KESÄAIKA

Kesäkuun näyttely Pyhäjoen kirjastossa sai minut vääntämään tonttuja toukokuun valoisina iltoina, samalla kun Ari uurasti Järvipeikon pesällä ja antoi kauniin pitsiliinani Saban kuningattarelle. Kevätkesän aherrus lisääntyvän valon ja sirityksen keskellä vaihtui varsin kohtalokkaiden ukkosmyrskyjen myötä helteiseen Isoonkesään. Siilikin tuli pihamaalle ja alkukesän onni oli täydellinen. Ymmi ei tykännyt siilistä yhtään, eikä ymmärtänyt miksi reviirihäpäisijää ei saanut haukkua.

Kesäillassa kukkui käki. Kullerot, kielot ja syreenit kukkivat ennen juhannusta, mutta juhannusruusu ajoitti kukintansa sopivasti keskikesän juhlaan. Arkisen raadannan keskellä unohduin usein katsomaan miten kuovit paimensivat pesuettaan haikeasävyisin varoitushuudoin. Kuovi lensi välillä navetan katolle ja komensi sieltä koko pihapiiriä. 

Elämääni on kuulunut monien vuosien ajan kuopuksen perheen kultainen koira nimeltään Cujo. Viime aikoina lähdin Tean kaveriksi Cujon eläinlääkärireissuille. Joskus hoivailin Cujokkia myös päivisin kun perhe oli pois. Seurustelun ohessa puhdistelin korvia, puunasin pyllyä, annoin herkkuja ja sitten pötkötimme vierekkäin. Vaikka fyysinen kontakti oli välillä vähäisempi, oli Cujo monin tavoin takaraivossani. Ostin hänelle mielelläni ruokaa ja herkkuja ja joululahjankin hankin jo hyvissä ajoin. Viime kesänä reistaili maha, mutta tänä keväänä alkoivat erilaiset vaivat. Cujo oli kotiolossa melkoinen hössäke, mutta eläinlääkärissä hän käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hän hyppäsi reippaasti tutkimuspöydälle ja sieti aina hiljaa tutkimukset, verikokeet ja nesteytykset. Odotushuoneen rähisevää, aggressiivista kanssapotilasta Cujo katseli ihmeissään mitään puhumatta. Mikä sitä oikein riivaa, hän kysyi meiltä silmillään ja heilutti sille iloisesti häntää. Cujo oli hyvin sosiaalinen ja hänellä oli suuri sydän.

Cujo nojasi minuun ja hassutteli eläinlääkärissä, josta oli aivan pakko ottaa kuva. En edes tajunnut että tämä olisi Cujon viimeisiä iloisia hymyjä minulle. Tea pitelee kiinni kun otan kuvaa. 

Kun vauva tuli taloon pähkäilin usein, miten koira suhtautuu asiaan, mutta hienosti Cujo luovi tilanteen. On vaikea edes tajuta, miten pitkämielinen ja kärsivällinen Cujo oli ja miten tehokkaasti hän väisteli lasta. Kun menin käymään oli ovi-ikkunassa aina poika ja koira. Cujo sai poikkeuksetta hepulin ja siinä hötäkässä saattoi lapsikin kaatua. 

Toukokuussa tulivat uudet vaivat ja kipulääkehoidoista huolimatta Cujon tilanne kääntyi huonoon suuntaan. Kesän kauneimpana päivänä 17.6. Cujon kultainen sydän pysähtyi ja luopuminen viilsi kipeitä siruja sydämeen. Ymmi odotti kotona Arin kanssa ja kummasteli miksi iloiseen tervehdykseen vastattiin vain ohimennen.  Hän hiipi hiljaa sängyn alle ymmärtämättä ihmismielen omituisuutta.

Ari purki näyttelyn kesäkuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn myötä kesävieraita kävi pitkästä aikaa Tampereelta ja Norjasta asti.  Tällä viikolla odotamme Arin tytärtä ja lapsenlapsia kesäkylään.  Alavireisyys jää helposti päälle, eivätkä suvun suru-uutiset tai maailman katastrofit tee sitä yhtään paremmaksi.  Kesä kuitenkin jatkuu ja kylmärintama on siirtymässä helteiden edestä taas syrjään. Hyvää kesän jatkumista kaikille 💛

LAATIKKOKISSAT

Kissat tykkäävät hullun tavoin laatikoista, eikä Pinkku-mamselli sen kummemmin kuin Tintti tai Reiska-poikakaan tehneet poikkeusta. Pandalaatikko oli erittäin mieluinen ja niitä tulikin monet kerrat kauppareissun myötä raahattua kotiin. Tässä Pinkkuli vielä elämänsä kunnossa.

