LOOKING UP

Pieni Lintu kuva haasteen aiheena oli KATSE YLÖS 💚

Heti kun silmä välttää, katoavat nuoret ja vähän vanhemmatkin pojat näkyvistä. Olen oppinut että ne viihtyvät yläilmoissa paljon paremmin kuin maan kamaralla:) Tämänkin "Kiipijän" isä juoksenteli aikoinaan veljensä kanssa kilpaa pitkin talonharjaa ja kun karjaisin että alas sieltä niin jompi kumpi taisi heti hypätä ) 

Vuokra-asunnot ovat nykyään kiven alla mietiskelee Tintti. Enpä ole varma kuka pöntön loppujen lopuksi omi itselleen, sillä katsojia on käynyt pilvin pimein. Alkuun luulin että varpuset asettuivat taloksi, sen jälkeen sinitiaiset ihastelivat sitä, mutta mieltyivät uudempaan ja nyt hyörivät tintit pöntön kimpussa.

PÄÄSIÄISENÄ

Rakopöönäpannu kouraan, kissan ryökäle tarakalle ja luuta kohti kuuta:) Jokainen itseään kunnioittava noita ehtii työn, loman tai vaikka remontinkorjauksen keskellä hurauttaa kohti Kyöpeliä. Eihän se Narnian sinivuoria korvaa, mutta käy lohdutuksesta. Kuvan pomminpurkaja-look on noitamaailman viimeistä huutoa ja vanhanajan leddinsit on syytä kiskaista jalkaan, sillä ohuen yläpilven päällä käy aina vilponen haipakka.

Huutittoman hauskaa pääsiäistä niin ohilentäneille kuin loveen langenneillekin 💛

Warokaa liian alhaalla lentäviä trulleja! Luudalta pudonneet kissat voi ottaa talteen, hoivata kuntoon ja viedä hätätilassa vaikka löytöeläinkotiin. "Isoja kulkukolleja"kannattaa silti vähän varoa, sillä niistä voi tulla ikuinen riesa ♥

LUPERCALIAA JA YSTÄVYYTTÄ

Jo muinaiset roomalaiset viettivät hurjaa Lupercalia-juhlaa, jota voidaan pitää on nykyisen Ystävänpäivämme esiäitinä. Vanhat tarinat kertovat, että piispa nimeltään Valentinus, vihki joka värssyn välissä salakavalasti rakastavaisia avioliittoon koska hän tiesi miten haitallisesti lemmenleikit vaikuttivat miesten sotimisvimmaan. Tästäkös sotapäälliköt riemastuivat niin, että vaativat keisarilta tappokäskyä piispalle - eikä keisarin auttanut muu kuin totella ja tuomita kurja, sodanvastainen Valentinus-rukka kuolemaan. Aikakirjojen mukaan tämä tapahtui 14. helmikuuta vuonna 269. Näin Valentinuksesta tuli rakastavaisten suojelu- ja nimikkopyhmimys ja päivästä Valentinen päivä.

Lupercalia-ajoilta peräisin on myös hillittömän hauska perinne, joka sai alastomat, sudennahkoihin pukeutuneet miehet (ensialkuun pappishenkilöt, sillä kyseessä oli alunperin uskonnollinen riitti) rellestämään pitkin kyliä ja kärryteitä ja piiskaamaan kohdalle osuvia naikkosia nahkaremmeillä takamuksiin! Tästä eivät naisihmiset olleet moksiskaan, sillä vanhojen uskomusten mukaan se lisäsi hedelmällisyyttä. Tätä hulvatonta ilottelua edelsivät armottomat uhrijuhlat Palatinus-kukkulan Lupercalia-luolassa jossa tunnelmaan virittäydyttiin tappamalla vuohia ja koiria:(

1300-luvulla ystävänpäivä kulttuuri kukoisti Ranskassa ja Englannissa lemmekkäitten arpajaisleikkien muodossa, joiden meininki saattoi olla hyvinkin vapaamielistä. Ajansaatossa lemmenleikit siisteytyivät rusettiluisteluksi, mitä täti-ihmiset katsoivat lornettiensa takaa jo paljon suopeammin. Suomessa Valentinen päivää on vietetty 1960-luvulta asti - tapahtumilla kerättiin varoja Pelastakaa Lapsen ry  toiminnalle. Meillä Valentinen päivä on enemmänkin ystävyydenpäivä kuin rakkauden juhla. 

