NUKKUJA KAUNEIN

Vanhan ajan talvi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulua ja aloitti Uuden Vuoden tulipalopakkasilla. Pakkaspojan tiukka vasara takoi pörssisähkön infernaalisiin lukemiin. Se söi tehokkaasti polttopuuvarastoja ja hyydytti kulkuneuvot. Meillä oli kiinteähintainen sähkösopimus, mutta hyötykäytimme pakkasta sulattamalla pakastimen samalla kun vanha kiikkustuoli ja nojatuoli palelivat portailla sohvanpehmusteiden ja patjojen kanssa. Käytimme ulkolaatikkoa lisäpakastimena ja jäädytimme lyhtyjä. Uuden Vuoden aattona 5-vuotias lapsenlapsi varoitti mummoa tiukasti tinanvalannan vaaroista, mutta siitä huolimatta lyijyliemet solahtivat iloisesti hyiseen vesiämpäriin ja joulukuu humahti samantien ohi. Sitä, miten joulukuussa aika karkaa aina käsistä, mutta tammikuussa se ei lopu koskaan, ei tajua millään.

Tässä iässä miettii usein sitäkin, että mihin ihmeeseen vilahti koko ihmiselo! Reippaasti yli 20 vuotta meni  nukkumiseen, 10 vuotta tuhraantui lapsuuteen ja toiset 10 vuotta nuoruuteen ja yht'äkkiä sitä olikin ikivanha luuska:) Jos olisin tuon tiennyt, en olisi lapsena toivonut niin kiihkeästi, että kasvaisin äkkiä isoksi. Yläkuvassa nukkuu esikoinen ja alakuvassa uneksii kaunis lapsenlapseni. Oi niitä aikoja 💛

Viime vuosi oli monin tavoin hyvä, mutta kesäkiireissä repesi olkapään kiertäjäkalvosin, joka rajoitti liikelaajuutta ja kiukutti suunnattomasti pihatöissä, puhumattakaan että viheliäinen yökipu haittasi (ja haittaa) muutenkin vähiä yöunia. Ymmin pahenevat terveysongelmat ja kummipojan vakava sairastuminen ovat tuoneet suurta huolta nekin ja tietenkin vaikuttavat unenlaatuun. Maailman epävakaa tilannekin syö henkistä kapasiteettia, mutta siihen olen asennoitunut vähän eri tavoin.  Alla olevassa kuvassa pikku Ymmi miettii maailman omituista menoa.

On huolestuttavaa miten sotamyönteiseksi ihmiset ovat muuttuneet verrattuna aiempiin vuosiin. Aseita kalistellaan ja sotaa arkipäiväistetään, sotimiseen ja aseisiin syydetään kyllä rahaa, mutta ihmisten toimeentuloa ja pärjäämistä leikataan surutta! Pienten eläkkeiden rankka verotus ja lapsiperheiden etujen kaventaminen hankaloittaa elämää radikaalisti. Edellinen vastakkainasettelu ei tarkoita, etteikö humanitäärinen ja muu apu sota-alueille ole tarpeen tai omien rajojen turvaaminen sotatilanteen varalta tärkeä asia.

Presidentin vaalien ahkera ennakkoäänestys on siirtymässä varsinaiseen vaalipäivään ja Saulin valtikka on vaihtumassa. Uusi presidentti, joka lienee Stubb, vaikka oma suosikki onkin Rehn - oli jo Elisabetin aikana - on suurien haasteiden edessä. Kansainväliset suhteet olisi pidettävä auki sekä itään sekä länteen olosuhteista riippumatta.

Tämän hetkinen hallitus tekee rajuja liikkeitä ja leikkauksia, mutta niinpä teki aikoinaan Kataisen sateenkaarihallituskin, jossa presidenttiehdokas Haavistokin päsmäröi. Sähkönsiirtomaksut tulivat siihen aikaan hyväksytyiksi ja nyt ne ovat ryöstäytyneet Caruna-rallin myötä täysin käsistä. Niillä piti huoltaa sähköverkostoa / kunnostustöitä ja niihin aikoihin siirtomaksu olikin vielä aika maltillista. Taisi tulla arvonlisäverokin saman hallituksen aikaan, koska sähkönsiirtomaksuun sisältyy käytön lisäksi sähkövero ja arvonlisävero. Lisäksi sähköstä on maksettava siirtomaksua, vaikka kiinteistössä ei olisi edes sähköt päällä. 

