JOULUN ALLA

Joulukuu oli jo pitkällä kun nousin tautivuoteelta, jossa rötkötin rumasti melkein koko marraskuun yskien ahkerasti keuhkoja pellolle yötä päivää. Jossakin vaiheessa kuumeen ja yskän välillä jaksoin orientoitua tonttujen puukenkiin, joita Ari veisteli pienemmiksi. Hinkkasin santapaperilla ja maalailin ne mustaksi. Kengityksen myötä amputoin tontturaukkojen jalkoja. Siinä hötäkässä vilkaisin lammelle ja joulumieli valui sydämeeni kuin hunaja.

Sieltä se pikkutonttuni hiihteli taas kohti joulua. Kohti kyökkipiian kyökkiä. Vaikka pahin jouluhulluus lykkääntyi Nikolaukseen, niin siitä ja taatelikakusta se taas lähti:)  Siivoukset, tuunaukset, lahjapakkausten värkkääminen ja jouluhösseli vie paljon aikaa ja energiaa. Jos et ole töissä, ei ole mitään tekosyytä edes luistaa tilanteesta😅  Toisaalta, joskus on pakko siivota isommin, joten joulu, pääsiäinen tai juhannus ovat itselleni hyviä syitä kohentaa kotia perusteellisemmin.

Omien nurkkien lisäksi laukkasin pitkin kyliä nyysäämässä entisen naapurini aika sekavaa huushollia. Hän on yksinasuva, sairasteleva vanhus, jolle en kovasta yrityksestä huolimatta saanut järjestettyä siivousapua jouluksi. Eräänä iltana tullessani puolikuolleena kotiin, mietin miten aika, jota nykyään muuten on vaikka muille jakaa, hurahtaa joulun alla olemattomiin. Mihin se katoaa?

Piparitkin menivät ihan pipariksi, värikin oli omituisen haalea - jotakin hiekan ja kakan väliltä, joten tein uuden taikinan. Väri oli oikeampi, mutta onnistuminen ei. Ikinä ei ole näin kurjia piparkakkuja tässä kyökissä- jos missään muussakaan nähty! Marjasen tontutkin järkyttyivät pahan kerran:) Taatelikakku näytteli hyvin onnistunutta, mutta maku oli lähinnä kuivuneen melanssin ja pettuleivän välimuotoa. Ehkäpä Jarmon piimäkakkuohje 45 vuoden takaa pelastaa jouluni:)

Weisten tontut ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä asti. Oli tähtihetki kun kelkkatonttu ja kellonsoittaja otettiin piironginkaapista ja laitettiin joulusiivousten jälkeen paikalleen. Viimeisimmästä Weisten tontusta maksoin huikeat 40 senttiä.

Rosacae näyttää iskeneen ikävästi tontun naamaan, mutta muhkuranenästä huolimatta hän on varsin viehättävä Lappi-asuinen tonttu. Lapsuusaikani Weiste tonttuja ei ole enää muita tallella kuin suklaapallotonttu, jonka sain naapurinpojalta kuusijuhlassa, muut ovat lahjoituksia tai hankintoja. Erittäin vanhat, tätilästä saadut käpyukot luurasivat vielä säilytyksessä eivätkä sen vuoksi ehtineet tähän hösseliin mukaan. 

Tonttujen lisäksi hullaannun helposti muihinkin ikivanhoihin joulujuttuihin; kuten liinoihin, tuberkuloosimerkkeihin ja joulupapereihin niin kääreiden, korttien kuin taulujenkin muodossa. Keräilyhulluus on pysynyt kuitenkin maltillisena, sillä olen hyvin kriittinen tason suhteen.

Osa joululiinoistakin pääsi kiikkustuolin syliin. En ole varma, sopiiko näistä mikään joulupöytään tai olohuoneeseen, mutta ennen joulua tulee aina fiilisteltyä vanhojen tavaroiden parissa. Osa näistä oli lapsuuskodin joulupöydässä.

Yllä oleva fröökynä esittelee menneen kevään tonttulakkimuotia ja allaolevat ukkelit synnytin toukokuun valoisina öinä 😁

Tämä soma tonttumaahinen virittää minut joka syksy joulutunnelmaan. Sain sen lahjaksi eräänä jouluna taiteilijaminiältäni. Tonttu istuu vanhassa lyhdyssä ja lämmittelee siinä pikku hiirensä kanssa. Kuvaan en saanut tässä tohinassa vangittua sitä tunnelmaa, mikä tekee tästä niin satumaisen.

Lumiukko kuuluu ehdottomasti myös jouluun. Omatekemien lumiukkojen joukkoon pääsi tuo hurmaava törönokka, joka löytyi kirpputorilta 50 sentin huikeaan hintaan. Näillä tonttukuvilla osallistun Pieni Lintu joulukuu-haasteeseen.

Toivotamme kaikille hyvää jouluaikaa Ymmi-joulupallon myötä 💛 Jouluhösseli jatkuu vielä hetken ja kyökkipiika on yhtä sekaisin kuin huushollikin:) 

JOULU ON JO OVELLA

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää kyökkipiian huushollissa joulun alla enemmän kuin lääkäri määrää ja puolison kantti kestää😊 Kortteja olen rustaillut leipomisen ja siivoilun ohella ja rapistellut lahjapapereita yökaudet eli samaa tahtia sotken, mitä saan siivottua. Haravoin jopa pihaa, mikä joulukuussa on aika harvinaista. Ehkäpä kaikki hössötys kuitenkin kannatti, sillä maailman kaunein akuankkakuusi odottaa koristelua, juhlapulla syntymää ja kohta on joulu 💛

Lokakuisessa lumipyryssä siirsimme kuusia ja yhden ison tuijan kuivemmille paikoille, istutusilma ei ehkä ollut kaikkein parhain, mutta ajoitus oli silti oikea. Naapurit saattoivat ehkä vähän miettiä pitääkö kutsua valko- vaiko sinitakkiset paikalle:) Marraskuun loppupuolella siivoilin tonttulaa ja virkkailin laiskasti joulutähtipatalappuja. Joulukuun alkupuolella havahduin yht'äkkiä korttiaskarteluun, joista suurin osa meni uusintakäsittelyyn tai kylmästi roskiin. Perfektionismi on onneton yhdistelmä, ellei ole huipputaitava ja luova käsistään. Visio kun on niin tyystin erilainen kuin lopputulos. Joulutautini oli pitkään remissiossa ja se iski täydellä teholla vasta Lucian päivän aikoihin. Siinä sitä taas oltiin, ristiriitahelvetissä kaulaa myöten. Monet pitävät minua aitona jouluihmisenä, mutta totuus on se, että stressaannun joulusta aivan tajuttomasti. Joskus melkein vihaan koko jouluhösseliä. Itse joulua kuitenkin rakastan ja siihen liittyvää tunnelmaa.

Ensimmäisen adventin aikaan tilanne oli näin seesteinen 💙

Nämä hassut lumiukot värkkäsin marraskuun pimeyteen ilahduttamaan ohikulkijoita, tiedä sitten onko kukaan niitä edes huomannut, sillä kovin pimeä ja märkä on ollut koko loppusyksy -  kiitos La Ninan, eivätkä hanget korkeat nietokset ole riesana vieläkään. Mutta joulu on joulu. Se saapuu yhtä varmasti kuin hiihtäjätyttö kumppaneineen:)

Nämä ihanat tontut kurkistelivat ikkunasta Lucian päivän aikoihin 💖  

Tämä kirpputorilöytö pääsi tänä jouluna seinälle parin lapsuuskodin taulun lisäksi. Osallistun tällä postauksella Pienilintu Koriste-haasteeseen.

"Kylmästä meidät on taottu, tähtikirkkaista pakkasöistä

Hangista paukkuvan pakkasen ja raskaiden päivien töistä

Mutta helposti ei taitu ihminen, jolla usko on luontoon suuri.

Pimeyttä kestää vain hetkisen  ja aurinko tuli esiin juuri!"

Huomenna on talvipäivänseisaus ja sen jälkeen kuljemme jälleen kohti valoa ja piteneviä päiviä.

Toivotan kaikille hyvää ja onnellista joulun aikaa ja Uutta Vuotta! Merry Christmas and Happy New Year! 

Ja heille, jotka viettävät joulun surun murtamina tai yksinäisyydessä toivon voimia ja lohtua 💛 Tiedän kyllä etteivät pelkät toiveet auta ketään, mutta ehkäpä pieni kipinä kantaa kauemmaksi kuin luulemmekaan.

"Taas tultiin jouluun, ja riemuita saa
Vuosi on mennyt, käy uusi oven taa
Näin pääsimme jouluun, on valkea maa
Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa
Että jouluilon jälkeen vielä ilota voi
Ja tulevat päivät veis pelkomme pois"

JOULUA

"Tonttupa yön alla lattian. kultakenkiä naulaa, kuuletko iskuja vasaran kun hän lyö sekä laulaa.." Lapsuusajan joululaulun kultakenkiä ei tämä tonttu saanut aikaan, kunhan nyt jotakin turhanaikaisia nyhersi, leipoi, puunasi ja tuunasi. Joulutauti olikin remissiossa aika pitkään eli pahemmat oireet alkoivat vasta Lucian päivän aikoihin, mutta sen jälkeen tauti iski kuin kuin kuolema:) "Tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi?" Pikkuhiljaa olen tajunnut ettei joulua tehdä eikä se ikinä tule tekemällä valmiiksi:)

Joulun odotukseen ja jouluun kuuluvat myös jouluaiheiset kirjat, josta nostan tällä kertaa esille Aki Pulkkasen Pohjolan joulu -kirjan, jossa on jouluisia perinteitä ja hurmaavia muistoja kekristä Nuuttiin. Kirja ilmestyi jo viime vuonna, mutta on hintansa väärti vielä pitkään tulevaisuudessakin. 

