Neiti Aika aloitti uransa joskus 1930-luvulla ja suosio oli suuri vielä 1980- luvullakin. Hän vaikeni lopullisesti vuonna 2012. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit, joissa oli kiekkopuhelin, olivat arkipäivää vielä 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisimmät hävisivät vuonna 2009. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat maaseudun pikkukylissä niinsanotut kyläpuhelimet käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta.
Varsin huikea juttu oli jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli viljelijöiden, metsästäjien ja etenkin rekkakuskien suuressa suosiossa. Tulihan tuonne kerran höläytettyä mitä sattuu ja ukot kiusasi siitä viisi vesikesää:) Siinä ei ollut (eikä kai ole vieläkään) turhia lupajuttuja minkä vuoksi se sopi Villiin Länteen paremmin kuin hyvin.
Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi. Pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä takaisin kotiin:)
MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA. Yläkuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.
Kyökkinurkan nostalgiaa, arabiasalkkareita - vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.
Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä.
 |