Kiinalaisen horoskoopin myötä siirrymme helmikuussa arvaamattomaan puu Lohikäärmeen aikaan, mikä ei välttämättä lupaa seesteisyyttä tai hyviä aikoja maailmaan, mutta onneksi päätämme monin tavoin onnestamme itse.  Lohikäärmeissä on oma tarunhohtoinen viehätys, jota on vaikea vastustaa. Alla oma puinen Louhikäärme, jonka sain Arilta eräänä jouluna lahjaksi 💖

Onnellista alkanutta karkausvuotta 2024 kaikille 💛Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä, niillä pärjää jo aika pitkälle:) 

Lisäys 27.1. Julkaisulupa ottamiini nukkumiskuviin on pyydetty ja saatu.

SYDÄNKUU - IANUARIUS

Tammikuu on saanut osuvasti nimensä kaksikasvoisen Janus-jumalan mukaan, jota pidettiin porttien ja uusien alkujen jumalana. Joskus jumitumme menneisyyteen ja menetyksiin, vaikka edessämme onkin paljon iloa ja uusia haasteita. Näin kävi minulle viime vuonna. Alkuvuosi oli erityisen onnellinen ja hyvä, mutta elokuusta lähtien loppuvuosi kallistui kummasti tummien värien puolelle. Adventin aika käänsi kelkkaa kuitenkin suotuisampiin tuuliin.

Nuutinpäivä kuoppaa jouluajan historiaan ja aloittaa selkäviikot ja reikäleivät. Olemme taas arjessa kiinni ja ison Tammen, tuikean Sydänkuun armoilla. Pakkaspoika paukuttelee seiniä ja virittää petollisia jäätiköitä nurkkapieliin, mutta valo on lisääntymässä ja sydänkuun selkä  pikkuhiljaa taittumassa.

Tammikuu ei aina muista pestä kasvojaan Uuden Vuoden kunniaksi. Näin tapahtui kaksi vuotta sitten, kun olimme muuttaneet tämän kummitustalon naapuriin:) 

Kun talo maalattiin ja fiksattiin osasi taikatalvikin tulla paikalle:)

Onnellista alkanutta vuotta kaikille ❤️ Olkoot surumme pieniä ja huolemme kohtuullisia.

Oove ja mummu päikkäreillä ❤️

Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu TAMMIKUU-haasteeseen

LYIJYMYRKYTYS

Uusi vuosi tupsahti tupaan perinteitä kunnioittaen ja lyijymyrkytystä tarjoillen:) Sitähän on kyllä tarjolla vuoden jokaisena päivänä jos syöt kasviksia, kaloja tai lyijypanoksilla metsästettyä riistaa. Myös teollisuus ja liikenne ovat ruuhkauttaneet lyijypäästöjä. Lyijyttömään polttoaineeseen siirtyminen 1990-luvulla korjasi tietysti tilannetta, vaikka lyijypitoiset akut jäivätkin autoihin.

Tinan ja lyijyn valanta on vanha, alunperin roomalainen tapa ennustaa tulevaa. Tapa levisi ajansaatossa Eurooppaan ja sieltä Pohjoismaihin, josta Ruotsin kautta meille Suomeen 1700-luvun lopulla. Tinakuvien katsominen oli alkuun pelkästään herraskartanoiden huvitusta ja niitä valettiin kekrin tai pyhäinpäivän aikoihin. Länsisuomalaiset talonpojat hurahtivat kohta samaan hullutukseen ja tinan valannan ajankohdaksi muotoutui pikkuhiljaa uudenvuoden aatto. Jossakin päin Suomea harrastettiin myös joulutinoja eli valamispäivä saattoi olla  jouluaatto tai ehkä Tapanin päivä.

