HÄRKÄVIIKOT JA REIKÄLEIVÄT

Loppiaistulet hohtivat jäälyhdyissä ja mieluisat vieraat olivat portailla. Mutta sen jälkeen iski tammikuinen tylsyys kuin kuolema. Puuduttavat härkäviikot, vesisade ja viheliäiset pääkallokelit viimeistelivät lopputuloksen, eikä uutta lunta siunaantunut ainakaan Pyhäjoelle. Voiko olla mitään kurjempaa kuin vesisade tammikuussa? No totta kai voi. Syöpä, sota, keskitysleirit, yksinäisyys, verot, velkaantuminen, pelko tai nälänhätä. Eli tylsyys on oikeastaan ihan kivaa💙

Hain pakkaspäivinä vanhalta puolelta villapuseroita, joista osa oli unohtunut talviteloille. Tässä on lempipuseroni kautta aikojen. Se on pyhäjokisen käsityöläisen Hannele Mikkosen aikaansaannos ja tässä on ainakin 29 eri väriä, mutta aika ja hiiret ovat tehneet tehtävänsä, joten ei tästä enää pitovaatteeksi ole😢

Arin äidin tekemä torkkupeittokin löytyi samasta laatikosta. Onneksi se oli ehyt ja pesun jälkeen kuin uusi. Olemme saaneet häneltä monia ihania pitsiliinoja ja kuviovillasukkia, mutta tämä nostalginen isoäidinneliö malli toi mieleeni muistoja. Näin sen Norjassa Arin sohvalla ja 18-vuotiaana, kun odotin esikoista, virkkailin pikkuruisen peiton juuri tällä samalla mallilla.

Oravanpoikaset katosivat syksyllä kuin tuhka tuuleen. Veikö ne tauti vai joutuivatko parempiin suihin. Alakuvan varpushaukka tiirailee pihakoivussa silmä kovana hiukopalaa, mutta oravat tuskin kuuluvat sen gourmetlistaan. Enemmän epäilen kissoja tai kanahaukkaa, joka viihtyi lähistöllä viime vuonna.

Vanha ikikuusikko kaadettiin rannalta - onneksi neljä kuusta jätettiin ja siinä ohessa kaatui muutakin risukkoa ja metsää, joten meidän lahopökkelö tonttimme on ehkä eräänlainen suojavyöhykealue, mutta samalla saalistuspaikka monille eläimille. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu SÄÄ-haasteeseen.

Kotipihaa pitemmällekin ajatukset välillä karkaavat. Venäjänmaalla Putin sekoilee entiseen malliin ja pitää kauhun tasapainoa yllä, mutta se onkin jo kiinalainen juttu:) Ruotsi on varpaillaan ja Suomi-neitokin pureskelee välillä essunnauhoja. Sauli Niinistön rooli korostuu yhä enemmän rauhanomaisten ovien avaajana ja siltojen tekijänä eri maiden välillä. Toivottavasti tuleva presidentti - Olli Rehn - omaa saman tiukan neuvottelutaidon. Toista Saulia emme silti ikinä saa.

Se on selvä, että jos isot Pojat haluavat ottaa paukkupyssyt käteen, niin elämä tällä saastuneella pallolla on ohi! Jatkuva epävarmuus tulevaisuuden suhteen tuo turvattomuutta. Sitäkö kielii nuorison ja lasten pahoinvointi. Usein kaipaan aikaa, jolloin meillä oli vuosikymmenien jatkuvuus sukutilojen tai ammattiryhmien myötä. Työ periytyi usein isältä pojalle tai tyttärelle. Työtä oli paljon ja luppoaikaa vähän. Nyt olemme irrallisempia sen lisäksi että maailmanlaajuiset uutiset ja katastrofit huuhtovat armotta aivojamme. Vapaa-ajan lisääntyminen, helppo elämä ja hyvinvointi on tuonutkin pahoinvointia.

