Neiti Aika vaikeni vuonna 1998 kun aikatiedotus siirtyi IT-järjestelmään. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit -joissa oli kiekkopuhelin - olivat arkipäivää vielä 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisemmät hävisivät vuonna 2007. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat niinsanotut kyläpuhelimet maaseudulla käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta. Huikea juttu oli myös jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli myös rekkakuskien syntisen suuressa suosiossa:) Siinä ei ollut turhia lupajuttuja, kuten aiemmassa radioamatööritoiminnassa, minkä vuoksi se sopi Villiin Länteenkin paremmin kuin hyvin.
Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi ja pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä takaisin kotiin:)
MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA. Yläkuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.
Kyökkinurkan nostalgiaa, arabiasalkkareita - vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.
Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä.
 |
Kivasti muistelit asioita, joita en ole pitkään aikaan ajatellutkaan. Vanhat puhelimet. Nostalgiaa todellakin.
VastaaPoistaKiitoksia Kaari. Innostun lähihistoriasta joskus niin, että mopo karkaa käsistä. Myös puhelimien kohdalla kehitys on ollut varsin vauhdikas ja huikea.
PoistaKaikki tosiaan katoaa. Vanhoissa filmeissä näkee vanhoja puhelimia ja puhelinkioskeja. Niin uudessa sarjassa kuin Sopranos, käytettiin henkilöllisyyden salaamiseksi puhelinkioskeja.
VastaaPoistaSopranos on kiva sarja, pakkokatselin sitä josku suruaikana ja sehän vei vähän mukanaan. Vanhoissa filmeissä, kuten Bondissa, ollaan muka kovastikin nykyaikaisia ja se vaikuttaa meistä lähinnä hassulta nyt. Kiitos Jokke:)
PoistaNeiti Aika on hyvin muistissa. Jännää oli soittaa hänelle :)
VastaaPoistaKauniita purnukoita.
Kiitokset Kristiina:) Neiti Ajalle soitin joskus hyvin vuoksi, pitihän sekin kokeilla. Arabian salkkarit ovat ilmestyneet yksi toisensa jälkeen, ensimmäisen sain perinnöksi. Enää minulla ei ole hinkua saada niitä välttämättä lisää.
PoistaMuistan hyvin ajan kun tilasimme keskuksen kautta puhelut tyyliin, "Hamina 22 tilaa puhelun Hamina 55" kun aloin seurustelemaan ikämiehen kanssa siinä 40 vuotta sitten jouduin tilaamaan puhelut hänelle ns. valtion keskuksen kautta ja puhelun yhdistämistä sitten odotettiin puolisen tuntia.
VastaaPoistaSilloin oli aikaa odottaa.Puhelinkopit oli niitä mei nuoruuden kännyköitä :)
Tämä oli mukava kuulla Kosotäti koska itse en ole tilannut puhelua milloinkaan, ilmeisesti isä ja äiti sopivat että tämmönenkin pitää tytön kokea. Kivasti sanottu että puhelinkopit olivat nuoruutemme kännyköitä. Kerran Raumalla kokonainen nuorisojengi ahtautui kanssani puhelinkoppiin, vähänkö siinä oli hankala puhua, mutta silti nauratti. Kiusasivat että Oulussa takuulla on jääkarhujakin kadulla:)
PoistaHyviä nostalgia-asioita.
VastaaPoistaKuulin juuri että joku firma on alkanut valmistaa yksinkertaisia kännyköitä,
joissa palataan vanhaan. Niillä voi soittaa ja tekstata eikä paljon muuta.
