keskiviikko 4. marraskuuta 2015

PIMEÄ

Pimeässä kaikki valot, tähdet loistavat aina kirkkaammin:)



Makro- ja teema-aiheena oli PIMEÄ ja haasteen takana on PIENI LINTU:)

"Tämän pimeän läpi näen vain pimeää" kirjoitin kauan sitten, silloin, kun en vielä tiennyt mitä olisi todellinen pimeä. En tiennyt sitä vielä silloinkaan, kun se oli jo kohdalla. Vasta hölmöilyn ja turhan kiireen aiheuttama posaus pannuhuoneessa kertoi minulle enemmän kuin tuhat tuskaa. Kun valot sammuivat tunsin jäistä kauhua. Pimeyteni oli pelkkä tuskan velkoma hetki, silmämunien tuhkaiset viillot, mutta silloin aavistin mitä olisi ollut oikea pimeys - Sokeus.

44 kommenttia:

  1. Pimeys voi olla pelkoa, tietämättömyyttä ja myös vaikuttava kappale kirjoitusta, niin kuin tuossa yläpuolella on. Pimeys voi olla myös yksi ainoa sana: pimeys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys on usein tietämättömyyttä/ymmärtämättömyyttä, ei turhaan puhuta pimeästä keskiajasta, tosin silloin ei kyllä paljon valoja ollut muutenkaan:)

      Lämmin kiitos Liisukka ♥

      Poista
  2. Pimeys voi sokeuttaa tai tuo esiin valon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemme pimeässä aina paremmin valon kuin itsestäänselvässä valossa. Monesti kyllä kompuroin pimeässä konkreettisestikin usein ja adaptaationi on hidas.

      Poista
  3. Pimeys on kuin muuripata,
    kantta voi aina raottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti sanottu ♥ Miksi se on välillä niin vaikeaa? Sinulla on varmasti aina kansi auki:) Kerran tein runoja lapsuudesta, jotka hyllytin Ö-mappiin, mutta eräs lause jäi uurtamaan ihmettelyelimiäni gramofoni neulan rikkoman levyn tavoin eli "muistan aina, miten ovesta lankesi valo, kun seisoin yksin pimeässä" Sinä olet valo:)

      Poista
  4. Minä kyllä pelkään pimeää hieman..aika paljonkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika tavallinen pelko, eikä siihen auta, että toistamme mantran tavoin sitä ettei ole muuta pelkoa kuin pelko. Olen joskus selittänyt pimeänpelkoiselle, että pimeässähän kaikki on ihan samoin kun valossa. Koemme monesti uhkana sen mitä emme tarkasti näe ja sehän on viisautta. Kiitoksia Pieni Lintu ♥

      Poista
  5. Vaikka olenkin vähän pimeä tyyppi, niin joudun jo ammattinikin vuoksi taistelemaan pimeyttä vastaa.
    Olen tuonut usein valon pimeään, viimeksi naapurin takkahuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi vähän eri mieltä Pedro (milloinpa en olisi) siitä, että olet pimeä tyyppi. Mielestäni olet loistotyyppi monellakin tavoin, myös ammatillisesti. Haluatko kuulla blondivitsin ja vaikka et haluakaan, kerron sen siitä huolimatta:

      En saanut varaajaa lämpenemään, joten vääntelin kaikista mahdollisista vipstaakeista ja odotin. Kylmää tuli monet päivät hrrr, joten termostaatti oli varmastikin rikki päättelin rikkiviisaassti ja kutsuin putkimiehen. Hän katsoi varaajaa ja sitten minua ( ei mitenkään pitkään, ehkä sillä oli vähän epätoivoinen ilme) käänsi termostaattia ja sanoi että kohta tulee 80 asteista, huikkasi heit ja lähti. Miten olen tullut tähän? Minä, joka olen pitänyt itseäni melkein jätkänä.

