JOULUN ALLA

Joulukuu oli jo pitkällä kun nousin tautivuoteelta, jossa rötkötin rumasti melkein koko marraskuun yskien ahkerasti keuhkoja pellolle yötä päivää. Jossakin vaiheessa kuumeen ja yskän välillä jaksoin orientoitua tonttujen puukenkiin, joita Ari veisteli pienemmiksi. Hinkkasin santapaperilla ja maalailin ne mustaksi. Kengityksen myötä amputoin tontturaukkojen jalkoja. Siinä hötäkässä vilkaisin lammelle ja joulumieli valui sydämeeni kuin hunaja.

Sieltä se pikkutonttuni hiihteli taas kohti joulua. Kohti kyökkipiian kyökkiä. Vaikka pahin jouluhulluus lykkääntyi Nikolaukseen, niin siitä ja taatelikakusta se taas lähti:)  Siivoukset, tuunaukset, lahjapakkausten värkkääminen ja jouluhösseli vie paljon aikaa ja energiaa. Jos et ole töissä, ei ole mitään tekosyytä edes luistaa tilanteesta😅  Toisaalta, joskus on pakko siivota isommin, joten joulu, pääsiäinen tai juhannus ovat itselleni hyviä syitä kohentaa kotia perusteellisemmin.

Omien nurkkien lisäksi laukkasin pitkin kyliä nyysäämässä entisen naapurini aika sekavaa huushollia. Hän on yksinasuva, sairasteleva vanhus, jolle en kovasta yrityksestä huolimatta saanut järjestettyä siivousapua jouluksi. Eräänä iltana tullessani puolikuolleena kotiin, mietin miten aika, jota nykyään muuten on vaikka muille jakaa, hurahtaa joulun alla olemattomiin. Mihin se katoaa?

Piparitkin menivät ihan pipariksi, värikin oli omituisen haalea - jotakin hiekan ja kakan väliltä, joten tein uuden taikinan. Väri oli oikeampi, mutta onnistuminen ei. Ikinä ei ole näin kurjia piparkakkuja tässä kyökissä- jos missään muussakaan nähty! Marjasen tontutkin järkyttyivät pahan kerran:) Taatelikakku näytteli hyvin onnistunutta, mutta maku oli lähinnä kuivuneen melanssin ja pettuleivän välimuotoa. Ehkäpä Jarmon piimäkakkuohje 45 vuoden takaa pelastaa jouluni:)

Weisten tontut ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä asti. Oli tähtihetki kun kelkkatonttu ja kellonsoittaja otettiin piironginkaapista ja laitettiin joulusiivousten jälkeen paikalleen. Viimeisimmästä Weisten tontusta maksoin huikeat 40 senttiä.

Rosacae näyttää iskeneen ikävästi tontun naamaan, mutta muhkuranenästä huolimatta hän on varsin viehättävä Lappi-asuinen tonttu. Lapsuusaikani Weiste tonttuja ei ole enää muita tallella kuin suklaapallotonttu, jonka sain naapurinpojalta kuusijuhlassa, muut ovat lahjoituksia tai hankintoja. Erittäin vanhat, tätilästä saadut käpyukot luurasivat vielä säilytyksessä eivätkä sen vuoksi ehtineet tähän hösseliin mukaan. 

Tonttujen lisäksi hullaannun helposti muihinkin ikivanhoihin joulujuttuihin; kuten liinoihin, tuberkuloosimerkkeihin ja joulupapereihin niin kääreiden, korttien kuin taulujenkin muodossa. Keräilyhulluus on pysynyt kuitenkin maltillisena, sillä olen hyvin kriittinen tason suhteen.

Osa joululiinoistakin pääsi kiikkustuolin syliin. En ole varma, sopiiko näistä mikään joulupöytään tai olohuoneeseen, mutta ennen joulua tulee aina fiilisteltyä vanhojen tavaroiden parissa. Osa näistä oli lapsuuskodin joulupöydässä.

Yllä oleva fröökynä esittelee menneen kevään tonttulakkimuotia ja allaolevat ukkelit synnytin toukokuun valoisina öinä 😁

Tämä soma tonttumaahinen virittää minut joka syksy joulutunnelmaan. Sain sen lahjaksi eräänä jouluna taiteilijaminiältäni. Tonttu istuu vanhassa lyhdyssä ja lämmittelee siinä pikku hiirensä kanssa. Kuvaan en saanut tässä tohinassa vangittua sitä tunnelmaa, mikä tekee tästä niin satumaisen.

Lumiukko kuuluu ehdottomasti myös jouluun. Omatekemien lumiukkojen joukkoon pääsi tuo hurmaava törönokka, joka löytyi kirpputorilta 50 sentin huikeaan hintaan. Näillä tonttukuvilla osallistun Pieni Lintu joulukuu-haasteeseen.