Kodin lämmöstä ja maaliskuusta puuttuu paljon kun siitä puuttuu kotikissa. Meripihkasilmä Pinkun jatkajaksi minulle tarjottiin usein arpinaama Reiskaa. Tiesin että siinä menisivät yöunet ja vähäinen mielenrauhani kokonaan. Sen tiesi myös Kulkuri, joka aikoinaan asettui kanssani taloksi. Itsensä tuntien hän vastusti ensialkuun koko ajatusta. Reiska kun oli myös kulkuri. Sympaattinen kollipoika💛

Reiska lämmittelee. Tatun kuva

Varakodissa Mansikalla, jonne Ronttieinari-Reiska usein hipsi, häntä kutsuttiin Reinoksi. Mies käski ottaa herkkupaloja ja muita hyysäystarvikkeita mukaan kun vein veropapereita Mansikan Untolle. Ja siellähän se Reiska olikin. Me nauroimme arpinaamalle, joka pukkaili onnellisena Arin kättä. Laitoin voidetta pahannäköiseen otsahaavaan ja annoin gourmettia. Silitin kollipoikaa ja sanoin että jos minulle tulet, niin leikkaukseen joudut ja juoksut on juostu. Poika katsoi minua silmiin ja kurahti tyytyväisenä. Kun tein lähtöä Reiska pyrki kovasti mukaani. Sanoin ettet voi nyt lähteä, koska menen Kalajoelle. Kun olimme Kalajoella soi puhelin. Jo ennen vastaamista tiesin odottaa surua. Olit lähtenyt kotireissullesi ja kiertänyt jostain syystä vanhan koulun kautta,  mikä oli vaarallinen reitti. En pääse ajatuksesta, että jos olisin ottanut Sinut joululahjaksi tai sen jälkeen, et olisi jäänyt auton alle. Kuopus lohdutti minua, että Reiska näytti siltä kuin olisi vain nukkunut, joten kaikki kävi ehkä äkkiä 💔

"Kaikki kävi niin pian kun aina luulin
että vähitellen lähden
Minä katuisin vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden
Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjääneen"...

PMMP Lautturi

Oheinen kuva Reiskasta on Tatun ottama 💔 

Marttaliittolaiset juhlivat tänä vuonna 120-vuotis taivaltaan. Lucina Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899. Löysin vanhalta puolelta Marttojen juhlapusseja 10 vuoden takaa. Marttoihin kuuluu nykyään myös miehiä. Martoista lisää täällä.

Pyhäjoen Marttojen sienitietoutta syksyllä 2014 Puhtolan pihalla.  Esittelijöinä Simpanen Annikki ja Anttila Sirkka.

Linnunpönttöjen puhdistaminen on tehtävä hyvissä ajoin, me vitkuttelimme maaliskuun alkuun, mutta eräänä sumuisena sunnuntaina Ari kömpi puihin ja homma tuli hoidettua. Kylmä jakso tuli sopivasti sen jälkeen, joten ehkäpä saamme asukit pönttöihin ihan ajallaan. Tikkoja on kolme, oravia kaksi ja naakkoja parvi, joten pesintä voi olla vähän haasteellista. Tikka erehtyi pöntön lähelle, mutta sillä tuli äkkilähtö kun pieni sinilakki ja pari tinttiä huomasivat sen.  

Tällä postauksella osallistun LAATIKKO-haasteeseen.

PINKKU-MAMSELLI

Kuuma, kuiva, kirottu kesä vaihtui jo heinäkuussa syksyyn. Silloin en vielä tajunnut että tämä olisi viimeinen kesämme yhdessä.