      Poista
    2. Varaajat on monesti kytketty yösähkön perään ja lämpiävät yön yön pimeydessä, kun sähkö on (tai oli) pikkusen halvempaa.

      Poista
    3. Jaa, tuotapa en ajatellutkaan, olen kyllä itse säätänyt sähkön säästämiseksi asentoa vähäisempään lämpötilaan. Nyt kokeilin taas miten käy, mutta vahingosta viisastuneena merkkasin tussilla oikean asennon, ettei tarvitse taas kutsua asiantuntijaa. Eipä sillä, se on ihan mukavan näköinen jätkä:)

      Poista
  6. Olen pelännyt pimeää lapsesta asti, enkä edes tiedä miksi. Halusin oman kodin tosi nuorena ihan vain siksi, että sain pitää valot päällä, jos halusin (kai siihen muitakin syit oli ;-))

    Olisi järkyttävää joutua jäämään pimeyteen. Onneksi pääsit valoon ja nyt otat hienoja kuvia ja kerrot meille upeita tarinoita ja bloggauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsia peloteltiin ennen, en tiedä onko Sinulla ollut näin. Jostakin se pelko aina kumpuaa. Minua naurattivat pienenä pelottelut konttiukoilla, sillä mielsin ne pieniksi konttiselkäisiksi joulupukeiksi tai kummituksilla, joista en ymmärtänyt tuon taivaallista. Kiitos isän joka kulki kanssani monet reissut pimeillä kyläteillä missä pojat mörisivät ja yrittivät pikkutyttöä pelotella. Hän pakotti minut pimeällä ullakolle hakemaan tavaroita ja puuliiteristä puita. Hän oli portailla odottamassa ja sanoi että jos tulee hätä, niin huudat vain ja hän tulee heti. Eipä tapahtunut mitään, kolusin ullakolla ja heinälatoja ja totuin siihen, ettei pimeässä ollut mitään pelottavaa. Ainoastaan teuraseläimet inhottivat roikkuessaan pimeässä liiterin ovella.

      Nyt aikuisena istuin samaisella ullakolla kerrän hämärässä ja yht'äkkiä kuulin ihan selvästi askeleita. Kuuntelin ja menin ääntä kohti. Se oli vain vettä, joka nolputti hiljaa tornin juurelle, kaikella on selitys ja se usein hyvin arkipäiväinen, mutta mielikuvitus ruokkii pelkoa ja sen takia äänetkin tuntuvat pelottavilta.

      Nyt aikuisena lapsuuden peikot ja pelot ovat kummasti räjähtäneet esille pahoina ja yksinäisinä aikoina, jopa niin, että itsekin tykkäsin pitää valoja enemmän ja hakea turvaa lemmikeistä. Joku pimeänpelko pinnan alla kaikesta huolimatta on, mikä liittyy johonkin pahaan, mitä ei voi selittää tai ymmärtää. Kiitoksia Sinulle Uuna ♥

      Poista
  7. Puhutteleva teksti, niinkuin sinulla on aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kauniisti sanottu Sini... Lämmin kiitos ♥

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Ilman toista ei olisi toistakaan - aisapareja on maailmassa paljon ja samalla tavoin kuin useimmat niistä, nämäkin täydentävät toisiaan ♥

      Poista
  9. Hieno kuva ja ajatuksia herättävä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kirsi ❤️ Kuvan otin kun tein ympäristörikosjuttuja eli poltin kaikenmaailman roskia kotipellolla.

      Poista
  10. Tekstisi on pelottavan kaunista, mutta kuvasi on uskomattoman upea.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teksti on kieltämättä synkkä, mutta sen takana on raaka todellisuus, ei kuvitelma. Ihmisille tapahtuu pahoja asiota, kaikkea et voi hallita etkä estää. Kiitokset Kristiina, kuva on odottanut oikeaa hetkeä ❤️

      Poista
  11. Hui kauhistus! Mikä pannuhuoneessa räjähti? Onneksi ei tullut ikuinen pimeys. Kaunis tuo sinun kipinöivä kaminakuva. Kamalinta on varmaankin se kun jotakin sattuu, että mitä olisi voinut käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Teresa ❤️ Empatia ja myötätunto ovat asioita, jotka ovat toisille sisäänrakennettuja niin kuin nyt Sinulla. En ajatellut tätä kertoa, mutta tulkoot nyt sanotuksi että sähläsin aikoinaan pannuhuoneessa kun pesä ei syttynyt ja nokeentuneet puut eivät suostuneet enää palamaan. Epähuomiossa luukku jäi vähän auki, altasytytys kattila, oli muka kiire nukkumaan koska aamulla oli töihin meno, joten lorautin vähän väärää polttoainetta ja Waboom! Silmäluomet ja otsatukka kärähtivät, ripsit kihartuivat pois, silmät olivat haavoilla kuumasta tuhkasta ja käsivarteen tuli muutama arpi. Yö ja seuraava päivä olivat vähän tuskallisia. Mutta kaiken kaikkiaan oli aivan mielettömän hyvä tuuri, vaikka kauhu siitä, että silmät tuntuivat palavan päähän oli hyvin todellinen kuten sekin etten nähnyt mitään. Onneksi tiesin missä päin oli vesihana ja haparoinnin jälkeen se osui käteeni.

      Poista
    2. On kyllä varmasti ihan hirveä tunne. Ja varmaankin soi päässä pitkään sanat että uuneja ei saa sytyttää polttoaineella.

      Poista
    3. Gasoline Jane kiittää ♥ Kyllä noen ja polttoaineen haju inhottaa vieläkin, ei kai se hevillä unohdu, mutta tämä luupää ei vain opi. Sähellän aina kun mahdollista minkä vuoksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää:) Se jäi mieleen että joka solu huusi silloin että JUOKSE, mutta ainut mitä ehdein tehdä oli kyykkyasennon muutos ja käden refleksiliike.

      Poista
  12. Huh, miten pelottava tilanne sinulla oli pannuhuoneessa. Onnekas olit, kun kuitenkin selvisit noinkin vähälle, jos ei oteta valtavaa pelästymistä ja palovammakipuja. Eipä ollut kaukana todellinen pimeys, mutta suojelusenkelisi kuitenkin ehti väliin, vaikka vähän myöhästyikin.
    Minä en pelkää pimeää, mutta varovaisuuden ja aistien herkistymisen olen kyllä huomannut pieäsä liikkuessani. Tavallaan pieys antaa suojaa.
    Tästä pohjoisen lisääntyvästä pimeän ajasta tykkään. Kaamos on minun juttuni.
    Minäkin teen ympäristörikoksia polttamalla pellon penkoilta hakattuja pajuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys on minustakin enemmän suojeleva kuin pelottava, riippuu tietysti paikoista ja siitä missä liikkuu. Omasta tyhmyydestä huolimatta minulla oli mieletön sunnuntailapsen tuuri koska suojelusenkeli ei millään ehdi kaikkiin vaaran paikkoihin mihin itseni keksin ängetä.

      Tuo pannuhuone-episodi oli siinäkin mielessä hyvin positiivinen juttu, että aiempi synkkä suruni siirtyi kun mannerlaatta eri asentoon, koska helpotus oli niin suuri. Muistan miten esikoinen toi minua aamuyöllä kotiin ja näin tuskallisesti vaikutelmia kesäyön kauneudesta, hirvikin meni tien yli, mutta sitä en tietystikään nähnyt ja kiitin sydämessäni Jumalaa pitkästä aikaa hyvin aidosti.

