Makro- ja teema-aiheena oli UUSI ja lähestyin aihetta teemapohjalta.
Viime elokuussa ikivanha mamselli, nimeltään Pinkku, tassutteli lupaa kysymättä sydämeeni. Sitä miten eläimet sen tekevät, mutta miehet eivät osaa, olen joskus ihmetellyt. Pelkäsin että historia toistaa itseään, minkä vuoksi yritin väenväkisin tyyrätä huutolaiskissaa naapurimiehenkin huusholliin, sillä seurauksella että kissa raapi jopa takkini rikki. Alkuun kissa panikoi sisällä oloa naapurissa aivan järkyttävästi, mutta meille se kyllä änkesi ovista ja ikkunoista eikä ollut moksiskaan. Illoin se kyyrötti terassilla tai ikkunalaudalla ja itki. Mitä siinä voi tehdä? Neuvottelin asiasta löytöeläinihmisen kanssa pariinkin otteeseen ja taivasosuuttahan sielläkin on tarjolla ankean säilytysajan jälkeen.
"Meinaako tuo rasittava sossukriminaali jäädä tosiaankin tänne " kauhisteli Pinkku-mamselli uuden vuoden aattona huolestuneesti, eikä ihan syyttä:)
"Mitäs siinä mulkoilet, minähän en lähde täältä enää kulumallakaan. Paras vain tottua ajatukseen senkin vanha läski. Minulla on pesukarhun luonne, näethän sen jo hännästäkin ja ellei tuota äkäistä maatuskaa olisi, niin antasin Sinulle kyllä huutia."
Tiukka on tuijotus välillä puolin jos toisinkin. Harmittaa vanhan kissan puolesta, koska hänellä on laupias ja kiltti luonne. Toivon että oppivat edes sietämään toisiaan, yhteiselo sujuu jo suhteellisen rauhallisesti, koska Pinkku viisaasti varoo ja väistää.
Tunnustus 12.1.2015: Vaihdoin keskimmäisen kuvan lapsenlapseni ottamaan minijärkkärikuvaan, jonka hän otti Pinkusta, kun kävi näyttämässä joulupukin tuomaa kameraa 10 - 11.tammikuuta A.D 2015:)
Uusivuosi tuo mukanaan aina uutta, tosin tämä Vinkuvanku huusi jo vanhan vuoden puolella aika tehokkaasti milloin missäkin portailla ja varsinkin omallani, josta sen lujalla, mutta lempeällä kädellä aina karkoitin. Lohdutin itseäni sillä, että kissalla on varmasti koti, mutta hellyin pakkasella laittamaan lampaanvällyjä kissan kuljetuskoppaan kuusiaidan sisälle, jossa oletin kissan enimmäkseen asustelevan. Ja ruokaakin oli pakko vähän antaa, joka sinetöi kohtaloni, tosin en ollut ainoa, joka tälle kissalle sitä tarjosi.
Viime elokuussa ikivanha mamselli, nimeltään Pinkku, tassutteli lupaa kysymättä sydämeeni. Sitä miten eläimet sen tekevät, mutta miehet eivät osaa, olen joskus ihmetellyt. Pelkäsin että historia toistaa itseään, minkä vuoksi yritin väenväkisin tyyrätä huutolaiskissaa naapurimiehenkin huusholliin, sillä seurauksella että kissa raapi jopa takkini rikki. Alkuun kissa panikoi sisällä oloa naapurissa aivan järkyttävästi, mutta meille se kyllä änkesi ovista ja ikkunoista eikä ollut moksiskaan. Illoin se kyyrötti terassilla tai ikkunalaudalla ja itki. Mitä siinä voi tehdä? Neuvottelin asiasta löytöeläinihmisen kanssa pariinkin otteeseen ja taivasosuuttahan sielläkin on tarjolla ankean säilytysajan jälkeen.
"Meinaako tuo rasittava sossukriminaali jäädä tosiaankin tänne " kauhisteli Pinkku-mamselli uuden vuoden aattona huolestuneesti, eikä ihan syyttä:)
Tiukka on tuijotus välillä puolin jos toisinkin. Harmittaa vanhan kissan puolesta, koska hänellä on laupias ja kiltti luonne. Toivon että oppivat edes sietämään toisiaan, yhteiselo sujuu jo suhteellisen rauhallisesti, koska Pinkku viisaasti varoo ja väistää.