Tassutit kauan sitten elokuussa suoraan sydämeeni. Samaan aikaan elokuussa monia vuosia myöhemmin lähdit kauas pois luotani. Kauniit meripihkan väriset silmäsi sammuivat ikuisiksi ajoiksi,  mutta niiden loiste ei sammu sielustani koskaan. Alkuaikamme oli vähän hankala astman ja allergiani vuoksi, mutta päihitimme ne yhdessä. Ajattelin että mieluummin vaikka kupsahdan, kun luovun Sinusta. Makasin usein kuumeessa ja yskin yökaudet. Vajaa kolme kuukautta siinä meni, kilotolkulla sumutteita, pillereitä ja pari antibioottikuuriakin. Siedättyminen vaati sisua niin Sinulta kuin minultakin. Mutta se kannatti sillä toit suuren ilon, onnen ja rauhan elämääni. Palautit uskon huomiseen ja teit pikku yksiöstäni kodin ❤️

Nukahdin illalla kun kömmit tyynyni viereen ja heräsin iloisena tassujesi ääneen, jotka vaativat ulos.  Kaikki muuttui kertalaakista puoli vuotta myöhemmin kun Tintti-riiviö sotki seesteisen elämämme. Oli suuri erehdys ottaa se taloon, mutta surkeasti itkevä tyttökissa pakkasessa vei yöunet ja mielenrauhani. Se naukui sydäntäsärkevästi portailla tai ikkunanlaudalla, eikä suostunut naapurin hoiviin millään, vaikka sitäkin yritettiin. Löytöeläinihminen olisi sen kyllä jouluksi hakenut ja taivasosuutta tarjoillut Uuden vuoden jälkeen. Se olisi ollut helpoin ja paras vaihtoehto meille, mutta ei Tintille ♥  Toivoin, että ihme tapahtuisi ja sopeutuisitte edes jotenkuten yhteiseloon. Kuukausi meni kyräillessä ja Feliwayta suihkutellessa. Hetken kuvittelin jopa onnistuneeni. 

Tintti oli suloinen kissa, josta tykkäsin kovasti, mutta hän ei sulattanut rakkauttani Sinuun. Kerran kun nukuit pahaa-aavistamatta sängylläni hyökkäsi Tintti kimppuusi. En ehtinyt edes väistää ja järkytyin sen hurjaa tappajailmettä. Sain pahat raatelujäljet reiteen itsekin. Erotin teidät heti ja pistin Tintin ulos. Menit kauhuissasi komeroon, johon tein Sinulle oman piilopesän. Hentomielisyyteni oli kääntymässä meitä kaikkia vastaan. Varoin pitämästä Teitä enää koskaan samassa huoneessa. Kun toinen oli sisällä, niin toinen oli ulkona. Rakensin terassille lämpimän nukkumapaikan ja terassivarastoon toisen. Tintti tyytyi nukkumaan myös saunassa, jossa herkuttelimme makupaloilla ennen nukkumaan menoa. Kerran Tintti pääsi kuitenkin vahingossa hakkaamaan Sinua niin, että pelkäsin menettäneeni Sinut lopullisesti. Etsin epätoivoisena joka paikasta ja huhuilin itkukurkussa iltaan asti. Ystäväni tuli avuksi ja yömyöhällä löysimme Sinut. Olit arka ja loukkaantunut sydänjuuria myöten. Kun luovuin Tintistä oli onnemme jälleen täydellinen.

Sitä ei sotkenut edes isompi Kulkukolli, joka tuli Jäämeren rannalta elämääni. Uuteen kotiin muuttokin sujui varsin hyvin. Jouduimme kuitenkin alkuun olemaan tohtina pissa- ja kakkareissullasi, koska naapurin Ökyruustinna ei ymmärtänyt, että entiset reviirit olivat menetettyä kamaa.

Sinulla oli hassu tapa odottaa, että tulen elävänä suihkusta pois:) 

Lukeminen ja kiinnostus historiaan oli yhteinen harrastuksemme:) 

Pötkötit iltayöt aina tyynyni vieressä, mutta kun sait minut nukutettua,  siirryit vaivihkaa saunanlauteille ruusupatjallesi, sohvan nurkkaan tai nojatuolille, mutta viime viikkoina jokin muuttui. Et enää halunnutkaan nukkua sisällä, ellei ollut pakko.

10 päivää ennen lähtöä

Helteillä nukuit vilposalla maitolaiturilla, sillalla tai autotallissa, vaikka parempiakin paikkoja oli tarjolla. Viilensimme Sinua helteellä silittäen märillä käsillä turkkiasi. Tajusin kipeästi että olit ehkä vakavasti sairas. Vajaa pari viikkoa ennen kuolemaasi mourusit oudolla äänellä portailla kun tulit pissareissulta. Juoksimme hätääntyneenä katsomaan. Toit leuhkasti kaksi myyrää ja vielä kolme päivää ennen lähtöäsi olit valvotusti yöjalassa pyyntireissulla.
Jos ukkosti tai oli koiranilma, emme jättäneet Sinua ulos, vaikka niin halusitkin. Erään yön torkuin puiden alla kanssasi, mutta yhtä usein pötkötin seinän vieressä lähellä Sinua. 

Viimeisinä öinä raahasin patjan elokuvansohvan lähelle, jossa mieluiten viime aikoina nukuit. Olit siisti kissa ja Sinua hirvitti, jos unissa tuli vahinko. Meitä se ei haitannut ollenkaan, mutta munuaisesi olivat tuhoutumassa, eikä mikään apu enää auttanut Sinua.  Erikoisruokavaliokin tuli liian myöhään. Silitin Sinut usein uneen. Olit monesti hyvin viileä ja luulin että saisit vain nukahtaa siinä vieressäni ikiuneen. Kahtena viimeisenä päivänä et halunnut enää ruokaa juuri ollenkaan, et edes gourmet-herkkupaloja ja juominenkin loppui melkein kokonaan. Luulin aina että saisin pitää Sinut vähintäänkin 20-vuotiaaksi, mutta aikakellosi pysähtyi armotta 18 -vuoteen.

Vähän ennen kyyneleitä ♥ 

Reilu viikko sitten istuimme rakkaalla kalliollasi yhdessä, jossa yökkäsit elämäsi viimeisen kerran. Se särki sydämeni ja osa minusta kuoli mukanasi. Rukoilin ja toivoin hartaasti että saisit lähteä luotamme hiljaa ja kärsimättä. Mutta kuten hyvin tiedämme, Jumala on usein kovakorvainen suuren hätämme ja tuskamme edessä. 

Nukahdit viimein syliini ja unesi syveni eläinlääkärin toimesta. Sen jälkeen rakas, kultainen sydämesi pysäytettiin ja jäin mustaan syksyyn ja suruun ilman Sinua 💛

Kiitän Lemmikkieläintuhkaamon Sannaa empaattisesta palvelusta 💜 Paikka on kaunis ja Sanna  tekee työtä koko sydämellä. Kiitos Raahen pieneläinklinikan Jarmo Hämäläiselle, joka jaksoi kuunnella hätääni ja Karvosen Lauralle. Kiitoksia myös Uotin Kaijalle, jolta olen vuosien myötä monia pika-apuja eläinystäville saanut ja samoin Kruusin Virpille.

Pinkusta on tuhansia kuvia, joista oli hyvin vaikea valita kun joka ainut kuva sumeni epäselväksi.  Osallistun surujutulla KOTONA -haasteeseen. Lemmikin menettämistä olen käsitellyt kliinisemmin ja ehkä tietopuolisemminkin LÄHTÖAIKA-tarinassa vuosia sitten. 

LÄHTÖAIKA

Lemmikin lähtöaikaa edeltää usein monien vaivojen täyttämä vanhuus, mutta yhtä hyvin voit menettää nuoren, elämänintoa uhkuvan lemmikkin onnettomuuden tai vakavan sairauden myötä. Pienen pennun tai varttuneemman lemmikin mukana saat aina kaupanpäälle suuren surun ja luopumistuskan.

Vanhaa, rakasta lemmikkiä katsoessa toivot ja odotat useimmiten turhaan että hän vain nukahtaisi ikiuneen, ilman raskaita päätöksiä - ilman hirvittävää kuolemantuomiotasi. Mutta valitettavasti niin tapahtuu todella harvoin. Ja lemmikki voi kärsiä odotuksesta mielettömästi.

Jo terveystarkastusten ja/tai rokotusten yhteydessä voisi pikkuhiljaa miettiä kuka ja missä olisi sopivin ja paras henkilö armahtamaan lemmikkisi sitten kun on aika, olipa syynä sitten sairaus, loukkaantuminen, pitovaikeudet, lemmikin ikä ja sen mukana tulevat kivut ja vaivat,  joita et voi enää auttaa. Toisaalta, kukapa meistä haluaisi etukäteen miettiä luopumista, ratkaisu kun on vaikea muutenkin, jopa sen viimeisen pakon edessä. Elämän loputon ja tuskallinen pitkittäminen vie lemmikiltä kuitenkin lopulta arvokkuuden ja itsenäisyyden, mikä on surullista ja kiduttavaa niin omistajalle kuin lemmikillekin.

