KEVÄT KEIKKUEN TULEVI

Suvikuu, huhtikuu humahti ohi ja Toukokuun tyttö keikistelee simakannu kainalossa ja munkkirinkilät  nyssäkässä oven takana. Viime hetkellä Huhtikuun poika paiskasi raekuurot ja lumisateet Toukokuun siroille nilkoille. Mutta sepä ei kevään tuloa paljon hetkauta.

Tällä kukkakuvalla osallistun Pieni Lintu-kukkahaasteeseen. Juhla-aikoina, jos nyt muutenkin, olen tottunut sukuloimaan ja tapaamaan ystäviäni. Anopille vein pääsiäisen aikaan kukat portaille, samoin ystävien yllätyspussit ja pienimmän lapsenlapseni näin pelkästään ikkunasta. Cujo-Koirakin oli ihmeissään kun en tullut sisälle. Vanhin lapsenlapseni toivoi viikko pari sitten että ottaisin suloisen Ymmi-koiran vähäksi aikaa, mutta niin araksi ja itsekkääksi olen tullut, etten ota mitään riskejä. Toisaalta olin valmis ottamaan Ymmin kokonaan. Harmittaa sanoa EI asioille, jotka ennen olivat itsestäänselvästi KYLLÄ. Ehkä olen liiankin varovainen. Talvi tuntui muutenkin aika ankealta ja flunssaepisodit väsyttivät tosi pitkään.

Kävelyretket ja lievä hulluttelu ovat piristäneet omaehtoista karenssiamme. Kuovin riemukas soidinhuuto tuo minulle aina kevään 💚 Eräänä iltana törmäsimme pikku kauriiseen, joita en ole täällä ennen nähnyt. Ruokimme lintuja ja seuraamme ahkerasti myös niitä. Tulin surulliseksi kun näin Ukkokukkoni loukanneen pahasti jalkansa. Oli säälittävää katsoa miten se kinkkasi urheasti yhdellä jalalla jyvien luo. Kysymyksessä on fasaaniukko, joka vierailee silloin tällöin kalliolla ja ikkunan alla prouvineen. Jalka on nyt jotenkuten parantunut ja ukko vastaili huhuiluuni entiseen malliin:)

Mustarastaan haikea huilu kaikuu valoisissa kevätilloissa ja pupukin loikkii pitkin pihoja. Se natusteli krookukset omenapuun alta parempiin suihinsa, mutta osa niistä yrittää kukkia siitä huolimatta. Näin kauniisti pupu poseerasi minulle toissa-aamuna kotikalliolla.

Yritämme nollata ja viihdyttää itseämme piha- ja kevättöiden ohessa katsomalla elokuvia, lukemalla tai pelaamalla esimerkiksi ristinollaa tai skipboa. Arilla on mielettömän hyvä tuuri korttipelissä, jota on välillä vaikea niellä.

Tämä outo ja surullinen aika tuntuu ehkä siedättävämmältä, jos sitä vertaa johonkin vielä pahempaan. Tsunamiin. Tai vaikka sotaan, jolloin uhka on konkreettisesti maassa, ilmassa että merellä, sen lisäksi että pelottavat taudit liikkuvat mustanpuhuvina silloinkin. Kaikkien ei tarvitse edes kuvitella sotaa, sillä tälläkin hetkellä aseellisia konflikteja on ympäri maailmaa. On selvä, ettei kurjuuden kuvittelu auta yhtään konkurssien tai työttömyyden tuomaan ahdinkoon, puhumattakaan koronakuolemista, yksinäisyydestä, suruista tai kolmannen maailman kurjuudesta, mutta itseäni se auttaa näkemään selkeämmin hyvät asiat, joita vielä on olemassa - Ainakin välillä.

Jos ja kun saamme rokotteen tai lääkityksen Covid 19-pirulaisen nujertamiseen, osaamme ehkä arvostaa normaaliarkea ihan eri tavoin eli kaupassa-, työssä- tai koulussakäyntiä ja kaikkea muutakin minkä se mahdollistaa uudelleen. Olisi ihanne, että maailmassa olisi jatkossakin saastepausseja vapaaehtoisesti esimerkiksi etätyötä lisäämällä. Linkola-kakkonen minussa suree ikuisesti suurien puiden turhaa kaatoa ja toivoisin enemmän tiukkaa harkintaa niihin, sillä ilmastomuutoksen kourissa joka ainoa hiilidioksidinielu auttaa omalta pikku osaltaan asiaa. Erkki Lähteen ristiriitoja herättänyt kirja NÄE METSÄ PUILTA on lukemisen väärti, mikäli aihe kiinnostaa.