Tunnustus 12.1.2015: Vaihdoin keskimmäisen kuvan lapsenlapseni ottamaan minijärkkärikuvaan, jonka hän otti Pinkusta, kun kävi näyttämässä joulupukin tuomaa kameraa 10 - 11.tammikuuta A.D 2015:)
Kenelläpä olisi sydäntä jättää toista ihan luonnon armoille, jos tuo toistuvasti pyytää lupaa tulla lämpimään ja joku jo kerran on hänet hylännyt <3 Voi meitä ihmis raakalaisia :(
VastaaPoistaKyllä ne kisut toisiinsa tottuu, kunhan uusi tulokas oppii kunnioittamaan vanhempaa, hetken se vie :))
Ikuinen harmin aihe on tämä eläinten huono kohtelu ylipäätään. Kissa ei siedä huonoa kohtelua, sillä tavalla kuin ehkä koira, jos vain voi valita ja useinhan sillä on se mahdollisuus vapaamman liikkumisen vuoksi. Kiitoksia Tuitiina:)
PoistaKissat ovat sen verran itsenäisiä olentoja, että niiden käyttäytymisestä ihminenkin voi(si) jotain oppia. Enkä nyt tarkoita lintujen pyydystämistä, missä ihminen on keksinyt jo paljon julmempia tapoja. Näyttää olevan tulossa hyvä kissavuosi sinulle:)
VastaaPoistaJussiN
Kissat eivät ole laumaeläimiä, mutta joskus tuntuu että kyllä ne seurastakin tykkäävät. Ehkä osalla on enemmän leijona-geeniä, joka mahdollistaa laumaelämän ja yhteiselon kun taas toisilla on enemmän ehkä leopardi- tai tiikerigeeniä, mikä tarkoittaa erakkoelämää kiima- tai pentuaikaa lukuunottamatta.
PoistaLintulaudalla käy kova vilske edelleenkin kissoista huolimatta, eivätkä kissat toki ole ainoita, jotka käyttäytyvät meidän ihmisten mielestä "julmasti", sillä lintumaailmassakin on oma ankara elämä, joka alkaa jo pesimisaikoihin. Elleivät kirput ja petoeläimet tuhoa niin isompi veli/sisko hakkaa reikää hitaasti, mutta varmasti päähän niin kauan ettet enää piipitä. Ainakin isommilla petolinnuilla (esim. kalasääsket) tämä on tavallista tarinaa. Villieläimillä ei vara elättää heikkoa tai sairasta suvunjatkajaa. Eikä linnun saalistustapakaan ole aina kaunis, jos sitä ajatellaan uhrin kannalta? Kiitos Jussi.
Suloinen kertomus, puhkuu niin elämää. Kyllä saat tuntea hyvää oloa, tulija valitsi sinut. Mitäpä sinulla sanottavaa, sopeuduttava. Niin julmaa kodittomien kohtalot. Onneksi löysi teidät.
VastaaPoistaKiitoksia Ulla. Alkuun tämä ärsytti (ihan oikeastikin, allergikko kun olen) ennenkuin sopeutuu asiaan, myöskin rytmi muuttuu. Olisin varmasti valinnut eläinalan tai työskentelyn eläinten kanssa ellen olisi niin hentomielinen sen lisäksi että perussairaus on vaikuttanut alan valintaan. Eläinlääketiede ei sovi herkille ihmisille, eikä klinikkahoitajaksikaan kannata hakeutua ihanteellisuussyistä. Homma kun on aika rankkaa ja raakaa vaikka taustalla olisikin auttaminen.
PoistaIhana kun annnoit kulkurille kodin,mistä lie raukka maailmalle lähtenyt.
VastaaPoistaMei naapuriin muutti samalla tavalla Pekka. Kai nuo kissat tietää missä niiden on hyvä olla, mikä tutka niillä onkaan jolla ne kodin etsivät.
