surettaa sekin, kun ihmiset puhuvat miten he luontokappaleita kohtelevat. Ei voi ymmärtää tahallista julmuutta.

      Pörriäinen oli suloinen ja rauhallinen. Ennen muinoin minulla oli paljonkin kimalaisia pihalla ja pesäkin oven juurella. Kerran ne vain tuhottiin kun en ollut kotona ja tuntui tosi surulliselta kun katselin miten rakkaat kimalaiset oli poljettu kuoliaaksi pitkin portaita ja mietin pääni ympäri että missä tein virheen. Miten en saanutkaan jatkettua rakkauttani luontoon.

      Poista
  12. komean värinen tuo viimeinen perhonen - otökkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kieltämättä hienon värinen, hoksasin sen vasta kamerassa miten upeat värit sillä olikaan ja harmitti etten räpsinyt niin paljon kuin ehdein. Se näytti jotenkin niin mitättömältä, vaikka näinkin pilkut. Kiitos Ritva:)

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiitoksia Ame, omiin kuviisi verrattuin nämä ovat aika vaatimattomat, mutta tyydyn näihin:)

      Poista
  14. Voi pientä linnunpoikaa. Toivottavasti ensiapusi auttoi ja pienen siivet alkoivat kantaa. Maan pinnalla on paljon vaaroja, mutta nopeati ne oppivat lentämään, joten se voi hyvinkin olla selvinnyt.

    Kauniit kuvat. En tunnista minäkään tuota alimmaista ötökkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin toivon itsekin:) Eipä minusta lintuemoksi ole, en osaa opettaa niitä juttuja mitä ne luonnossa tarvitsevat ja tiedän senkin ettei poikasia saisi ottaa, kun kesyyntyvät niin helposti eivätkä sitten varmasti selviä, mutta tuo oli niin nääntynyt pikku raukka tien pölyssä, etten voinut jättää siihenkään.

      Suuret kiitokset Sinulle Susku:) Ötökkä jäänee arvoitustytöksi taikka -pojaksi:)

      Poista
  15. Peikko luulee, ettei se tunne sitä elikkoa, mutta nimen se voi sille kyllä antaa. Onhan pöhköä, jos raukka joutuu lentelemään nimettömänä pitkin ja poikin. Se saa olla Einariitta Sateenvaarikaihola. Ainakin peikosta se kuulostaa mukavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Peikko, tämä oli ihastuttava nimi! En ole koskaan kuullut hurmaavampaa, kyllä Sinikukkapaita on varmasti nyt onnellinen liihottaessaan Einariitta Sateenvaarikaiholana ympäri kukkaniittyjä:)

      Poista
  16. Ötökät ja vastaavat muodostavat 75% maapallon biomassasta, ristitään ne kaikki uusiksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikaiseva idea Ari! Pistäisimme Linnen kokonaan uusiksi:) Täytyy sanoa että rupesi puhalluttamaan jo pelkkä ajatuskin. Ei kyllä tullut mieleen näin suuri biomassamäärä pelkästä ötökkä etc lajeista, mutta tarkemmin ajatellen, niitähän on aivan joka paikassa: Maassa, Ilmassa, vedessä ja pohjamudissakin eri kehityisvaiheissa, niin kyllähän niitä on aivan mieletön määrä.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)