PIILOSSA

PIENI LINTU halusi että leikimme piilosta ja sehän onnistuu meikäläisellä heti kun joku tähtää kameralla. Enhän minä muuten, mutta pelkään että särkyvät vielä kalliit vehkeet. Niin kävi kerran passikuvan otossakin.)

Kysyin naapurin pikkupojalta originaalikuvasta, jossa oli nauravia kaunottaria mukana ennen rajausta, että arvaako hän missä istun. Hän tiesi heti ja kun utelin että mstäs sen tiesit kun ei naamakaan näy, niin hän ilmoitti että tuosta peruukista! Onneksi mies ei ollut paikalla, sehän olisi revennyt heti, hän kun hyväntahtoisesti leukailee että hiuksissani on ikuinen Sue Ellen look:) 

Pyhäinpäivän kunniaksi julkaisen tämän kesäisen kuvan hautausmaalta. Kuvaaja on piiloutunut hieman ovelaan paikkaan. Kuvissa kummitteli itsepäisesti joku vaalea heijastuma, mikä sopii sekin Halloveen tunnelmaan:)

Tämän kirjan tyttö muistuttaa minua monella tavalla. Hänkin oli piilossa ennenkuin hänet rakastettiin esille. Tämä on kaikkien piilossa olevien, haavoittuneiden tyttöjen jos poikienkin tarina.

Se kertoo siitä, miten Ninni muuttui jälleen näkyväksi rakkauden ja hyväksynnän myötä. Kirja on vuodelta 1962 ja se sisältää muitakin ihastuttavia tarinoita.

" Mokomakin suloinen, tyhmin, hupsuin ja virheellisimmin kasvatettu lapsi, jonka milloinkaan olen nähnyt, oli hänellä pää tai ei" motkotti Muumipappa tutkiessa purtua häntäänsä.