PIILOSSA

PIENI LINTU halusi että leikimme piilosta ja sehän onnistuu meikäläisellä heti kun joku tähtää kameralla. Enhän minä muuten, mutta pelkään että särkyvät vielä kalliit vehkeet. Niin kävi kerran passikuvan otossakin.)

Kysyin naapurin pikkupojalta originaalikuvasta, jossa oli nauravia kaunottaria mukana ennen rajausta, että arvaako hän missä istun. Hän tiesi heti ja kun utelin että mstäs sen tiesit kun ei naamakaan näy, niin hän ilmoitti että tuosta peruukista! Onneksi mies ei ollut paikalla, sehän olisi revennyt heti, hän kun hyväntahtoisesti leukailee että hiuksissani on ikuinen Sue Ellen look:) 

Pyhäinpäivän kunniaksi julkaisen tämän kesäisen kuvan hautausmaalta. Kuvaaja on piiloutunut hieman ovelaan paikkaan. Kuvissa kummitteli itsepäisesti joku vaalea heijastuma, mikä sopii sekin Halloveen tunnelmaan:)

Tämän kirjan tyttö muistuttaa minua monella tavalla. Hänkin oli piilossa ennenkuin hänet rakastettiin esille. Tämä on kaikkien piilossa olevien, haavoittuneiden tyttöjen jos poikienkin tarina.

Se kertoo siitä, miten Ninni muuttui jälleen näkyväksi rakkauden ja hyväksynnän myötä. Kirja on vuodelta 1962 ja se sisältää muitakin ihastuttavia tarinoita.

" Mokomakin suloinen, tyhmin, hupsuin ja virheellisimmin kasvatettu lapsi, jonka milloinkaan olen nähnyt, oli hänellä pää tai ei" motkotti Muumipappa tutkiessa purtua häntäänsä.

TAMMIKUU

Makro- ja teemahaasteena oli tammikuu. Tässä kolme erilaista.

Kiristyvä pakkanen ja auringonlasku. Puhelinkuva hautausmaalta tammikuussa 2013. Lunta oli silloin aika mukavasti, mutta vuosi sitten tammikuussa pakkanen tärähti melkein keskelle vesisadetta. Lunta ehti tulla edellisenä päivänä 9.1. juuri sen verran että maa oli valkoinen. Sinänsä 15 asteen pakkanen ei ole mikään kova juttu, mutta kun se tulee sateen keskelle ja siihen tulee vielä sopiva vinkka, niin kylmyys ikäänkuin kertautuu ennenkuin luonto jämähtää jäähän ja kuivaa.

Ennen joulua 2014 runsaat lumisateet tulivat ja sulivat puolikymmentä kertaa. Saimme kuitenkin vanhanajan valkean joulun ja tammikuussa 2015 lumipeite lisääntyi varsin tuntuvasti. Viimepäivien suojasta ja vesisateesta huolimatta se on pitänyt komeasti pintansa. Pakkasia on taas luvassa ja haaveena on päästä kokeilemaan uusia hiihtimiä, joita en ehtinyt kunnolla edes sisäänajaa ennen suojakeliä.

HALLOWEEN ja PYHÄINPÄIVÄ

Jostain syystä minulle tulee aina tulenpalava kiire juhlien kanssa ja niin kävi nytkin. Halloweeni ja Pyhänpäivät painoivat päälle kuin yleinen syyttäjä. Onneksi minulla oli apuna Taikaluuta ja pieni kissani Luke, joka osasi naamioitua vaikka taikuriksi :)

Tänä vuonna en ollut varma pitikö minun olla Wanha Wampyyri, Wicca vaiko Druidi, koska työvuorolistan laatija Uriel joutui perumaan kaikki loppuvuoden työt saadakseen ensivuodelle 21.12.2012 suunnitellun maailmanlopun siirtymään jonnekin hemmetin tulevaisuuteen. Kaikki johtui siitä kun Lucifer-luuseri sai yht'äkkiä päähänsä että uusi maailmanloppu olisikin paljon parempi 21.12.2112 tai ehkä 22.2.2222, jos ajatellaan pelkästään Sosigeneksen Juliaanisen kautta paranneltua Gregoriaanista kalenteria.

Ongelmana on se, ettei se näin numeraalisen kauniisti päde juutalaisen tai kiinalaisen kalenterin sen kummemmin kuin Mayojen baktuminkaan kanssa. Siinäpä onkin sille ryökäleen Pirulle miettimistä ja siinähän saattaa vierähtää vuosisata jos toinenkin ennen kuin Se saa aikaan uuden maailmanlopun,  sillä Lucifer on hyvä ottamaan aikalisää, mutta huono tekemään päätöksiä. Urielin miekka on laskeutunut alas ja sen varoittava kimallus on merkkinä niin Luciferillekin kuin muillekin, joten ei tulisi mieleenkään häiritä Häntä nyt. sillä ärtyneenä Urielin pelkkä katse luhistaa puoli aurinkokuntaa. Lupasin kuitenkin tuurata Yönsiskoja vuorovuosin samalla kun hoksasin että persoonathan on helppo yhdistää pienellä tuunauksella ja nopealla vaatteen vaihdolla yksi-yhteen! 

Vaikka pärjään vielä Noitana jotenkuten ja syrjäytän urosdruidit ja maagit tullen mennen niin vampyyrilook vaatii enemmän tuunausta:) Tulenpalavan kiireen vuoksi päädyin vain yhteen kuvaan. 

Huhuuuu! Anybody home? Varjoja verhoissa ja outo häilähdys - shhh... nyt pitää olla hiljaa, sillä jos verho vähänkin heilahtaa niin IIIIIIIIIIIIIK ! V a r o  nyt vähän, sehän voi olla vaikka vamp...
Voi ei, unohdin taas hampaani pöydälle! Miten noloa, yritin metsästää pelkillä raudoilla ja sen takia brakettikin otti ja särkyi! Mikä tohelo olenkaan, mikään ei enää onnistu luontevasta vampyyrilookistani huolimatta ja valokin ottaa niin silmiin. Parempi siirtyä viimeiselle portille, missä särjin kolhiintuneen sydämeni kerran kokonaan.

Musiikiksi valitsin rakastamaani Stratovariusta - Forever - sopi mielestäni niin aiheen kuin videonkin vuoksi hyvin. Toivon rakkaalleni kauniita unia ja vain hyviä muistoja meistä. Olen haudannut palan sydäntä, mutta en ikinä muistoja - kaipausta.
"Tie luotas lähtien

hämärtää.

Vain kuvat tähtien

syöpyy veteen:

Niin silmäin eteen

sun silmäs jää"

Edellinen lainaus on Kaarlo Sarkian kauniista runosta nimeltään Erottua, joka alkaa sanoilla "Veet syvät päilyvät ikävää". Runon lohduttomuus tavoitti minut suuren pimeyden ja surun keskellä neljä vuotta sitten.

Hautausmaan jälkeen lähden Wicca-siskojen kokoukseen, katsotaan löytyykö sieltä muuta kuvauksellista kuin vuoden 2011 viccamuoti, johon kuuluu esimerkiksi tämä kaulakoru, jonka tuunasin lapsenlapsen halloveenhatun hämähäkistä ja kukkaruukun mustasta ripustusketjusta:) Mielestäni siitä tuli todella hieno. Rannekoru on varastettu ja korvakorut kerjäsin ravintolassa sukulaistytöltä ja luudan lahjoitti eräs ystävätär jo pääsiäisenä. Puku on kirpputori löytö, jonka sain ystävältä lahjaksi ja siinä 38 päällystettyä nappia ja hihoissa kaksi:)

Turhaanpa tuunasin ja laittelin hienoja pukujani. Lapsenlapsikin haettiin hyvissä ajoin kotiin, mutta luutani oli bussien kanssa samaa mieltä siitä, että nyt oli liian suuri Pyhä tyhmän vampyrskan kuskaamiseksi kaupungin huvituksiin. Kaikki ystävätkin olivat aloittaneet jo juhlimisen tai eivät muuten olleet kyydityspäällä. Eipä auttanut muu kuin vönkiä peiton mököttämään ja taisihan siinä muutama itsesäälin kyynelkin pirahtaa:) Aika harvoin, jos milloinkaan olen menossa juuri mihinkään, enkä varmasti koskaan ennen ole valmistautunut näin huolellisesti. Kyyditykset kannattaa tietysti miettiä vähän etukäteen ettei käy yhtä kurjasti kuin minulle, joka en sitten saanut esitelläkään nimikko-otustani, niin hieno idea kun se minusta olikin. 

Valokuvat omia, yläkuvan pikku kisu ja hieno vicca lainattu Nexus-galleriasta.