1960-luvulla eräänä uudenvuodenaattona valoimme laatikossa pitkään pyörineen tinapötkylän, jonka muoto oli hyvin arkinen. Se oli ikään kuin ratapölkky pienoiskoossa. Idea oli vierailevan naapurin ja muistan vieläkin miten ihmeelliseltä tuntui kun sai käännellä rosoista möykkyä ja katsoa mitä kuvia se kynttilänvalossa pinkopahviin heitti. Tina ei suinkaan ollut ainoa lyijymyrkyn lähde, sillä usein ihailin isän haulipusseja, joista ei varmasti lyijyä puuttunut ja tinasotilaatkin kuuluivat sen aikaiseen maailmaan. Nyt kun uudenvuoden tinat ovat lopullisesti historiaa, on pakko myöntää että muistelen kaiholla tinakenkiä, jäistä lumivettä, johon kuuma tina mukavasti solahti jähmettyen kauniiksi figuuriksi. Vaikka hedelmöityskykyni säilyikin niin aivoista en ole ollenkaan varma:) Kuten en siitäkään, missä vaiheessa tinasta tuli lyijyä. Tinapaperit ja säilyketölkit eivät ole toki terveellisiä nekään, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi:) 

Maailman suurin uudenvuoden tina valettiin Loviisassa uudenvuodenaattona 2009. Se painoi 41 kg ja siihen sulatettiin noin 200 kiloa tinaa. Edellinen maailman ennätys oli vuodelta 1991, jolloin tinamöykky jäi vaatimattomasti 9.1 kiloon:)

Nykyään on uutisoitu merikotkista, joista Eviran mukaan kolmasosa kuolee lyijymyrkytykseen. Syynä on pidetty saaliseläinten lyijypitoisuuksia haulien ja muiden lyijyjäämien vuoksi. Ravintohuipun ylimpänä merikotka saa moninkertaisen annoksen myrkkyä. Lyijyähän on käytetty kautta aikojen myös kalastuksessa, sillä verkkojen ja uistinten painot ovat olleet aina lyijyä. Lyijykynässä ei  nimestä huolimatta ole lyijyä, vaan grafiittia, joten siinä suhteessa lapsemme ovat turvassa.

Onnellista alkanutta vuotta 2018 kaikille 💜 Säilyttäkää talonpoikasjärki elämässänne ja varokaa ampumaratoja, sillä ne ovat takuulla täynnä lyijynraskasta jätettä:)

Tällä postauksella osallistun myös TAMMIKUU-haasteeseen. 

TAMMIKUU

Tammikuu aloitettiin railakkaasti juhlahumussa ja rakettien paukkeessa. Pakolliset tinat valettiin ja maljat kohotettiin hyvien ystävien kesken. Uuden vuoden yönä kumahtivat kirkonkellot 100 kertaa Juhlavuoden alkamisen kunniaksi. Sen jälkeen tammikuu on ollutkin varsin tylsä ja hipaton:) 

Amerikan mailla vaihtuu presidentti ja Obaman valtikka siirtyy hyvin arvaamattomiin käsiin. Se tuo mukanaan jännitteitä eri puolille maailmaa tulenarkaa Kiinaa myöten!  Tammikuun lopulla apinan vuosi vaihtuu kukon askeliin. Pitänee seisoa sitten vaikka päällään, jos tilanne niin vaatii:) Mukavaa alkanutta vuotta 2017!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla osallistun Makro- ja teemahaasteeseen. Aiheena oli TAMMIKUU.

KOMPASSIT KOHDALLEEN

Matka on jo alkanut, mutta vielä ehdit tällätä kompassin kohdilleen niin että voit suunnata reittisi rohkeasti kohti tulevaa:) Vanhan ja Uuden vuoden kynnyksellä tehdään monenlaisia taikoja ja ennusmerkkejä tulevaan. Uuden vuoden aattona valoimme tinat jo hyvissä ajoin lapsenlapsen kanssa ja ihmettelimme yhdessä tinojen salaperäistä sanomaa.