      Kaamosta pitänee lähteä ihailemaan kohta itsekin. Kiva että joku muukin harrastaa ympäristörikoksia:) yritin kyllä katsoa ettei suoraan naapurin pihalle mene kaikki mustat krematoriosavut, minä kun oikeasti poltin ihan mitä sattuu. Lämpimästi kiitos Aimarii ♥

      Poista
  13. Ei me pelätä pimeää, eihän.
    Hämärissä, pitkissä kellari- ja vinttikäytävillä leikittiin lapsena, ja minut aina pyydettiin mukaan, kun töissä jonkun piti mennä kellariarkistoon etsimään "kadonnutta" tietoa.
    Mutta kaipa pimeässä metsässä tai maaseudulla ym. tulisi pelko, mutta se onkin sitä alkukantaista primitiivistä pelkoa. Kaupungissa kun ei juuri ole pimeää ellei tule sähkökatkos.

    Minulla on sinulle haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeässä ei aina näe ja jos paikat on outoja niin on ihan viisasta peläta tai olla varuillaan. Muuten pimeää ei tarvitse pelätä, ehkä primitiivisyys mielletään petoeläimiin, jotka hyvinkin näkevät avuttoman ihmisen aiemmin kuin ihminen eli uhri heitä:)

      Olet ollut tohtina monille ja se rooli lankeaa yleensä tomerille ja järkeville tyypeille. Ymmärrän kyllä pimeän pelon hyvin, en itsekään ole pimeässä korvessa ihan kotonani, taskulamppu ja tulitikut auttavat asiaa ja tietysti kaveri:)

      Kiitoksia Orvokki, kävin jo katsomassa ❤️

      Poista
  14. Tarvitaan valoa, jotta voisi olla pimeää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein Peikko, vaikka alussa kaikki olikin pimeää kunnes tuli valkeus:)

      Poista
  15. Pimeänpelko on mullakin ollut pienestä asti. Enkä syytä oikeasti vieläkään tiedä, miksi pelkään pimeää.
    Mutta jotain pahaa siinä vieläkin koen, että jotain pahaa silloin voi tapahtua, kun on pimeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se johtuu alkukantaisesta pelosta - siitä - että petoeläin näkee pimeässä paremmin kuin me. Ehkä elokuvatunnelmista tai murhafilmeistä, osaksi se on mysö opittua. Ehkä lapsena peloteltiin että mörkö syö jos et nuku jne. Siinä on eräänlaista viisauttakin. Pimeässä ei silti tapahdu sen kummenpaa kuin päivänvalossakaan, paitsi että voi törmätä kiikkustuoliin ja iskeä jalkansa kipeästi:)

      Poista
  16. Hui jestas, kerroitkin tuon vielä niin elävästi, suorastaan kauhun kosketuksella - kävi sinulla tuuri! Minä pelkään maalla metsäseudulla pimeää edelleenkin (siis niitä elukoita, joita saattaa hyppiä niskaan :) mutta pystyn sen hallitsemaan aika hyvin. Johtuu varmaan siitä, että aikanaan oppikouluun lähteissä piti odotella bussia yksin pimeässä tien vieressä tunnin verran, mielikuvitus siinä toimi ahkeraan, mutta kouluhinku vei pelosta voiton. Ehkä jäi jotain pimeitä traumoja :)
    Suurin pelkoni on tulla sokeaksi, en tiedä miten kestäisin jatkuvaa pimeyttä, elämää ilman värejä, tasapainoaistinikin toimii pimeässä tosi huonosti, tarvitsen näköä avuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Sirokko ❤️ Kieltämättä mukana oli paljon tuuria. Suruaika ja muut huolet vaikuttivat ehkä tilanteeseen ja siihen että kaiskasin pannuhuoneessa niin paljon. Tekevälle sattuu ja tämä sortin sähikäiselle aina.

      Pimeän pelko juurtuu syvälle, samoin kuin muutkin pelot, eikä niitä aina ole helppo ymmärtää - puhumattakaan että voisi hallita pelkojaan. Olen monesti miettinyt aistien menetystä ja ajatellut että maku-, tunto-, haju-aisti, jotka nekin ovat tärkeitä, menettäisin mieluummin kuin näön. Kuulokin on suuri ja tuikitärkeä asia elämässä, mutta ilman silmiä olet vain avuton ja pelokas mytty, vailla merkitystä ja mieltä, poissa on virtuaali maailma, tekstin tuottaminen sillä tavoin kun on tottunut, visuaalisuus, kuvat, kirjat, normaali kanssakäyminen, yksin hortoileminen, rakkaan näkeminen etc.

      Poista
  17. Hello Mustis,
    good evening,
    wow... I loved the image ...
    the dark, oddly enough, also has its good side
    by the way, I'm a dark person "Ariel, the dark viking" =)
    but with the heart and mind clear

    I hope you can understand my words

    A big big hug
    have a great week!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Great thanks Ariel ❤️ I'm very happy your visit my blog - and yes I do.. "but with the heart and mind clear" Se oli kauniisti sanottu... Tankeroloveandme-kielitaito ei riitä kuitenkaan kuvaamaan tunteitani kuten haluan ja se on harmi. Olemme (Translate - any help you?) kääntäjän armoilla, joka kääntää miten sattuu:)

      Poista
  18. Onneksi selvisit onnettomuudesta vähin vaurioin! Entisessä talossamme minulle kävi liki samoin, mutta vain ripseni saivat permanentin. Minusta pimeydessä liikkuvat ne/he, jotka kammoksuvat päivänvaloa. Ja mielikuvitukseni ja minä emme aina tiedä, millä asialla siellä liikkuvat ja se kammoksuttaa. Lisäksi minulla aikuisten oikeasti on surkea hämäränäkö, joten pysyttelen valonpiirissä mieluusti. Kaunis kuva sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän oli oikeasti vain pieni haveri, mutta se sopi mukavasti pimeä-haasteeseen. Kiitoksia Arjuska ❤️ Olet siis kohtalotoveri:) Minusta pimeässä on joskus helpompaakin. Mielikuvitus kyllä laukkaa kuin villi hevonen, jos on jotakin epämääräistä, mitä ei oikein hahmota, se ehkä primitiivistä itsesuojeluvaistoa:)

      Poista
  19. Hui lukiessani tunsin pelon ja kauhun. Pimeä voi myös lohduttaa, paijata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Mustarastas ❤️ Olen samaa mieltä, pimeä on usein myös lohduttava ja rauhoittava asia.

      Poista
  20. Hämärä voi olla romanttinen, mutta pimeä pelottaa minua lapsesta saakka! ;/ Isälläni oli tapana kertoa kummitusjuttuja, kun olin pikkulapsi. "Möröt" istuivat tuvan orsilla ja katselivat sieltä minua...
    Keskuslämmitysuuniin eikä muuhunkaan uuniin kannata laittaa ihan mitä tahansa, mm tyhjiä ponnekaasupurkkeja. Onneksi ei mitään vakavaa sinulle sattunut ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä kummitusjutuista jäi monille pelkoja, ne kun olivat entivanhasia viihdytyskeinoja silloin kun ei ollut televisiota tai nettejä ja jännittävähän niitä oli aina kuunnella. Mielikuvitus laukkasi hullun lailla ja lapsen maailmassa kaikki muuttuu todelliseksi. Kiitoksia Aili ❤️ olet oikeassa, se on totta ettei ihan kaikkia ponnekaasuja kannata räjäyttää silmille jos muutenkaan. Mutta kivahan se on aina kokeilla:)

      Mitään pysyvämpää vammaa ei kai tullut, silmät ovat kuivat ja allergiset muutenkin ja kyynelkanavat onnettoman pienet, joita välillä sondeerataan, tiputtelen silmiin sitä ja tätä huonolla tuloksella ja antilooppiakin välillä että pärjää. Luomi arpeutui vähän ja käteen jäi vähän arpia.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)