Aluevaalitulokset on nyt julkistettu ja toivoa sopii, että valitut tekevät parhaansa hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi ja niiden ylläpitämiseksi omassa kunnassa ja Raahessa. 

Mukavaa alkanutta vuotta ja reikäleipäviikkoja kaikille 💛 Minkä tammikuu hellittää sen helmikuu kiristää, täällä ei lunta ole nimeksikään, onneksi on kuitenkin liukasta:)

RAITOJA JA PANDEMIAA

Maailman laajuinen Wuhanin koronavirustauti COVID-2019 on herättänyt ahdistusta ja pelkoa monin tavoin. Jos tämä pandemiaksi yltyy, olen elänyt neljän eri pandemian aikana, joista niin sanottu hongkongilainen teki parhaansa saadakseen pienen astmatytön keuhkot pelistä pois vuonna 1968. Söin monta pitkää penisilliini- ja antibioottikuuria viruksen runnomiin bakteeritulehduksiin, istuin ja yskin yökaudet jopa verta, sairaalahoitoakin tarjottiin, koska keuhkoissa oli vettä ja ikävää punkteerausta oli tiedossa, mutta kolmas hevoskuuri puri ja eräänä kauniina kevätpäivänä sain terveen paperit:) 

A-virus -tyyppiä ovat olleet vuonna 1918 - 1920 riehuneet espanjantauti ja aasialainen, joka jylläsi vuosina 1957 - 1958 sekä yllä mainittu hongkongilainen. Niitä on tyypitelty tarkemmin kuten H7N9 ja H5NI - jotka ovat lintuinfluenssan alatyyppejä, joita eri muunnoksia löytyy ainakin 150 erilaista. Sikainfluenssa A(HINI) rekisteröitiin ensi kerran 1970-luvulla Amerikan mailla ja taisi olla 1990-luvun loppupuolella Hongkongissa, missä taudin vuoksi tapettiin kaikki kanat ja ankat. Pandemiaksi WHO julisti niinsanotun sikainfluenssan kesäkuussa 2009. Se  tunnettiin myös Meksikon taudin nimellä ja se jäi ihmismieliin narkolepsia kohusta, jota Pandemrix-rokote riskiperimähenkilöille aiheutti. 

Monet eläinperäiset epidemiat ja pandemiat ovat tulleet juurikin Kiinasta. Se mietityttää minua usein. Mustasurmakin tuli uskomuksen mukaan Aasiasta ja siinäkin oli alunperin eläinperäinen kantaja eli laivarottien myötä tulleet kirput levittivät tautia huonon hygienian ja ihmiskontaktien lisäksi. Kolera on kuitenkin levinnyt hyvin tehokkaasti saastuneesta ruuasta ja vedestä ilman kantajaeläintäkin. Koronaviruksia löytyy niin ihmisistä kuin eläimistäkin ja tuhoavimmat pandemiat kulkevat aina muutamien vuosikymmenien sykleissä. Sille emme kai mahda mitään. Osallistun postauksen kuvilla RAIDAT-haasteeseen.

Ei auta muu kuin vetää ihanat lahjavillasukat jalkaan ja toivoa parasta 💙 Mitä tunteita pandemia Sinussa herättää?

UP

Pieni Lintu haastoi yläilmoihin aiheella UP - YLHÄÄLLÄ  ja  mikäs sen mukavampaa. Pilvien päälle kaipaa useinkin arkisessa aherruksessa. Olisi niin kiva nakata velvollisuudet ja lupaukset taivaan tuuliin. Olla vapaa kuin taivaan lintu! Tosin linnun vapautta ei kannata kadehtia, sillä niin täynnä vaaroja ja vastuksia on sen pieni elämä alusta asti.