Eipä tullut kovin kaukaa tämäkään kissa, yleensä ne tulevat yllättävän läheltä. Sen olen huomannut jo muutama vuosi sitten. Kissa valitsee paikan ja ihminen tulee siinä kylkiäisenä. Eläin ei ole surkastuttanut vaistojaan siinä määrin kuin ihminen, ehkä kaikki johtuu vain siitä. Tykkään kyllä kaikista eläimistä. Kokemattomuus saattaa aiheuttaa varovaisuutta, jopa joskus arkuutta, vaikka yleensä tulenkin hyvin juttuun perhosesta tai vielä pienemmästäkin brontosauruksen kokoiseen asti..Kiitoksia Kosotäti:)
PoistaKissat sen osaavat! Minullakin niitä kolme hyörii täällä kotona. Toivottavasti ei kovin montaa anojaa tule rappusille, sillä minä jos kuka, en voi vastustaa kissoja! Kyllä ne toisiinsa tottuvat ajan kanssa. Meillä nuorin kissa on saanut vanhimman 8 vuotiaan leikkimään!
VastaaPoistaNuori kissa hyppäsi yllättäin tämän vanhemman niskaan ja Pinkku loukkaantui kyllä aika verisesti ja niin minäkin:( Osaksi siinä oli takana ehkä leikkiä ja hyökkimistä jonka olen yrittänyt kitkeä pois makupaloilla ja torumisella. Välillä Feliwaykin ollut käytössä. Pinkku-mamselli leikkii kyllä itsekseenkin ja varsinkin liekittettäessä. Hän on jo lähempänä 15 vuotta:) Olet oikea kissafani Päikkä:)
PoistaVautsi, olipa jännittävää kertomaa. Ihmeellistä jengiä nuo kissat, omapäisiä ja viehättäviä. Telkkarista on tullut joku ohjelma jossa kissa-asiantuntija käy auttamassa ongelmakissaisia perheitä. Kissojakin pystyy kouluttamaan ilmeisesti, jos osaa sen homman.
VastaaPoistaKiitoksia Rita:) Kissat ovat eräällä tavalla aika kesyttämättömiä, mutta kissoja pystyy hyvin kouluttamaan, olen harrastanut sitä jo lapsena (taisi olla vähän kovakouraistakin silloin) ja nyt taas uudelleen. Kissa ei halua miellyttää sillä tavoin kuin koira, joten se on vähän erilaista, toistot ja käskytys, moittiminen tehoaa kissalla ja helliminen, ehkä makupalakin?
PoistaTällä uudella kissalla on vähän koiramaisia tapoja eli istuu käskystä ja odottaa ruokaa kun taas vanhempi "tilaa" tassulla jääkaappia "raapimalla" pehmeästi ilman kynsiä ja samoin se tahtoo myös ulos. Se on aiemmin opittua:)
Kiitos liikuttavasta tarinasta, Mustis:)
VastaaPoistaKulkukissoja on aina ollut ja tulee myös aina olemaan.
Kissa itse valitsee talon ja ihmisen, jonka kanssa haluaa asua. ♥♥
Minullakin on noista kokemusta...
Ole hyvä Aili ja niinhän se on, että aina kissattomia koteja ja kodittomia kissoja:) Kissoja ei voi huijata tykkäämään itsestään. Kissa vaistoaa henkilökunnan sopivuuden, mutta minulla on hullu käsitys siitä, että joskus ne vain tykästyvät johonkin paikkaan.
PoistaVoihan Pirskatti! Ei kahta kattia ilman kolmatta... sanotaan ja tämä viimeinen tulokas lienee se kolmas lähivuosien sisällä "oveasi raapinut"?
VastaaPoistaHauskanen juttu ja aivan upeat kuvat.. Hauskaa Uuden kissavuoden loppua! ;-)
Jos lasken kaikki terassilla hyysätyt ja sisällä väliaikaisesti yöpyneet niin kolme ei riitä, kolme kissaa on kuitenkin talottunut, eräs vain lyhyen ajan. Kiitoksia Lexa. Ihan seesteistä ei elo ole ja nytkin on pari huolta huomisesta sekä kissan, että itsenikin kanssa. Mutta huominen pitäköön huolen itsestään.
PoistaKissoja ei vain voi vastustaa, niin ihania nämäkin. Näin ajattelee aina kissaihminen. Meillä ei ole nyt kissaa, kun Miuku lähti kissojen taivaaseen ei enää löytynyt Miukun veroista kissaa.
VastaaPoistaMiuku tuo nimenä minullekin paljon muistoja, kipeitä ja haikeita. Ilmeisesti Miuku-nimiset kissat jotenkin ainutlaatuisia, sillä tuntemani veroista en varmasti koskaan tapaa. Jollakin tavalla Pinkku on vähän samantyylinen pehmo, kova keskustelemaan mutta osaa rauhoittua ja olla hiljaa esimerkiksi yöllä kuten tämä uusi kissakin.
PoistaKissat ovat hurmaavia ja aika itsetietoisia otuksia, tosin nämä ovat vähän elämän murjomia, eivätkä siten kovinkaan itsevarmoja. Voi sanoa että kissat ovat valinneet kaltaisensa ihmisen:) Kiitoksia Arleena.
Noin siinä saattaa käydä, kissaväki senkun lisääntyy.
VastaaPoistaMinua neuvottiin yhden adoption jälkeen, että jollei kollia (!) halua kotiinsa ikiajoiksi, ei sovi antaa ruokaa, asenteenkin pitäisi olla hyvin torjuva, vaan minkäs teet?
Täällä kerrodstalossa eivät kollit lähentele. Tosin on mulle kerran tuotu pubireissulta kissanpentu, kun muuten ois kodittomaksi jäänyt. Ja minä helläluonteinen menin ja otin. Se oli ihan hullu, palokunta saii avudstaa sen sähkötolpasta useamman kerran.
OIshan näitä juttuja kissoista, vaan eipä riitä miehistä edes yhteen lauseeseen ;)
Kyllä kissa kissan tuntee madame Quu:) Bubireissulta on tuotu joillekin koirakin, joten ilmeisesti pelkkä humalahakuinen, parisuhteeseen tähtäävä toimenkuva on sielläkin vähän muuttunut:) Hentomielisiä ihmisiä rangaistaan aina. Huostaan otettu eläin on iänikuinen rakkaus, riesa ja tuleva suuri suru.
PoistaKissoista ja myös muista eläimistä, niin villeistä, hylätyistä kuin tehotuotetuistakin voisin keskustella vaikka miten pitkään, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mies on ainut eläin, josta ei riitä juttua riviä pitempään:)
Kyllä kissa kissaihmisen tuntee ja tulee mielellään asumaan sellaisen kanssa, joka osaa puhua samaa kieltä. Minäkin pidän kissoista, mutta tyttäreni on oikea kissakuiskaaja. Kaikki aratkin kissat tulevat hänen luokseen, on se kummallista.
VastaaPoistaHänellä onkin kaksi kissaa. Meillä on aina ollut, mutta itse en voi enää pitää allergian takia, muuten varmaan olisi. Jokin rapsutettava olisi kiva.
Näin se varmasti on Uuna. Pienenä olin oikea "kissamaija" eli minulla oli aina kissa kainalossa, kunnes keksittiin että olen allerginen sille ja tuolle. Olen tästä joskus kirjoittanutkin. Olin lapsena tosi sairas, kurkkua leikeltiin ja henki ei kulkenut ollenkaan. Istuin yökaudet kiikkustuolissa henki ahtaalla, eikä lääkityksiä juuri ollut. Astman ja allergian takia kissatkin sitten hävitettiin.
PoistaNyt otin hirvittävän tietoisen riskin, tuplasin astmalääkkeet kun Pinkku tuli. Ja sen jälkeen alkoikin armoton sairauskierre. Toivoin että siedätyn ajan myötä ja niin luultavasti ehkä kävikin? Se ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Taustalla voi olla joku muukin syy? Joulun aikaan kaikki yht'äkkiä muuttui, eikä oireita enää ole niin radikaalisti kuin aiemmin, eikä kuumeilua eikä jatkuvaa limaista yskää kuten syksyllä. Tästä uudesta tulokkaasta voi tulla samanlainen tilanne?
Elämet tuovat lohtua yksinäisyyteen ja valinnat ovat hyvin vaikeita, mutta tämän kaltaista ratkaisua kun itse olen tehnyt, en voi suositella kenellekään. Olet viisas kun et ota kissaa, omalla terveydellä leikkiminen ei ole järkevää ja jos tästä tiputukseen joutuu, niin kaikkihan ovat pissassa, niin minä kuin kissatkin.
Kissaihmisenä luin erittäin ilahtuneena juttuasi. Omat kissani ovat kaikki enemmän tai vähemmän löytökissoja ihan ensimmäistä lukuunottamatta. Aiheeseen Uusi nämä uuden alun tarinat sopivat kuin nappi silmään.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kiitoksia Kristiina. Ihana että olet antanut kodin kodittomille. Uusi kissa talottui ihan vasta, joten se oli todella uusi juttu. Löytökissoja tuntuu olevan aika paljon, jos toki muitakin eläimiä, ahkerasta sterilisaatiosta huolimatta.
PoistaKävin kerran löytöeläinkissalassa ja sydäntä riipaisi, sillä osa joutui viettämään kuljetuskopassa melkein koko ajan, mikä on ehdottomasti liian pieni löytökissan jatkuvampaan pitoon. Yöaikakin on hurjan pitkä eli se alkaa noin klo 16 ja seuraavana aamuna kello10 tulee ihminen katsomaan tilannetta.
Kaikkihan on kiinni rahasta, minusta löytöeläimillä pitäisi olla asianmukaiset isommat säilytyshäkit lyhyempääkin säilytystä varten. Viranomaisten mielestä 10 vrk on sopiva aika, mutta yleensä se on viikkoja jopa 3 kuukautta.
Itse olen ollut töissä Vaasan Kissatalossa. Se on 2-kerroksinen omakotitalo, jossa kissat saavat olla huoneissa vapaana ja pääsevät lisäksi alakerrasta ulkotarhaan. Sairaita ja rokottamattomia uusia kissoja varten on karanteenikopit. Mutta ne ovat tarpeeksi tilavia koppeja, ei kuljetuslaatikoita. Ja ne ovat yhdessä huoneessa, joten eristetytkin kissat saavat seurata vapaana pyöriviä tovereitaan, kunnes liittyvät joukkoon. Virallisesta löytöeläintalosta, Koiratarhasta en tiedä paljoakaan, mutta oletan, että myös siellä on tarpeeksi tilavat häkit kissoille ja osan olen aina käydessäni nähnyt vapaana toimistotiloissa.
PoistaVaikuttaa hyvin ihanteelliselta toiminnalta että eläin saa osallistua (tai olla osallistumatta yhteiseloon) vaikka on eristettynäkin. Ihmismielellä ajatellen on surullista, jos eläin eristetään niin ettei se näe elämää ympärillään, eikä kohtalokavereitakaan ehkä ole. Toisaalta villiintynyt eläin ehkä rauhoittuu parhaiten juuri omissa oloissa oloissaan. Ulospääseminen on aivan mahtava juttu ja esim. tarhaoloihin tottuneella koiralla se on melkein pakollinen asia, tosin karanteeniaikana se on käytännössä ehkä mahdotonta toteuttaa.
PoistaLuin Hesyn sivuja ja mietin löytöeläinongelmaa, joka on paisumassa aivan liian isoksi. Aina kannattaa muistaa sekin ettei vapaana kuljeskeleva kissa ole välttämättä hylätty tai heitteille jätetty. Suomen eläinsuojelulaki sallii kissan vapaan liikkumisen tietyn rajoituksin. Se ei kylläkään ole kissan kannalta aina paras mahdollinen vaihtoehto jos ei aina muutenkaan, riippuu niin eläimestä ja siitä miten vähän aikaa se ulkoilee ja miten pian sen pitää mennä takaisin sisälle, eli siitä miten siitä huolehditaan.
minullakin on ollut jo useita löytö ja lahja kissoja, toiset on olleet kovasti sylikissoja, toiset vaan ruokansa syötyään menivät menojaan. Viimeinen Mustis kissani oli löytökissa ja aristi minua vaikka kuinka yritin lempeesti mulkoilla sitä, mutta kun tyttäreni kävi luonani niin johan syntyi rakkaus Mustiksen silmiin ja kiipesi heti hänen syliinsä, ja kun tytär halusi viedä Mustiksen hoitoon kun olin samaan aikaan liikuntakyvytön niin sille reissulle hän jäi ja siellä on Mustis nyt viihtynyt ja kotiutunut oikein hyvin, se vaan on niin että kissa on se joka valitsee kenen kanssa tahtooasua, jos suinkin voi.