Monenlaista on tonttupajassa ahkeroitu tänäkin vuonna, mutta kaikkeahan ei voi vielä kertoa, koska H-hetkeen on vielä hetki aikaa. Sen voin paljastaa että tonttukammarissa syntyi ensi kerran mustatonttu:) Lieneekö syynä ollut synkkä syksy ja ikävät ilmat. Joulun ihme tapahtui kuitenkin aatonaattoiltana, jolloin pyhäjokinen pimeys muuttui valkeudeksi. Aattoyö oli niin kaunis kun luonto oli pessyt kasvonsa lumella, että sitä piti kyökkipiian paketoinnin ohella kurkistetlla monta kertaa. Kuvan laitan myöhemmin, nyt en enää ehdi, MUTTA

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa ja lohtua heille, joilla on raskas ja yksinäinen joulu 💛

"On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kun yhtä puhdas itse olla voisin, näin sydämeeni joulun teen" - laulu soi mielessä...

HAPPY CHRISTMAS

Turha hössötys, tekemättömät työt jopa joulukortti skräppäys ja tuunaus söivät joulumielen olemattomiin. Kortin hienostunut pohja on ystävättären käsialaa. Murheellisena seurasin ikkunasta lintujen touhuja ja jäin katsomaan tinttejä jotka ihmettelivät jotakin. Ja mitä kummaa?

Sieltähän se joulumieli hiipi hiljaa ja vaivalloisesti kuin hiihtäjä umpihangessa:)

Skräppäsin kissankin:)

Viehättävä yksityiskohta ovikranssista, jonka sain lahjaksi vähän ennen joulua. Kaunista ja hyvää joulun aikaa kaikille toivottaa jouluhullu kyökkipiika💓

P.s. Vielä joulupulla uuniin, niin joulu on tullut:)

JOULUKUU

 "Hip hei tipsun tapsun tontun jäljet lumeen jäi, kohta tulee joulu, koska yöllä tontun näin"...

Adventin aika tuo erilaiset seimet ja seimiasetelmat moniin paikkoihin. Alunperin katolinen perinne sulautuu kauniisti myös luterilaiseen joulunodotukseen. Seimiperinne on vielä aika uusi täällä kotoisassa Suomessa.  Pyhäjoella luonnollisen kokoinen seimiasetelma on ollut kirkkotien varressa 12 vuotta ja tänä jouluna se on koottu 13. kerran. Oma miniatyyriasetelma ei tähän hätään ehdi, mutta yritän kuvata sen myöhemmin.

Kylmään, pimeään ja kovaan sydämeeni Joulunlapsi ei tahdo löytää millään. Itkettävän todelta tuntuvat omalla kohdallani laulun sanat "laps hankeen hukkuu, unhoittuu " sillä joulunpunainen paniikki ja joulumania on iskenyt todenteolla pitkittyneen ja ankaran flunssan myötä. Aika menee turhia tuhertaessa ja säätäessä, vaikka en ole edes töissä. Se on täysin käsittämätöntä.

 

Edellisestä huolimatta toivotan kaikille lukijoille ja ohikulkineille oikein rauhaisaa ja lämmintä joulun aikaa:) I whis you all a Merry Christmas ♥

TEEMA- ja MAKRO-haasteena oli KOVA ja mielestäni joulunalusaika täyttää komeastikin haastekriteerin:)

TONTTUJA JA TORTTUJA

Pitkän, yksinäisen, pimeän syksyn ja flunssakierteen päätteeksi yskin ahkerasti keuhkoja pellolle, mutta tiukassa tuntuvat vielä olevan:) Asiaa ei ole auttanut edes pölyisten ja kylmien varastojen penkominen kirpputoriromujen ja askartelumateriaalin löytämiseksi. Osa varastotavarasta meni kylmästi roskiin, mutta se taisikin olla naapurin varasto:) Kyökin pöytä on tunnetusti syömistä varten, mutta näin joulun alla ja vähän muutenkin sen käyttö on minulle täysin hämärtynyt.