Ylös ja alas ja ympäri näin! Vielä hetki vuoristorataa ennen kesää 💛

HELMIKUU

Kynttilänpäivä lupaa jo helmikuun alussa kevättä kynttelistä:) Helmikuu on oikea tuuliviiri säiden ja ilmojen suhteen. Paukkupakkasten keskelle se losauttaa varoittamatta vesikelit, kiillottaa tiet, polut ja nurkkapielet liukkaiksi jääkentiksi ja peittää pirullisen ovelasti petolliset jälkensä lumen alle. Helmikuu kimaltelee hangilla ja taikoo räystäiden kyyneleet hienoiksi jääpuikoiksi, se lämmittelee auringon säteillä ja pudottelee hihitellen lumet katoilta pahaa-aavistamattomien uhrien niskaan.

Lohdutukseksi helmikuu tarjoilee Runebergin torttuja, viettää Saamelaisten kansallispäivää, piirtelee punaisia sydämiä ystävyyden kunniaksi, huristelee penkkariajeluita, hiihtelee maakuntaviestejä, narraa lapsia Mattina seinustalle ja päättää kuun kunniakkaasti Kalevalan päivään.  Usein helmikuu mielletään myös laskiaisriemuihin, mutta tänä vuonna se siirsi ne Maaliskuulle, mikä tarkoittaa sitä, että pääsiäinen on tänä vuonna melko myöhään eli vasta huhtikuun loppupuolella. Helmikuu kahmi kuitenkin kiinalaishoroskoopin vaihtovuoron itselleen eli Koiran vuosi siirtyi menneisyyteen ja alkoi Sikojen valtakausi. Itse en usko horoskooppeihin tuon taivaallista, mutta mukavahan niitä on joskus ihmetellä:)

Viime tipassa osallistun Pieni Lintu Helmikuu-haasteeseen 💜

MARRASKUU

Lokakuu pyyhkäisi kesäajan historiaan ja teki tilaa marraskuulle. Pahvinen pääkin on pysynyt kummasti kasassa dynasty-ruletissa:)  Hankalinta on ollut oma luutunut asenne ja harjoituksen puute. Halloveeni toi taas väriä synkkään ja pimeään marraskuuhun ja hautausmaan kynttilämeri loisti pimeässä kauniimmin kuin koskaan ennen. Suru kulkee sielusta sieluun ja liekistä liekkiin. Oli aika surra surevien kanssa ja muistaa heitä, joita mikään liekki ei voi enää lohduttaa.

Tämä pikkuinen Hömppä eksyi kuistille, eikä osannut ilman apua pois. Viitatiaisen ja hömpän ero on minimaalinen, mutta päädyin siihen että on hömötiainen.

Tässä seikkailua ilmiselvästi setvitään vielä sinihattuserkun kanssa:) 

Pitkästä aikaa innostuin halloveenihömpästä sen verran, että ostin kurpitsan, jonka Ari koversi, paahtoi siemenet ja minä viimeistelin lyhdyksi portin pieleen. Silmät ja suun muistin, mutta jokin unohtui:)

   
Viime tipassa (taas kerran) osallistun Pieni Lintu KASVIS-ja samalla myös MARRASKUU- haasteeseen.  Kurpitsasta saa yleensä hyvää keittoa ja hilloa, mutta tässä halloveeni-yksilössä oli niin vähän hedelmälihaa, että rääppeet menivät harakoille.  Paahdetut siemenet ovat herkullista vaihtelua illanistujaisiin sipsien, karkkien tai naksujen ohella/tilalle. Suosittelen.

OCTOBER

Kesäaika on vääjäämättä ohi. Omalla kohdallani alkukesän valo ja onnellisuus vaihtui alakuloisuuteen. Marja-aikakin missaantui kokonaan ja sydänkin reistasi yhtenä aamuna siihen malliin, että heikompihermoista olisi jo piipaa-autolla ensiapuun viety. Onneksi pelkäsin niin, etten tohtinut edes lähteä :) Alla oleva kamikaze-lentäjä sai kuitenkin parasta mahdollista ensiapua, vaikka mietiskelikin pitkään, jatkaako maallista taivalta vai ei.

Osallistun kuvilla Pieni Lintu LOKAKUU - OCTOBER- haasteeseen. October on muuten latinan lainasana, joka tarkoittaa kahdeksatta kuukautta. Se on jäänne ajalta ennen juliaanista kalenteria, jolloin uusi vuosi alkoi jo maaliskuussa ja kuukausia oli vuodessa vain kymmenen. 

Syyskesällä Pinkun lähdön jälkeen teimme pienen 2000 kilometrin rengasmatkan Tampere - Fiskars - Porvoo - Kotka - Lappeenranta  - Leppävirta.  Fiskars oli kyllä näkemisen arvoinen ja Porvoon vanha gootilaistyylinen kirkko kuin suoraan joulukortista. Onneksi tuo keskiaikainen pääty säilyi vuoden 2006 tuhopoltossa.

Upin takopaja Fiskars

Upin pajassa taotaan kauniita käyttöesineitä, tässä muotoutuu hiilihanko. Viereisessä pajassa oli lasinpuhaltaja työssään. Pari tuliaistakin tarttui käteen, toinen esikoiselle ja toinen kuopukselle.

Matkalla tapasimme monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Lämmin kiitos Seijalle ja Karille Lempäälän ihanasta yöpymispaikasta. Henkilökunta oli huipputasoa! Kiitos myös siskolle, vaikka kahvipaketti ei ollutkaan oikeaa merkkiä:) Kun palasimme takaisin kotiin, odotti suru pihamaalla, istui kalliolla ja kulki pitkin nurmikoita. Silmä haki turhaan vanhaa ystävää. Koti tuntui kovin tyhjältä ja kylmältä ilman rakasta Pinkkua. 

Valoa syksyyn toi pieni mustatukkainen pojanpoika, joka syntyi syyskuussa - koiran vuonna kuten isänsä, isoveljensä ja minäkin aikoinaan ❤️ 

Apua äiti! Mut on kaapattu! Kuka tuo höppänä on:)

Lapsenlapsia on nyt viisi ja Arin suloinen tyttärenpoika kuudes 💛Katinka täytti jo 16 vuotta, joten on myönnettävä että ikäloppu luuska taidan jo olla. Pojatkin on kohta vanhempia kuin minä:) Monta kertaa ovat sormet syyhynneet tarinoida enemmänkin lapsenlapsista, mutta koska osa on kieltänyt kuvansa ja juttunsa, en voi kirjoittaa yhdestä jos en saa lupaa kaikkiin. 

Lokakuun myötä mukava ja turvallinen kirjastoaikani on vaihtumassa uusiin haasteisiin. Vajaat pari vuotta on ollut helppoa ja letkeää aikaa, pomo luxusta ja kirjastotätit kuin ystäviä. Taidenäyttelyt ja muut extremet kuten runokoulutuspäivä ovat tulleet lahjana päälle.  

Oheinen Jonas Vuoran upea akvarelli Bilal kuului osana Lybecker-opiston  "Melankolian eri muodot" -näyttelyyn. Se oli huhtikuussa 2018 Pyhäjoen kirjaston tiloissa. Kaikki taideteokset olivat hyvin tasokkaita, suosikkini oli Sarlotta Jokitalo ja Mira Lohilahti, jonka etsaus/akvavinta Oodi Louhelle puhutteli koko rahalla. Näistä nimistä kuulemme vielä.

Nyt on aika vanhan koiran oppia uusia temppuja. Effica-, Esko-, WetLab- ja Agrineuvos-tietojärjestelmät ovat olleet jotenkuten hanskassa 100 vuotta sitten. Saa nähdä uppoaako vanhaan lahopökkelöpäähän enää edes pientä osaa erilaista tietojärjestelmää. Menneen kesän perhoset ovat muuttaneet mahaani asumaan, stressinsieto kyky on nolla ja kortisolitaso pilvissä:) 

Valoisaa ja stressitöntä talviaikaa kaikille 💛 Muistakaa heijastimet ja varokaa hirviraukkoja, kohta ne taas vouhkaavat tiellä henkensä edestä!

HUHTIKUU HULLU KUU

Huhtikuun vallaton poika aprillaa meitä koko kuukauden. Sen vakka on täynnä tulta, jäätä, aurinkoa, tulvia, siitepölyä, kelirikkoa, lumipyryä, vesisadetta ja kantohankia 💜 

Huhtikuu-nimi tulee ikivanhoista kevättouhuista eli huhtapuista, suurista havupuista, joita kaadettiin kevättalvella odottamaan polttamista eli kaskeamista. Näin saatiin lisää viljelysmaata ohralle, rukiille ja nauriille. Varsinaiset kaskisauhut paloivat usein kuitenkin lähempänä kotia ja ne olivat nuorempaa puustoa tai pelkkää risukkoa.

Huhtikuuta on nimitelty aikoinaan suveamis- tai suvikuuksi ja mutkattomasti myös kiimakuuksi, mikä viittasi luonnossa tapahtuvaan pariutumisviettiin ja lemmenleikkeihin. Eipä tarvitse kun vilkaista ikkunasta ulos niin ymmärtää yskän:)

Pyhäjoki on tänäkin keväänä jääkahleensa padoiksi paiskonut ja tulvavedet nostanut kuten monet muutkin Pohjanmaan joet. Tulvatilanne jatkuu edelleenkin. Etelähaara on jo rauhoittunut, mutta Pohjoishaaran pato on vielä purkautumatta. Toivottavasti viiden vuoden takainen tilanne ei toistu.

Pätkiikö muisti vai menikö tästä tie:) Pieni tulvakevennys, jonka naapurikylän tyttö tulvapihallaan kuvasi on suuren suosion saanut Mikki-myyrä! Olipa hätä iso taikka pieni, niin Jokilaakson Pelastuslaitos auttaa aina:)

Vallaton ja pahankurinen huhtikuu on loppumassa ja entivanhasia suviöitä vietetään parasta aikaa, sillä tänään on Yrjön päivä. Seuraavana tulevat Albertti ja sitten Markku. Pakkasyöt ovat pahasta ja ne ennustavat huonoa marja-, heinä tai viljavuotta. Viime yö oli kylmä, mutta nyt veti taivaan pilveen, joten tämä yö näyttää suotuisalta. 

Suviöiden alkuun liittyi myös vanha tapa eli huutoyö, jolloin pyydettiin Yrjänää sitomaan koirat kahleisiin suviöistä talviöihin, koska karjan uloslaskuaika oli käsillä. Yrjänän koirat tarkoittivat susia ja niiden karkoittamiseksi soitettiin tuohitorvia ja sytyteltiin nuotioita huutojen ja mekastuksen lisäksi. 

Kummastuttavia tapoja on ollut kautta aikojen, eikä oma aikamme tee poikkeusta. Niistä tyhmimpiin kuuluvat turhat lupaukset maailmanlopusta, jonka piti tällä kertaa tulla maanantaina 23.4.2018 pahaenteisen Nibirun myötä. Milloin lienee seuraava, en pysy enää kärryillä:)

Toivotaan että tulvat laantuvat ja kevätkesä pääsee käyntiin myös tulva-alueilla 💛

Ylläolevissa kuvissa Hourunkosken shampanjaa ja alakuvassa Raahen ulkomuseoaluetta, jota kuvailin kevättalvella. Kuvilla osallistun Pieni lintu IHME-haasteeseen.

KYLMÄ

Makro- ja teemakuvien aiheena oli kylmä. Pyhäjoella on kerrankin ollut oikea talvi, joka alkoi marraskuussa ja päättyy luultavasti ennen kesää:) Lunta ja pakkastakin on ollut. Hourunkosken kuohut jähmettyivät ja lintupuussa on käynyt melkoinen vilske. Kaikki eivät kuitenkaan talvesta selviä, vaikka miten auttaisi.

Nyt on jo lauhtunut ja oli ilo kelkkailla alle 10 asteen pakkasessa. Tuli mieleen tarina eskimo-lapsista jotka elävät -40 asteen pakkasissa. Eräänä aamuna pakkasta oli vain reilut -20 astetta, joten he kulkivat ilman lakkia takki auki kouluun, koska oli  niin lauhaa:) 

Etelämantereen jääpeite on sulamassa ja aurinkorannoille sataa lunta. Tekisi mieli sanoa että maailman kirjat on vähän sekaisin, mutta jäitä hattuun ja päivä kerrallaan. Onneksi mennään kohti uutta jääkautta, ellei muutoin niin jäätiköiden sulamisvesien avulla, mikä voi salpauttaa Golf-virran. 

HEINÄKUU

Omenat ja pihlajat nyyttäävät kukkiaan. Lintujen sirkutus ja raikas liverrys on vaimentunut alkukesän riehakkaasta ilonpidosta ja kilpakosijoiden lemmenlurituksista emojen pakollisiin varoitusääniin ja kutsuhuutoihin. 

Vielä ehtii vääntää saunavihdat talven varalle.

Muutamia hellepäiviäkin on ollut ja Pinkku löysi sopivan kokoisen juomakipon:) Makro- ja teemahaasteen aiheena oli HEINÄKUU ja koollekutsujana Pieni Lintu:)

MAY

Pieni Lintu haasteen aiheena oli TOUKOKUU. Oli suuri kiusaus kirjoittaa MAYDAY, mutta luotan vanhan kansan viisauteen eli siihen, ettei ennen Eerikkiä (18.5.) kunnon kesää tule, sillä kelmi on se kesä, joka ennen sitä tulee:)

Kylmä Erkki on hyvä merkki ja ehkäpä kylmä kevät kääntyy viimeinkin lämpimään kesään. Tosin pakkaset suviöinä huhtikuussa 23 - 24.4.eivät luvanneet kovin hyvää viljavuotta. Seuraavia merkkejä tiiraan kun uusi kuu syntyy eli 25. toukokuuta:) Ylläolevassa kuvassa autotallin maalausta lapsenlapsen kanssa viime keväänä.

Siilit ovat heränneet aikoja sitten, mutta tällä pihalla en ole niihin vielä törmännyt. Perhosia on bongattu punarintojen, keltasirkkujen, peippojen, sinitiaisten, joutsenten, kurkien, kuovien, kiurujen ja sammakon ohella normaalien tiaisten ja varpusten lisäksi. Harakkakin innostui keittämään huttua vai olikohan tuo hauenpää, joka kiinnosti enemmän. Semmonkin kun ui portaille eräänä aamuna:)

LOOKING UP

Pieni Lintu kuva haasteen aiheena oli KATSE YLÖS 💚

Heti kun silmä välttää, katoavat nuoret ja vähän vanhemmatkin pojat näkyvistä. Olen oppinut että ne viihtyvät yläilmoissa paljon paremmin kuin maan kamaralla:) Tämänkin "Kiipijän" isä juoksenteli aikoinaan veljensä kanssa kilpaa pitkin talonharjaa ja kun karjaisin että alas sieltä niin jompi kumpi taisi heti hypätä ) 

Vuokra-asunnot ovat nykyään kiven alla mietiskelee Tintti. Enpä ole varma kuka pöntön loppujen lopuksi omi itselleen, sillä katsojia on käynyt pilvin pimein. Alkuun luulin että varpuset asettuivat taloksi, sen jälkeen sinitiaiset ihastelivat sitä, mutta mieltyivät uudempaan ja nyt hyörivät tintit pöntön kimpussa.