Sehän olisi ihan järkevää, eivät kaikki halua kuvata tai olla somessa koko ajan. Itse muistan että ensimmäinen kännykkä oli juuri tämmönen peruskapula ja osa nuoristakin tykkää ettei edes tarvitse muuta. Kiitoksia Rita:)
PoistaVau, kiitos tietopläjäyksestä! :)
VastaaPoistaHieno oli aihe taas kerran, siitä oli helppo ottaa kiinni. Kiitoksia itsellesi Pieni Lintu:)
PoistaIhanan kaunis ja nostalginen postaus, mutta puisen seinäpuhelimen käytön suhteen taidat vähän narrata. :D
VastaaPoistaKiitoksia Sara:) En narraa tuota puista puhelinjuttua, se kuuluu lapsuusmuistoihin, se oli semmonen veivattava aparaatti, maalla kun oltiin vanhan aikaisia pitkään.
PoistaPuhelimet olivat vielä 70-luvulla niin kalliita, ettei nuorella parilla ollut sellaiseen varaa. Muistan, miten piti mennä naapurista soittamaan töihin, kun tuli kipeäksi.
VastaaPoistaNeiti Aika oli mystinen kaunis nainen :-D
Mainio nostalgiapostaus, kiitos!
Kyllä puhelimet ja liittymät maksoivat aika paljon, sitten kun sanoin irti liittymiä en saanut osakkeesta juuri mitään. Kyläpuhelin oli käytössä ja kaupungissa kioskit, muistan niinkin myöhään kuin 1986 soittaneeni kioskista päivystykseen kun opiskelukämpässä ei ollut puhelinta ja korvakipu oli armoton ja siitäkin tuli pyyhkeitä kun vasta aamulla käskivät tulla ja se oli käytännöstä pois, se piti korvata ilman muuta. Neiti Ajan minäkin ajattelin vähintääkin filmitähdeksi:) Kiitoksia itsellesi Uuna:)
PoistaNiin ne ajat muuttuvat, ennen joutui puhelimessa puhumaan langan kantaman päässä, nykyisin ei langat estä, missä tahansa puhelut onnistuu.
VastaaPoistaKiva olisi säilyttää kaikkea vanhaa, mutta kun ei tilat riitä.
Kauniita purnukoita kyökissä.
Tekee niin siistin ja huolitellun vaikutelman,.
Juu, se oli kiva juttu töissäkin kun lanka ei riittänyt ja ainakin kerran ainakin työkaverilla putosi koko toosa lattialle, mutta onneksi puhelu ei katkennut. Pikkusen oli vaikea olla nauramatta, mutta niin sattui joskus kenelle vain kun jotakin piti kurottaa. Kauheinta oli jos luuri auki jäi odottamaan henkilöä, jolle puhelu oli tarkoitettu, sillä kaikkiin huoneisiin ei voinut siirtää ja osahan oli kansliassa muutenkin, sai olla varuillaan ettei ihan mitä vain silloin hölottänyt.
PoistaVanhat salkkarit ovat heikko kohtani, mutta pistin rajan neljän kohdalle. Kiitos Liplatus:)
Näitä kun lukee niin tuntee itsekin olevansa jo museokamaa. Meidän eka puhelimme oli sellainen puinen veivattava ja keskuksen kautta tilattiin puhelut. Opettajani saksalainen mies kävi alkuaikoina meiltä soittamassa ja oli hurjaa kuunnella miten hän polotti saksaa, ajattelin aina että luuri on varmaan täynnä hänen sylkeään :)
VastaaPoista70-luvulla täällä piti vielä tilata puhelut ulkomaille keskuksen kautta, kiekkopuhelin oli silloin käytössä ja on niitä vieläkin, samoin kuin puhelinkioskeja. Joka paikassa ei siirrytä historiaan yhtä nopeasti.
Lämmin kiitos Sirokko:) Ehkä vähän olemme jo fosseeleja, mutta siinä on puolensa. Lähihistoria on meille tuttua. Katselin jotakin 1980-luvun lehteä ja ihmettelin että miten ihmeessä saattoi olla jo niin vanhan aikaista silloin. Jotenkin pidin 80-lukua jo ihan nykyaikaan verrattava.