VastaaPoistaeikä ihminen ole sen kummempi, kyllähän mekin valitaan itse kaverimme. Kyllä nämä sinun löytökissat ajan kanssa sopivat ja kilpailevat paijauksestasi
Olenkin miettinyt tätä kaiman kohtaloa:) Ihana että Mustis löysi sen kodin mihin halusi, tosin vähän ikävää Sinulle. Nämä Mustikset kun ovat ihan omaa luokkaansa, eivätkä aina halua sitä, joka heitä haluaa. Se on kummallista ja vähän raastavaa:)
PoistaTässä terassilla on ollut useampikin taivaanportille menevä kissa, eli osa on ollut jo hyvin sairaita tullessaan. Uusi kissa mietitytti myös, mutta kyllä tuo näyttää tuosta tokenevan. Muistan erään kakadun vuosien takaa (enkä tosiaankaan ole mikään lintuihminen, muuta kuin siinä mielessä että katselen ruokintapaikan touhuja jne) joka ei juurikaan yleisöstä piitannut, mutta kun se näki minut ja kuuli kujerrukseni, se muuttui täysin, Ja voi sitä huutoa minkä se perääni päästi. Kyselin lintutalon hoitajalta että tekeekö se aina tämän. Olin kuulemma toinen ihminen, josta se oli lintutalon aikana innostunut. Vieläkin kuulen sen epätoivoisen rääkymisen: "Älä jätä minua! Tule takaisin"
Ihana uusi :) päättäväinen tuntuu tämä tapaus olevan, löysi mieluisan kodin emäntineen ja sillä siisti :)
VastaaPoistaSiinä olet oikeassa Anja, erittäin päättäväinen on tämä tumpukka. Harmi etten tiedä vielä nimeä, huutelen pikkukissaksi ja naapureita naurattaa, kun ei mikään pikkukissa enää ole:) Sinne se sohvan nurkkaan taas tyyräsi kun vanhempi on tällä kertaa majoittunut komeroon, jossa sillä on oma hylly ylellisen pehmeällä alustalla:)
PoistaKyllä kissa tiesi heti, kenen luona hän haluaa asustaa. Ihastui sinuun ensinäkemällä!
VastaaPoistaHienosti kerrottu ja olikin niin sopiva haasteeseen.
No, en tiedä oliko se ihan ensimmäisellä, mutta ehkä se toinen oli jo kohtalokas:) Heti kun näin haasteen tiesin mistä kerron ja kuvitan.. voi olla että jotakin jo tympäsee nämä kissajutut, mutta "joka härällä ajaa se härästä puhuu".. Kiitoksia Harakka ja terveisiä pikku Ticollesi:)
PoistaIhana tarina!
VastaaPoistaVoi kun olisi mahdollista kysyä eläimeltä yhteiselon aikana, vaikkapa vain kolme tärkeää kysymystä. Ei sitten kannattaisi kysyä :"Otatko lihaa vai kalaa".
Olisin muuten tehnyt samoin, kissat osaavat kietoa pauloihinsa :)
Kiitoksia Vikki. Ehkä kysyisin tältä uudelta kissalta sen nimeä ja sen jälkeen sitä, miksi tuo terassi vetää kissoja puoleensa:) Menneisyydestä en kysyisi mitään. Siilien ruokinta kesällä ja varsinkin syksyllä on yksi juttu, joka vaikuttaa siihen että kissat ehkä tykästyvät, koska olen monesti kissanruokaa niille antanut. Kaikista hurjin oli kissa, joka söi hirvenluuta eräänä lokakuun iltana terassilla, mutta en saanut kännykällä siitä kuin hämärän kuvan. Harmi:)
Poista"ja tämä tarina on tosi", sanoo Tapio Rautavaarakin. Tosi-ihana sellainen, onnellista oloa molemmille toivottaen jas Hyvää Uutta Vuotta !
VastaaPoistaEipä sitä voi enää paremmin sanoa Unelmikko, tuli niin elävästi mieleen Rautavaaran tumma ääni ja se sävykin. Tarkoitit varmaan että onnellista oloa meille kolmelle, mutta kiitoksia ja onnen vuosi jatkukoon meille kaikille:)
PoistaViisas väistää, miten oiva viisaus!
VastaaPoistaPinkku on varovainen ja voi olla että hänkin vähän esittää:) Kissat kun ovat aika ovelia tässäkin. Pinkulla on luonnostaan selkäkarvat vähän pörhöllään, minkä takia muut tulkitsevat sen luultavasti tappeluhaluksi, siitä syystä Pinkku-raukkaa pätkittiin jo ennen tänne tuloa armotta, vaikka hän yrittikin luikkia matalana piiloon. Komensin parikin kertaa kesällä kissavieraita, jotka olivat tosi yrmeitä tälle vanhalla kissalle. Myös eräs musta iso kolli rökitti Pinkkua syyskesällä aika pahasti sen omalla terassilla ennen kuin pääsin hätiin.
