sunnuntai 13. lokakuuta 2019

VALOISAA LOKAKUUTA / LIGHT IN OCTOBER

Lokakuu ja Huhtikuu ovat kuin veljeksiä, vaikka syksy onkin täynnä pimeyttä ja kuihtumista toisin kuin hilpeä ja elämänhaluinen huhtikuu. Epävakaus ja yllätyksellisyys sävyttävät kuitenkin molempia kuukausia. Lokakuun alku oli täynnä kultaa, punaista maaruskaa ja hehkuvaa okraa. Näin kaunista ruskaa en muistakaan. Tätäköhän pikku hömppäkin ihailee kuistilla. Syksyn tullen linnut eksyvät usein avokuistille ja osaavat hyvin poiskin. Tämän Hömppähömppelin jouduin auttamaan pois, kun törmäili paniikissa niin pahasti ikkunoihin.

Hömötiainen, Hömppä, lintu ikkunalla

Päivät pienet pilvelliset
yöt pitkät pimeät
Halla hanhen siiven alla
Talvi joutsenen takana

Näin kuvaa savolainen kansanruno osuvasti lokakuuta. Ennen Numaa, joka edelsi Julinaanista kalenteria, vuosi alkoi kevätpäivätasauksen aikaan maaliskuussa ja loppui syksyllä, joten kuukausia kertyi vuoteen pelkästään kymmenen. October eli lokakuu on sen mukaisesti kahdeksas kuukausi, eikä talviaikaa laskettu mukaan ollenkaan! Aika kätevää:)

Iloksi pimeyteen, sadekeleihin ja loskaan voit virkkailla Johannan IHAN OIKEA BLOGI-ohjeella ihastuttavia sateenvarjoja ☔ Siellä se opastetaan kädestäpitäen. Hopi, hopi katsomaan.

Johannan sateenvarjot, Ihan oikea blogi

Lokakuu tuo myös piirakoiden ja omenoiden ihanan tuoksun kyökkiin ja mikä olisikaan parempaa kuin Kauhasen omenapaistos tai vanhan ajan puolukkapiirakka, joka valmistuu "mummoankka"-ohjeella suitsait 💚 Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu LOKAKUU-haasteeseen.


Irkun puolukkapiirakka, vanhan ajan puolukkapiirakka

Jauhoja ja sokeria yhtä paljon, esim. lasillinen tai pari, lisätään voita maun mukaan (voit korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla) joku parisataa grammaa - riippuu vehnäjauhojen ja sokerin määrästä. Sekoitetaan pöperöksi ja noin 1/3 erotetaan pinnalle ripoteltavaksi ja loppuosaan lisätään puoli teelusikallista soodaa, lasillinen piimää ja kananmuna, jotka sekoitetaan. Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja lisää puolukkasurvos ja pöperö puolukan päälle.

Paista sopivassa uuninlämmössä eli vähän alle parisataa astetta alle puolituntia tai yli:) 

Polttopuita ja hunajaa

Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan.  Aito kalifornialainen hunaja kruunasi päivän:)

Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokka jäi auton alle 💔


Pyhäjoki, ruska, koivut, joki, heijaste

Muistakaa heijastimet, sillä pimeät illat syövät valon. Hirvenpyyntikin on taas alkanut ja ne vouhkaavat pitkin maita ja mantuja henkensä edestä, joten tiellä kannattaa ajella maltillisesti. Turvallista ja hyvää syksyä kaikille 💙

28 kommenttia:

  1. Oi, mikä ruskakuva <3
    Muistutus heijastimista on paikallaan.
    Tuota vanhanajan puolukkapiirakkaa on tullut joskus tehtyä.
    Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija 💛 Tuo puolukkapiirakka oli esikoisen suurta herkkua kun hän oli pieni ja silloin sitä tuli tehtyä tosi paljon:)

      Poista
  2. Upean näköistä ruskaa kuvassa. Ja suloiset nuo pienet varjot:)
    Oikein hyvää lokakuuta ja mahdollisimman paljon valoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Johannan virkkaamat sateenvarjot on aivan ihanat. Kiitos Jael 💛 Valo on välillä hukassa, vaikka tietää että siellä se on pilvien takana:)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitoksia 💛 Hömppä poseerasi ikkunalla melkein samalla tavoin vuosi, pari sitten, joku niitä vetää tuohon kuistille. Valoheijastus tai vaara.