PoistaHävettää myöntää, mutta faksi oli opiskeluaikana minulle vähän outo vehje ja ihastuin sen helppouteen niin että muita nauratti, siihen aikaan mikrofilmit tulivat arkistoihin (potilastietoja) ja se vaikutti muka niin hienolta ja nyt se todella vanhanaikaista. Mutta jos digitaalinen tieto pettää, niin manuaalinen jää.
Teillä oli vielä katujen varsilla käsityöläisiäkin, muistelen viimeksi lukeneeni patjan teosta ja se vaikutti jotenkin vanhanaikaiselta hyvin myönteisessä mielessä. Kiekkopuhelimessa kuuluu kiva ääni kun numeroja pyörittää, jotenkin se oli viehkoa, mutta jos niitä päivän rumpasi, niin sormet oli verillä:)
Entiset ajat tuntuvat liikkuvan nopeasti. Äsken ei ollut vielä tietsikoita tabletteina eikä kännyköissä, äsken ihmiset olivat sopuisempia, eivät avoimesti räksyttäneet kuin koirat toisilleen koko kansan edessä Tv:ssä. Äsken käytiin vielä pienissä maitokaupoissa joissa saattoi olla sekatavarapuoli, äsken pelattiin vielä lentopalloa porukalla ja oli hauskaa, äsken koulussa oli opettaja se, joka määräsi ja opetti, äsken vanhemmat ohjasivat lapsiaan hyville tavoille, nyt on kaikki toisin.
VastaaPoistaYksittäisiä esineitä on muistona menneiltä ajoilta. Tänä aamuna otin käteeni partasudin peilikaapista ja sipaisin sillä poskeani ja muistelin isää, miten hän aamulla otti sen ja pienen alumiinikupin kaapista, nosti sen ja peilin kamarinpöydälle ja ajoi partaveitsellä naamaa väännellen poskensa. Melkein itku tuli, kun pistin sudin takaisin peilikaappiin, jossa säilytän sitä muistona menneistä ajoista. Isä. Missä sinä olet? Tule takaisin!
Kaikki oli ennen toisin Liisu, toisaalta muistikin kultaa asioita. Keräsimme tyttöläppinä rahat kakarajengiltä lentopalloa ja verkkoa varten ja kuinkas siinä sitten kävikään. Saimme nuolla näppejämme kun isot jätkät veivät huvituksen. Kävimme illalla hakemassa pallon talteen, mutta ei se mitään auttanut, koska emme osanneet lyödä tai vastata koviin iskuihin ja jäimme muiden jalkoihin, niin eipä auttanut, piti mennä kentän reunalle karvain mielin.
PoistaSekatavarakauppa oli ihana juttu lapsuudessa, siitä olen jonkun joulumuiston kirjoittanut:) Tämä viha ja rasismi on tullut jäädäkseen, Suomi ei ole enää entinen. Toisaalta kuka meistä majoittaisi hälisevän perheen ja erilaisen kulttuurin omaan kotiinsa. Harva meistä on siihen valmis, haluamme pitää oman tilamme/ yksityisyyden. Vihan lietsominen on ääri-ilmiö, se kertoo epävarmuudesta, on pakko mennä myös itseensä ennen vastakkain asettelua.
Muistan itsekin tuon naaman muikistelun, jota oli pakko tehdä että sai raakattua naaman ilman haavoja siistiksi. Minulla on partasuti kuppi, jossa säilytän partasutia ja siinä on Gilletten partaveitsikin. Isä on siellä jossakin paremmissa parranajoaamuissa:)
Isoisäni veivattava lankapuhelin numero 18. Muistan hyvin kun piti veivata ja keskusvastasi ja pyysi numeron ja yhdisti! Näin pusulassa aikoja sitten.