Kissakin oli sekasotkusta niin pahalla päällä, että änkesi koriin, johon minulla oli tarkoitus kasata kirpputorikamoja. Tontuttaahan tuo nyt vähempikin. "Minä en lähde tästä mihinkään, hae itsellesi uusi koppa" hän päätti kuninkaallisesti. Ennen kuvan ottamista pyysin Pinkkua siirtymään toiseen koriin tai sohvalle, mutta häntä se harmitti, joten en tietenkään raskinut ajaa mamselllia pois.

Esikoinen paiskasi kukkakimpun käväistessään lapsen kanssa perjantaina, mutta he perääntyivät suosiolla päättömien tonttujen, porakoneen, kantojen ja muun askarteluroinan tontuttavaa meininkiä, tosin lasta vähän harmitti ettei mummu ottanut heti yöksi.

Lupasin huomiseen mennessä raivata sen verran tilaa, että lapsikin mahtuisi asuntoon ja sitten kävimme ostamassa torttutaikinaa ja päätimme paistaa muutaman joulutortun:)

Torttujen teko onnistuu kuin vanhalta tekijältä, vaikka tarkkana pitää olla, sillä ovelat  tuulimyllysakarat hakevat helposti ihan oman järjestyksen. Nuorin lapsenlapseni (5 vee) tässä ahkeroi adventtitorttuja meille:)

Adventtiperinteeseen kuuluvat myös Apilalehden joulupuurolautaset ja joulukupit, jotka otan tietyn rajoituksin käyttöön jo ensimmäisestä adventista lähtien. Joulupuurolautasista söimme aamupuuron ja ensimmäisen kerran lapsi todella ihasteli lautasta kuten ystättären lähettämää jouluista kettukorttiakin, jonka sain Pyhäinpäivän aattona sydänkynttilän ja ruusujen lisäksi. Myös nelihaarainen kynttelikkö ilmestyy pöytään ensimmäisenä adventtina, jolloin siitä sytytetään ensimmäinen kynttilä, toisena kaksi etc.

Kuopuskin piipahti edellisenä viikonloppuna jolloin toi oman poikansa yökylään ja Eetun kanssa pengoimme hikihatussa (lue kylmästä hytisten) ulkovarastoa, mistä löysin kaipaamani tontun leivät, miniatyyri puurokulhon ja aikaisemmin tekemäni pienen puuropadan monen muun tilpehöörin lisäksi sekä joulukangaslaatikon. Tähtipatalaput saattavat kyllä jäädä tältäkin joululta ompelematta. Sen jälkeen kipaisimme äkkiä saunaan ja löylyyn, mutta tällä kertaa saunatonttu ei osannut tai halunnut parantaa tautiani, vaan se paheni entisestään.

"Vielä hetki minun pitää pötköttää tässä ruhmolla ja odottaa että saan silmät päähäni ja langat ojennukseen, mutta kohta pääsen muiden joukkoon. Mitähän ne muuten meinaavat, kun minulla on ihan sininen parta"

Ja täällähän sitä jo innokkaina odotetaankin, sinipartoja löytyi muitakin ja joulumuori on onnesta soikeana porukan keskellä:) Tontut istutetaan pölkkyjen päälle. Koristeluun käytän nykyään myös ostomateriaalia. Ensimmäisissä töissäni käytin pelkästään mustikanvarpuja, puolukkaa, kauraa ja kukkia, mutta ihmiset kaipaavat kestävyyttä ja väriä.

Pelkästään kävyistä ja käpytontusta tulee myös asetelma tai parikin. Myyntiprovikat tahtovat kuitenkin syödä joulumyynnin olemattomiin oman materiaalihinnan lisäksi ja massiivinen halpatuotanto vie viimeisetkin tonttumarkkinat. Harva enää kaipaa itsetehtyjä väkerryksiä, niiden kulta-aika on armotta ohi, mutta yrittämishengen vuoksi innostuin vielä kerran. Suomineito ei nouse, ellei meillä ole uskoa tai tahtoa parempaan huomiseen ja omaan yrittämiseen.

Kaiken hyvän päälle sain hoilata Hoosianna-hymninkin Raahen adventtivesperissä, eikä edes yskänpuuska yllättänyt, mikä oli suuri ihme! Ihme oli myös se, että joku viitsi lähteä vartavasten kuskaamaan minua sinne asti:)

JOULU

Joulunalusaika on kiireistä aikaa perheenäidille vielä nykyäänkin. Monet viimehetken lahjat odottavat loppusilausta tai ne ovat vielä kaupantätin hyllyllä odottamassa oikeaa kotia. Siivouspuuhat vievät leipomisruljanssin ja ruokaherkkujen valmistamisen ohella monelta työläisnaiselta kuin työttömiltä kanssasisariltaankin  yöunet, koska joulu ajaa armotta päälle eikä ilman ylimääräisiä tunteja ehdi mihinkään. Tätähän miehet aina kummastelevat keskittyessään johonkin tuikitärkeään hommaan kuten sohvalla loikoiluun tai television vahtaamiseen. Toiset piiputtelevat tai menevät viemään roskapussia ja häipyvät vähin äänin kavereille tai ehkä koiran kanssa metsään keittiöstä kuuluvan vaarallisen mekastuksen vuoksi.  Jouluhullu kyökkipiika horrosti  huolettomasti sateisen marraskuun loppupuolelle vilkaisten silloin tällöin vaisusti joulukirjoja tai ikivanhoja joululehtiään. 

Joten kuten hän sai virkattua valmiiksi kesken jääneen joulutähtipatalapun ja skräpättyä pari joulukorttia ystävättären kanssa elvyttääkseen hukassa olevaa joulumieltään. Rahahuolien ja surujen kanssa piika oli oppinut elämään toki ennenkin, mutta jostakin syystä tämä syksy tökki pahemman kerran.

Adventtikirkon tunnelmaakin piika kävi ihmettelemässä, eikä tiennyt taaskaan saako hoilata Daavidin pojalle vai ei ja missä vaiheessa, koska kuoro näytti varastavan -taas kerran- koko Hoosiannan itselleen:) Puolessa välissä hän ei malttanut olla enää hiljaa, vaan rokkasi rohkeasti kuoron mukana. Mitään selkeää ohjetta tästä ei annettu, joten epätietoinen seurakunta hymisi normaalia vaisummin mukana.

Tonttuasetelmien teko tuntui tänä vuonna turhemmalta kuin koskaan senkin vuoksi että halpatuotteiden ja lapsityövoiman kanssa on paha kilpailla. Ja kukapa hullu niitä huvikseen väkersi kuullakseen ylimielistä jupinaa hinnoista tai sivumennen lausuttuja arvosteluja että kuka tahansa nyt tuommosia tötteröitä osaa värkätä, jos vain viitsi ja on aikaa mokomaan pelleilyyn. Oikeat ihmiset tekivät oikeaa työtä, eivätkä pipertäneet jonnin joutavia roskia. Piika oli tästä ihan samaa mieltä.

Kyökkipiika huokaili usein pilviseen yläkertaan sureksien sitä, ettei joulunlapsi osannut tietä piian kylmään ja pimeään sydämeen. Liekö tuo lentänyt myrskyjen mukana ihan Afrikkaan asti. Lapsenlapsi sai kuitenkin intoa piikaan, sillä jouluostoksilla olo virkisti sitä niin, että se innostui tyhjentämään pakastintaan ja keittelemään laiskasti joulumehua. Samoihin aikoihin Lucia-neito innostui Seijailemaan raivopäisesti pitkin maita ja mantuja. Mutta eräänä aamuna tapahtui ihme.

Taivaallinen kyökkipiikasisko oli tehnyt yläkerran joulusiivosta ja huiskaissut enkelien tyynyntäytteet valkaisemaan sademaan ankeutta. Hän lienee patistanut neiti Auringonkin hereille. Kyökkipiika ihasteli näkymää ikkunasta ja tunsi miten joulumieli hiipi hiljaa mielialataivaan rantaan ja valui sieltä piparkakkusiirapin tavoin sydämeen asti. Tai ainakin siihen kohtaan, missä kyökkipiialla oli joskus sellainen ollut:)  Siitä ei tosin ollut paljoakaan apua, sillä rumpatessaan joulua hän unohti taatelikakusta rasvan, teki hiekkakakusta likilaskuisen paskan ja antoi piparkakuille kaksinkertaisen muna-annoksen, jonka vuoksi ne pullistelivat itseensä tyytyväisinä ja levisivät uunissa kuin pökänämmänpäät. Vuosi vuodelta hullummaksi käy tämä kyökkipiian joulumeininki. Nyt se innostui valokuvaamaan ja kuului särkevän kyökin lampunkin:(

Joulukirjat ovat jouluihmisen toivelahja ja tänä vuonna suosittelen SARI SAVIKON ihastuttavaa Joulukirjaa. Kirja julkaistiin vuonna 2010, jolloin hankin sen välittömästi, vaikka yleensä olen saanutkin joulukirjat lahjaksi. Savikko on Kaari Utrion miniä, jonka vuoksi kirjaan on eksynyt tunnetun herkkusuun eli appiukon Kai Linnilän mainioita joulureseptejä:) 