Ystävyys tuo mieleeni lapsuusystävät, kouluajan bestikset ja yhteiset salaisuudet, suuret sydänsurut ja runovihkojen ajanhampaan jyrsimät värssyt. Se tuo mieleen nuoruuden kämppäkäverit, kirjeenvaihtoystävät ja unelmat onnesta. Parhaiten aikaa on kestänyt loru, joka on tuttu jo sotavuosilta ja siihen liittyi ohje: Jos et ole ystävä, lue vain joka toinen rivi:) 

Sun ystäväsi, armaani, 

mä aina olla tahtoisin. 

En koskaan olla tahtoisi, 

sull uskoton ja petturi. 

Se ois mun suurin iloni, 

jos oisit aina luonani. 

Jos kuolo sinut korjaisi, 

niin murhe minut murtaisi. 

Parhaimpiin ja uskollisimpiin ystäviini ovat lapsuudesta asti kuuluneet kaikenkarvaiset ystäväni ♥  Hopeankirkkaat haukut, monet kiehnäykset, pohjattomat nappisilmät ja kipeät lähtöajat. Ne opettivat minulle jo varhain että suru on hinta, jonka aina maksamme rakkaudesta. Elokuvat, kirjat ja  sävelmät kertovat kauniisti ystävyydestä ylirajojen, yksi monista on tarina KETUN JA KOIRAN ystävyydestä, kannattaa katsoa:)

Myös virtuaalimaailman ystävät ovat merkinneet minulle paljon. Emme ehkä tapaa milloinkaan livenä, mutta elämä valottuu monin eri tavoin blogipäivityksistä, musiikki- valinnoista, valokuvista, tarinoista, haasteista tai maalauksista ehkä jopa paljaampana kuin liveystävien vastaava elo. Yllä olevassa kuvassa ihastuttavat ATC-vaihtokortit Enkulin käsityö-blogista ♥ Eli haasteet voivat olla myös käsinkosketeltavia - konkreettisia. Myötäelän virtuaaliystävieni onnenhetkiä tai suuria suruja usein hyvinkin syvästi. Joitakin blogiystäviä olen tavannut livenä ja ystävyytemme on jatkunut monesti syvempänä sitten somessakin. Tapaaminen voi olla myös hyvin kohtalokasta. En arvannut itsekään mihin jouduin, kun eksyin vuoden 2012 alkupuolella erääseen blogiin Usvan tarinahaasteen myötä. Se sinetöi kohtaloni ♥ 

Ystäväni muistavat minua muutenkin kuin punaisten sydänten päivinä, sillä ystävyyden päivä on joka päivä. He auttavat pyyteettömästi kun olen pulassa, he nostavat kun olen maassa ja sitä olen viime vuosina ollut luvattoman usein. He iloitsevat kun olen onnellinen, he saavat minut tuntemaan itseni arvokkaaksi, hauskaksi ja kauniiksi. Ilman ystäviä maailma olisi valoton ja tylsä paikka elää. Ystävät eivät ole sitä varten, että täytät heillä tyhjyytesi ja pimeytesi, eikä ystävä ole pelkästään surusi tai hätäsi kaatopaikka, vaikka omani ovat joutuneet kokemaan paljon sitäkin. Hyvä ystävä ymmärtää myös nurjat puolesi ja antaa Sinulle huutia kun olet sen tarpeessa:)

Olen onnekas että olen saanut pitää monet lapsuusystäväni ja monia muitakin matkan varrelta löytyneitä kultaisia noutajia:) Ystävyys saattaa tuoda elämääsi myös raskaita menetyksiä ja tummia sävyjä. Muutama vuosi sitten lupasin olla vierellä kun tulee aika ja valvoa kuolevan ystäväni luona. Elämäni tosin oli jo muutenkin pirstaleina miehen äkillisen ja pahan kuoleman jälkeen, joten koin ystävän raskaan hyvästijätön pikemminkin elämää eheyttävänä kuin särkevänä voimana. Lupa lähteä oli ehkä suurin apu minkä pystyin hänelle enää antamaan. 

Myös työn kautta olen solminut todella arvokkaita, ihania ja kestäviä ystävyyssuhteita, jotka ovat olleet elämässäni kultaakin kalliimpia.  Vanhimmasta sisarestasi on tullut myös ystävä, vaikka meillä ei yhteistä historiaa ole kuin pieni hetki. Pidän neljää lapsenlastani ja " varalapsiani" parhaimpina ystävinä ja lahjoina mitä elämä on minulle antanut. Ystävyyssuhteet muuttuvat ja vaihtuvat elämäntilanteiden mukaan, mutta sydänystävät pysyvät kuin täi tervassa:)  Yläkuvan kauniin kukkakimpun sain vuosia sitten ystävättäreltä.

Sydämellinen kiitos kaikille ihanille ystävilleni ♥ Ja Sinulle. Rakkaimmalle ~♥~ 

HYPPY

Ei voi tietää aukeaako laskuvarjo ellei hyppää. Jos epäilee tai pelkää,  jää moni taivas kokematta ja hyppy hyppäämättä. Jäävät myös vammat saamatta, sillä harva meistä putoaa kissan tavoin jaloilleen. Joku hyppy voi aina olla myös viimeinen. Hyppään ahkerasti ja kompuroin. Teen säälittäviä mahalaskuja, nousen ja tuuskahdan turvalleni - hakkaan päätäni kiveen, nousen taas ja olen valmiina pakoon tai taisteluun. On marraskuu ja uusi suuri hyppyni alkamassa.

Tämä olkoot vastaukseni Pieni Lintu MARRASKUU- haasteeseen.

UUSI

Makro- ja teema-aiheena oli UUSI ja lähestyin aihetta teemapohjalta.

Uusivuosi tuo mukanaan aina uutta, tosin tämä Vinkuvanku huusi jo vanhan vuoden puolella aika tehokkaasti milloin missäkin portailla ja varsinkin omallani,  josta sen lujalla, mutta lempeällä kädellä aina karkoitin. Lohdutin itseäni sillä, että kissalla on varmasti koti, mutta hellyin pakkasella laittamaan lampaanvällyjä kissan kuljetuskoppaan kuusiaidan sisälle, jossa oletin kissan enimmäkseen asustelevan. Ja ruokaakin oli pakko vähän antaa, joka sinetöi kohtaloni, tosin en ollut ainoa, joka tälle kissalle sitä tarjosi.

Viime elokuussa ikivanha mamselli, nimeltään Pinkku, tassutteli lupaa kysymättä sydämeeni. Sitä miten eläimet sen tekevät, mutta miehet eivät osaa, olen joskus ihmetellyt. Pelkäsin että historia toistaa itseään, minkä vuoksi yritin väenväkisin tyyrätä huutolaiskissaa naapurimiehenkin huusholliin, sillä seurauksella että kissa raapi jopa takkini rikki. Alkuun kissa panikoi sisällä oloa naapurissa aivan  järkyttävästi, mutta meille se kyllä änkesi ovista ja ikkunoista eikä ollut moksiskaan. Illoin se kyyrötti terassilla tai ikkunalaudalla ja itki. Mitä siinä voi tehdä? Neuvottelin asiasta löytöeläinihmisen kanssa pariinkin otteeseen ja taivasosuuttahan sielläkin on tarjolla ankean säilytysajan jälkeen.

"Meinaako tuo rasittava sossukriminaali jäädä tosiaankin tänne " kauhisteli Pinkku-mamselli uuden vuoden aattona huolestuneesti, eikä ihan syyttä:)

"Mitäs siinä mulkoilet, minähän en lähde täältä enää kulumallakaan. Paras vain tottua ajatukseen senkin vanha läski. Minulla on pesukarhun luonne, näethän sen jo hännästäkin ja ellei tuota äkäistä maatuskaa olisi, niin antasin Sinulle kyllä huutia." 


 








Tiukka on tuijotus välillä puolin jos toisinkin. Harmittaa vanhan kissan puolesta, koska hänellä on laupias ja kiltti luonne. Toivon että oppivat edes sietämään toisiaan, yhteiselo sujuu jo suhteellisen rauhallisesti, koska Pinkku viisaasti varoo ja väistää.

Tunnustus 12.1.2015: Vaihdoin keskimmäisen kuvan lapsenlapseni ottamaan minijärkkärikuvaan, jonka hän otti Pinkusta, kun kävi näyttämässä joulupukin tuomaa kameraa 10 - 11.tammikuuta A.D 2015:)