Toivotamme kaikille hyvää jouluaikaa Ymmi-joulupallon myötä 💛 Jouluhösseli jatkuu vielä hetken ja kyökkipiika on yhtä sekaisin kuin huushollikin:) 

PÄÄSIÄISAIKA

Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin vuonna 325, että pääsiäinen on kevätpäivätasauksen jälkeisellä täydenkuun viikolla oleva sunnuntai - ellei viikolle satu Marian ilmestyspäivää. Sitä vaaraa ei nykyään ole, koska Marian päivä siirrettiin sunnuntaille. Tätä nyrkkisääntöä olen höpöttänyt ihmisille, jotka ovat kyselleet pääsiäisajan liikkuvuudesta.

Armon Vuonna 2019 eivät palikat sopineetkaan ikivanhaan pääsiäissääntöön, sillä kevätpäivätasaus oli 20.3. ja astronominen täysikuu möllötti taivaalla 21.3.2019. Kaiken järjen mukaan Pääsiäispäivä olisi pitänyt olla 24.3.2019. Marian ilmestyskin osui sopivasti paikalle, mutta perimmäinen syy löytyy katolisen kirkon säännöistä. Koska kuun vaiheiden väli ei ole vakio, kirkko päätti ottaa käyttöön laskennallisen keskikuun eli vaihteluvälin keskiarvon, jonka mukaan täysikuu olikin ennen puolta yötä 20.3.2019. Tämä syrjäytti rumasti oppimani  nyrkkisäännön. Kirkonmiesten kotkotuksien vuoksi vietämme pääsiäistä vasta nyt, huhtikuun loppupuolella.

Eduskuntavaalit saivat oman vaatimattoman panokseni ennakkoäänestys vaalitoimitsijan ominaisuudessa ja oli tietenkin niin huono tuuri, että lehtitoimittajakin osui paikalle. Onneksi kuva ja uutinen oli niin pieni, ettei suurta katastrofia tapahtunut:) Hylättyjen äänien osuus on yli 19.000 mikä tuntuu järkyttävän isolta! Olisiko jopa prosentin parin luokkaa. 

Lisäys 25.4.2019: Hylättyjen äänimäärien osuus jäi lopullisessa tarkistuksessa reippaasti  alle 17.000, mikä korjaa  hylättyjen äänien prosenttiluokan 0.6 prosenttiin. Normaalistikin hylättyjen osuus on noin 0.5 prosentin luokkaa.  Äänioikeuttaan jätti käyttämättä vajaat 30 prosenttia. 

Omaan pääsiäisaikaan liittyy usein joku teema, noita-akka tai korttiaskartelu, tänä vuonna menin helpomman kautta kun löysin puufiguureita, joita väritimme akryyli- ja kalkkimaalilla ystäväni kanssa. Kaksi erilaisempaa pupufiguuria työstin jo aiemmin.

Pääsiäisruoho on kasvamassa, koristeet ja taulut ovat olleet esillä jo ennen palmusunnuntaita, seuraavaksi on leipomusten vuoro. Arabialainen maustekakku, hieno hiekkakakku ja juhlakranssi ovat poikkeuksitta kuuluneet pääsiäiseen siivoamisen ja juhlapöydän lisäksi. Voi olla, että nyt pitää vähän oikaista. Lammasta on tuurannut monesti nimismiehen lehmä. En voisi edes ajatella että raskisin karitsaa syödä, se on ärsyttävin ja julmin perinne koko pääsiäisessä. Munat, lohi, hätätilassa jopa kana hyväksytään mämmiä unohtamatta.

Työlään pashan voi korvata helposti appelsiiniriisillä tai vaikka Hedelmäisellä kahvirahkalla.

1 tlk (250 g) maitorahkaa
200 - 250 g appelsiinimarmeladia ( persikat ja appelsiini sopivat yhtä hyvin)
2 dl rusinoita ( voi jättää pois, ellei tykkää)
1 dl mantelilastuja tai vaikka jauhetta
1 dl kylmää kahvia
1 rkl vaniljasokeria
1 tlk (2.5 dl) vaahtoutuvaa vanilliinikastiketta ( normaalikin käy )

Joutsenet, hanhet ja kurjet saapuivat pari viikkoa sitten ja koski heitti jäiset kahleet reilu viikko sitten. Peippojen, naakkojen, tinttien, rastaiden, varpusten ja keltasirkkujen lirkutuksiin sekoittuu mustarastaan haikea huilu, jota kuuntelin eilen illalla syvin miettein. Ensimmäiset perhoset liihottelevat aavistamatta lainkaan miten petollinen on huhtikuun lupaus kevätkesästä Kirpputorilta bongasin sympaattisen ankan - niin kuin ei olisi kukkoja, pupuja ja kanoja jo enemmän kuin tarpeeksi. Sinitiaisen pesäntekoa ei mokoma ankka estänyt:)

Pääsiäislukemiseksi suosittelen Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidat. Vaikka aihe onkin aika loppuunkaluttu, löytyi soppaluun verran ja vähän enemmänkin uutta faktaa noitavainojen synkästä historiasta ja ihmismielen pimeydestä. Kirjassa tuodaan hyvin esille että harhoja aiheuttivat nälkä, myrkytykset, taudit ja taikausko, jotka horjuttivat ihmismielen tasapainoa. Noitavainojen ohella Lappalainen valotti ansiokkaasti olosuhteista ja houretiloista johtuvia noitakokemuksia, joista oikeuselimetkään eivät aina tienneet oliko kyse unesta vai houreesta. Koulutetut tiedemiehet ja esimerkiksi lääkäri Urpan Hjärne pitivät jo siihen aikaan noitavouhotusta pelkkänä hulluutena ja ihmismielen joukkohysteriana.

Parat ja blåkullat alkavat olla jo selvää pässinlihaa, mutta puhuvaan makkaraan en ole vielä koskaan törmännyt:) Tuli mieleen sekin, että nyt taisi löytyä selkeä yhteys siihen, miksi noidat lentävät nimenomaan varpuluudilla pääsiäisaikaan Rietasukon kukkuloille eli Kyöpeliin.  Voita ja vaurautta taloon tuova Para nimittäin valmistettiin monesti vanhasta luudasta. Tosin itseään kunnioittava noitahan lenteli kuuhun vaikka lammasruuhella tai Mansikilla:)

Pääsiäisen aikaan kolme vuotta sitten paloi kaunis Ylivieskan kirkko. Maanantaina katsoin järkyttyneenä Notre Damen paloa. On hirvittävä tajuta miten mittava pala entisaikojen historiaa ja vanhaa kulttuuria tuhoutuu hetkessä. Kauniit ruusuikkunat ja risti onneksi säilyivät. Pienempää uutisointia oli myös Kempeleen vanhasta pappilasta, joka paloi eilen. Eipä tässä enää paljon kokkotuleja kaipaile, vaikka meillä onkin roskaläjäkokko takapihalla, voi olla, ettei sitä uskalla tähän aikaan enää edes polttaa. 

Notre Damen palo: Kuvakaappaus uutisista

Pääsiäisaikaan kuuluvat virpomiset ja erilaiset pääsiäistervehdykset. Takavuosien hurmaava trullikuva sai tylysti julkaisukiellon, joten konseptit menivät vähän uusiksi. Mutta se lienee pieni riesa isojen rinnalla. Muutamia kortteja olen postitellut mutta pikkuhiljaa on tämäkin perinne jo hiipumassa. 1950 - 1960-luvulla lähetettiin hupikorttien ja modernismin ohella näinkin herttaisia kortteja. Pääsiäissepustus osallistuu myös Pieni Lintu siniseen haasteeseen, sinistä löytyy sopivasti sieltä täältä 💜

Valoisaa ja hyvää pääsiäisaikaa kaikille 💛  

PÄÄSIÄISKÄSI JA JUMALAN VIHOLLISET

Kovaa on noita-akan elo. Luuta hajosi, rakopöönäpannu varastettiin  ja kissakin putosi kesken veisuun ennen Kaustista. Onneksi on varakissa jäljellä ja  uusi luuta ja pannukin löytyi:)

Älä nyt naurata! Kuka idiootti tuommosen kamikazen mukaan lähtisi:) Lainaa naapurin räpätätimisua ja nakkaa se johonkin jorpakkoon. Ala häipyä, mulla jäi hyvä hiiriuni kesken.

Onneksi pääsiäistontut olivat iloisia ja ystävällisiä 💛 Sen kunniaksi päätin pyöräyttää arabialaisen maustekakun. Tälläsin mukaan ohjeen, jolla onnistut varmasti.

200 g voita
3 3/4 dl sokeria
3 munaa
2 dl kermamaitoa/kermaa
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kanelia
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdoksi, munat vatkataan seokseen yksitellen, kuivat aineet  sekoitetaan keskenään ja lisätään vuorotellen kermamaidon tai kerman kanssa taikinaan.