Reseptien, kauniin kuvituksen (Wendell ja Koivu) lisäksi hurmaavasti kerrottu jouluhistoria tuo esille muunmuassa jouluisen mistelin ja orjanlaakerien alkuperät. Joulusuudelma mistelin alla on monille tuttu juttu, mutta tuskin monikaan muistaa mistä kasvi on alunperin lähtöisin. Näihin piikkikukkiin olen törmännyt useinkin kirjallisuudessa, vanhoissa joulukorteissa ja Aku Ankassa:) Yksi suosikeistani arkipäiväistyneen joulutähden sijasta on jouluruusu ja jouluun ovat vanhastaan kuuluneet myös monet kesäiset kukamme, kuten syreeni ja kielo. Kirjassa on paljon vanhanajan kultaista joulutunnelmaa kuten onnistuneessa joulukirjassa aina:)

Kirjassa ei mainittu kuitenkaan mustikanvarpuja tai puolukkaa, jotka kuuluvat olennaisena osana suomalaisperinteeseen, sillä nehän ovat oikeita köyhän joulukukkia:) Puolukkaa käytettiin yleisesti ikkunalasien välissä jäkälän kaunistuksena. Jäkälää ja tulitikkurasioita laitettiin ruutujen väliin sen takia että tuplattu ikkuna pysyi kuivana. Mustikanvarpuja voi kerätä maljakkoon viikkoa, paria ennen joulua ja palkaksi saa vaatimattoman, mutta silti sykähdyttävän joulukukkakimpun:)

Erään kirjasen hankin edellisen tavoin myös itse, enkä ole sitä katunut. Se on Kalevi Koukkusen toimittama Ilosanoma, josta löytyy jouluevankeliumi 12 eri tavalla.  Tällä kertaa stadin slangilla eli jotenkin tähän tapaan:)

" Se oli just sillon ku toi keisari Augustus anto orderin, et hela jengin tarttee bungaa ny veroi. Tää oli eka verojuitsu ja se sattu ku sellane karju ku Quirenius oli Syyrias bomtsikkana. Ja joka tyyppi dalsi omaan stadiin, et sen nimi voitas skrivaa verobrujuihin. Siks toi Josis kans läks steppaileen Galileast Nasaretin stadista tonne Juudeaan, Daavid stadiin Beethelemiin ku Josis kuulu Daavidin sukulössiin. Se otti messiin Marian, kenen kans se styylas vakkaristi. Maria oli paksuna ja just ku ne oli siel, Maria joutu telakalle. Se busas poitsun. Se oli sen eka skidi ja se duunas sille jotai kapaloi ja pani sen hegojen skruudimestaan, ku ne ei ollu onnannu skaffaan luukkuu hodlasta. Sit niil hörneil hengas nitskulla skoobareita ulkona yöllä vaklaamas niiden elukoita.

Äkkii niiden edessä staijas yks Herran enklu ja Herran kirkkaus lyysas niiden ympäril. Skoobarit rupes skagaan poskettomasti. Mut enklu snaggas niille:
- Hei, älkää ny studatko. Mul on vänkää askaa, se on ältsin kiva stoori koko jengille. Tänään on Daavidin stadis fodannu Teille Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Ja täs on teille snadi vinkki.Te hittaatte skidin ku on kapaloitu ja goisaa hegojen skruudimestas.

Ja alta aikayksikön sen enklun kimpas oli buli rinki taivaallisii solttui ku ylisti huisisti Jumalaa tällei:
- Bointsit Jumalalle korkeuksis ja lungisti vaan maassa jengin kesken ketä se diggaa.
Sit ku ne enklut oli flugannu takas taivaaseen, skoobarit snaggas toisilleen:
- Jebulits, nyt luudataan sassiin Beetlehemiin. Siel me hiffataan mikä tää juttu on ku Herra ilmotti. 
Ne ryysas tukka putkella sinne ja hittas Marian, Josiksen ja skidin ku bunkkas hegojen skruudimestas. Ku ne tsiigas sitä, ne kaveeras mitä siit skloddist oli niille bamlattu. Ja joka tyyppi ku kuuli sen, pällisteli huuli pyöreenä millaista hetulaa noi skoobarit stikkaa. Mut Maria jemmas koko jutun sydämeen ja kelas sitä. Ja sit ne skoobarit läks nosteleen takas. Ne kiitti ja kehu Herraa siitä, mitä ne oli hokannu. Koko juttu oli futannu just sillai kun niille oli bamlattu. "

Kaunista ja hyvää joulunaikaa kaikille:) 

YÖKYÖPELIN TEKNORUDOLF

Joulu ajaa kovalla tohinalla kohti ja minä jään auttamatta jalkoihin. Itse tehdyt kortit yhtyvät kaupan aateliskortti lajitelman kuoroon.
- Me haluamme jo postiin, kiljuvat kortit vihaisesti.
- Miksi sinä jätät AINA kaiken viime tippaan vaikka aikaa on ollut kesästä asti?
- Niin, huusivat piparkakutkin.
- Meidätkin se tohinassa pilasi ja keitti ihan mauttomiksi ja kivikoviksi, eikä uskonut yhtään vaikka Täti Sooda kirkui ettei saa enää sekoittaa eikä ainakaan kiehuttaa enempää.
Lahjatkin katsoivat moittivasti vanhan kiikkustuolin sylistä.
- Aivan ja kohta se taas kiroilee rusetteineen ja miettii hikihatussa, annanko tämän tuolle ja vaihtelee meitä paketista toiseen, jupisi hieno kynttilä ja kaunis lahjapussi nauraa kihersi flirtaten uskeliaasti Herra Konjakille, joka käänsi ylpeästi selkänsä mokomalle hilekasalle.

Uusi, uljas kynttelikkö kuunteli soraääniä hiljaisena ja hämmentyneenä. Se oli toki tottunut kaupan meteliin ja tingelitangelihässäkkään, mutta tämä oli sille ihan outoa.
- Sen takia Sinäkin siihen pääsit, kun tuo tohinakontti pudotti entisen lattialle hakiessaan Rudolfia pulkan eteen, uikutti kukka, joka siinä rytäkässä oli saanut kuolettavia vammoja latvaansa.

-Niin, vainaja tuli siitäkin kyntteliköstä, todisti tonttu, joka oli näytellyt uskottavasti joulupukkia jo vuosikymmeniä. Hän oli nähnyt tämän hosuhousun edesottamukset jo melkein 30 vuotta, eli siitä asti kun hullu kyökkipiika erään joulun alla rumpasi hänet tähän maailmaan. Kynttelikkö vaikeni ja ihasteli hiljaisena maisemia ikkunasta. Jo kyökkipiikan ensimmäisestä kosketuksesta se arvasi pääsevänsä tyrkkyhyllyltä kotiin, jonne se oli tarkoitettukin. Turha motkotus ja valittaminen oli sen mielestä pelkkää ajanhukkaa.

Etsin kuumeisesti osoitekirjaa välittämättä tuon taivaallista korttien jupinasta, piparien valituksista tai lahjojen ilveilystä. Viimein se löytyikin omalta paikaltaan laamapaidan alta vaatekaapista:) Tyytyväisenä selailin osoitteita, jotka alkoivat heti mullistella ja näytellä minulle kieltään. Monien tuttujen ja ystävien osoite oli vuoden mittaan muuttunut tuiki tuntemattomaksi, jotka eivät jostakin syystä olleet päivittyneet ollenkaan ajan tasalle. Kortit hupenivat uhkaavasti, joten kovaa karsintaa piti tehdä tyyliin - Laitiset laittavat takuuvarmasti, joten heille on pakko laittaa ja Ryhäsiltä tulee takuuvarmasti, tosin ruma ja vähän omituinen, mutta ehkä he ajattelevat valinnastani ihan samoin :) Vanha täti odottaa korttia, joten hän on aina etusijalla koulukaveriin verrattuna jne.

Kortit olivat jo aika kortilla kun täräytin vahingossa perheenpään nimen ennen kauniimpaa sukupuolta, mikä minusta on kardinaalimunaus, vaikka ennen muinoin kortit kirjoitettiinkin Herra se ja se perheineen, ellei kyseessä ollut yksinäinen naiseläjä. Päässäni suhisi ja kohisi kuin kevätkoski, mutta onneksi kynttilän liekki sentään loimotti kirkkaasti, kunnes tajusin syyn. Pumpulipehmustetta hullumpaa ei luulisi kynttilän tueksi laitettavan, mutta pitihän sitäkin kokeilla:) Nakkasin kynttiläjalan tiskialtaaseen ja jatkoin puuhiani pimeässä. Savuava pää ei toiminut pätkääkään ja kynttiläjalkakin sammui pikkuhiljaa. Kehtaa nyt yöllä valojakaan polttaa, vaikka yökyöpeli olenkin. Huomenna paiskaan kortit matkaan, vien myöhässä olleen kaukolainan kirjastoon ja menen jeesaamaan ystävää siivoilussa ja jätän puolivalmiit tontut möykkäämään ja tappelemaan piirongin päälle:)

**************
- Hei minulta puuttuu vielä parta!
- Ja minulta pää, kuului viimeiseksi kun suljin oven.Tämä se on oikeaa joulumieltä ajattelen hyräillen Rudolfia lumisateessa jotenkin tähän tyyliin:)

Kortin lähettäjien ja saajien nimet on intimiteettisyistä muutettu:) Mukavaa jouluhösseliä kaikille.

JOULUN JOUTOPÄIVÄT

Vanhan vuoden Talvikuukausi keikahti jouluhössäkkeineen menneisyyteen ja saimme aloittaa Sydänkuun  joulun hulinapyhien kauniisti lumettamissa pikkupakkasissa, jotka loskakelien jälkeen saivat mielialan kovasti nousemaan.

Kiltti ja ahkera kyökkipiika oli sairastanut niin vakavasti, että rouva joutui antamaan hänelle potkut. Onneksi se ehti kuitenkin rumpata salin suunnilleen juhlakuntoon, sillä vaikka joulu onkin aina muistoista ja perinteistä koottu, niin vain kyökkipiika osasi puhaltaa siihen juuri oikeanlaisen tunnelman ja hengen. Sellaisen, joka sai joulun aina kurkistamaan joka nurkasta yht'aikaa sekä uutena että vanhana.

Silloin tällöin pikkukartanossa vieraileva Gentleman olisi mieluusti pitänyt lauhkealuonteisen ja kiltin kyökkipiian ja antanut ennemminkin huutia häijylle kartanonrouvalle, niin ilkeäksi se välillä heittäytyi, mutta tapeltuaan elämässä useammankin vastaavan kanssa, hän oli oppinut pitämään viisaasti mölyt mahassaan. 

Kartanonrouvalla oli yleensä pitkä lista töitä valmiina vierailijan saapuessa ja niin oli nytkin. Ihmiset huokailivat miten uskomattoman lyhyt joulunaika tänä vuonna olikaan, vain pelkkä viikonloppu. Yhtä pitkä tai lyhythän se oli kuin aina ennenkin, sijainti vain rikkoi eri tavalla työviikkoa. Enemmänkin Rouvaa huoletti se, etteivät kyökkipiika tai herrasmiesrenki tuntuneet ehättävän edes koko jouluun. Toista se oli ennen; silloin olivat miehet rautaa, kyökkipiiat paljon kopsakampia ja tinatkin ehtaa tavaraa, eivätkä mitään lyijynraskasta ongelmajätettä.

Joulunajan välipäivät eli Tapaninpäivää seuraavat haamusunnuntait, joita ennen jouto- ja melskepyhiksi kutsuttiin, ovat parasta joulukiireen jälkeistä rentoutumis- ja kyläilyaikaa. Kyökkipiialla ne olivat kuitenkin työpäiviä, jonka vuoksi hän ihan vain laiskuuttaan heittäytyi tautivuoteelle. Tautisen kyökkipiian lisäksi joulupukki unohti pikkutonttuja heitteille milloin mihinkin. Yhteen sellaiseen Rouva törmäsi eräänä aamuna etsiessään hajuvesiään ja elvyttäviä kasvoseerumeita. Eikä se riivattu huomannut rouvaa ollenkaan niin hartaudella se keskittyi istuntoonsa ja Aku Ankkaan. Kun se viimein huomasi rouvan, se vilisti äkkiä housut kintuissa peilin taakse piiloon, josta sitä ei olisi löytänyt itse raatokärpänenkään, jonka ärsyttävää kitinää rouva oli silloin tällöin ollut kuulevinaan. Toisaalta se saattoi olla vain lahon pään ja rumasti narisevan kaapinoven synnyttämää harhaa:)  

Uuden Vuoden aattoiltaan kuului rakettien lisäksi tinanvalanta. Ensimmäinen tina valettiin vanhan tavan mukaan Haltijalle ja niin tehtiin nytkin. Tästä ihastuneena Haltija taikoi tinasta pelkkää hopeaa, kuten kuvan joutsentanssista hyvin huomaa:)

Linnut tietävät aina suotuisia asioita, mutta toisaalta hieno sotalaiva ei ollut yhtään hullumpi saalis sekään, sillä laivat ennustavat yhtälailla onnea ja paljon matkoja. Turhia uuden vuoden lupauksia ei kannata enää tässä iässä liiemmin harrastaa, sillä nehän vain hidastivat muutenkin jo lyhyttä matkaa.

Näitäköhän se miettii kyökkipiikarukkakin tässä? Metsään on ajettu hienon rouvan huushollista ja pahasti näyttää siltä, että loppiaistanssiaisetkin uljaine kavaljeereineen ovat tainneet jäädä väliin Uudenvuoden remukemuista puhumattakaan. Toisaalta joulun jälkeen alkavat härkäviikot saattavat mietityttää häntä yhtä paljon kuin mennyt vuosikin.

Jotkut päivät on kultaa..

Eniten häntä kuitenkin kismittää se, että paljon luvattu MAAILMANLOPPU, jonka piti tulla NYT, Armon Vuonna 2012 oli PERUTTU - taas kerran - ja siirretty jonnekin hemmetin tulevaisuuteen, joten hän ehtii varmaankin kuolla ja kupsahtaa näkemättä koko autuutta:)

Koiran huolet taitavat olla lähinnä vain makkarapuolella:)