Vanhat suviyöt 23 -25.4. pakastivat, eivätkä siis luvanneet hyvää marja- tai viljavuotta, mutta vanhat ennustukset ovat kuitenkin siitä mukavia, että jos joku ennuste on huono tai menee pieleen niin toinen ennuste korjaa sen. Ehkäpä nyt käy samoin. Ja muista Valpurin aamuna sanoa "Ka selkäni" niin eipä ole kipeänä koko vuonna:)

Valoisaa ja hyvää toukokuuta kaikille 💖 Toivon voimia ja terveyttä heille jotka raatavat henkensä uhalla hoito- /pelastusaloilla, kaupoissa, työpajoissa ja siivousfirmoissa. Simat on pulloissa, nakit puhallettu ja munkit sokeroitu:) Tervetuloa Toukokuu 💛

HEINÄKUUTA JA AMPIAISIA

Perhoskuvaus on jäänyt aika vähiin ja sekin mitä yritin, tykästyi kuvaajaan niin ettei kuvaamisesta tullut mitään:)

Kesäkuu karkasi käsistä kun sähläsin Saaren koululla kuvaten irtaimistoa ja kiintokalusteita Kiertonet-myyntiä varten. Kiertonet on julkisten organisaatioiden "huutokauppakamari" jonka käyntikorttina on hyväntuulinen ja ihana Tarja. Idean isä on Pekka Kallunki, jota harmitti kun käyttökelpoista tavaraa menee suoraan roskiin, mikä kuormittaa ympäristöä ja tuo julkishallinnolle ylimääräisiä jätekuluja. Kiertotalouden avulla tavara menee uudelleen käyttöön virastoille ja yksityistalouksiin. Kiertonetin Isona plussana on NÄKYVYYS, joka mahdollistaa kalusteiden ja muiden artikkelien myynnin myös suoraan asiakkaalle.

Vähän kadutti etten kaupannut kunnon rytinällä enemmän kiintokalusteita - lievästä kiellosta huolimatta - muusta materiaalista puhumattakaan - tosin minikyökkejä lähti kiitettävät kahdeksan kappaletta ja risat päälle. Nuo iki-ihanat pallolamput jäivät kuitenkin kattoon, vaikka lupa niiden markkinointiin viimein heltisikin. Dali-linkitettyjä opaali-led lamppuja järjestelmässä oli 40 kappaletta. Aika oli vähän kortilla ja lamppujen kytkennät sen verran kommervekkejä, ettei niitä ilman ammattimiestä olisi voinut sarjana edes pelastaa. Enkä usko että minkään yrityksen olisi kannattanut sähkömiestä tuohon edes palkata, koska yksikkö ja sen järjestelmä olivat mahdollisesti jo vanhanaikaisia. Palloja sinänsä olisi voinut hyödyntää yksityiskäytössä pelkkinä lamppuina. 

Alempana toisenlainen "pallo" eli Ailakki joka on nyytännyt siemenensä pikku ruukkuihin. Minusta nämä ovat olleet viehättäviä lapsesta asti.

Purkutyömaa, oppilaat ja koulun tyhjennys kuvauksen ja myynnin alussa tuntuivat aika sekavalta sen lisäksi että tilanne eli ja muuttui koko ajan. Kuvattuja tuotteita ei yht'äkkiä saanutkaan myydä, koska niitä jatkokäytettiin tai ne kiinnitettiin muualle. Vahtikoiran tavoin vartioin myynnissä olevia tuotteita ja lätkein epätoivoisesti lappuja kalusteisiin. Ilman sydämellistä Kaisaa 💛 ja Anjaa olisin ollut täysin hukassa ja vasta viikon, kahden päästä tajusin monet jujut, jotka olisivat vauhdittaneet myyntiä ja kierrätystä. Huutojen jälkeen luovutin tavarat, tein käteiskauppaa ja kenkkäsin kirjoja sun muuta kampetta ilmaisjakeluna jopa roskalavalta ihmisille:)

