JOULU ON JO OVELLA

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää kyökkipiian huushollissa joulun alla enemmän kuin lääkäri määrää ja puolison kantti kestää😊 Kortteja olen rustaillut leipomisen ja siivoilun ohella ja rapistellut lahjapapereita yökaudet eli samaa tahtia sotken, mitä saan siivottua. Haravoin jopa pihaa, mikä joulukuussa on aika harvinaista. Ehkäpä kaikki hössötys kuitenkin kannatti, sillä maailman kaunein akuankkakuusi odottaa koristelua, juhlapulla syntymää ja kohta on joulu 💛

Lokakuisessa lumipyryssä siirsimme kuusia ja yhden ison tuijan kuivemmille paikoille, istutusilma ei ehkä ollut kaikkein parhain, mutta ajoitus oli silti oikea. Naapurit saattoivat ehkä vähän miettiä pitääkö kutsua valko- vaiko sinitakkiset paikalle:) Marraskuun loppupuolella siivoilin tonttulaa ja virkkailin laiskasti joulutähtipatalappuja. Joulukuun alkupuolella havahduin yht'äkkiä korttiaskarteluun, joista suurin osa meni uusintakäsittelyyn tai kylmästi roskiin. Perfektionismi on onneton yhdistelmä, ellei ole huipputaitava ja luova käsistään. Visio kun on niin tyystin erilainen kuin lopputulos. Joulutautini oli pitkään remissiossa ja se iski täydellä teholla vasta Lucian päivän aikoihin. Siinä sitä taas oltiin, ristiriitahelvetissä kaulaa myöten. Monet pitävät minua aitona jouluihmisenä, mutta totuus on se, että stressaannun joulusta aivan tajuttomasti. Joskus melkein vihaan koko jouluhösseliä. Itse joulua kuitenkin rakastan ja siihen liittyvää tunnelmaa.

Ensimmäisen adventin aikaan tilanne oli näin seesteinen 💙

Nämä hassut lumiukot värkkäsin marraskuun pimeyteen ilahduttamaan ohikulkijoita, tiedä sitten onko kukaan niitä edes huomannut, sillä kovin pimeä ja märkä on ollut koko loppusyksy -  kiitos La Ninan, eivätkä hanget korkeat nietokset ole riesana vieläkään. Mutta joulu on joulu. Se saapuu yhtä varmasti kuin hiihtäjätyttö kumppaneineen:)

Risukkoon olivat juuttuneet rekineen päivineen ja vuohipukkikin oli karannut naapuri paliskuntaan. Köpi oli lähtenyt sitä hakemaan, mutta hakureissu päättyi kiven katveeseen kuusen juurelle. Sanoi ottaneensa vähän ilolientä ja sehän alkaa helposti ramaista. Suksen ääni kuului jo uhkaavan läheltä ja Köpin väsy haihtui kuin pieru Saharaan. Kyllä se naisen pelko on viisauden alku tontuillakin:)

Nämä tontut kurkistelivat ikkunasta Lucian päivän aikoihin 💖  

Tämä kirpputorilöytö pääsi tänä jouluna seinälle parin lapsuuskodin taulun lisäksi. Osallistun tällä postauksella Pienilintu Koriste-haasteeseen.

"Kylmästä meidät on taottu, tähtikirkkaista pakkasöistä

Hangista paukkuvan pakkasen ja raskaiden päivien töistä

Mutta helposti ei taitu ihminen, jolla usko on luontoon suuri.

Pimeyttä kestää vain hetkisen  ja aurinko tuli esiin juuri!"

Huomenna on talvipäivänseisaus ja sen jälkeen kuljemme jälleen kohti valoa ja piteneviä päiviä.

Toivotan kaikille hyvää ja onnellista joulun aikaa ja Uutta Vuotta! Merry Christmas and Happy New Year! 

Ja heille, jotka viettävät joulun surun murtamina tai yksinäisyydessä toivon voimia ja lohtua 💛 Tiedän kyllä etteivät pelkät toiveet auta ketään, mutta ehkäpä pieni kipinä kantaa kauemmaksi kuin luulemmekaan.

