HUHTIKUU HULLU KUU

Huhtikuun vallaton poika aprillaa meitä koko kuukauden. Sen vakka on täynnä tulta, jäätä, aurinkoa, tulvia, siitepölyä, kelirikkoa, lumipyryä, vesisadetta ja kantohankia 💜 

Huhtikuu-nimi tulee ikivanhoista kevättouhuista eli huhtapuista, suurista havupuista, joita kaadettiin kevättalvella odottamaan polttamista eli kaskeamista. Näin saatiin lisää viljelysmaata ohralle, rukiille ja nauriille. Varsinaiset kaskisauhut paloivat usein kuitenkin lähempänä kotia ja ne olivat nuorempaa puustoa tai pelkkää risukkoa.

Huhtikuuta on nimitelty aikoinaan suveamis- tai suvikuuksi ja mutkattomasti myös kiimakuuksi, mikä viittasi luonnossa tapahtuvaan pariutumisviettiin ja lemmenleikkeihin. Eipä tarvitse kun vilkaista ikkunasta ulos niin ymmärtää yskän:)

Pyhäjoki on tänäkin keväänä jääkahleensa padoiksi paiskonut ja tulvavedet nostanut kuten monet muutkin Pohjanmaan joet. Tulvatilanne jatkuu edelleenkin. Etelähaara on jo rauhoittunut, mutta Pohjoishaaran pato on vielä purkautumatta. Toivottavasti viiden vuoden takainen tilanne ei toistu.

Pätkiikö muisti vai menikö tästä tie:) Pieni tulvakevennys, jonka naapurikylän tyttö tulvapihallaan kuvasi on suuren suosion saanut Mikki-myyrä! Olipa hätä iso taikka pieni, niin Jokilaakson Pelastuslaitos auttaa aina:)

Vallaton ja pahankurinen huhtikuu on loppumassa ja entivanhasia suviöitä vietetään parasta aikaa, sillä tänään on Yrjön päivä. Seuraavana tulevat Albertti ja sitten Markku. Pakkasyöt ovat pahasta ja ne ennustavat huonoa marja-, heinä tai viljavuotta. Viime yö oli kylmä, mutta nyt veti taivaan pilveen, joten tämä yö näyttää suotuisalta. 

Suviöiden alkuun liittyi myös vanha tapa eli huutoyö, jolloin pyydettiin Yrjänää sitomaan koirat kahleisiin suviöistä talviöihin, koska karjan uloslaskuaika oli käsillä. Yrjänän koirat tarkoittivat susia ja niiden karkoittamiseksi soitettiin tuohitorvia ja sytyteltiin nuotioita huutojen ja mekastuksen lisäksi. 

Kummastuttavia tapoja on ollut kautta aikojen, eikä oma aikamme tee poikkeusta. Niistä tyhmimpiin kuuluvat turhat lupaukset maailmanlopusta, jonka piti tällä kertaa tulla maanantaina 23.4.2018 pahaenteisen Nibirun myötä. Milloin lienee seuraava, en pysy enää kärryillä:)

Toivotaan että tulvat laantuvat ja kevätkesä pääsee käyntiin myös tulva-alueilla 💛

Ylläolevissa kuvissa Hourunkosken shampanjaa ja alakuvassa Raahen ulkomuseoaluetta, jota kuvailin kevättalvella. Kuvilla osallistun Pieni lintu IHME-haasteeseen.

JOKIALLAKKA

6.4.2013 olivat hiihtokelit ja moottorikelkkailu jokisuistossa vielä parhaimillaan. Yöllä oli vuodenaikaan nähden varsin kipakoita pakkaskelejä, jopa -14 astetta. Torstaina 11.4. oli mukava pikku pakkanen ja kävin satamassa ja aina merenrannassa asti. Merenjää oli vielä tukevasti paikallaan.

Suviyöt 12. - 14.4. - joita vanha kansa myös pikkukesäksi kutsui - näyttivät suotuisat merkkinsä kesän saapumista hallaa ja satoa ajatellen ja kevät rysähti kerralla päälle kantaen joutsenet mukanaan:) Itse kuulin kevättörähdykset iltalenkilläni sunnuntai-ilta 14.4. jolloin piti vielä urheilla heikoilla kevätjäillä.