Olen kiitollinen Pyhäjoen kunnan Anterolle ja Hellu-pomolle, jotka mahdollistivat minulle tämän työn. Kiitokset erikoisesti teknisen puolen Aimolle ja kiinteistöpuolen Pekalle ja pojille sekä kunnan sielulle - monitoimityttö Annelle, joka on ollut erittäin tärkeä tukihenkilö minulle alusta asti. Eivätkä hommat toimisi mitenkään ilman itc-Juhoa. On mennyt pitkä aika siitä, kun tunsin tekeväni kivaa ja mielekästä työtä armottomasta sählingistä huolimatta. Arin apu oli tietysti korvaamaton, sillä hän toimi "navigaattorina", uurasti kaappien, minikyökkien, naulakoiden yms irrottamisessa ja antoi kantoapua asiakkaille raskaissa siirroissa. Oli ilo tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin ympäri Suomen! Yksi heistä oli Järki Särki hunajamies Ari:) Lämmin kiitos kaikille ostajille, ilman Teitä työni olisi ollut täysin turha.

Juhannuksen kesä painoi päälle - kasvimaa, piha, istutukset, puuliiterihommat sun muut siivoukset odottivat joka välissä tekijää. Kaikki oli ihanasti rempallaan, eikä löytynyt juuri kivutonta kohtaa kun pyörin valoisassa kesäyössä UniJukkaa metsästäen:)

Kuolinpesän jakohommat ja kauppakirja-asiat ovat työllistäneet viranomaislupien ja vakuuksien siirtojen vuoksi enemmän nyt kuin koskaan aiemmin. Ikinä ei ole ollut näin kinkkistä ja väsyttävää projektia, vaikka 12 vuoden sisään onkin mahtunut monta tuskaa ja hammastenkiristystä. Vuokralainen otti hatkat kesäkuun lopussa, joten siivoilimme ja fiksasimme yksiötäni sisältä ja ulkoa. Loppusilaus ja maalaus on vähän kesken ja  kylppäri odottaa uutta allaskaappia. Vieraita on käynyt ahkerasti - jopa Norjasta asti, joten Arikin sai treenata kielitaitoa. Itse kyselin toiveikkaana dujuuspiikfinish ja sönkötin english-svenska-käsimerkki-finskatalade niin että heikompia hirvitti.  Kyllä olisi aika mennä preppauskurssille, sillä niin harmittaa oma kielitaidottomuus, epävarmuus ja suppea sanavarasto. Harmi vain, että oppi valuu samantien päästä kuin vesi hanhen selästä:)

Ampiaispesä odottaa terassilla toimenpiteitä ja kasvaa kasvamistaan. Eräänä päivän tuijotin tyrmistyneenä kun uusi ärhäkkä ampiaisukupolvi surahti pesästä. Uudet kuningatarvauvat ja kuhnurit ovat ilmeisesti jo kennoissa. Tuhopistiäinen näytti vierailevan pesällä ja hanslankarit olivat äkeissään myös minulle. Kuvailin pesää kaikessa rauhassa, kun yksi amppari alkoi hulluna tanssia ikkunalla niin että kiinnitin tyhmästi huomioni vain siihen. Se oli ilmeisesti jonkinlainen koodikieli, sillä silmänräpäyksessä surahti soturilauma kimppuuni.  Ampiaiset määräsivät suunnan ja minä vauhdin,  pari ehti pistää ja kamerakin särkyi. Hyvästi terassikesä, tuonne ei ole enää asiaa, hyvä jos ulos ja sisälle pääsee:)

Se on kuitenkin suruista pienin, sillä heinäkuun alussa tulipalo tuhosi naapureidemme kodin. Ari kuvasi paloa ja minä seisoin järkyttyneenä pellon reunalla ja otin myös muutaman kuvan. Siihen tuli toinenkin naapuri ja yhdessä ihmettelimme miten tulipalo voi roihahtaa niin äkkiä. Ihmiset kritisoivat kuvausasiaa, mutta jälkeenpäin kuvia on pyydetty jopa palon tutkimista varten. Tulipalo on aina suuri aineellinen ja henkinen katastrofi, jolla on hyvin pitkät jäljet, vaikka ihmisvahingoilta säilyttäisiinkin. Muistot ja elämä palavat hetkessä tuhkaksi, eikä niitä mikään vakuutus ikinä korvaa.