"Taas tultiin jouluun, ja riemuita saa
Vuosi on mennyt, käy uusi oven taa
Näin pääsimme jouluun, on valkea maa
Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa
Että jouluilon jälkeen vielä ilota voi
Ja tulevat päivät veis pelkomme pois"

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI

Suvikuu, huhtikuu humahti ohi ja Toukokuun tyttö keikistelee simakannu kainalossa ja munkkirinkilät  nyssäkässä oven takana. Viime hetkellä Huhtikuun poika paiskasi raekuurot ja lumisateet Toukokuun siroille nilkoille. Mutta sepä ei kevään tuloa paljon hetkauta.

Tällä kukkakuvalla osallistun Pieni Lintu-kukkahaasteeseen. Juhla-aikoina, jos nyt muutenkin, olen tottunut sukuloimaan ja tapaamaan ystäviäni. Anopille vein pääsiäisen aikaan kukat portaille, samoin ystävien yllätyspussit ja pienimmän lapsenlapseni näin pelkästään ikkunasta. Cujo-Koirakin oli ihmeissään kun en tullut sisälle. Vanhin lapsenlapsi toivoi viikko pari sitten että ottaisin suloisen Ymmi-koiran vähäksi aikaa, mutta niin araksi ja itsekkääksi olen tullut, etten ota mitään riskejä. Harmittaa sanoa EI asioille, jotka ennen olivat itsestäänselvästi KYLLÄ. Ehkä olen liiankin varovainen. Talvi tuntui muutenkin aika ankealta ja flunssaepisodit väsyttivät tosi pitkään.

Kävelyretket ja lievä hulluttelu ovat piristäneet omaehtoista karenssiamme. Kuovin riemukas soidinhuuto tuo minulle aina kevään 💚 Eräänä iltana törmäsimme pikku kauriiseen, joita en ole täällä ennen nähnyt. Ruokimme lintuja ja seuraamme ahkerasti myös niitä. Tulin surulliseksi kun näin Ukkokukkoni loukanneen pahasti jalkansa. Oli säälittävää katsoa miten se kinkkasi urheasti yhdellä jalalla jyvien luo. Kysymyksessä on fasaaniukko, joka vierailee silloin tällöin kalliolla ja ikkunan alla prouvineen. Jalka on nyt jotenkuten parantunut ja ukko vastaili huhuiluuni entiseen malliin:)

Mustarastaan haikea huilu kaikuu valoisissa kevätilloissa ja pupukin loikkii pitkin pihoja. Se natusteli krookukset omenapuun alta parempiin suihinsa, mutta osa niistä yrittää kukkia siitä huolimatta. Näin kauniisti pupu poseerasi minulle toissa-aamuna kotikalliolla.

Yritämme nollata ja viihdyttää itseämme piha- ja kevättöiden ohessa katsomalla elokuvia, lukemalla tai pelaamalla esimerkiksi ristinollaa tai skipboa. Arilla on mielettömän hyvä tuuri korttipelissä, jota on välillä vaikea niellä.

Tämä outo ja surullinen aika tuntuu ehkä siedättävämmältä, jos sitä vertaa johonkin vielä pahempaan. Tsunamiin. Tai vaikka sotaan, jolloin uhka on konkreettisesti maassa, ilmassa että merellä, sen lisäksi että pelottavat taudit liikkuvat mustanpuhuvina silloinkin. Kaikkien ei tarvitse edes kuvitella sotaa, sillä tälläkin hetkellä aseellisia konflikteja on ympäri maailmaa. On selvä, ettei kurjuuden kuvittelu auta yhtään konkurssien tai työttömyyden tuomaan ahdinkoon, puhumattakaan koronakuolemista, yksinäisyydestä, suruista tai kolmannen maailman kurjuudesta, mutta itseäni se auttaa näkemään selkeämmin hyvät asiat, joita vielä on olemassa - Ainakin välillä.

Jos ja kun saamme rokotteen tai lääkityksen Covid 19-pirulaisen nujertamiseen, osaamme ehkä arvostaa normaaliarkea ihan eri tavoin eli kaupassa-, työssä- tai koulussakäyntiä ja kaikkea muutakin minkä se mahdollistaa uudelleen. Olisi ihanne, että maailmassa olisi jatkossakin saastepausseja vapaaehtoisesti esimerkiksi etätyötä lisäämällä. Linkola-kakkonen minussa suree ikuisesti suurien puiden turhaa kaatoa ja toivoisin enemmän tiukkaa harkintaa niihin, sillä ilmastomuutoksen kourissa joka ainoa hiilidioksidinielu auttaa omalta pikku osaltaan asiaa. Erkki Lähteen ristiriitoja herättänyt kirja NÄE METSÄ PUILTA on lukemisen väärti, mikäli aihe kiinnostaa.

Vanhat suviyöt 23 -25.4. pakkastivat, eivätkä siis luvanneet hyvää marja- tai viljavuotta, mutta vanhat ennustukset ovat kuitenkin siitä mukavia, että jos joku ennuste on huono tai menee pieleen niin toinen ennuste korjaa sen. Ehkäpä nyt käy samoin. Ja muista Valpurin aamuna sanoa "Ka selkäni" niin eipä ole kipeänä koko vuonna:)

Valoisaa ja hyvää toukokuuta kaikille 💖 Toivon voimia ja terveyttä heille jotka raatavat henkensä uhalla hoito- /pelastusaloilla, kaupoissa, työpajoissa ja siivousfirmoissa. Simat on pulloissa, nakit puhallettu ja munkit sokeroitu:) Tervetuloa Toukokuu 💛

PÄHKÄILYÄ MAALISKUUSSA

Pandoran lippaan vitsausten keskellä on katsottava rohkeasti huomiseen💙 Tässä peilataan mummun kanssa ja kuvan otti Ari:)

Me annamme piupaut sille ilkeälle pikku Wirukselle, joka pysäytti maailman. Emme näytä sille pelkoa tai surua, emmekä menetetä yöunia vaikka maailmantalous onkin kuralla, rajat sulkeutuvat, ihmiset panikoituvat ja maailmasta loppuu vessapaperi:) Mitäpä pieni ihminen voi julmalle herra Koronalle ja hänen ikäville kavereilleen: Konkursseille, työttömyydelle, karensseille tai valuuttakursseille, jotka heittävät häränpyllyä niin että se sattuu kipeästi moneen kukkaroon.

Emme myöskään syyttele ketään, ei Kiinaa, ei Italiaa eikä päättäjiä! Mitä nyt vähän ihmeteltiin Ryanarin lentoja Lappeenrannasta Italiaan vielä maaliskuussa, samoin kuin loma-matkoja Tiroliin kun pandemia oli jo pamahtamassa päälle. Oliko se aivan pakko hakea tartuntoja Suomeen jo ennen aikojaan. Olisihan tuo Korona von SARS-CoV-2 varmaan osannut tänne ilman turhia apujakin. 

Viime vuosina on käynyt mielessä usein, että milloinkahan joku ruton kaltainen tauti jysähtää maan päälle ja leviää kuin kulovalkea. Pandemiat kun tulevat ja menevät tiettyjen vuosikymmenien sykleissä. Varsin enteellinen kirjoitus aiheesta oli 2.10.2019.  Se kertoi A World at Risk-raportista, joka varoitti suurpandemiasta.

Utelin aikoinaan töissä ollessani sisätautilääkäriltä että joko se tappajavirus on tulossa Suomeen. Hän kysyi viattomasti että MIKÄ niistä:) Päässäni oleva herne pyörähti pari kertaa ja tieto lisäsi kummasti tuskaa:)  Se, että hamstraamme ruokaa, käsidesiä tai vessapaperia tuo illuusion turvallisuudesta, siitä että hallitsemme tilanteen, teemme edes jotakin sen eteen että selviämme. Sehän on vain positiivista, sillä samalla tasaamme - ainakin hetkellisesti - romahtamassa olevaa taloutta.

Vaikka kriisit ja poikkeustilat koettelevat ihmismieltä, ne samalla lisäävät auttamis- ja yhteistyöhalua. Konserttien ja yleisötilaisuuksien peruuntuminen on yllättäin tuonut esille ihmisten jalot asenteet. Olen kuullut ettei osa halua luovuttaa lunastettuja lippuja ollenkaan takaisin tukeakseen näin esiintyjien ja järjestäjien kuluja 💙 Myös pankit ovat tulleet yrityksiä vastaan, vaikka niiltä verenimijöitä odotinkin aivan muuta:) Tilanne  on inspiroinut myös taiteilijoita ja mielestäni Koronasta on  tehty huikeita taidekuvia. 

Rohkeus ja usko on hieman retuperällä ja olokin on kuin keuhkotautisella 1800-luvulla kolmen peräkkäisen flunssan ja ensimmäisten siitepölytuulien jälkeen - sen lisäksi että olen rumasti yli-ikäinen ja työtön 👻 Monen mielestä siis hyvinkin  passeli uhri Korona von Sarsille:) Osallistun tällä postauksella  Pieni Lintu MAALISKUU-haasteeseen.

Mieltä painaa uhrien lisäksi myös koe-eläinten suunnaton kärsimys, mitä tämänkin viruksen tutkiminen ja rokotusohjelman kehittäminen vaatii. Olen vuosikymmeniä toivonut että lääketiede kehittyisi niin paljon, että voisimme pärjätä enemmän kokeellisella kudosviljelmillä, jotka vähentäisivät eläinkokeita ja teknologian yhä kehittyessä supistaisivat ne olemattomiin. Tuskalliset ja monesti aivan turhat eläinkokeet tieteen eri aloilla tai aataminaikaiset anatomialeikkelyt pelkässä oppimismielessä tuntuvat järjettömiltä. Samoin kuin lääkefirmojen mieletön markkinakilpailu vaihtoehtolääkkeistä, vaikka kuluttajille jo olisi tarjolla uudenaikainen, kohtuuhintainen ja toimiva täsmälääke. Kehitystyö ja kilpailu on hyväksi tietyssä määrin, mutta rajansa kaikella.

"Mennähän rauhas, ei soo ihmises, se on suuremmas käres." rauhoitti Tuntemattoman sotilaan Mäkilä hevostaan pommitusten keskellä. Joten eiköhän mekin katsota päivä kerrallaan ja nautita vessapaperin mukana tuomasta jatkuvuuden tunteesta ❤ Tämäkin poikkeustila loppuu aikanaan ja osa meistä jatkaa elämäänsä toivottavasti paljon kiitollisempana kuin aiemmin. Olen aina mieltänyt poikkeustilan pelkästään sotaan. Sotaa käymme nytkin tuntematonta virusta vastaan ja ainoa keino on viivytystaistelu ja asemasota, jolla voitamme aikaa.  Onneksi Pandoran lippaaseen jäi myös toivo. Pidetään sitä yllä kaikin tavoin 💙 

Jos tuntuu ettei korona-uutisointi riitä :) voi iltalukemiseksi valita aiheeseen sopivaa kirjallisuutta kuten Rodin Cookin Outbreak / Virus vuodelta 1987 tai Dean Koontzin The Eyes of Darkness  vuosimallia 1981, joka kertoo biologisesta aseesta Wuhan-400.  

Pyhäjoen kirjasto on sulkemisesta huolimatta pitänyt huolta lukijoistaan, eli jaossa on poistokirjoja, jotka löytyvät laatikoista kirjaston edessä 💛 Samoin on myös Pyhäjoen K-kauppa tullut aukioloissa ja kotiinkuljetuspalveluissa vastaan.

PEHMEÄ

Pieni lintu kuvahaasteen aiheena oli PEHMEÄ. Ja vaikka Pinkku elää enää vain muistoissa, en voinut olla laittamatta tätä unikuvaa, sillä Pinkulla oli maailman pehmein turkki 💛

Tänä hurmaava rosvo syö lintujen ruuat ja komentaa kahta laihempaa lajitoveriaan niin rumasti, että joskus on pakko puuttua asiaan:)

Anne Geddes Pupunukke tarttui kerran kirpputorilta käteen.Vauvaikäisenä pikku Oliver katsoi sitä hyvin tarkasti, jopa totisena. Ehkäpä häntä kummastutti se, että pupunallella oli ihmiskasvot.

No, tästä nyt ei tiedä onko tämä koira vai lelu:) Pehmeä hän ainakin oli 💖

RAITOJA JA PANDEMIAA

Maailman laajuinen Wuhanin koronavirustauti COVID-2019 on herättänyt ahdistusta ja pelkoa monin tavoin. Jos tämä pandemiaksi yltyy, olen elänyt neljän eri pandemian aikana, joista niin sanottu hongkongilainen teki parhaansa saadakseen pienen astmatytön keuhkot pelistä pois vuonna 1968. Söin monta pitkää penisilliini- ja antibioottikuuria viruksen runnomiin bakteeritulehduksiin, istuin ja yskin yökaudet jopa verta, sairaalahoitoakin tarjottiin, koska keuhkoissa oli vettä ja ikävää punkteerausta oli tiedossa, mutta kolmas hevoskuuri puri ja eräänä kauniina kevätpäivänä sain terveen paperit:) 

A-virus -tyyppiä ovat olleet vuonna 1918 - 1920 riehuneet espanjantauti ja aasialainen, joka jylläsi vuosina 1957 - 1958 sekä yllä mainittu hongkongilainen. Niitä on tyypitelty tarkemmin kuten H7N9 ja H5NI - jotka ovat lintuinfluenssan alatyyppejä, joita eri muunnoksia löytyy ainakin 150 erilaista. Sikainfluenssa A(HINI) rekisteröitiin ensi kerran 1970-luvulla Amerikan mailla ja taisi olla 1990-luvun loppupuolella Hongkongissa, missä taudin vuoksi tapettiin kaikki kanat ja ankat. Pandemiaksi WHO julisti niinsanotun sikainfluenssan kesäkuussa 2009. Se  tunnettiin myös Meksikon taudin nimellä ja se jäi ihmismieliin narkolepsia kohusta, jota Pandemrix-rokote riskiperimähenkilöille aiheutti. 

Monet eläinperäiset epidemiat ja pandemiat ovat tulleet juurikin Kiinasta. Se mietityttää minua usein. Mustasurmakin tuli uskomuksen mukaan Aasiasta ja siinäkin oli alunperin eläinperäinen kantaja eli laivarottien myötä tulleet kirput levittivät tautia huonon hygienian ja ihmiskontaktien lisäksi. Kolera on kuitenkin levinnyt hyvin tehokkaasti saastuneesta ruuasta ja vedestä ilman kantajaeläintäkin. Koronaviruksia löytyy niin ihmisistä kuin eläimistäkin ja tuhoavimmat pandemiat kulkevat aina muutamien vuosikymmenien sykleissä. Sille emme kai mahda mitään. Osallistun postauksen kuvilla RAIDAT-haasteeseen.

Ei auta muu kuin vetää ihanat lahjavillasukat jalkaan ja toivoa parasta 💙 Mitä tunteita pandemia Sinussa herättää?

KELLONTEKIJÄN TYTÄR

Sain joululahjaksi kirjan, jonka aihe oli tarkkaan mietitty.  Aattoiltana tunsin lievää pettymystä, sillä odotin kovasti Jouni Tikkasen dokumenttikirjaa Lauma, joka kertoo susista ja 1800-luvusta. Myös "Susi-Pulliaiselta" tuli uusi susiaiheinen kirja.

Kate Mortonin  The Clockmaker's Daughter / Kellontekijän Tytär yllätti minut kuitenkin täysin. Meni monta sivua ennen kuin tajusin että tarinaa kertoikin hurmaava kummitus Lily, taskuvaras, joka oikeasti olikin Birdie eli Abertine Bell. Toisaalta ehkä kartano kummittelikin jo ennen kuin Lilyä. Tarina on hyvin monikerroksinen ja sivujakin kertyy 557. Kirjan keskeiset tapahtumat sijoittuvat  Jokirannan kartanoon Brichwood Manoriin 1860-luvulta vuoteen 2017.

Kirjailija hallitsee hienosti kokonaisuuden ja pitää tiukasti punaista lankaa käsissään loppuun saakka. Tarinan alkuvaiheessa törmäsin koulutyttö Adeleen, joka loppujen lopuksi olikin isoäiti eräälle loppukertomuksen päähenkilölle:) Isänsä menettänyt pikku Tippy näki Birdien Brichwood Manoren puutarhassa ja hänen äitinsä huolestui pikkupojan mielikuvitusystävästä, joka ei ollutkaan lintu vaan punatukkainen tyttö. Siinä vaiheessa kun Tip kertoi äidilleen hukkuneesta pikkutytöstä, joka oli pudonnut jokeen kauan sitten, huolestuin yhtä paljon kuin äitikin:)

Nuoren arkistohoitaja Elodie Winslowin matka kulkee vuosikymmenien taakse ja palaa takautumien ja salaisuuksien  kautta vuoteen 2017. Osaa tarinasta hän on kantanut mukanaan jo lapsesta saakka.

" Todellinen pelko ei koskaan katoa. Tunne ei väisty, vaikka sen aiheuttaja on jo kauan sitten unohtunut. Maailma näyttäytyy uudessa valossa, eikä pelon avaamaa ovea voi enää sulkea" osui kuin sirpale sydämeen.
Kirjan on suomentaneet Hilkka Pekkanen / Tuukka Pekkanen 2019. Kansikuva on tehnyt Lisa White. Mietin usein miten kääntäjät ylipäätään pääsevät originaaliteoksen sieluun. Miten hyvin he tavoittavat samat tunnelmat ja sanonnat kuin kirjailija, sillä kaikkeahan ei voi kääntää "suoraan".

"Ja kun nimeni, elämäni ja taustani on haudattu, minä, joka olin haaveillut valon vangitsemisesta, sain huomata, että minusta itsestäni on tullut vangittu valo"

Tällä postauksella osallistun myös Pieni Lintu ORANSSI-haasteeseen.

ILOINEN 20-LUKU JA RUUTIKYNTTILÄT

Uusi vuosi vaihtui iloiseen 20-lukuun, jota juhlimme hyvän ruuan, juoman ja rakettien avulla ystäviemme luona.  Ja mikä parasta, se aloitti myös karkausvuoden.  Nyt tyttäret tähystimet kohdalleen ja sopiva uhri kiikariin! On itsestään selvää, ettei esihistoriallisilla hamekankailla mies enää hylkäämisestä selviä, vaan vähintäänkin tuhatlappunen kuuluu miehen raatikkoon jääneelle naisihmiselle antaa:) Kosiminen siis kannattaa, vaikka ei naimisiin joutuisikaan. Varsinainen karkauspäivä on 29. helmikuuta. 

Joulun viimeinen pyhä, Loppiainen jää aika vähälle huomiolle verrattuna muuhun jouluaikaan tai Uuteen vuoteen. Ennen muinoin loppiaisaatto ja loppiaisenpyhät olivat vielä suurta juhla-aikaa. Loppiaiseen kuului kylästely ja hilpeä ilonpito ennen härkäviikkoja ja reikäleipiä. Jossakin päin valettiin loppiaistinoja, sytytettiin tervapatoja tai soihtuja juhlan kunniaksi ja poltettiin jopa ruutikynttilöitä, joiden pauke kertoi jouluajan päättymisestä. Ja tanssittiin tietenkin loppiaista. 

Lapsuudessa Loppiaista värittivät maakuntaviestit, joita edelsivät veikkaukset siitä, kuka vie voiton. Veteli ja Halsua olivat suosikkejani, kalajokiset olivat aina boikotissa, koska olimme himankalaisia ja näin ollen verivihollisia, eivätkä he muutenkaan ikinä pärjänneet - tai niin ainakin toivoimme:) 

Kirkon piirissä Loppiainen, Epifania, muistuttaa meitä itämaan tietäjistä, jotka seurasivat tähteä löytääkseen uuden, vastasyntyneen kuninkaan. He uskovat ennustusta, jonka Jesaja oli kirjoittanut 700 vuotta aiemmin " Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamun koi"  

Koska uudenvuoden tinanvalanta jäi väliin, innostuimme asiasta loppiaisaattona ja tässäpä vähän jytkympää tavaraa takavuosilta. Aiemmin ei tinakenkiä onnenapiloilla tai norsukuvilla tunnettu lainkaan, vaan ne valettiin kuvan kaltaisista "ratapölkkytinoista". Kaupoissa on saatavilla lyijytinan vaihtoehto, joissa on kierrätystinaa  97 % ja antimonia 3 %, joka on lyijyyn verrattava myrkky sekin. Mehiläisvaha ja sokeri ovat testaamatta edelleenkin.

Kiinalainen Uusi vuosi vaihtuu tammikuun 25. päivä metalliseen Rotan vuoteen, joka kuulemma ennustaa vaurautta ja hyviä - mutta myös arvaamattomia aikoja. Venäläiset juhlivat vuoden vaihtumista samaan aikaan kuin mekin, sillä erotuksella että Pakkasukko ajaa troikalla lahjoineen lapsenlapsensa Lumitytön (Cherypoчкa, Snegurotška) uudenvuoden aikaan eikä jouluna, jota he viettävät 7. päivä tammikuuta. Monesti olen sekoittanut Uuden vuoden Pakkasukkojuhlan ja venäläisen joulun lahjakkaasti keskenään. 

Italialais-lapsille La Befana-noita tuo lahjat Loppiaisena, tosin nykyaika on sekoittanut vanhoja italialaisperinteitäkin, että sikäläinen joulupukki- il Babbo Natale- ehtii usein ennen häntä. Jouluinen noita-akka ei ole vieras ajatus itsellekään, sillä kuuntelin tyttösenä usein Noita nokinenää radiosta, kun silitin äidin avuksi viimeisiä joululiinoja ja voi tikkerperi miten kivasti se vauhditti joulutouhuja. Iki-ihana Marja Korhonen eli Noita Nokinenä on muuten Niina Backmanin isoäiti, jota hulvattoman ihanaa Niinaa (ja höppänää Anssia;) kuuntelen yhtä mieluusti  Novasta - varsinkin ajomatkoilla. 

Entivanhaan jouluaika loppui vasta Nuutinpäivään 13. tammikuuta. Mutta nykyihmisillä on jumalaton kiire jouluun ja yhtä kiire siitä pois. Pari sataa vuotta sitten Nuutti olikin heti Loppiaisen jälkeen, mutta olisiko nuuttipukkien räyhääminen ja ryyppääminen sotkenut liikaa loppiaispyhän hartautta, minkä vuoksi se siirrettiin kirkollisen jouluajan ulkopuolelle. Viikingien Yule-juhla on mielestäni vähän kaukaa haettu syy Nuutinpäivän siirtoon, mutta kukapa näiden kirkonmiesten ja allakan tekijöiden päähänpistoja tietää. Kuningatar Elisabet muuten fiilistelee joulua aina helmikuulle asti! mikä tuntuu jouluhullusta kyökkipiiastakin jo vähän liioittelulta:)

Ari tahtoi 20-luvun ensimmäisen täysikuun taivaalta ja minähän tein työtä käskettyä! Kuva ja manipulointi Arin, kuukuva ja loppustilisointi by irja:)

Näillä tammikuun tunnelmilla ja kuvilla osallistun TAMMIKUU-haasteeseen. 
Onnellista ja hulvattoman hauskaa 20-lukua kaikille 🍀Olkoot onnemme suuria ja surumme pieniä.