sunnuntai 2. tammikuuta 2011

KOMPASSIT KOHDALLEEN


Matka on jo alkanut, mutta vielä ehdit tällätä kompassin kohdilleen niin että voit suunnata reittisi reippaasti ja rohkeasti kohti tulevaa:) Vanhan ja Uuden vuoden kynnyksellä tehdään monenlaisia taikoja ja katsellaan ennusmerkkejä tulevaan. Uuden vuoden aattona valoimme tinat jo hyvissä ajoin keijutytön kanssa ja ihmettelimme yhdessä tinojen salaperäistä sanomaa.

Toissa vuonna sain viikinkiveneen, jonka vuoksi matkoja ja ehkä onneakin on riittänyt matkaan. Nyt valettu tina oli aavistuksen verran arvoituksellisempi, joten on kai tyydyttävä kiltisti odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siinä mielessä olemme onnellisessa asemassa, ettemme ennalta tiedä mitä kaikkia suruja ja huolia tulevaisuus voi tuoda mukanaan, mutta voimme silti haaveilla ja toivoa entistä parempaa aikaa niin itselle kuin muillekin. Se ei maksa mitään ja siitä johtuva ilo ei ole ikinä ennenaikainen:)

Ennen muinoin neidot katselivat onnenpeiliin sulhasten toivossa ja sehän tarkoitti sitä, että pöydälle tällättiin kaksi peiliä vastakkain ja niiden väliin laitettiin kynttilät. Huoneen piti olla tyhjä, uuninpellit auki ja pöytäliinaksi aseteltiin mieluiten kuolleen peittona ollut valkea liina tai musta silkkihuivi. Pöydälle kuului myös virsikirja ja vihkisormus. Keskiyöllä neito sitten hiippaili sydänkurkussa pimeään huoneeseen, sytytti varovasti kynttilät ja katsoi peilien ja kynttilöiden muodostamaan kujaan, joka jatkui ja jatkui äärettömiin. Ovi narisi hiljaa ja kylmä hiki kihosi otsalle, kynttilän liekit lepattivat levottomasti ja samassa häilähti varjo peilissä! Liikkuiko siellä joku? Sydämen jyskytys pani kädet hikoamaan ja kuolleen liina näytti kohoilevan kuin itsestään... HUH! Eipä olisi meikäläisen hermoilla tuohon leikkiin! Onneksi sitä ei nykyään tarvitsekaan, sillä on paljon helpompaa vilkaista omaan pirunpeiliinsä eli läppäriin:) Sieltähän niitä löytyy sulhaskandidaatteja pilvin pimein, eikä ole pakko vehdata ensimmäisen kohdalle osuneen resupekan kanssa, vaan voi valita kaikessa rauhassa:)

Uuden vuoden sää kertoo tulevasta vuodesta aika paljon. Kirkas tähtitaivas tiesi hyvää satovuotta ja usva Uuden Vuoden päivänä taas hallaa heinäkuussa. Täällä päivä oli vähän sumuinen, eikä paljon toivottu aurinko pilkahtanut ollenkaan, toisaalta metsän puut olivat lumessa ja huurteessa, joten satovuodesta pitäisi tulla ihan hyvä. Tinan valamisvesikin kannattaa säilyttää, sillä siinä on voimallista taikaa. Itse käytin sitä löylyvetenä ja tosi hyvät taikalöylyt siitä tulivatkin.

Edellisten lisäksi on olemassa yksi taika, joka on mietityttänyt minua paljon. Seinällä oleva satavuotias kello on pompottanut vuosien myötä monet, monet vanhat vuodet päättyneeksi ja yhtä monet uudet vuodet alkaneiksi, mutta nyt se on ollut pysähdyksissä kummitelu-taipumuksensa vuoksi:) Ja myös siksi, että se lyödä kumauttaa puolen tunnin välein isommin kuin Turun Tuomiokirkon joulukellot, joten naapurisovun takia en ole vetänyt sitä lainkaan - tosin lyöntipuoltahan ei ole pakko vetää, vaikka viisaripuolen vetäisikin. Mutta kumpi se taas olikaan kumpi:) Kello pysähtyi muunmuassa isäni kuolinyönä, äidin kuollessa ja sen lisäksi se on aina ilveillyt myös sudenhetkieni aikaan, joten miettiköön nyt rauhassa touhujaan seuraavat 50 vuotta:)

Villissä Lännessä kello löi aina komeasti vuoden vaihtuneeksi. Vuoden 2008 vaihtuessa muistin ikivanhan Uuden vuoden tarinan kellosta, mutta kello kertoneekin tarinan sitten itse kun on sen aika. Ja takaan että sitä mikä on tarua ja mikä on totta, voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta totta on ainakin se, että joku kaunis päivä sekä minä että vanha kelloni palaamme takaisin kotiin. Ehkä jo jouluksi. Mutta mihin, se lienee vielä arvoitus?


Lopuksi toivotan huikeaa Onnen Vuotta 2011 kaikelle kansalle säätyyn, rotuun, ikään, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta!

14 kommenttia:

  1. Mukavempaa tätä ku edellistä vuotta. Minkähän moiset tinat valoit kun teksti niin lennokasta ? Ja varsin kokemusperäiseltä vaikuttas vaikka toisin sanot, et vain myönnä , thih. Vedähän kello käyntiin niin unikin täyteläisempää ja naapurikin tietää missä mennään.

    VastaaPoista
  2. Lennokastapa hyvinkin jupe, oli varmaan lento vielä päällänsä, mutta nyt on ne parit virheet onneksi äs-tilisoitu, enkä myönnä tietenkään yhtään mitään, miten arvasitkin:)

    Ok, sait puhuttua ympäri, otan riskin ja vedän rakkaan kelloni, kun nyt vain muistaisi kumpi puoli löi ja kumpi kukkui?

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvää Uutta Vuotta 2011.
    Blogisi tuntuu kivalta, jään tänne.
    Taikoja tehtiin aattona, en kyllä säilyttänyt tina vettä, en ole kuullutkaan ennen, että niin olisi potänyt tehdä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos käynnistäsi Seijastiina. Minulla on välillä hulluja "omatekoisiakin" taikoja, mutta oikeasti vanhan tavan mukaan tinavedessä kasteltu huivi tai nenäliina, jonka laittoi sitten tyynyn alle näytti tulevan puolison ja jos veden vei vaikka tienristeykseen, niin siellä saattoi nähdä ja kuulla kummallisia juttuja (no ne naapurit ainakin ihmettelivät:)) Mukavia nämä vanhat uskomukset.

    VastaaPoista
  5. Äitini aikoinaan kertoili noista peili ja kynttilä taioista..ennen tätä"pirunpeiliä" ja taisi vielä uskoa niihin.
    Nuo kellot ovat tosiaan vekkuleita.
    Pappani kuollessa v-84,kuolinajaksi merkittiin 01.05 ja hänen kellotaskussa ollut nauriinsa oli lopettanut kulkunsa täsmälleen samaan aikaan??
    En ole kelloon kajonnut..se on edelleen 01.05.
    Onnea Vuodelle 2011 !

    VastaaPoista
  6. Miten kärpänen tapetaan?
    - Ahdistetaan se ensin lipaston alle ja sahataan sitten lipaston jalat poikki, joten kärpänen jää sen alle.

    Miksi kärpäset rakastuvat niin harvoin?
    - Ne eivät todellakaan halua olla lätkässä.


    Kello olisi hyvä käyttää kellosepällä, sen jälkeen loppuisi kummittelut.

    odotan silti jo valmiiksi hiukset pystyssä. en ole jaksanut pestä päätä kun on lenssu tai mikä lie vaikka Hirwiöpandemia tai Hullunhevosentauti

    VastaaPoista
  7. Onnea Vuodelle 2011, tulin Valokki-siskon blogin kautta kurkistelemaan tänne, ja täältähän löytyi vaikka mitä... tulen toistekkin.

    VastaaPoista
  8. Nämä taiat lienevät meille tuttuja juurikin omien sukulaisten tai vanhempien kertomina, olisi vain pitänyt pitää korvansa auki vähän enemmän silloin, toisaalta ehkä kaikki on lopultakin enemmän pelkkää sattumaa tai taikaa? Mutta oikein mukavaa vuoden jatkoa Sinulle vikke, laita Sinä nauriisi käymään niin minäkin pistän oman perintökalleuden asioihin:)

    VastaaPoista
  9. Hulluhevonen taisi olla intiaanipäällikkö, liekkö Teillä sama pääntauti Katris:) Kello on ihan kunnossa, mutta voisi kai tuota kellolääkärilläkin käyttää josko se siitä taas oppisi oikeille tavoille. Koeta parantua ja katsotaan nyt saanko rustattua kunnon satua, ollut luonnosvaiheessa ja useamman päivän..

    VastaaPoista
  10. Mukava että eksyit tänne Kaarnikka, eikä haittaa vaikka kävisit vastakin:)! Itse en voi kilpailla blogihienouksilla tai uskomattomilla kuvilla, (kuten esimerkiksi Sinä tai sisaresi)eihän se kyllä ole blogien tarkoituskaan, tarkoitushan on vain katsella eri maailmoita ja ihastella erilaista osaamista? Tosin yksi pieni idea minulla on ollut jo kauan, mutta ei ammattitaitoa tai aikaa..

    VastaaPoista
  11. Mustissisko, minä onneton nukuin tinojen valamisen aikoihin. Heräsin hetkeksi paukkeeseen, luin tunnin verran ja nujkahdin uudelleen. Ei siis ennusteita tälle vuodelle.. no paitsi merkillinen uni, jota pureskelen edelleen.

    VastaaPoista
  12. Pitää vielä kertoa, sain tinoista lintuja kaksi jotka oli selvästi siipirikkoja, toinen oli joutsen ihan selvästi.
    Kissa ihmisenä ,rakastan kyllä myös lintuja ♥♥
    Joutsenia, kurkia..

    VastaaPoista
  13. Kovasti alkoi uteliaisuus vaivata, kun puhuit unestasi Anna, toisaalta unet ovat toiveiden ja pelkojen toteutumia, jotka eivät välttämättä merkitse yhtään mitään tai ainakaan sitä mitä yht'äkkiä ajattelemme... Harmi kun nukuit, minä valoin lapsenlapseni kanssa jo niin hyvissä ajoin, eikä täällä olisi voinut nukkua kun ampuivat kuin sodassa:)

    VastaaPoista
  14. Seijastiina: Joutsenet (etenkin kyhmy) ovat minustakin todella kauniita ja Villissä lännessä asuessani tuli aina keväällä tervehdittyä niitä, kun ne töräyttelivät lentäessään talomme yli.. Myös muut linnut olivat rakkaita, joista nyt sydäntäni lähellä olivat tietenkin pääskyt.. Tinan tulkinnassa Lintu tietää yleensä onnea:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)