KELTAINEN

Makro ja teema-aiheena oli KELTAINEN. Pelkästään värinä se herättää minussa aika ristiriitaisia, jopa negatiivisia tunteita.

Keltainen on monissa kulttuureissa ilon, vaurauden, aristokratian, vallan. kunniallisuuden  ja kauneuden attribuutti. Uuden elämän, valon, hedelmällisyyden ja kullan symboli. Omassa elämässäni keltainen liittyy tyttövuosien muotijumpperiin, hääkimppuun, pääsiäisaikaan, kesäkukkiin, viljapeltoihin ja kissoihin. Se liittyy myös jouluun, sillä keltainen on entivanhasten olkikoristeiden, joululiinojen, taulujen, korttien hieno pääväri sinisen ja punaisen ohella. Ruispellon keltainen läikehtii kauniisti edelleenkin joulukodin himmeleissä ja olkipukeissa.

Goottiajan Euroopassa keltainen miellettiin porttoihin, joiden asusteet, keltaiset huivit, vyöt ja hameet, erottuivat iloisesti harmaasta massasta. Keskiajalla väri liitettiin hulluuteen, rikollisuuteen, ruttoon, teloituksiin, orjiin ja kuolemaan. 1500-luvun Englannissa suruvärinä oli keltainen. Juutalaisvastainen rasismi otti värin käyttöön  jo 800-luvulla keltaisten turbaanien pakkokäytön myötä . Perinnettä jatkettiin myöhemmin keltaisilla hatuilla ja sen jälkeen olikin natsi-Saksan keltaisten tähtien vuoro.

Keltaista käytetään varoitusvärinä niin liikenteessä kuin lääketieteessäkin, missä viimemainitussa keltainen kolmio mustalla pohjalla vaatii hoitohenkilökunnalta normaalia suurempaa varovaisuutta veritartuntavaaran vuoksi.

Äidin kutoma vanha paperinarumatto

Keltainen on inspiroinoinut monia viisunikkareita ja lauluntekijöitä vielä nykyäänkin, yksi suosikki on Keltainen toukokuu. Keltaruusu lienee kuitenkin se tunnetuin ♥ 

 

KISSAT PISTOKSISSA

Neljä pitkää vuotta odotin, että saisin täydentää hamekangasvarastoni! Mutta sitten tuli tuo hemmetin "norski" hunajakieli, joka pilasi kaiken, eikä nyt auta muu kuin kulkea vanhoissa farkuissa koko loppuikä:)

Helmikuu on täynnä monenlaista juhlaa Runebergista laskiaiseen ja abihulinasta Matinpäivään, mikä taas karkausvuonna huipentuu vanhojenpiikojen, eronneiden ja leskien riettaaseen riehapäivään, josta 19.2.2012 kirjoitin seuraavasti: 

"Matti väisteli tehokkaasti vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen! 

Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!"

Näin uhosin neljä vuotta sitten ja osa hamekankaista on vieläkin saamatta ja pari kosintaakin hyväksyttiin, mikä sai minut pakokauhun valtaan, mutta nyt kävi tosi hullusti  ~♥~ En ehtinut edes kosia:)
Hurvattoman hauskaa karkausvuoden jatkumista niin säädyllisille kuin säädyttömillekin rotuun tai sukupuoleen katsomatta ♥

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ

Äidiksi tulo mullistaa usein monen naisen elämän ja niin tapahtui myös minulle kauan, kauan sitten, minkä muistin erityisen hyvin muutama päivä sitten. Ilmeisesti siihen aikaan ei ollut keksitty edes kameraa, minkä vuoksi jouduin tyytymään kuvaan, jossa olen 15 vuotta vanhempi, mutta tuskin kovinkaan paljon viisaampi äiti:) Tässä sylikummina siskoni tyttärelle.

Kuvastahan ei mitenkään voi havaita sitä miten tämäkin äiti monien muiden äitien tavoin osasi sopivasti lahjoa, kiristää ja uhkailla lapsia:) Milena kertoi blogissaan miten volyymi välillä nousee kuin huomaamatta, vaikka tarkoitus on tietenkin vain kauniisti huomauttaa lapsille jostakin ajankohtaisesta tai muuten päivänpolttavasta ongelmasta. Minulle eivät aina riittäneet edes isot kirjaimet. Kerrankin paiskasin tuolin tai parikin ikkunasta kun lapset vinguttelivat niillä pitkin lattiaa, eivätkä heti ymmärtäneet että ei on yhtä kuin EI. Myöhemmin sieluani lämmitti ja vähän lohduttikin, ystävättäreni, jonka vastaava tempaus  oli - o'la italiano -  ja se kohdistui räväkästi brätseihin, jotka löysivät uuden hienon kodin talon katolta:)

Edellisten ominaisuuksien lisäksi äideillä on ihmetaito ylitse muiden mikä on jäänyt liian vähälle huomiolle: Se, että naiset ja etenkin äidit ovat todellisia TAIKUREITA! Jopa niin, että kaiken maailman iirot ja simotkin jäävät kirkkaasti hopealle! (mutta nehän ovatkin vain miehiä). Nämä taikuripojat kehuvat usein sillä, miten he saavat kokonaisen ihmisen katoamaan. Onko tuo nyt temppu tai mikään? Äidithän tekevät sitä jatkuvasti. Ei tarvitse kuin kysäistä että kenen vuoro se nyt olikaan... niin PUH! Kokonainen perhe katoaa välittömästi:)

Jotkut äidit ovat todellisia taikureita loihtiessaan gourmet-eväitä melkein tyhjästä, toinen taikoo puuttuvat lainalyhennysrahat vanhasta sokerikupista tai ompelee prinsessamekon vaikka vanhoista verhoista. Kolhut ja pipit äiti parantaa taikapuhalluksella, puhumattakaan särkyneestä sydämestä sitten paljon, paljon myöhemmin.

Taikuuteen liittyy aina jonkinsortin noituus, mikä lienee lähempänä minua jo historiallisista syistä: 1980-luvun alkupuolella esikoinen joutui kovaan sanaharkkaan naapurin kolme vuotta vanhempien kaksospoikien kanssa ja oli aika pahasti alakynnessä riidassa meidän-isäpä-on-voimakkaampi-kuin-teidän-isä. Isot sukulaismiehetkin loppuivat kesken kun kaksospojilla oli aina parempi vaihtoehto, kunnes pojalla viimein välähti: Mutta meidän äitipä onkin Noita-akka! Kaksosten suut loksahtivat auki epäuskosta ja niin  poika tuli kerrankin henkseleitä paukutellen kotiin. 

Sen jälkeen olen nauttinut lähiympäristön ansaitsematonta ja ehkä vähän pelonsekaistakin kunnioitusta. Lasten serkkupojan suusta tuli myös kuolematon totuus kauan sitten, kun hän varovasti epäili, että osaanko muka taikoa? Kun myönsin että suuttuessa tulee kyllä sammakoita, hän totesi hartaasti minua katsoen "Sinä oletkin kyllä noita-akan näköinen":)

Lisäys: Suuresti ihailemani André Rieun Ave Maria-tuubetus on poistettu ääniraidan eliminoinnin takia, jonka takana on tietenkin Emi ja/tai mahdollinen levyn myynti tai tekijänoikeus.