Kuorrutus
6 rkl voita
1 munankeltuainen
1 paketti tomusokeria
Ripaus kaakaojauhetta + kanelia ja vaniljasokeria. Teen kuorrutuksen joskus kuuman kahviin, jolloin rasva jää pois. Munat kannattaa ottaa ottaa jääkaapista päivää ennen leipomista, ellet säilytä niitä huoneen lämmössä.

Paistetaan 175 - 200 asteessa noin tunti

Pääsiäisajan lukunurkkaan valitsin kaksi kirjaa. Molemmat kertovat noitavainoista - kuinkas muuten:) Toinen on Jan Guilloun Noitien asianajaja, joka on julkaistu vuonna 2004, mutta  se on edelleenkin mielenkiintoinen ja ajankohtainen lukukokemus. Tutuksi tulevat taikaamiset ja signerit siinä kuin Blåkullakin. Yllättävää on se, että lapset olivat hyvin keskeisessä asemassa noitien ilmiantajina. Minulla on ollut virheellinen käsitys, että vain kateelliset ämmät ja kirkonmiehet syyllistyivät noitajahtiin:) Lapsiin on tietysti helppo vaikuttaa ja pelko/mielikuvitus ovat olleet aina tappava yhdistelmä. 

Uutuus kirjana esittelen Aleksi Peuran fantastisen dokumentin Jumalan Viholliset. Se pureutuu tehokkaasti ja mielenkiintoisesti noitavainojen historiaan tämän päivän viccoihin asti. Malleus Maleficarum eli Noitavasara, joka julkistettiin vuonna 1487, vilahtaa mahtivoimana taustalla. 

Aleksi Peura on perehtynyt 1500 - 1600 englantilaisiin noituus uskomuksiin. Hän on tehnyt gradun myös samasta aiheesta. Tieto ja osaaminen näkyy kirjassa kaikin tavoin. Aluksi toivoin kirjoittajalta kliinisempää otetta, mutta aika pian totuin kertoja ääneen, niin etten osaisi enää muuta ajatellakaan. Käsitys keskiajasta liukui mielestäni turhan pitkälle eli 1600-luvulle, minulla kun on luutunut käsitys siitä, että ajanjakso sijoittuisi 400-luvulta 1500-luvun tietämiin. 

Oli ilahduttava tormätä kirjassa tuttuun Noitavaino-elokuvaan. Elokuvan pohjana on ollut Arthur Millerin 1950-luvun näytelmä The Crucible. Peura teilaa viihdyttävän elokuvan ja osoittaa että Abigail, joka esittää filmissä täysikasvuista vamppia, onkin historian valossa pelkkä lapsi ja John Procter ikäloppu ukko.  Onneksi paikka oli kuitenkin tuttu ja turvallinen Salem, jossa noidat surutta teilattiin:) Maleficiumit, parat, kidutukset ja kansainvälinen noitavainohistoria tulevat tutuksi Peuran osaavissa käsissä ja kirja vaatii ehkä enemmän kuin yhden lukukerran.

Jos noidat hyppivät silmille,käytä tätä loitsua:) Se on varastettu Hämeen kansan Wanhat Loitsut-kirjasta. Kirja ilmestyi ensi kerran vuonna 1916, tämä on uudelleen lämmitetty versio 100 vuotta myöhemmin. 

SININEN

PIENI LINTU haastoi lyhytaaltoiset tappisolumme jälleen tapetille! Sininen  (klik) on ollut haasteena aiemminkin, mutta sinisenä ihmisenä se passasi minulle hyvin:) Yllä Profeetta Eliaan kirkon kaunis kupoli, minkä kuvasin pari kolme vuotta sitten, alempana kuvaaja Prinsessan haudalla.

Sininen enkeli tuo mieleeni nuoruuden ja erään alkoholijuoman ja sen lisäksi Marlene Marie Magdalene Sieber o.s. Dietrich von Loschin ja elokuvan, jossa hän sinisteli jo varsin lupaavasti. Allaoleva kissankelloenkeli ja juoma kuuluvat kuitenkin vahvasti nykyisyyteen.

Sininen penkki odottaa istujaa terassille ja pullakahvitkin pitänee juoda yksin nyyh:( Onneksi pulla korvaa.. TÄH, mikäs sininen kuokkavieras tuohon pullaan iski!

Voi mikä ihana yllätys! Sinilakkitonttuni, vanha kunnon ystäväni. Missä on sininen kukkasi pullarosvo veijarini:) "Niittyjen keskellä, kesäpellon pientareella, kesäillan sinessä, keijukaisten kylissä, etkös sitä enää muista? " Ja hämärästi muistin kaiken. Mustekynän kuljetuksen, tarinoiden kulta-ajat, piilottelut pulpetissa, sinikukan kellonsoiton:) Kiitos pieni ystäväni, kesätonttuni iloinen:)