HEINÄKUUTA JA AMPIAISIA

Perhoskuvaus on jäänyt aika vähiin ja sekin mitä yritin, tykästyi kuvaajaan niin ettei kuvaamisesta tullut mitään:)

Kesäkuu karkasi käsistä kun sähläsin Saaren koululla kuvaten irtaimistoa ja kiintokalusteita Kiertonet-myyntiä varten. Kiertonet on julkisten organisaatioiden "huutokauppakamari" jonka käyntikorttina on hyväntuulinen ja ihana Tarja. Idean isä on Pekka Kallunki, jota harmitti kun käyttökelpoista tavaraa menee suoraan roskiin, mikä kuormittaa ympäristöä ja tuo julkishallinnolle ylimääräisiä jätekuluja. Kiertotalouden avulla tavara menee uudelleen käyttöön virastoille ja yksityistalouksiin. Kiertonetin Isona plussana on NÄKYVYYS, joka mahdollistaa kalusteiden ja muiden artikkelien myynnin myös suoraan asiakkaalle.

Vähän kadutti etten kaupannut kunnon rytinällä enemmän kiintokalusteita - lievästä kiellosta huolimatta - muusta materiaalista puhumattakaan - tosin minikyökkejä lähti kiitettävät kahdeksan kappaletta ja risat päälle. Nuo iki-ihanat pallolamput jäivät kuitenkin kattoon, vaikka lupa niiden markkinointiin viimein heltisikin. Dali-linkitettyjä opaali-led lamppuja järjestelmässä oli 40 kappaletta. Aika oli vähän kortilla ja lamppujen kytkennät sen verran kommervekkejä, ettei niitä ilman ammattimiestä olisi voinut sarjana edes pelastaa. Enkä usko että minkään yrityksen olisi kannattanut sähkömiestä tuohon edes palkata, koska yksikkö ja sen järjestelmä olivat mahdollisesti jo vanhanaikaisia. Palloja sinänsä olisi voinut hyödyntää yksityiskäytössä pelkkinä lamppuina. 

Alempana toisenlainen "pallo" eli Ailakki joka on nyytännyt siemenensä pikku ruukkuihin. Minusta nämä ovat olleet viehättäviä lapsesta asti.

Purkutyömaa, oppilaat ja koulun tyhjennys kuvauksen ja myynnin alussa tuntuivat aika sekavalta sen lisäksi että tilanne eli ja muuttui koko ajan. Kuvattuja tuotteita ei yht'äkkiä saanutkaan myydä, koska niitä jatkokäytettiin tai ne kiinnitettiin muualle. Vahtikoiran tavoin vartioin myynnissä olevia tuotteita ja lätkein epätoivoisesti lappuja kalusteisiin. Ilman sydämellistä Kaisaa 💛 ja Anjaa olisin ollut täysin hukassa ja vasta viikon, kahden päästä tajusin monet jujut, jotka olisivat vauhdittaneet myyntiä ja kierrätystä. Huutojen jälkeen luovutin tavarat, tein käteiskauppaa ja kenkkäsin kirjoja sun muuta kampetta ilmaisjakeluna jopa roskalavalta ihmisille:)

Olen kiitollinen Pyhäjoen kunnan Anterolle ja Hellu-pomolle, jotka mahdollistivat minulle tämän työn. Kiitokset erikoisesti teknisen puolen Aimolle ja kiinteistöpuolen Pekalle ja pojille sekä kunnan sielulle - monitoimityttö Annelle, joka on ollut erittäin tärkeä tukihenkilö minulle alusta asti. Eivätkä hommat toimisi mitenkään ilman itc-Juhoa. On mennyt pitkä aika siitä, kun tunsin tekeväni kivaa ja mielekästä työtä armottomasta sählingistä huolimatta. Arin apu oli tietysti korvaamaton, sillä hän toimi "navigaattorina", uurasti kaappien, minikyökkien, naulakoiden yms irrottamisessa ja antoi kantoapua asiakkaille raskaissa siirroissa. Oli ilo tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin ympäri Suomen! Yksi heistä oli Järki Särki hunajamies Ari:) Lämmin kiitos kaikille ostajille, ilman Teitä työni olisi ollut täysin turha.

Juhannuksen kesä painoi päälle - kasvimaa, piha, istutukset, puuliiterihommat sun muut siivoukset odottivat joka välissä tekijää. Kaikki oli ihanasti rempallaan, eikä löytynyt juuri kivutonta kohtaa kun pyörin valoisassa kesäyössä UniJukkaa metsästäen:)

Kuolinpesän jakohommat ja kauppakirja-asiat ovat työllistäneet viranomaislupien ja vakuuksien siirtojen vuoksi enemmän nyt kuin koskaan aiemmin. Ikinä ei ole ollut näin kinkkistä ja väsyttävää projektia, vaikka 12 vuoden sisään onkin mahtunut monta tuskaa ja hammastenkiristystä. Vuokralainen otti hatkat kesäkuun lopussa, joten siivoilimme ja fiksasimme yksiötäni sisältä ja ulkoa. Loppusilaus ja maalaus on vähän kesken ja  kylppäri odottaa uutta allaskaappia. Vieraita on käynyt ahkerasti - jopa Norjasta asti, joten Arikin sai treenata kielitaitoa. Itse kyselin toiveikkaana dujuuspiikfinish ja sönkötin english-svenska-käsimerkki-finskatalade niin että heikompia hirvitti.  Kyllä olisi aika mennä preppauskurssille, sillä niin harmittaa oma kielitaidottomuus, epävarmuus ja suppea sanavarasto. Harmi vain, että oppi valuu samantien päästä kuin vesi hanhen selästä:)

Ampiaispesä odottaa terassilla toimenpiteitä ja kasvaa kasvamistaan. Eräänä päivän tuijotin tyrmistyneenä kun uusi ärhäkkä ampiaisukupolvi surahti pesästä. Uudet kuningatarvauvat ja kuhnurit ovat ilmeisesti jo kennoissa. Tuhopistiäinen näytti vierailevan pesällä ja hanslankarit olivat äkeissään myös minulle. Kuvailin pesää kaikessa rauhassa, kun yksi amppari alkoi hulluna tanssia ikkunalla niin että kiinnitin tyhmästi huomioni vain siihen. Se oli ilmeisesti jonkinlainen koodikieli, sillä silmänräpäyksessä surahti soturilauma kimppuuni.  Ampiaiset määräsivät suunnan ja minä vauhdin,  pari ehti pistää ja kamerakin särkyi. Hyvästi terassikesä, tuonne ei ole enää asiaa, hyvä jos ulos ja sisälle pääsee:)

Se on kuitenkin suruista pienin, sillä heinäkuun alussa tulipalo tuhosi naapureidemme kodin. Ari kuvasi paloa ja minä seisoin järkyttyneenä pellon reunalla ja otin myös muutaman kuvan. Siihen tuli toinenkin naapuri ja yhdessä ihmettelimme miten tulipalo voi roihahtaa niin äkkiä. Ihmiset kritisoivat kuvausasiaa, mutta jälkeenpäin kuvia on pyydetty jopa palon tutkimista varten. Tulipalo on aina suuri aineellinen ja henkinen katastrofi, jolla on hyvin pitkät jäljet, vaikka ihmisvahingoilta säilyttäisiinkin. Muistot ja elämä palavat hetkessä tuhkaksi, eikä niitä mikään vakuutus ikinä korvaa.

Toivotan turvallista heinäkuuta, hyviä heinäpoutia ja loma-aikaa kaikille 💚 Itse mietin pää pölisten jatkanko dynastyhommia syksyllä vai jäänkö virkaheitoksi. Täytyy kai miettiä sitäkin, mitä rupeaa isona tekemään. Käpyjä ja marjoja voisi sitä odotellessa keräillä:)

KORKKAREITA JA HEVOSENKENKIÄ

Tämä kesä on kuin lapsuudesta, ajasta, jolloin kesää kesti aina koko kesän:) Hellettä ja aurinkoa on riittänyt ja merivesi on lämmintä kuin linnunmaito. Kuivan kevään jälkeen sateet odotuttivat itseään pitkälle kesäkuulle. Viikonloppuna satoi taas kunnolla, mutta helteet söivät kosteuden tuossa tuokiossa. Pyöreät on juhlittu ja isojen poikien Helsinki-miitingiä seurattu silmä kovana. Putinin lentoreittikin tuli tituleerattua tarkasti alusta asti. Kone laskee ilmeisesti korkeutta tässä kuvakaappauksessa, koska lentoreitti kääntyy kokonaan ympäri ja palautuu sitten takaisin.

Tarkoitus oli osallistua Pieni Lintu kuvahaasteeseen jo viime viikolla! Mutta myöhästyin, joten lykkään viime tipassa tämän viikon haastekuvat mukaan. Kenkähaaste vaikutti alkuun vähän tylsältä ennen kuin hoksasin miten monipuolinen ja kiinnostava aihe se itseasiassa on.

Pitsit, ruusut ja remmarit. Aika karkaa käsistä, kissavanhus sairastelee ja itsekin olen lämpöhalvauksen partaalla.

Virsu, jonka isä teki äidille sota-aikana, toisen on syönyt ajanhammas:)

Eipä pärjätty ennen ilman näitäkään. Hevonen kengitettiin itse ja puiset lestit odottivat ullakolla tai aitassa suutaria ihmisjalkineita varten, ellei isäntä osannut tehdä kenkiä itse.

Tänä kesänä on pärjännyt hyvin ilman kenkiäkin. Rantavesi ei suostunut yhteistyöhön koska tuuli kovaa ja aallokko sotki kuviot. Varvaskuva on Arin ottama.

JOKI

PIENI LINTU haasteen aiheena oli VESI - WATER. Vesi on elintärkeä elementti niin ihmisille, eläimille kuin kasveillekin. Ilman sitä elämä sinisellä planeetalla tuhoutuisi. Juoman, ravinnon ja puhtauden lisäksi se viihdyttää meitä monin eri tavoin 💙 

HEINÄKUU

Omenat ja pihlajat nyyttäävät kukkiaan. Lintujen sirkutus ja raikas liverrys on vaimentunut alkukesän riehakkaasta ilonpidosta ja kilpakosijoiden lemmenlurituksista emojen pakollisiin varoitusääniin ja kutsuhuutoihin. 

Vielä ehtii vääntää saunavihdat talven varalle.

Muutamia hellepäiviäkin on ollut ja Pinkku löysi sopivan kokoisen juomakipon:) Makro- ja teemahaasteen aiheena oli HEINÄKUU ja koollekutsujana Pieni Lintu:)

HEINÄKUU

Ihanaa, taas on iltapalan aika.

 

Mikä täällä oikein massuttaa? Onko joku pöljäke tullut mun reviirille! No sssshiellähän se on päätä myöten mun purkissa prrrresskuta rrrrallaa! Nyt tuli kyllä turpiin!

- Älä ssssshiinä sönkötä shenkin sssiisseli sssssaakeli vieköön. 

- Nyt sssaat selekään senkin ssutenööri!

- Sssössönsssössö sssenkin sussupossssu.)

 - Hei kaverit! Nyt tehdään kristillinen tasajako ja sillä ssssiisti!

Aina naisia lellitään ja minä jään Mopen osille:(

Makrotex ja teemahaasteena oli heinäkuu.

TAUTIA JA LORINAA:)

2.7. Viikonloppuna brakettini särkyi ja tuikea lomaveto kuormitti kipeästi kolmanneksi takimmaista hammasta. Gentleman lykkäsi lähtöään ja käytti päivystyksellisesti Oulun yliopiston hammasklinikalla. Lähtötunnelmissa hän iski kouransa ampiaiskotiin ja sydän raskaana katselin miten ahkerat duunarit harhailivat illalla etsien turhaan entistä työpaikkaansa. Tulevat amipiaslapset löysin ojanpientareelta osaksi muurahaisten murhaamina, josta pelastin ne kiireesti tappavan anturani alle. Poltin ilkeämielistä hyttyskierukkaa ja pidin varaston ovea auki estääkseni itsepäisten ampiaisten jälleenrakennusaikeet. Kuningataräitiä ei näkynyt enää missään? Seisoin pahaa-aavistamatta terassilla kun Hän yht'äkkiä surahti paikalle. Ehdin juuri ja juuri pois alta! Hän kävi varastossa surraillen vihamielisesti sinne tänne pestaten kiukustuneena muutaman hanslankarin mukaansa. Lähtiessään Hän mulkaisi minua rumasti lasin läpi heristäen pahanenteisesti myrkkypiikkiään. Sitten hän oli poissa.

3.7. Aurinko paistoi heti aamusta ja ulkona oli ehkä vuosisadan kaunein sää. Kurkistin varovasti varastoon, jossa vain pari kolme ampiaista uurasti vanhan pesän viereen uutta tekelettä. Tuuli kantoi auringonsäteitä mukanaan, joten oli mitä mainioin siivous- ja tuuletusilma, minkä vuoksi päätin lähteä ystävättären luo siivoamaan. Hän oli aikeissa ostaa siivousapua, mutta onneksi pääsin hätiin! Mikään ammattilainen en ole, mutta mattojen tamppaus ja perussiivoilu onnistuu kyllä kuten ihmisiltä normaalistikin.

Kotimatkalla hain postista paketin, jossa oli huutonetistä tilaamani vanha Arabian purnukka, jollainen itselläni jo olikin. Olin vähän pettynyt kun en löytänytkään pohjasta valmistajan leimaa? Kuvio oli tarkasti katsottuna peilikuva ja fajanssin väri hyvinkin beige, vaikka odotin luunvalkoista, joten jäin miettimään, olinko loppujen lopuksi ostanutkin jotakin ihan muuta kuin 50 vuotta vanhaa arabialaista?