VastaaPoistaMuistat numeronkin:) Mielenkiintoista, missähän lienee sekin puhelin. Oli kiva että muillakin tuli näistä omia tuntemuksia ja muistoja mieleen. Olin vähän epävarma jo tuosta puisesta, veivattavasta puhelimesta, vaikka oli niin elävä mielikuva, kun joku epäili sitä ja piti soittaa naapurintytölle, että eikö ollutkin Teillä semmonen puhelin vielä seinässä 1960-luvulla:) Kiitoksia Walde:)
PoistaIhania muisteloita ja esineitä. Tuo sklaati-tehtaan purkki ja vanhat säilytyspurkit ovat mainioita. Ja miljöö kaunista. Niin se vaan oli, että ennen tarvekaluja tehtiin itse, ei haettu valmista nylonhaavia kaupasta.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kiitos Kristiina, Museomiljöö on tosi kaunis. Osa siitä on alkuperäistä ja osa tietysti siirrettyä, aittarivi on mielestäni ehdoton ja tuvan ikkusta ihailin sitä linssin takaa. Juhlapurnukka tuli kuin vanhingossa mieleen, minusta tuo sivu on niin hurmaava, joka puolella oli eri kuva.
PoistaNylonhaavit ovat tosi kevyitä vettyneeseen pumpuliverkkohaaviin verrattuna, joka vaikuttaa aika kömpelöltä niihin verrattuna.
Näitä vanhoja asioita on niin kiva muistella. Ei ollut lapsuuskodissani puhelinta. Naapurissa oli. Ensimmäinen oma puhelimeni oli -70 luvun loppupuoliskolla. Puhelinkoppien kolikkopuhelimet vaihtuivat korttipuhelimiksi, mutta niiden aika jäi lyhyeksi.
VastaaPoistaJauho- ja suola-astiasi ovat niin tutun näköisiä. niiden kauneus on ikuista.
Kiitoksia Aimarii:) En muistanut korttipuhelimia ollenkaan, ehkä en käyttänyt korttia ollenkaan, muistelin että kolikko kävi puhelinkioskiin ja myös sairaaloiden yms aulojen kupumaisiin puhelinpisteisiin.
PoistaSalkkareissa on myös luumukuviota jne, mutta minulle tuo kukka-aihe oli läheisin, koska se oli lapsuuteni suolasalkkarissa, joka on tuo ensimmäinen.
Olinkin unohtanut, että itsekin olen joskus soittanut neiti aikaan :) Täällä Espanjassa on vielä kolikkopuhelimia!
VastaaPoistaMonissa paikoissa on varmaankin vielä kolikkopuhelimia, ne hävisivät suomalaisesta katukuvasta kyllä kokonaan, ellei sitten jotakin vanhaa kaunotarta ole jätetty muistoksi johonkin. Kiitoksia -K-:)
PoistaKiva postaus.
VastaaPoistaNiin piti olla vain pari kuvaa, mutta kysymyksen vuoksi innostuin kertomaan omia muistoja, ihme ettei paisunut tämän enempää tällä kertaa:) Kiitos Tellu Tom:)
PoistaMeillä maalla oli kyllä puhelin. Kylässä oli puhelinkeskus, jota kautta puhelut kulkivat lapsuudessani.
VastaaPoistaPuhelinkeskustoiminta on vielä aika tuttua tämän ikäisille. Sitähän näkee myös Suomi filmeissä jossa puhelinsantra oli oikea juoruakka:)
PoistaAika kulkee kulkuaan ja joskus se on hyvästä joskus ei niin hyvästä...
VastaaPoistaKehitys on ollut huikea, mutta joskus kaipaa menneen ajan kiireettömyyttä ja tunnelmaa. Työtä kyllä oli paljon ja se oli raskasta, ei siinä jäänyt aikaa pohtia turhia. Ehkä ihmiset olivat onnellisempia.