      Poista
  4. Kauniiksi kuvaat lokakuun ja sitähän se onkin. Allekirjoitan jokaisen ajatuksesi. Surullista on Rokkakissan kohtalo. Se kosketti kovin, juuri tänään, kun osuimme paikalle kun jonkun pikkuinen lemmikkikani poukkoli maantiellä ohikiitävien autojen välissä. Onneksi se säilyi hengissä ja sain Facen kautta hakuapuja joten pikkuinen on nyt jo onnellisesti kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasitie on niin kovin lähellä ja maaseudun kissat saattavat kyllä mennä kotipihaa edemmäksikin vaikka kuinka valvoisi. Monta surua on siinä paikassa tullut muillekin kuin lemmikeille. Kiitos Tiitsa, lokakuussa on paljon pimeyttä, mutta myös värikyyttä ainakin alkukuusta. Hyvä juttu että lemmikkikani löysi kotiin, kiitos Sinun 💛

      Poista
  5. Ihana lokakuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Repu 💛 olit jäänyt jotenkin kommentin varjoon, huomasin sen vasta nyt:(

      Poista
  6. Lokakuusi on ollut ihastuttavan värikäs ja monenlaista kivaa tuot tässä esille. Ikävää vain Rokka-kisun onnettomuus.
    Tuo kansanrunokin niin kohilleenosuva, kun syksystä ja lokakuusta on kyse. Hömpät ja muutkin tirpat koputtevat täälläkin ikkunoita meiningillä - ruokaa pitäis saada. On niille jo laitettukin.Vielä piirakastasi. Just tuo samalainen ohje on minunkin jemmassani ja silloin tällöin sitä leivon. Viimeksi tein sen omenahilloisena versiona, kanelilla ja piparkakkumausteella maustaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansanruno kuvaa mielestäni Hyvin lokakuuta, runohan alkaakin sanoilla Lokakuu ei ole joka kuu... Tuon piirakan voi tosiaan tehdä omenoillakin, se ehkä vaatii vähän kirpeyttä ettei tulisi liian äitelä eli viinimarjatkin passaavat hyvin:) Joulumausteet ovat hieno idea 💛 Joskus ärsyttävät ihmiset jotka arvostelevat irtiolevia kissoja juuri siinä vaiheessa kun onnettomuus on jo tapahtunut, eräs naapuri oli niin mieluinen paikka, että Viirteen kissat tykkäsivät kovasti käydä siellä kylässä, kun saivat ylimääräistä hemmottelua. Se vain sattui olemaan kasitien väärällä puolella :(

      Poista
  7. Rakastan syksyä ja hienostiolet ruskaa vanginnut kuviisi.
    Voi pientä Rokka kissaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Hannele 💛 Syksy on ihan kiva vuodenaika, se jakaa sopivasti kesän talven kuten kevätkin vuorollaan.

      Poista
  8. Valkoinen tausta olisi helppolukuisempi, kuten itse ajattelit. Hyvät kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anonyymi 💛 Valkoinen olisi hyvä tekstipohja, tekstin vaihdoinkin jo selkeämpään erään toivojan mukaisesti, mutta kuvapohjana musta taas on erittäin hyvä joten siinä mielessä ambivalenssi tilanne :)

      Poista
  9. Lokakuussa on paljon kaunista, kuten kuvaat. Kaunis hömppälintu. Rokka-kisun kohtalo surullinen. Mukavia, tunnelmallisia syksypäiviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Risa 💛 Rokka oli Reiskan veli ja aikoinaan kissapojat menivät minulla ihan sekaisin, kun Rokka olisi niin sopinut Reiskalle nimeksi ja taas päin vastoin:) Hömpät on suloisia, luin jostakin että ovat harvinaistuneet, tässä viidakossa ilmeisesti on kuitenkin niidenkin hyvä elellä.

      Poista
  10. Lämmin osanottoni suruusi Rokka-kissan menehtymisen vuoksi :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Susanna 💛 Hän oli Viirteen kissa, eli ei asunut täällä, mutta joskus kävin kissaammana kyllä.

      Poista
  11. Olen todennut saman kun tulin pohjoisesta Savoon. En muista pitkään aikaan olleen niin kaunista ja värikästä ruskaa täällä.
    Voi Rokka, miten ikävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska oli tosi nätti, mutta sen jälkeen on sadetta ja pimeää taas riittänyt, jotenkin tuntuu että lokakuu on niin masentavan pitkäkin...

      Poista
  12. Kyllä pienen elämän loppuminen on iso suru. Heijastimista saa olla muistuttamassa kyllä työmaailmassakin, lapsilla on mutta vanhemmilla ei ole. Ihan yhtä näkymätön sitä on vaikka pituutta enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pimeitä ihmisiä tiellä näkyy. Eräänä iltana vaihdoin takin kun lähdin äkkiä lenkille, enkä muistanut ollenkaan ettei siinä ollut heijastinta ja kyllä vähän hävetti, kun kauhoin turhaan taskunsuuta kun auto tuli. Pitkästä aikaa on ollut lemmikitön aika, Pinkun lähtö otti niin lujille viime syksynä ja tänä vuonna kuolivat molemmat Villin Lännen kissat :(

      Poista
  13. Tiasista viehättävin on hömppä♥

    Otan osaa suruusi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hömppä on varsin viehättävä tirppa :) Kiitoksia Leena 💛 Kissa ei ollut meidän, vaan Essin ja esikoisen kissapoika. Joskus kävin ammaamassa ja nyt kun olin "omenavarkaissa" seurustelin hetken sen kanssa pitkästä aikaa.

      Poista
    2. Tutun menetys on aina menetys ja miten surullista, että se on kuolemassa lopullista.

      ♥♥

      Poista
  14. Mukavat lokakuiset kuvat ja ihastuttavaa alkanutta marraskuuta!

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