LISÄYS  ja OIKAISU 30.7.2012: Pahoittelen turhaa epäilyäni, sillä tänään sain käsiini kirjan, joka vahvisti purnukan aitouden. Juuri tätä mallia tehtiin ilman leimaa pelkällä F-kuviolla. Alla olevissa kommenteissani epäilinkin asian olevan juuri näin:)

Kävin varastossa katsomassa miten pesänrakennus etenee, mutta puoliksi aloitettu ampiaispesä ammottikin hiljaista tyhjyyttään. Aluksi epäilin lainmukaista lounastaukoa tai mahdollista piknikkiä, kunnes huomasin, ettei siellä ei enää käynyt kuin yksi tai kaksi hampparia vatupasseineen rakentaen todella kauniita kennoja. Oli todella ankeaa ja kuollutta ilman iloluontoista surinaa.

4.7. Lapsenlapsi tuli iltasella yökylään vähän extempore:) Ajoimme äidin ja isän heti tiehensä että pääsimme leirintä-alueelle syömään kesän ensimmäiset tötteröjäätelöt. Tulomatkalla poimimme kukkia ja mietimme niiden nimiä. Alkukesän ailakki-leinikki-hiirenvirna kirjoon olivat ehtineet mukaan jo apilat, hento leinikki, helisevä kissankello ja herkkä matara siinä kuin tomera siankärsämökin. Sen jälkeen saunoimme ja olimme onnellisia: Poika amppareihin hassahtaneesta mummostaan ja minä kuopuksen kuopuksestani.

5.7. Haaveilin tulevista viikonlopun veteraanikonepäivistä Oulaisissa ja kävin hautausmaalla kastelemassa kukkia. Siellä hortoillessani sain puhelun, jossa kyseltiin lähtisinkö tarakkaan, jos käytäisiin Vanhan voiman päivillä, mutta solidaarisuussyistä kieltäydyin, vaikka vähän harmittikin. Helle oli tuonut itikoiden lisäksi mukanaan myös paarmat. Siellä tuli mieleeni myös asia, joka on vaivannut minua jo pitkään eli tässä blogissa on tasan kolme juttua, jotka eroittuvat toisistaan huomattavan klikkausmääränsä vuoksi ja yksi niistä on  TAUTI NIMELTÄ JOULU, jonka suosioon en ole löytänyt mitään järjellistä syytä?

Mielestäni tarina ei ole niin ihmeellinen, että se ylittäisi klikkaus- tai kurkkausmäärät satakertaisesti, joten otin ja googletin kyseessäolevan nimen ja löysin ILOISEN APINAN aivan samannimisen blogin! Katsoin blogia tyrmistyneenä ja ilo oman joulujuttuni suosiosta haihtui kuin pieru Saharaan. Jotakin tämän tyyppistä olin vähän epäillytkin.

Ikävää siinä on se, että hän oli kirjoittanut juttunsa pari kuukautta aiemmin kuin minä, joten on aika inhottavaa saada (ikävä) maine tai klikkausmäärä tällä tavalla. Kärpänen saattoi aikonaan kautta rantojen tätä vihjaillakin, mutta en tajunnut silloin asiaa. Toisaalta Enyan videokin saattaa kantaa tarinaa. Nimen mallihan on alunperinkin plagiaatti-tyypittelyä KALA NIMELTÄ VANDA-elokuvan nimestä ja ajattelukuvion pohjana saattoi olla myös oma tarina, jonka kirjoitin joskus 1990-luvun alussa nimellä Kala nimeltä Kala. Olisiko parempi vaihtaa kirjoitelman nimi, en tiedä.

6.7. Kampaaja-aika aamupäivällä klo 11.08:) Vähän aiemmin esikoinen soitteli tarjoillen nuorimmaisen lapsenlapsen hetkellistä vahtimisaikaa ja  minua suretti että tilaamani aika sattui pahimmilleen juuri tähän. Kampaajatätin armottomat sakset silppusivat tukkani onnettoman lyhyeksi kesätukaksi, joka tuntuu aiemman pitemmän, mutta kieltämättä aika huonokuntoisen jälkeen vähän liiankin kevyeltä.
Tämä iso juhannusruusupuska pysäytti allekirjoittaneen puhuttelemaan sen haltijaa. Hän antoi siitä oksan tarakalle kun kuuli että omani oli mennyt kirvojen suihin eikä se kukkinut ollenkaan:( Kaikilla muilla tämä näyttääkin kukkivan komeasti.

7.7. Lapsuusystävä uteli, voisiko piipahtaa kylässä. Hän tuli Raumankarin markkioiden kautta arpajaisvoitto mukaan. Samaan iloon kaasutti myös hänen tyttärensä kuussatasella Hondallaan. Juotiin kahvit helteisellä terassilla ja ihasteltiin uutta leluani, joka useimpien mielestä stimuloi tarvetta, mikä pakottaa vessaan.  Pääasia että aineenvaihdunta pelaa:) 

Helle vaihtui yön myötä sateeksi.