Pulputusta, ritinää ja muita jäänlähdön kevätääniä on vaikea vastustaa ja vaikka olinkin varovainen, niin virtapaikka meinasi vähän yllättää. Sen takia valitsin suosiolla  pienemmän sivuhaaran, jossa sielläkin vesi nousi jäänpäälle pelottavan nopeasti ihan silmissä.

Pienet aukeavat virtapaikat syövät jäiden lähdölle tietä. Hämärä painoi jo kovasti päälle, joten harpoin joutuisasti railoontuvaa jäätä joelta pois.Tämä olikin viimeinen kerta kevätjäillä, sillä keskiviikkoiltana 17.4.2013 Etelähaaran alajuoksu oli jo täysin vapaa, mutta jotenkin vaisu. Kaksi edellistä yötä joki ryskyi ja paukkui heittäessään jäisiä kahleitaan irti.

18.4. julkaistuun Jokiallakkaan päivitin dramaattisen tulvatilanteen ja jäiden lähdön tunnelmia vielä jälkeenpäin.

Iltalenkillä 19.4. vedet näyttivät jotenkin isoilta ja virta oli vauhkoontumassa. Ehkä se pakeni yläjuoksulta tulevia suuria jäämassoja.

Päivällä 20.4.vääntäydyn etelähaaran alajuoksulle, kun kuulin että Pohjoishaaran yläjuoksulle oli muodostunut pato ja osa siitä jo purkautumassa. Paloauto ujelsi ja helikopteri lenteli ympäriinsä. Kuulin huhuja, että porukoita olisi joutunut jo veden varaan kun jääpato oli osaksi murtunut ja siirtynyt lähemmäksi kirkonkylää. Kuvailin etelänpuolen rauhallista alajuoksua, jonka rannalle joki paiskoi jäälohkareita.

Irroittelin takapihalla särkynyttä aitaelementtiä, kun joku kertoi, että pohjoinen haara oli purkanut jääpadon keskelle kylää, joten pakkohan sinne oli lähteä katsomaan tilannetta. Tiesulut oli purettu ja poliisit olivat häipyneet, mutta pelastuslaitoksen ihmiset olivat työn touhussa ja kartoittamassa tilanteita edelleen. Isot jäälohkareet olivat lentäneet pitkin pihoja ja täyttäneet jopa tiet. Tilanne räjähti päälle muutamissa minuuteissa. Henkilövahingoilta säilyttiin, mutta 30 ihmistä evakoitiin, mikä on aika harvinaista näillä seuduilla.

Uutisoinnissa oli paljon näyttävämmät kuvat akuuttihetkeltä, nämä otin vasta, kun tilanne oli jo ohi.

Tällä hetkellä joki virtaa vallattomasti kohti merta,
mutta kesää kohti se kummasti  kesyyntyy ja muuttuu  usein mitättömäksi ja hyvinkin huomaamattomaksi. Viime syksynä se tosin innostui tulvimaan myös yli äyräiden. Katsotaan mitä se nyt keksii kun syksy jälleen saapuu?

21.4. Jokihan ei syksyä odottanut kun oli hyvään vauhtiin päässyt. Olin nukahtanut iltayöstä helikopterin ääneen, joka valvoi tilannetta ilmasta käsin ja päivällä surina jatkui edelleenkin. Yläjuoksun ruuhkautuneet jääpadot pitivät ihmisiä edelleen jännityksessä, poliisi valvoi tilannetta ja Pyhäjoki pysytteli uutisissa toista päivää. Itse olin mökillä koko kauniin, tuulisen päivän, mutta iltasella hipsin Tammelle kuvaamaan kosken kuohuja ja jäitä.

Ylläoleva video on kuvattu Hourunkosken PienoisNiagaralta näihin aikoihin pari vuotta sitten ja tilanne lienee kohta sama ellei vielä juhlavampi. Stilisointi on vähän kesken, mutta klikkaa nuolta, niin sieltä se lähtee. Filmi sopii tämän hetkiseen kevättunnelmaan, joten antaapa veden virrata ilman kummempia editointeja.

Muut kuvat ovat puhelimella luurattuja:)