PoistaHyvä sinä ja suuri sydämesi!!
VastaaPoistaSinä sen sanoit, kiitoksia Susu. Siinä on totta toinen puoli, eli eläimiä kohtaan olen ihan hentomieli pee aa äs koo aa, mutta ihmissuhteissa olen ihan onneton ja hyvin pieni. Myös sydämeni on:)
PoistaKivoja kuvia!
VastaaPoistaKiitoksia Pieni Lintu. Kuvat eivät teknisesti ole kovin häävejä, jonka vuoksi teemalla täytyy mennä, ainoa terävämpi kuva on Pinkun keskikuva, jonka lapsenlapsi otti omalla minijärkkärillä ja eron kyllä huomaa. Pinkun tahaton karvapörhötyskin erottuu siinä hyvin.
PoistaKissajuttu hyvä juttu.
VastaaPoistaMaxitykkäys, koska olen kissaihmisiä ja kissa on ns "riippumaton" eläin.
Tämä kaikki ilman (turhaa) naukumista, etenkin kun maaliskuu näyttää vielä hyvin kaukaiselta...
Kiitoksia Maksimuksi. Olet siis kiinalaisessa horoskoopissa tiikeri ja kotimaisessa jellona:) No, kissaihminen olla muutenkin. Maaliskuu tulla hupsahtaa tuossa tuokiossa vaikka tykkäänkin tämän hetkisestä talvikelistä. itse olen kaikkiruokainen eläinihminen (eikä tämä ei tarkoita eläinten syömistä). Eli mikä tahansa eläin on mielestäni omalla tavallaan kiehtova ja kaunis. Myös rakastettava.
PoistaHämähäkit eivät kuulu suosikeihin, eivätkä kaikki hyönteiset tai koppakännärit, mutta saatan silti innostua esimerkiksi haiskiaisen tai raatokärpäsen hienoista väreistä.
Täälläkin yksi kissafani ja monen muun eläimen fani, kuten olet varmasti blogissani huomannut. Minulla on kolme kissaa, ne ovat sopeutuneet yllättävän hyvin keskenänsä. Viimeisenä pakkastalvena meille yritti outo kissa sisälle kissaluukusta, mutta tämä partio oli sitä mieltä, ettei emäntä lisää tarvitse ja sitä ei ole sen jälkeen näkynyt. Se oli kotikissa tuosta lähettyviltä, mutta oli jäänyt/jätetty yöksi ulos ja palelevana kokeili sisälle. Hienoa, kun olet antanut uudelle tulokkaalle mahdollisuuden.
VastaaPoistaOlen kyllä huomannut Aina ja kiitoksia. Kyllähän elukkafani toisen rekisteröi vaistomaisesti, vaikka minulle kyllä mahtuvat nekin tyypit, jotka eivät jostakin syystä eläimistä niin hirvittävästi edes tykkää. Jokainen kun taaplaa mallillaan:)
PoistaSiihen ettei välitä, voi olla hyvinkin monenlaisia syitä. Hulluin juttu oli viime keväänä siitepölyn aikaan, kun minä allergikko kävelytin koiraa, niin yksi nainen kiersi meidät aina äärettömän kauhistuneena hyvin kaukaa ja mahdollisesti kääntyi eri tielle tai kokonaan pois, jonka vuoksi kerran kysyin että pelkääkö hän koiraa. Ei, mutta hän on kuulemma niin allerginen koiralle, että sen vuoksi piti mennä kiertoteitä aina pakoon. Meinasin kysyä että mitäs tehdään kun itsekin ehkä olen ja vielä nuo perkeleen koivutkin kukkivat, en kuitenkaan sanonut mtn, nyökyttelin vain ymmärtäväisesti päätä ja jatkoin matkaa. Naisen pelko hallitsi hänen allergiaansa paljon pahemmin kuin mikään muu.
Kissat pyrkivät pakkasta pakoon, jos on pitemmän aikaa ulkona. Ikävää on jos kissa jätetään ulos, mutta on se niin konstikas pyydystettävä välillä pissareissulta sisälle, jos itse on johonkin, että pari kertaa tuo nuorempi on kyllä jäänyt, kun ei ole tullut kutsumalla, enkä ole voinut enää odottaa, mutta kyllä se oppii talon tavoille:)
Aivan mielettömiä kuvia, mutta tuo lähikuva kissan silmästä on aivan uskomaton! Wau kuin kissamainoksesta.
VastaaPoistaKissoja on ihana kuvata, huomaan kuvaavani niitä enemmän kuin koiraa, ovat vaan niin hassuissa asennoissa ja rentoina.
Kiitoksia Tiia:) Pinkulla on paljon pyöreämmät silmät välillä, mutta se arasteli tuota lähikuvaa ja kameraa vaikka salamaa ei ollutkaan, joten ihan niin hienoa en saanut kun ajattelin. Kissat osaavat kyllä poseerata, mutta ehtiikö hitaalla kameralla aina kuvata, se on toinen juttu. Koiraakin tuli ennen joulua kuvattua, kun saimme yhteisen juoksu/kävelyretken, joka oli huippujttu Gentlemanin kiukuttelusta huolimatta ja ikävä on sitäkin turria, tässä asunnossa en voi sitä pitää, mutta hänellä on varmasti paremmat oltavat siellä Lappeenrannan liepeillä, jossa voi komentaa ohikulkijoita, lentokoneita ja ukkostakin:)
PoistaEläimien kanssa sitä tulee helposti toimeen. Toista se on ihmisten kanssa. Valitettavasti.
VastaaPoistaSe on kyllä outo juttu. Ihmiset ovat niin vaivalloisia ja vaativia:) Sinulla oli huikeita ja älyttömän kauniita kuvia, kävin niitä jo ihastelemassa, mutta kommentoin niitä myöhemmin, kun en kehtaa näin yöllä ja pitää mennä jo pötkölle:)
PoistaKivasti kerrottu ja kuvattu! Tykkäsin.:) Tulee hieman haikea olo näistä tällaisista...Jouduin antamaan kissani pois (onneksi löytyi uudet kodit!), kun pistimme mieheni kanssa hynttyyt yhteen 20 vuotta sitten. Mies on allerginen, ja kysyi, että pitääkö iän kaiken olla punasilmäinen...Valitsin miehen. Ei ollut huono valinta!;D
VastaaPoistaOn kyllä järkevää luopua kissoista, jos on allerginen! Kaikki eivät ole yhtä höppänöitä kuin minä, mutta nyt sekin on todistettu, että omalle kissalle voi siedättyä, mutta en kyllä suosittele kokeilemaan, sillä viime syksy ja syystalvi menivät koko ajan sairastaessa. En oikeastaan muista näin pahaa aikaa pitkään aikaan (ehkä lapsena) mutta kissan lisäksi aloitin noin 20 vuoden taon jälkeen myös runsaan maidon käytön, (koska ajattelin että se voisi olla jotenkin terveellistä) joka saattoi vaikuttaa asiaan ja söin omeniakin kilotolkulla melkein päivittäin. Lopetin maidon juonnin joulukuun alussa ja nyt on ollut jo parempi aika allergian, yskän, väsymyksen ja jatkuvan flunssan suhteen. Käytän myös allergia- ja astmalääkettä, jotka tietenkin auttavat sietämään ärsykkeitä eri tavalla kuin ilman niitä. Kiitoksia Taina, teit varsin viisaan valinnan:)
VastaaPoistaKissa on lahjomaton oman tiensä kulkija, joka tietä mitä tahtoo ja tämä kissa tahtoi sinun hoiviisi. Varmasti sen mielestä sinä ja kotisi ovat sille parasta ja sinä ymmärtäväinen ja eläinystävällinen luonne.
VastaaPoistaKiitoksia Aimarii. Keräilen näköjään kaikki irtolaiset talteen. Kotimme on aika pieni, joten yhteentörmäyksiä sattuu, uusi kissa on löytänyt oman "rauhan" sauanlauteilta, jonne laitoin petin kun sinne aina meni:) Toinen nukkuu välillä komerossa ja öisin minun vieressä ja usein tulokaskin tulee tuohon sohvalle. Vähän levottomaksi muuttuivat nämä yöt...
Poista