Poistamukava postaus vanhan ajan muistelua.. nostalgiaa todella löytyy, valitsemasi musiikki myös yhdistää muistojen aikaa. Minun tyttärellä on vielä käytössä kotona lankapuhelin, he pitää sen ihan kaiken varalta, jos netti yhteydet on poikki niin vanha lankapuhelin toimii, tietenkin heillä on myös nykyajan kaikki laitteet
VastaaPoistakiitos Mustis aikamatkasta 40-50v taakse päin
Suuret kiitoksen Sinulle Aikku. Nostalgia-käsitteeseen kuuluu kotimaan kaipuu ja kukapa olisi niiden parempi tulkki kuin iki-ihana Kari Tapio:)
PoistaLankapuhelin on mielenkiintoinen juttu, ei hullumpi idea ollenkaan, digiaika kun on niin haavoittuva systeemi jos jotakin myrskyä tai muuta sattuu.
Nopsasti on aika kulkenut ja tekniikka kehittynyt ja minä rupsahtanut noista kyläpuhelin ajoista ;-) Meidän kylällä oli puhelin yhdessä talossa ja jos joku soitti, niin piti viestintuojan ensin juosta kolmesataa metriä metsäpolkua ja samoin minä pinkaisin saman matkan langan päähän. Kun henki vähän tasaantui saattoi jo jotain sanoakin soittajalle. Oi niitä aikoja :)
VastaaPoistaOlipa hauskasti sanottu Aina:) Joskus ajattelen miten lapsellinen ja nuori olen välillä vieläkin mieleltäni, sillä tämän vanhan naisen vankina on edelleenkin 5 - 17- vuotias villikko, joka on/oli lähes pitelemätön.
PoistaKyllä siinä viestintuojalla kunto säilyi kun näitä pikamatkoja juoksi, toisin on tänään. Kaikki jököttävät kotona, kulkevat kadulla luuri korvassa, naputtelevat älypuhelimia joka paikassa, höpöttävät ajaessakin puhelimeen ja näin ulkopuolinen maailma sulkeutuu tehokkaasti:)
Jaa,jaa..meidän kylällä oli mun lapsuudessani keskus,jota hoiteli Esteri-täti ja Topi.setä.Sitä kautta kampea veivaamalla,meni ja tuli puhelut.Esteri-täti oli kovasti tiedonhaluinen,joten silloin tällöin saattoi puhelimesta kuulla ,että sitä kunneltiin.Sitähän Esteri-täti ei tietenkään tunnustanut,mutta muutaman kerran jäi todella nolosti kiinni.Kun nääs paikallisen Osuuskaupan tiskiltä tuli kävijöille sellaista tietoa,jota ei oikeastaan kukaan muu voinut välittää.DD.Oi aikoja....Hauska muistella.
VastaaPoistaTässä se nyt tuli todistettua, että puheluja kuunneltiin ja mikäs sen herkullisempi puheenaihe kun joku arkaluontoinen juoru:) Mukavia muistoja tuli Sinullakin mieleen aiheesta. Kiitoksia Myrsky.
PoistaItselläni on muistikuvissa vain tuo yksi kerta tällä veivattavalla, sillä lankapuhelimet eli ne mustat ja komeat laitokset tulivat jo kovaa kyytiä muotiin ja kaupassa semmonen taisi jo ollakin. Muistan miten kouluaikana jännitti kun joutui päivystämään puhelinta ja vastaamaan siihen, tuntui että itse asia häipyi taivaan tuuliin, kun oli helpottunut siitä että puhelu oli ohi. Toisaalta oli inhottava olla toisten ja etenkin poikien kiusattavana käytävällä, ujo tyttö kun olin, koska siinä joutui istumaan koko päivän lähellä kansliaa. Vasta aikusena työ opetti miten helppoa "puhelintyttönä" olo oli vaikka kuulijoita oli koko seurakunta ja kansliakööri päälle. Kerran nuorena ärähdin kun kaikki mölisivät isoon ääneen, enkä kuullut yhtään mitään ja se nolotti saman tien, mutta olivat kerrankin hiljaa kuin kirkossa:)