KESÄAIKA

Kesäkuun näyttely Pyhäjoen kirjastossa sai minut vääntämään tonttuja toukokuun valoisina iltoina, samalla kun Ari uurasti Järvipeikon pesällä ja antoi kauniin pitsiliinani Saban kuningattarelle. Kevätkesän aherrus lisääntyvän valon ja sirityksen keskellä vaihtui varsin kohtalokkaiden ukkosmyrskyjen myötä helteiseen Isoonkesään. Siilikin tuli pihamaalle ja alkukesän onni oli täydellinen. Ymmi ei tykännyt siilistä yhtään, eikä ymmärtänyt miksi reviirihäpäisijää ei saanut haukkua.

Kesäillassa kukkui käki. Kullerot, kielot ja syreenit kukkivat ennen juhannusta, mutta juhannusruusu ajoitti kukintansa sopivasti keskikesän juhlaan. Arkisen raadannan keskellä unohduin usein katsomaan miten kuovit paimensivat pesuettaan haikeasävyisin varoitushuudoin. Kuovi lensi välillä navetan katolle ja komensi sieltä koko pihapiiriä. 

Elämääni on kuulunut monien vuosien ajan kuopuksen perheen kultainen koira nimeltään Cujo. Viime aikoina lähdin Tean kaveriksi Cujon eläinlääkärireissuille. Joskus hoivailin Cujokkia myös päivisin kun perhe oli pois. Seurustelun ohessa puhdistelin korvia, puunasin pyllyä, annoin herkkuja ja sitten pötkötimme vierekkäin. Vaikka fyysinen kontakti oli välillä vähäisempi, oli Cujo monin tavoin takaraivossani. Ostin hänelle mielelläni ruokaa ja herkkuja ja joululahjankin hankin jo hyvissä ajoin. Viime kesänä reistaili maha, mutta tänä keväänä alkoivat erilaiset vaivat. Cujo oli kotiolossa melkoinen hössäke, mutta eläinlääkärissä hän käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hän hyppäsi reippaasti tutkimuspöydälle ja sieti aina hiljaa tutkimukset, verikokeet ja nesteytykset. Odotushuoneen rähisevää, aggressiivista kanssapotilasta Cujo katseli ihmeissään mitään puhumatta. Mikä sitä oikein riivaa, hän kysyi meiltä silmillään ja heilutti sille iloisesti häntää. Cujo oli hyvin sosiaalinen ja hänellä oli suuri sydän.

Cujo nojasi minuun ja hassutteli eläinlääkärissä, josta oli aivan pakko ottaa kuva. En edes tajunnut että tämä olisi Cujon viimeisiä iloisia hymyjä minulle. Tea pitelee kiinni kun otan kuvaa. 

Kun vauva tuli taloon pähkäilin usein, miten koira suhtautuu asiaan, mutta hienosti Cujo luovi tilanteen. On vaikea edes tajuta, miten pitkämielinen ja kärsivällinen Cujo oli ja miten tehokkaasti hän väisteli lasta. Kun menin käymään oli ovi-ikkunassa aina poika ja koira. Cujo sai poikkeuksetta hepulin ja siinä hötäkässä saattoi lapsikin kaatua. 

Toukokuussa tulivat uudet vaivat ja kipulääkehoidoista huolimatta Cujon tilanne kääntyi huonoon suuntaan. Kesän kauneimpana päivänä 17.6. Cujon kultainen sydän pysähtyi ja luopuminen viilsi kipeitä siruja sydämeen. Ymmi odotti kotona Arin kanssa ja kummasteli miksi iloiseen tervehdykseen vastattiin vain ohimennen.  Hän hiipi hiljaa sängyn alle ymmärtämättä ihmismielen omituisuutta.

Ari purki näyttelyn kesäkuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn myötä kesävieraita kävi pitkästä aikaa Tampereelta ja Norjasta asti.  Tällä viikolla odotamme Arin tytärtä ja lapsenlapsia kesäkylään.  Alavireisyys jää helposti päälle, eivätkä suvun suru-uutiset tai maailman katastrofit tee sitä yhtään paremmaksi.  Kesä kuitenkin jatkuu ja kylmärintama on siirtymässä helteiden edestä taas syrjään. Hyvää kesän jatkumista kaikille 💛