Toissa vuonna sain viikinkiveneen, jonka vuoksi matkoja ja ehkä onneakin on riittänyt. Nyt valettu tina oli aavistuksen verran arvoituksellisempi, joten on tyydyttävä kiltisti odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siinä mielessä olemme onnellisessa asemassa, ettemme ennalta tiedä mitä kaikkia suruja ja huolia tulevaisuus voi tuoda mukanaan, mutta voimme silti haaveilla ja toivoa entistä parempaa aikaa niin itselle kuin muillekin. Se ei maksa mitään ja siitä johtuva ilo ei ole ikinä ennenaikainen:)

Ennen muinoin neidot katselivat onnenpeiliin sulhasten toivossa, se tarkoitti sitä, että pöydälle tällättiin kaksi peiliä vastakkain ja niiden väliin laitettiin kynttilät. Huoneen piti olla tyhjä, uuninpellit auki ja pöytäliinaksi aseteltiin mieluiten kuolleen peittona ollut valkea liina tai musta silkkihuivi. Pöydälle kuului myös virsikirja ja vihkisormus. Keskiyöllä neito sitten hiippaili sydänkurkussa pimeään huoneeseen, sytytti varovasti kynttilät ja katsoi peilien ja kynttilöiden muodostamaan kujaan, joka jatkui ja jatkui äärettömiin. Ovi narisi hiljaa ja kylmä hiki kihosi otsalle, kynttilän liekit lepattivat levottomasti ja samassa häilähti varjo peilissä! Liikkuiko siellä joku? Sydämen jyskytys pani kädet hikoamaan ja kuolleen liina näytti kohoilevan kuin itsestään... HUH! Eipä olisi meikäläisen hermoilla tuohon leikkiin! Onneksi sitä ei nykyään tarvitsekaan, sillä on paljon helpompaa vilkaista omaan pirunpeiliinsä eli läppäriin:) Sieltähän niitä löytyy sulhaskandidaatteja pilvin pimein, niin ettei ole pakko vehdata ensimmäisen kohdalle osuneen resupekan kanssa, vaan voi valita kaikessa rauhassa:)

Uuden vuoden sää kertoo tulevasta vuodesta aika paljon. Kirkas tähtitaivas tiesi hyvää satovuotta ja usva Uuden Vuoden päivänä taas hallaa heinäkuussa. Täällä päivä oli vähän sumuinen, eikä paljon toivottu aurinko pilkahtanut ollenkaan, toisaalta metsän puut olivat lumessa ja huurteessa, joten satovuodesta pitäisi tulla ihan hyvä. Tinan valamisvesikin kannattaa säilyttää, sillä siinä on voimallista taikaa. Itse käytin sitä löylyvetenä ja tosi hyvät taikalöylyt siitä tulivatkin.

Edellisten lisäksi on olemassa yksi taika, joka on mietityttänyt minua paljon. Seinällä oleva satavuotias kello on pompottanut vuosien myötä monet, monet vanhat vuodet päättyneeksi ja yhtä monet uudet vuodet alkaneiksi, mutta nyt se on ollut pysähdyksissä kummitelu-taipumuksensa vuoksi:) Ja myös siksi, että se lyödä kumauttaa puolen tunnin välein isommin kuin Turun Tuomiokirkon joulukellot, joten naapurisovun takia en ole vetänyt sitä lainkaan - tosin lyöntipuoltahan ei ole pakko vetää, vaikka viisaripuolen vetäisikin. Mutta kumpi se taas olikaan kumpi:) Kello pysähtyi muunmuassa isäni kuolinyönä, äidin kuollessa ja sen lisäksi se on ilveillyt myös sudenhetkieni aikaan, joten miettiköön rauhassa touhujaan seuraavat 50 vuotta:)

Villissä Lännessä kello löi aina komeasti vuoden vaihtuneeksi. Vuoden 2008 vaihtuessa muistin ikivanhan Uuden vuoden tarinan kellosta, mutta kello kertoneekin tarinan sitten itse kun on sen aika. Ja takaan että sitä mikä on tarua ja mikä on totta, voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta totta on ainakin se, että joku kaunis päivä sekä minä että vanha kelloni palaamme takaisin kotiin. Ehkä jo jouluksi. Mutta mihin, se lienee vielä arvoitus.

Lopuksi toivotan huikeaa Onnen Vuotta 2011 kaikelle kansalle säätyyn, rotuun, ikään, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta!