KOMPASSIT KOHDALLEEN

Matka on jo alkanut, mutta vielä ehdit tällätä kompassin kohdilleen niin että voit suunnata reittisi rohkeasti kohti tulevaa:) Vanhan ja Uuden vuoden kynnyksellä tehdään monenlaisia taikoja ja ennusmerkkejä tulevaan. Uuden vuoden aattona valoimme tinat jo hyvissä ajoin lapsenlapsen kanssa ja ihmettelimme yhdessä tinojen salaperäistä sanomaa.

Toissa vuonna sain viikinkiveneen, jonka vuoksi matkoja ja ehkä onneakin on riittänyt. Nyt valettu tina oli aavistuksen verran arvoituksellisempi, joten on tyydyttävä kiltisti odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siinä mielessä olemme onnellisessa asemassa, ettemme ennalta tiedä mitä kaikkia suruja ja huolia tulevaisuus voi tuoda mukanaan, mutta voimme silti haaveilla ja toivoa entistä parempaa aikaa niin itselle kuin muillekin. Se ei maksa mitään ja siitä johtuva ilo ei ole ikinä ennenaikainen:)

Ennen muinoin neidot katselivat onnenpeiliin sulhasten toivossa, se tarkoitti sitä, että pöydälle tällättiin kaksi peiliä vastakkain ja niiden väliin laitettiin kynttilät. Huoneen piti olla tyhjä, uuninpellit auki ja pöytäliinaksi aseteltiin mieluiten kuolleen peittona ollut valkea liina tai musta silkkihuivi. Pöydälle kuului myös virsikirja ja vihkisormus. Keskiyöllä neito sitten hiippaili sydänkurkussa pimeään huoneeseen, sytytti varovasti kynttilät ja katsoi peilien ja kynttilöiden muodostamaan kujaan, joka jatkui ja jatkui äärettömiin. Ovi narisi hiljaa ja kylmä hiki kihosi otsalle, kynttilän liekit lepattivat levottomasti ja samassa häilähti varjo peilissä! Liikkuiko siellä joku? Sydämen jyskytys pani kädet hikoamaan ja kuolleen liina näytti kohoilevan kuin itsestään... HUH! Eipä olisi meikäläisen hermoilla tuohon leikkiin! Onneksi sitä ei nykyään tarvitsekaan, sillä on paljon helpompaa vilkaista omaan pirunpeiliinsä eli läppäriin:) Sieltähän niitä löytyy sulhaskandidaatteja pilvin pimein, niin ettei ole pakko vehdata ensimmäisen kohdalle osuneen resupekan kanssa, vaan voi valita kaikessa rauhassa:)

Uuden vuoden sää kertoo tulevasta vuodesta aika paljon. Kirkas tähtitaivas tiesi hyvää satovuotta ja usva Uuden Vuoden päivänä taas hallaa heinäkuussa. Täällä päivä oli vähän sumuinen, eikä paljon toivottu aurinko pilkahtanut ollenkaan, toisaalta metsän puut olivat lumessa ja huurteessa, joten satovuodesta pitäisi tulla ihan hyvä. Tinan valamisvesikin kannattaa säilyttää, sillä siinä on voimallista taikaa. Itse käytin sitä löylyvetenä ja tosi hyvät taikalöylyt siitä tulivatkin.

Edellisten lisäksi on olemassa yksi taika, joka on mietityttänyt minua paljon. Seinällä oleva satavuotias kello on pompottanut vuosien myötä monet, monet vanhat vuodet päättyneeksi ja yhtä monet uudet vuodet alkaneiksi, mutta nyt se on ollut pysähdyksissä kummitelu-taipumuksensa vuoksi:) Ja myös siksi, että se lyödä kumauttaa puolen tunnin välein isommin kuin Turun Tuomiokirkon joulukellot, joten naapurisovun takia en ole vetänyt sitä lainkaan - tosin lyöntipuoltahan ei ole pakko vetää, vaikka viisaripuolen vetäisikin. Mutta kumpi se taas olikaan kumpi:) Kello pysähtyi muunmuassa isäni kuolinyönä, äidin kuollessa ja sen lisäksi se on ilveillyt myös sudenhetkieni aikaan, joten miettiköön rauhassa touhujaan seuraavat 50 vuotta:)

Villissä Lännessä kello löi aina komeasti vuoden vaihtuneeksi. Vuoden 2008 vaihtuessa muistin ikivanhan Uuden vuoden tarinan kellosta, mutta kello kertoneekin tarinan sitten itse kun on sen aika. Ja takaan että sitä mikä on tarua ja mikä on totta, voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta totta on ainakin se, että joku kaunis päivä sekä minä että vanha kelloni palaamme takaisin kotiin. Ehkä jo jouluksi. Mutta mihin, se lienee vielä arvoitus.

Lopuksi toivotan huikeaa Onnen Vuotta 2011 kaikelle kansalle säätyyn, rotuun, ikään, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta!