PIILOSSA

PIENI LINTU halusi että leikimme piilosta ja sehän onnistuu meikäläisellä heti kun joku tähtää kameralla. Enhän minä muuten, mutta pelkään että särkyvät vielä kalliit vehkeet. Niin kävi kerran passikuvan otossakin.)

Kysyin naapurin pikkupojalta originaalikuvasta, jossa oli nauravia kaunottaria mukana ennen rajausta, että arvaako hän missä istun. Hän tiesi heti ja kun utelin että mstäs sen tiesit kun ei naamakaan näy, niin hän ilmoitti että tuosta peruukista! Onneksi mies ei ollut paikalla, sehän olisi revennyt heti, hän kun hyväntahtoisesti leukailee että hiuksissani on ikuinen Sue Ellen look:) 

Pyhäinpäivän kunniaksi julkaisen tämän kesäisen kuvan hautausmaalta. Kuvaaja on piiloutunut hieman ovelaan paikkaan. Kuvissa kummitteli itsepäisesti joku vaalea heijastuma, mikä sopii sekin Halloveen tunnelmaan:)

Tämän kirjan tyttö muistuttaa minua monella tavalla. Hänkin oli piilossa ennenkuin hänet rakastettiin esille. Tämä on kaikkien piilossa olevien, haavoittuneiden tyttöjen jos poikienkin tarina.

Se kertoo siitä, miten Ninni muuttui jälleen näkyväksi rakkauden ja hyväksynnän myötä. Kirja on vuodelta 1962 ja se sisältää muitakin ihastuttavia tarinoita.

" Mokomakin suloinen, tyhmin, hupsuin ja virheellisimmin kasvatettu lapsi, jonka milloinkaan olen nähnyt, oli hänellä pää tai ei" motkotti Muumipappa tutkiessa purtua häntäänsä.

FAZERIN MUUMIMUKI JA TAKATALVI

Muumimukien suosio on nyt aallonharjalla! Muumibuumi on ollut jatkuvaa aaltoliikettä 1950-luvulta lähtien. Allaolevaa mukia ilman pitänee kuitenkin pärjätä, vaikka saman ikäinen joulumuki kaapista löytyykin. Mukin aiheena oli Fazerin vanha karamellipussi ja sisko väitti kivenkovaan, että tätä mukia muka olisi ollut joskus aiemminkin saatavilla, kuin vuoden 2004 valmistetut 400 kappaletta. Mutta siihen ei voi luottaa, sillä ihastellessaan Toven juhlavuoden uutuutta, hän ei tykännyt lainkaan motista, joissa oli silmälasit:)

Keräilijöiden tavoin haistelen aina uusia tuulia ja ylläoleva juttu pisti minut miettimään, miten viisasta olisi luopua nyt ÄKKIÄ muumimukeista, jotka haluaa muuttaa rahaksi, sillä aallonharja on saavuttanut huippunsa ja on pikkuhiljaa taittumassa. Uusia aaltoja tulee tietysti vastakin, mutta siihen menee taas aikaa muutama vuosi. Mukitehtailu on muutenkin mennyt liiallisuuksiin, silti muutamia vanhempia ja erikoistuotteita kannattaa ehkä säilyttää. Käytössähän muumimuki on aina iloinen ja trendikäs ja sen voi yhdistää vaikka teeman kanssa. Kesällä voi käyttää kesäisiä aiheita ja jouluna jouluisia tai kerätä vain tiettyä  väriä tai aihetta - vaikkapa mustavalkoista. 

Lapsena en lämmennyt muumeille ollenkaan, sillä en tajunnut mitä taikaa näin tyhmän näköisissä olioissa ylipäätään oli. Lähinnä niistä tuli mieleen virtahepo jolla ei ollut edes suuta. Aku Ankka sai tylysti saman tuomion, sillä hyppelevät ankkaparodiat ja tekstikuplat siellä täällä näyttivät minusta vain rasittavalta sekasotkulta. Mutta koulu ja kavereiden sivistävä seura tekivät tehtävänsä ja ajattelutapani laajeni kummasti:)

Alunperin muumihahmo oli pieni, musta ja ruma sarvipäinen otus, jolla oli hehkuvan punaiset silmät. Vähän pienen pirun näköinen:) Tove hahmotteli ensimmäisen muuminsa luultavasti saarensa ulkohuussin seinään. Demoni-ominaisuudet ovat muumeista kummasti haihtuneet ajan myötä ja muumit ovat kiltteytyneet varsin sopiviksi pikku pilteille. Lempihahmoni on ollut pikku Myyn ohella Näkymätön tyttö, joka tuntui alusta asti omituisesti tutulta:) Nykyään myös myrskyä ja katastrofia pelkäävä Vilijonkka on tullut yllättävän läheiseksi. Kun katastrofi tapahtuu, ei enää tarvitse huolehtia pienistä murheista kuten astioista, verhoista tai turhista peloista. Olet maailmanloppusi keskellä yksin, turvassa ja vapaa!

Tänä päivänä muumit tuovat minulle mukavia muistoja ajoista jolloin pieni koulukkaani tuli kotiin ja kertoi tohkeissaan että muumien kirjoittaja on Tove Jansson ja se lausutaan tuuve ja tapitti äitiä tiukan näkoisesti silmiin, kuten lapset ruukaavat luullessaan ettei äiti/isä ole mokomaa asiaa ikinä kuullutkaan:) Piti olla tokevana, ettei edes hymyillyt - puhumattakaan siitä, että olisi pilannut lapsen ilon tietämällä asiasta liikaa. 

Ompelemaani tilkkupeittoonkin eksyi kerran pieni pala muumikangasta ja ensimmäinen lapsenlapseni, joka ei osannut kunnolla edes puhua, hoki riemuissaan että muumi-muumi. Enkä minä älynnyt mitään ennenkuin äiti nauroi että onhan siinä muumi. Eräänä jouluna sain muumimamma-mukin joululahjaksi kuopukselta, ehkä sen vuoksi kun minua harmitti rakkaan Pikkumyy-motin särkyminen. Muumimamma eli vanhempi roosamuki,  joutui ahkeran käytön vuoksi ensin kuurojen osastolle ja taitaa tällä hetkellä olla jo muumimukitaivaassa:) Lapsen ostama muumimuki innosti muitakin lahjan hankkijoita ja niin minulla oli kohta kiva muumimuki kokoelma. Kiitos lasten, heidän morsmaikkujensa, ystävien ja kummipoikani. Mieskin ehti ostaa minulle pari muumimukia, viimeisimmän ystävänpäivä-lahjaksi 

Muumihahmot ovat vain osa lahjakkaan ja ahkeran Toven tuotantoa, sillä hän kuvitti kirjojen kansia, teki julisteita yhdyspankille, ahersi rahapulassa kortteja, piirteli Garm-lehteen ja maalasi myös tauluja.

 

Jos tämän näköisiä vanhoja kortteja sattuu löytymään piironginlaatikosta tai ullakolta, kannattaa pistää visusti talteen, sillä ne ovat rahanarvoista tavaraa! Itselläni on ylläolevan kaltainen 10-kortin sarja eli tästä puuttuu lumpeenlehdellä istuva sammakkoäiti, joka kutoo. Näistä on tehty myös uusintapainoksia, mikä asia kannattaa tarkistaa ennenkuin haaveilee myynnistä. Käypä hinta näistä menee komeasti 100 euron pintaan ellei ylikin.

Takatalvi on muuten käsite, jonka käyttämistä en talviaikaan ymmärrä ollenkaan. Terminen kevät ei varhaisesta kevään tulosta huolimatta ollut vielä edes alkanut, kun törmäsin joka paikassa ennenaikaisiin höpötyksiin TAKATALVESTA. Maaliskuu on kaikesta huolimatta yksi talvikuukausi, mikä käsite meiltä on näköjään hämärtynyt kokonaan! Toisaalta vuodenaikojen rytmikin on heittänyt vähän kuperkeikkaa siinä mielessä, että syksy venyttyy monesti jouluun ja kevät tupsahtaa keskelle talvea. Edellisestä huolimatta puhuisin takatalvesta vasta huhtikuussa tai jopa myöhemmin - kun lämmin kevätkausi keskeytyy pakkasiin ja lumipyryihin. Vielä vappuna tulee poikkeuksetta rakeita ja kerran toukokuussa tuomenkukatkin peittyivät lumisateen alle.

Luonnonilmiöt ovat hellineet meitä myös taivaallisesti maaliskuun puolenvälin jälkeen. Ihailin tulikettujen värikästä juoksua keskiviikkona (17.3.) iltayöstä ja harvoin olen nähnyt niin paljon värejä kuin silloin. Vihertävän keltaisen loimotuksen alta heijastui kauniisti sinistä, jopa punaistakin. Muutaman kerran aiemminkin on ollut melko näyttäviä revonhännän huiskauksia, joita olen iltalenkillä ihastellut. Ei ihme että aurinkokin otti ja pimeni:) 

Viikon tähdistönä on tarumainen Bereniken hiukset, joka on aika vaatimaton tähdistö Karhunvartijan ja Leijonan välissä. Mielestäni hyvin vaikea hahmottaa, kuten monia muitakin kuvioita. Outo, tulinen pallokin lenteli pitkin taivaita, ennen kuin jäi tulikettuja metsästäneiden ihmisten saaliiksi vähän vahingossa. Lisätietoa ja hienoja kuvia löydät URSAN sivulta, klikkaa tätä niin oikopolku aukeaa  suoraan kuviin. Lienevätkö jo Putinin ohjusharjoituksia:)

Näin kevään korvalla mielessäni alkavat soida myös ihmeelliset tipitii-sävelmät ja keväthuumaa pukkaa sydämeen, mikä johtaa väistämättä paritteluhaluun:) Tipitii-ystävän puutteessa keksin viime vuonna iskevän ilmoituksen deittipalstalle:

"Annetaan äkäinen, vähemmän kaunis leskenkoppana, jossa jonkun verran käytön jälkiä ja kaksi tappelevaa kissaa hyvään kotiin." Kovin paljon kiinnostuneita ei ole ollut, syytä siihen en ymmärrä:)