Toivotan turvallista heinäkuuta, hyviä heinäpoutia ja loma-aikaa kaikille 💚 Itse mietin pää pölisten jatkanko dynastyhommia syksyllä vai jäänkö virkaheitoksi. Täytyy kai miettiä sitäkin, mitä rupeaa isona tekemään. Käpyjä ja marjoja voisi sitä odotellessa keräillä:)

JO JOUTUI ARMAS AIKA

Toukokuun valoisa suvi on tohinaa ja juhlia täynnä. Valpuri, helatorstai, äitienpäivä ja helluntai heilahtivat jo historiaan. Pitkään aikaan vietin ihanan äitienpäivän. Kiitos siitä Kuopukselle ja Onnenkantajalle, Esikoiselle, Katille, Katjalle ja kullanmurulle 💛  

Toukokuun juhliin kuuluvat lisäksi kolmet syntymäpäivät, tänä keväänä yhdet valmistujaisjuhlat ja kummipojan ylioppilasjuhlat + muutamat muistamiset. Toukokuun tyttö leuhotti taas ennen aikojaan hameenhelmat korvissa heilutellen hävyttömästi helteet Eerikin silmille. Vähemmästäkin sitä vanha mies suivaantuu, joten Erkkipä otti ja läpsäytti tyttöä kylmällä kouralla persuksiin. Tyttö mökötti pari päivää vilu puserossa, mutta innostui kohta uudelleen. Pieni sadekin tekisi jo terää, mutta sitä ei ole luvassa pitkään aikaan. Siitepölyä on kiitettävästi:)

Ylä- ja alakuusta oli puhetta kirjastossa ja vaikka aihe onkin tuttu, olin vähän epävarma siitä milloin vanha kansa istutti eri kasvit niin että olisi ollut suotuisa aika kuun suhteen. "Yläkuulla istutetaan ylöspäin ja alakuulla alaspäin kasvavat"  kiteytti pomo ytimekkäästi:) Mahtava nyrkkisääntö! Sain ystävättäreltä komean raparperin alun ja sehän istahti ojan reunalle oikeaoppisesti heti yläkuulla. Kullanmuru paukutti istutuslaatikon, joka tällättiin lekaharkkojen päälle, alle kuitukangasta ja sanomalehtiä pohjalle. Ari lapioi nurmikon alta kottikärry tolkulla ruokamultaa ja muutama multasäkkikin ostettiin kaupantätiltä. Istutuslaatikkoon tulee ehkä porkkanaa ja yrttejä, hernepenkki ja ruohosipuli tulevat loojan taakse, mikä onkin ainut paikka viime vuoden kasvimaa yrityksestä, jota rikkaruohot eivät kokonaan valloittaneet:)

Uusi kuu syntyi 15.5. 2018, joka tarkoittaa sitä, että sen jälkeen puhutaan nousevasta eli yläkuusta. Täydenkuun jälkeen 29.5. 2018, jolloin kuu jälleen pienenee puhutaan vanhasta, laskevasta eli alakuusta.

 

Toukokuun kuvilla osallistun Pieni Lintu kuvahaasteeseen, jonka aiheena oli TYÖKALU.  Lisäys 23.5. Ja myös KUKKA-haasteeseen, koska edellinen haaste oli niin viimetipassa 💜

Siinäpä voi miettiä mihin näitä vanhanajan työkaluja tarvittiin. Museokampetta meillä on enemmän kuin lääkäri määrää. Loppukuusta on tiedossa tylsä toimenpide eli pultataan parit titaanit leukaan, joten kummipojan lakkiaisjuhlissa hampaita ei paljon naurata:) Mikään ei silti himmennä ihanan toukokuun touhua ja valoisuutta. Istutimme Siperian pihtaa etelärinteelle sinikuusen kaveriksi ja lisää pitäisi istuttaa nyt kun taivaallinen kuu on suotuisa:)

Kivikossa kukkii kylmänkukka vuorenkilpipenkin kupeessa, omenapuut vasta miettivät. Omenankukka on viime keväältä.

Tien varrella oleva tuomi oli kukassa 23.5. ja kullerot avaavat nuppuja. Vuohenjuuri kukkii ja kevätkesä etenee vauhdilla. Kaunista ja hyvää kesää kaikille ja onnea opiskelunsa  päättäville  ja ylioppilaille 💓

FLOWER

Lammen kaunokki . Tämä lumme molskautti kuvaajankin lampeen:)

 Mummon ylpeys on Rippitiitinen. Kesän ruusuista kaunein ♥

Tämän viikon kuvahaasteena oli KUKKA. 

TERÄVÄ

Surulliset tapahtumat Turussa hyydyttivät aiemmat luonnokset ja kuvani, sillä niissä oli liian viiltävä aihe. Nyt yritän viime tipassa keksiä jotakin muuta TERÄVÄÄ.

Näin teräväpäistä porukkaa löytyy vain kotikylän tanhuvilta, kuva on otettu juhannusaattona 2015.

LOOKING DOWN

Pieni Lintu haasteen aiheena oli katse alas! Ja minähän tein työtä käskettyä ja konttasin pitkin pihoja ja rantoja etsien sopivia höpökömpiäisiä :)

 Perhostelu on jäänyt muutamaan valkeaan mittariin. Kaunis paatsamasinisiipi äänestettiin Suomen kansallisperhoseksi, mutta siitä ei ollut julkaisukelpoista kuvaa. Oma suosikkini oli Suruvaippa.

MAY

Pieni Lintu haasteen aiheena oli TOUKOKUU. Oli suuri kiusaus kirjoittaa MAYDAY, mutta luotan vanhan kansan viisauteen eli siihen, ettei ennen Eerikkiä (18.5.) kunnon kesää tule, sillä kelmi on se kesä, joka ennen sitä tulee:)

Kylmä Erkki on hyvä merkki ja ehkäpä kylmä kevät kääntyy viimeinkin lämpimään kesään. Tosin pakkaset suviöinä huhtikuussa 23 - 24.4.eivät luvanneet kovin hyvää viljavuotta. Seuraavia merkkejä tiiraan kun uusi kuu syntyy eli 25. toukokuuta:) Ylläolevassa kuvassa autotallin maalausta lapsenlapsen kanssa viime keväänä.

Siilit ovat heränneet aikoja sitten, mutta tällä pihalla en ole niihin vielä törmännyt. Perhosia on bongattu punarintojen, keltasirkkujen, peippojen, sinitiaisten, joutsenten, kurkien, kuovien, kiurujen ja sammakon ohella normaalien tiaisten ja varpusten lisäksi. Harakkakin innostui keittämään huttua vai olikohan tuo hauenpää, joka kiinnosti enemmän. Semmonkin kun ui portaille eräänä aamuna:)

KELTAINEN

Makro ja teema-aiheena oli KELTAINEN. Pelkästään värinä se herättää minussa aika ristiriitaisia, jopa negatiivisia tunteita.

Keltainen on monissa kulttuureissa ilon, vaurauden, aristokratian, vallan. kunniallisuuden  ja kauneuden attribuutti. Uuden elämän, valon, hedelmällisyyden ja kullan symboli. Omassa elämässäni keltainen liittyy tyttövuosien muotijumpperiin, hääkimppuun, pääsiäisaikaan, kesäkukkiin, viljapeltoihin ja kissoihin. Se liittyy myös jouluun, sillä keltainen on entivanhasten olkikoristeiden, joululiinojen, taulujen, korttien hieno pääväri sinisen ja punaisen ohella. Ruispellon keltainen läikehtii kauniisti edelleenkin joulukodin himmeleissä ja olkipukeissa.

Goottiajan Euroopassa keltainen miellettiin porttoihin, joiden asusteet, keltaiset huivit, vyöt ja hameet, erottuivat iloisesti harmaasta massasta. Keskiajalla väri liitettiin hulluuteen, rikollisuuteen, ruttoon, teloituksiin, orjiin ja kuolemaan. 1500-luvun Englannissa suruvärinä oli keltainen. Juutalaisvastainen rasismi otti värin käyttöön  jo 800-luvulla keltaisten turbaanien pakkokäytön myötä . Perinnettä jatkettiin myöhemmin keltaisilla hatuilla ja sen jälkeen olikin natsi-Saksan keltaisten tähtien vuoro.

Keltaista käytetään varoitusvärinä niin liikenteessä kuin lääketieteessäkin, missä viimemainitussa keltainen kolmio mustalla pohjalla vaatii hoitohenkilökunnalta normaalia suurempaa varovaisuutta veritartuntavaaran vuoksi.

Äidin kutoma vanha paperinarumatto

Keltainen on inspiroinoinut monia viisunikkareita ja lauluntekijöitä vielä nykyäänkin, yksi suosikki on Keltainen toukokuu. Keltaruusu lienee kuitenkin se tunnetuin ♥ 

 

KOLLAASI

Pitkästä aikaa osallistun Pieni Lintu-haasteeseen ♥ Aiheena on kollaasi lempiväreistä. Erilaiset värisävyt ja niiden heijasteet ovat mielestäni kauniita ja täydellisiä kaikki. Keräsin kollaasiin tiettyjä sävyjä, joissa oli sopiva vivahdus minua, parhaat värisävyt löydän aina luonnosta. Kollaasi on pelkkä harjoitustyö. Taustatukena toimi Ari, joka sopivasti helpon ohjelman minulle netistä etsi ja käyttöohjeet päähän takoi:) Pienen väännön jälkeen sain kun sainkin tällättyä muutaman ottamani kuvan, joiden värimaailma miellytti omaa silmää. Mitään väriskaaloja tai taitoa tästä on turha hakea.

Väri on auringosta tai muusta valosta tulevaa sähkömagneettista säteilyä ja värisävy määräytyy aallonpituuden mukaan. Värihavainto perustuu kolmeen asiaan: Valonlähteeseen, kohteeseen ja siihen miten verkkokalvojemme sauvat ja erilaiset tapit eli L-, M-, S-tyypit reagoivat valoon. Tämä on vain yksi totuus monien joukossa. 

ASETELMA

MAKRO- ja TEEMA-aiheena oli ASETELMA. ATC-korttiharjoitelmat ovat tavallaan asetelmia nekin:)

Syntymäpäivälahjaksi sain valkoisen ihanan sydäntarjottimen, joka muuntuu ruusuilla ja ruseteilla niin juhannukseen kuin jouluunkin. Eipä ollut moittimista kyllä muissakaan lahjoissa sillä esikoiselta sain uusimman muumimukin, kuopus toi filmin ja ystävät onnittelivat kukilla, kirjoilla, korteilla ja viesteillä. Naapurin pieni poikakin oli tehnyt minulle kortin. Nauroin että minkähänlaiset hilupilttuut ovat kun täytän pyöreitä. Olo on hyvin hämmentynyt, nöyrä ja kiitollinen.

 

Ystävän tuoma kaunis pääsiäisasetelma muuttuu sekin helposti eri vuoden aikojen mukaan. Pääsiäistiput ja kukat ovat vaihtuneet kesän myötä lintuemon pesäksi:)

JOTAKIN KELTAISTA

 
MAKROTEX-haasteen mukaisesti leikin keltaisella:) Erään aiheeseen sopivan lempikuvan hylkäsin, sillä olen varma, että sen aika tulee myöhemmin syksyllä:) Utelen samalla oikealla puolella olevaa kukan nimeä, jota en ahkerasta metsästyksestä huolimatta löytänyt mistään?

KESÄMUISTOJA

Yritän juosta MAKROTEX-haasteita kiinni, mutta puisevaksi en enää ala:) Kaksi viimeisintä aihetta olivat JUOMA ja KESÄMUISTO.

Kuvasin Ulpukoita joenrannassa mattojen pesureissulla  ja jossain vaiheessa keittelin myös myrkkyjuomaa, vai mitähän tuo olisi :) Joku linssiludekin eksyi vahingossa maljakuvaan:)

Uimarannoilla on ollut lievästi vilskettä tänä kesänä:) Olen uinut joessa, soramontulla, joka nimi ei anna oikeaa käsitystä paikasta, sillä se muistutti lähinnä pienjärvialuetta ja myös Rilikkeen louhoksella kylmänraikkaassa lähdevedessä, jonka vesimassa on syvyydeltään ainakin 7 metriä. Ja tietysti meressä.

Tämän kesän muistot eivät ikinä unohdu, eivätkä ne mahdu mihinkään pakettiin! Se on täyttynyt laitojaan myöten erilaisista tapahtumista ja vierailuista, joiden myötä olen saanut viettää laatuaikaa monien ystävien kanssa ja sinne on mahtunut myös lapsenlapsien yökylästelyä, tosin vähän laimeammin kuin muina kesinä. Pikkuruiset siilipallerot kuuluvat myös tähän kesään:)

Ihana ja lämmin kesä jatkukoon kaikilla muillakin !

Sopivasti helteen keskellä on silti ukkostanut ja tullut kunnon monsuuneita. Tämäkin saavi täyttyi varmaan 10 sekunnissa:)