Olen varmasti yksi parhaimpia asiantuntijoita puhumaan tästä, koska olen kuullut olevani jopa eläinrääkkääjä hoivatessani kroonisten kipujen vaivaamia lemmikkeitä oman luopumistuskani vuoksi aivan liian pitkään. Ehkä näin on ollutkin, ainakin jyrsijämme, sitkeähenkiset rotat ja ajokoiramme Rölli joutuivat kärsimään järkyttävästi ja aivan turhaan hentomielisyydestäni, olosuhteiden pakosta ehkä myös Likka. Joskus rukoilin että Likka-vanhus vain pääsisi pois ja nukahtaisi viereeni, kunnes tajusin raskaasti, ettei hän ilman minua arvokkaana ja omilla jaloillaan täältä ikinä lähtisi.

Kesäkuun 8. päivä 2010

Myöhään eilen illalla oli viimeisten jäähyväisten aika. Likka katsoi minua pitkään kun lääkäri tuli. Vanhaa koiraa ei voi ikinä pettää, vaikka olet olevinasi miten iloinen ja reipas. Hän kyllä tiesi ja tiesi senkin että kuolema osaa pukeutua myös empaattiseksi ja kiltin näköiseksi mieheksi. Kuopus tuli tänään avukseni viemään rakkaan ja erittäin raskaan osan yli 15 vuodestani tuhkaukseen. Kun tulin asunnolle, jysähti vastaan tyhjyys kuin moukari. Tuntui vaikealta tajuta ja kestää kipeä hiljaisuus. Sitä ei enää milloinkaan täytä Likan tuttu, rauhoittava tuhina, onnellinen tervehtiminen ja tassujen ääni. En saa enää koskaan saa rutistaa rakasta tyttöäni enkä silittää kultaista kippurahäntääni.

Kuvassa LIKKA kaksi tuntia ennen lähtöä, kun odottelemme ulkona lääkärin tuloa ja tämä on viimeinen kuva Hänestä. Kuva voisi olla paljon parempikin, mutta kuvaaja ei enää tämän kummempaan pystynyt. Ylläoleva Likka-sana toimii linkkinä aivan erilaisiin tunnelmiin ja onnen aikoihin.

15 vuotta 5 kk 10 päivää

"En pääse ma mielikuvasta,

vaikk' oletkin eläin vaan,

että sullakin on oma taivaasi,

kun eroat päältä maan.

Tänä iltana varmaan jo haukahdat

ja kaukana ajo käy,

johon saata en sinua seurata

ja joka ei tänne näy."

(Osa U. Kupiaisen runosta Koiralle)

Eutanasia meni kaikkien sääntöjen mukaan kauniisti ja sain sen pyynnöstä kotiini koiran iän, eläinlääkärin viitseliäisyyden, empaattisuuden ja ehkä myös autottomuuteni vuoksi. Kipu- tai rauhoituspiikin jälkeen lonkkaan jotenkin pahaan paikkaan osunut piikki säikäytti ja satutti Likkaa, mutta sen jälkeen hän nukahti hiljaa ja rauhallisesti syliini. Eutanasia ei kuitenkaan aina toteudu piikin muodossa, sillä esimerkiksi metsästäjät tekevät usein viimeisen palvelun metsäkaverilleen paljon karskimmin, eli koira viedään viimeisen kerran metsäreissulle ja jätetään sinne. Toisaalta onnistunut laukaus saattaa monen mielestä olla ehkä parempi ja paljon armeliaampi vaihtoehto kuin kivulias vanhuus ja kuoleman turha odotus hentomieli
emännän hoivissa.

Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni. 

