SYDÄNKUU - IANUARIUS

Tammikuu on saanut osuvasti nimensä kaksikasvoisen Janus-jumalan mukaan, jota pidettiin porttien ja uusien alkujen jumalana. Joskus jumitumme menneisyyteen ja menetyksiin, vaikka edessämme onkin paljon iloa ja uusia haasteita. Näin kävi minulle viime vuonna. Alkuvuosi oli erityisen onnellinen ja hyvä, mutta elokuusta lähtien loppuvuosi kallistui kummasti tummien värien puolelle. Adventin aika käänsi kelkkaa kuitenkin suotuisampiin tuuliin.

Nuutinpäivä kuoppaa jouluajan historiaan ja aloittaa selkäviikot ja reikäleivät. Olemme taas arjessa kiinni ja ison Tammen, tuikean Sydänkuun armoilla. Pakkaspoika paukuttelee seiniä ja virittää petollisia jäätiköitä nurkkapieliin, mutta valo on lisääntymässä ja sydänkuun selkä  pikkuhiljaa taittumassa.

Tammikuu ei aina muista pestä kasvojaan Uuden Vuoden kunniaksi. Näin tapahtui kaksi vuotta sitten, kun olimme muuttaneet tämän kummitustalon naapuriin:) 

Kun talo maalattiin ja fiksattiin osasi taikatalvikin tulla paikalle:)

Onnellista alkanutta vuotta kaikille ❤️ Olkoot surumme pieniä ja huolemme kohtuullisia.

Oove ja mummu päikkäreillä ❤️

Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu TAMMIKUU-haasteeseen

SYDÄNKUU

Säälimätön on usein Sydänkuun kuurainen koura. Se innosti Pakkaspoikaa vasaroimaan talon nurkkia ja takomaan ahkerasti jääsiltoja mereen. Pakkanen puhalsi kauniita kylmänkukkia ihmisikkunoihin ja puraisi reippaasti kiroilevaa herrarouvaa poskesta tai nenäpäästä kuullessaan jatkuvaa kiukuttelua siitä miten paljon vahinkoa se muka aiheutti. Joukkoliikenne jähmettyi, lentokoneet hyytyvät kentälle, automobiliilit ja vesiputket kamahtavat ikijäähän, ihmisrukat paleltuivat eikä maalämpökään enää toiminut.  Kummastuttava oli ihmismieli. Vesisadetta ne kirosivat, lämmin on niille liikaa, pimeys masensi ja valo otti silmiin. Tulisi nyt kerrankin kunnon talvi ne huokailivat ja kun se tuli, ne kirosivat jälleen.

Pakkaspoika hiipii hiljaa joelle, tainnutti kosken jääpitsin alle ja odotti hartaasti että edes neiti Aurinko viitsisi vilkaista sen talvista taidetta ennen kuin veti pilvipeitot korviinsa ja jatkoi talviuntaan. Pakkaspoika huitaisi kiukkuisena aidantolppaa. Mikseivät ihmisoliot keksineet pakkasen kestäviä leluja tai huolehtineet asioistaan niin, ettei turhia vahinkoja tullut. Erään jäätyneen talon tyttö itki vesiputkiaan, mutta oli onnellinen siitä, ettei pakkasella ainakaan katto vuotanut. Siinäpä oli pakkasen kestävää optimismia, joka nauratti Pakkaspoikaa niin että se vahingossa otti ja lauhtui:)

Sävel Maurice Jarre

Sanat Paul Francis Webster

Lara's theme elokuvasta Tri Zivago

Kaunis ja onnistunut on myös Saukin sanoitus tästä sävelmästä: "On jossakin, laulumme armahin, on alla jään, talvella toivokin"♥ Kannattaa kuunnella myös Kuusiston tai Grönin versio mikäli sävelmä kiinnostaa. Menen samoilla kuvilla Pieni Lintu-haasteeseen,  koska aiheena oli sopivasti TAMMIKUU! Sydänkuu on tammikuun entivanhanen nimi ja kuten kuvista näkyy - Kasvihuoneilmiö puree