VALOISAA LOKAKUUTA / LIGHT IN OCTOBER

Lokakuu ja Huhtikuu ovat kuin veljeksiä, vaikka syksy onkin täynnä pimeyttä ja kuihtumista toisin kuin hilpeä ja elämänhaluinen huhtikuu. Epävakaus ja yllätyksellisyys sävyttävät kuitenkin molempia kuukausia. Lokakuun alku oli täynnä kultaa, punaista maaruskaa ja hehkuvaa okraa. Näin kaunista ruskaa en muistakaan. Tätäköhän pikku hömppäkin ihailee kuistilla. Syksyn tullen linnut eksyvät usein avokuistille ja osaavat hyvin poiskin. Tämän Hömppähömppelin jouduin auttamaan pois, kun törmäili paniikissa niin pahasti ikkunoihin.

Päivät pienet pilvelliset
yöt pitkät pimeät
Halla hanhen siiven alla
Talvi joutsenen takana

Näin kuvaa savolainen kansanruno osuvasti lokakuuta. Ennen Numaa, joka edelsi Julinaanista kalenteria, vuosi alkoi kevätpäivätasauksen aikaan maaliskuussa ja loppui syksyllä, joten kuukausia kertyi vuoteen pelkästään kymmenen. October eli lokakuu on sen mukaisesti kahdeksas kuukausi, eikä talviaikaa laskettu mukaan ollenkaan! Aika kätevää:)

Iloksi pimeyteen, sadekeleihin ja loskaan voit virkkailla Johannan IHAN OIKEA BLOGI-ohjeella ihastuttavia sateenvarjoja  Siellä se opastetaan kädestäpitäen. Hopi, hopi katsomaan.

Lokakuu tuo myös piirakoiden ja omenoiden ihanan tuoksun kyökkiin ja mikä olisikaan parempaa kuin Kauhasen omenapaistos tai vanhan ajan puolukkapiirakka, joka valmistuu "mummoankka"-ohjeella suitsait 💚 Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu LOKAKUU-haasteeseen.

Jauhoja ja sokeria yhtä paljon vaikka 2 lasillista

Voita 200 g tai maun mukaan (voit korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla) 

Sekoitetaan pöperöksi, josta 1/3 erotetaan pinnalle ripoteltavaksi ja 

loppuosaan lisätään puoli teelusikallista soodaa, lasillinen piimää ja kananmuna, jotka sekoitetaan. Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja lisää puolukkasurvos ja pöperö puolukan päälle.
Paista sopivassa uuninlämmössä eli parisataa astetta tai vähän alle noin puolituntia tai vähän yli:)

Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan.  Aito kalifornialainen Herra Heikin hunaja kruunasi päivän:)

Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokkakin jäi auton alle 💔

Muistakaa heijastimet, sillä pimeät illat syövät valon. Hirvenpyyntikin on taas alkanut ja ne vouhkaavat pitkin maita ja mantuja henkensä edestä, joten tiellä kannattaa ajella maltillisesti. Turvallista ja hyvää syksyä kaikille 💙

MARRASKUU

Lokakuu pyyhkäisi kesäajan historiaan ja teki tilaa marraskuulle. Pahvinen pääkin on pysynyt kummasti kasassa dynasty-ruletissa:)  Hankalinta on ollut oma luutunut asenne ja harjoituksen puute. Halloveeni toi taas väriä synkkään ja pimeään marraskuuhun ja hautausmaan kynttilämeri loisti pimeässä kauniimmin kuin koskaan ennen. Suru kulkee sielusta sieluun ja liekistä liekkiin. Oli aika surra surevien kanssa ja muistaa heitä, joita mikään liekki ei voi enää lohduttaa.

Tämä pikkuinen Hömppä eksyi kuistille, eikä osannut ilman apua pois. Viitatiaisen ja hömpän ero on minimaalinen, mutta päädyin siihen että on hömötiainen.

Tässä seikkailua ilmiselvästi setvitään vielä sinihattuserkun kanssa:) 

Pitkästä aikaa innostuin halloveenihömpästä sen verran, että ostin kurpitsan, jonka Ari koversi, paahtoi siemenet ja minä viimeistelin lyhdyksi portin pieleen. Silmät ja suun muistin, mutta jokin unohtui:)

   
Viime tipassa (taas kerran) osallistun Pieni Lintu KASVIS-ja samalla myös MARRASKUU- haasteeseen.  Kurpitsasta saa yleensä hyvää keittoa ja hilloa, mutta tässä halloveeni-yksilössä oli niin vähän hedelmälihaa, että rääppeet menivät harakoille.  Paahdetut siemenet ovat herkullista vaihtelua illanistujaisiin sipsien, karkkien tai naksujen ohella/tilalle. Suosittelen.