Tämän nätin Sini Lindroosin runon sain sihteerikköystäviltäni Jaanalta kun Likka oli lähtenyt

Omistus- ja vuokra-asunnossa asuva voi kysyä taloyhtiöltä hautauslupaa, jos haluaa haudata lemmikkinsä ruusupensaan tai muun lemmikille rakkaaksi tulleen puun tai kiven viereen. Likan hautapaikkaa en osannut rivitalon pihalle edes ajatella, osaksi ehkä asumismuodon tilapäisyyden vuoksi. Alunperin oli tarkoitus viedä Likka viimeisen kerran takaisin kotiin Villiin Länteen, mutta kuopuksen ottaessa puheeksi tuhkausmahdollisuuden, se alkoi tuntua paljon helpommalta vaihtoehdolta kuin maahan hautaaminen.  Petcremon palvelu oli hienotunteista ja varsin sydämellistä ja ympäristökin oli kaunis ja rauhallinen. 

Krematoriot tekevät usein yhteistyötä eläinlääkäriasemien kanssa ja niin myös kyseinen Petcremo oululaisen Akuutin kanssa, minkä vuoksi eutanasia voidaan tiettyinä aikoina sopia tehtäväksi myös siellä, aivan samoin kuin eläinlääkäriasemalla tai pieneläinklinikallakin. Suosittelisin kuitenkin eläinklinikkaa tai kotioloja, jos mahdollista. Eläin voidaan jossain tapauksessa jättää myös eläinlääkärin (tai krematorion hoiviin), missä huolehditaan eläimen nukutus ja ruumiin hävittäminen, mutta tämä lienee enemmänkin kodittomien löytöeläinten kuin yksityisten mirrien tai mustien kohtalo. Minusta kiintymykseen ja rakkauteen kuuluu luopumistuskasta huolimatta se, että jaksaa jakaa senkin oman rakkaan lemmikin kanssa.

Jätin Likan lempipeitolleen oman patjansa päälle Petcremon vastaanottohuoneeseen tuhkaamista varten, mutta palasin ainakin kerran tai pari ovelta takaisin, sillä niin vaikea oli jäädä että lähteä. Tuhkaus maksoi noin 100 euroa uurnineen kotiin tuotuna. Aurinkoisena ja kauniina päivänä sirotin Likan tuhkat kotimetsään ja katsoin miten Likka muuttui osaksi tätä kaikkea. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä se, miten joku rakkaamme onkin yht'äkkiä kaikkialla - eikä enää missään, jos sitä mitataan ihmissilmin, jotka ovat niin huonot, etteivät ne näe maallista materiaa pitemmälle. Uurnan ja lemmikin tuhkan voit halutessasi säilyttää myös itsellä ja uurna vaihtoehtojakin on monenlaisia, maatuvista ja puisista todella kauniisiin keramiikkauurniin.

Lemmikin voi halutessa haudata vaikka omakotitalon kuusen juurelle, niin kuin Röpökin aikoinaan. Haudan tulee olla riittävän syvä, eläimen koosta riippuen vajaasta puolesta metristä aina metriin-pariin saakka. Kaupungeissa on myös pieneläinhautausmaita, esimerkiksi Helsingissä on eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä lemmikkien hautausmaa, johon kuuluu myös haudankaivaminen ja sen täyttäminen. Hautapaikka maksaa suunnilleen 100 euroa ensimmäiseltä 10 vuodelta ja vähän vähemmän seuraavalta 10-vuotis jaksolta. Rovaniemellä on ollut maksuton lemmikkieläin hautausmaa, johon hautauoma on kaivettu jo valmiiksi, mutta hautaaminen suoritetaan itse. Kesämökkitontilla pitää ottaa huomioon erikoisesti kaivot ja pohjavesialueet, mutta muuten voit haudata lemmikin myös sinne. Mikäpä olisikaan parempi paikka kun lomamokki tai saaristo, jossa lemmikkisi sai viettää onnelliset loma-aikansa vailla kerros- tai rivitalokahleita.

Hautamuistomerkkejäkin voi lemmikille halutessaan laittaa, tosin risti ei ole ehkä ole oikein sopiva. Internetistä löytyy myös kauniita virtuaalisia muistolehtoja. Paikkakuntasi erilaisista eutanasia- ja hautauspalveluista voit kysyä eläinlääkäriltä, eläinsuojeluyhdistyksiltä tai paikallisilta lemmikkieläinkrematorioilta. Kaikista näistä saat asiantuntevia neuvoja. Tampereen liepeillä Lempäälässä vaikuttaa Verna Oy, joka on ollut siellä jo 1980-luvulta lähtien. Surussa ja luopumisessa et ole milloinkaan yksin, sillä meitä on paljon jotka olemme joutuneet ja joudumme menettämään lemmikkimme, ystävistä parhaan ja luopumaan hänestä.

Lapsen suru lemmikin kuollessa on yleensä mutkattomampaa kuin meidän aikuisten. Lasta ei tarvitse eikä saa jättää turhassa suojelumielessä asian ulkopuolelle, olipa sitten kysymyksessä lapsen ikioma pieneläin tai perheen yhteinen lemmikki. Asiasta voi keskustella lapsen kanssa ja on hyvä antaa lapsen osallistua lemmikin hyvästelyyn ja hautaukseen. Näin lapsi oppii ymmärtämään ja käsittelemään omia suruja ja luopumisia jatkossakin. 

Lapsen sydäntäsärkevä itku ja suru on asia, joka aikuisen vain täytyy oman surunsa ohessa kestää. Myönnän, etten ole ollut tässäkään asiassa paras mahdollinen äiti, sillä olen itkeä vollottanut omaa suruani lemmikin kuoleman jälkeen paljon enemmän kuin lapset yhteensä.

Jäljelle jäänyt lemmikki voi kaivata tavattomasti kuollutta kumppania, masentua tai kerjätä ylenpalttisesti omistajansa huomiota. Kannattaa kuitenkin pitää tiukasti kiinni entisistä rutiineista, sillä ne tuovat parhaiten turvallisuuden tunnetta jäljelle jääneelle. Pieni ylimääräinen hemmottelu ja helliminen on silti paikallaan. Äkillisesti kuolevan eläimen sen pennut tai kaveri yleensä hyvästelevät kauniisti, mutta pitempään riutuvaa ne kohtelevat usein näennäisen välinpitämättömästi. Toisaalta esimerkiksi koirien elekieli voi olla ihmissilmälle niin pienieleistä ja huomaamatonta ettei sitä aina havaitse. 

Surulla on aina lahjomaton aikansa ja tuntuu ettet enää koskaan halua uutta kissaa, koiraa, lintua, pupua tai mikä se nyt olikaan. Usein tilanne kuitenkin muuttuu ja haluat sittenkin uuden lemmikin. Sukutaulujen ja Kennelien viidakko tuo Sinulle ehkä rodukkaan paperieläimen, mutta jos haet oikeaa ystävää, niin Hänet löydät vaikka löytöeläinkodista. Kun otat uuden lemmikin vanhan kaveriksi ja itsesi seuraksi, niin muista aina pitempään olleen lemmikin ehdoton ykkösasema, jotta vältyt turhalta mustasukkaisuus- tai häiriökäyttäymiseltä. Näin myös uusi tulokas löytää helpommin oman paikkansa laumassa ja tulee hyväksytyksi. 

Vernan ja Petcremon lisäksi tarjoan pari muutakin linkkiä epäselvissä kuolemantapauksissa tai vakavissa tautiepäilyissä esimerkiksi rabies etc. voit ottaa yhteyttä myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan puh.  029 530 0400 (vaihde) ellei eläinlääkäriä tai muita viranomaista ole pikaisesti tavoitettavissa.

"Levätä mä tahdon vain - muistella mun muistojain.

Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.

Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot." 

Tämä kaunis värsy löytyi koiran kuoleman jälkeen jostakin muistosivuilta, tekijästä ei ole tietoa, jos joku tietää, niin merkintää alle. 

Poika- ja koirakuva Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus

Eläinten hautausmaa Helsingissä (Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen eli Hesyn sivuille)
Puh. (09) 777 4225 tai (09) 777 4470.
  

Lemmikkieläinhoitola Komerin Karvatassut

Komerintie 23,23100 Mynämäki Päätoimiala: Eläinkrematoriot Toimialue: Mynämäki

Harjulan Pieneläintuhkaamo Osoite: Jokisatamantie 99, 28190 Pori.

Itä-Suomen pieneläintuhkaamo

Keskuskatu 21 A 3, 81100 Kontiolahti

Pieneläintuhkaamo Lemmikkienkelit Kanttorilankuja 3, 92160 Saloinen Lisäys 20.2.2024:  Päivitetty Tuhkaamo-osoitteita osa on tipahtanut pois.