Päivät pienet pilvelliset
yöt pitkät pimeät
Halla hanhen siiven alla
Talvi joutsenen takana
Näin kuvaa savolainen kansanruno osuvasti lokakuuta. Ennen Numaa, joka edelsi Julinaanista kalenteria, vuosi alkoi kevätpäivätasauksen aikaan maaliskuussa ja loppui syksyllä, joten kuukausia kertyi vuoteen pelkästään kymmenen. October eli lokakuu on sen mukaisesti kahdeksas kuukausi, eikä talviaikaa laskettu mukaan ollenkaan! Aika kätevää:)
Iloksi pimeyteen, sadekeleihin ja loskaan voit virkkailla Johannan IHAN OIKEA BLOGI-ohjeella ihastuttavia sateenvarjoja Siellä se opastetaan kädestäpitäen. Hopi, hopi katsomaan.
Lokakuu tuo myös piirakoiden ja omenoiden ihanan tuoksun kyökkiin ja mikä olisikaan parempaa kuin Kauhasen omenapaistos tai vanhan ajan puolukkapiirakka, joka valmistuu "mummoankka"-ohjeella suitsait 💚 Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu LOKAKUU-haasteeseen.
Jauhoja ja sokeria yhtä paljon esimerkiksi 2 lasillista
Voita 200 g tai maun mukaan (voit korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla)
Sekoitetaan pöperöksi, josta 1/3 erotetaan pinnalle ripoteltavaksi
Loppuosaan lisätään puoli teelusikallista soodaa, lasillinen piimää ja kananmuna, jotka sekoitetaan. Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja lisää puolukkasurvos ja pöperö puolukan päälle.
Paista sopivassa uuninlämmössä eli parisataa astetta tai vähän alle noin puolituntia tai vähän yli:)
Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan. Aito kalifornialainen hunaja kruunasi päivän:)
Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokka jäi auton alle 💔
Paista sopivassa uuninlämmössä eli parisataa astetta tai vähän alle noin puolituntia tai vähän yli:)
Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan. Aito kalifornialainen hunaja kruunasi päivän:)
Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokka jäi auton alle 💔
Muistakaa heijastimet, sillä pimeät illat syövät valon. Hirvenpyyntikin on taas alkanut ja ne vouhkaavat pitkin maita ja mantuja henkensä edestä, joten tiellä kannattaa ajella maltillisesti. Turvallista ja hyvää syksyä kaikille 💙
Oi, mikä ruskakuva <3
VastaaPoistaMuistutus heijastimista on paikallaan.
Tuota vanhanajan puolukkapiirakkaa on tullut joskus tehtyä.
Hyvää viikkoa sinulle!
Kiitos Kirsti Kaija 💛 Tuo puolukkapiirakka oli esikoisen suurta herkkua kun hän oli pieni ja silloin sitä tuli tehtyä tosi paljon:)
PoistaUpean näköistä ruskaa kuvassa. Ja suloiset nuo pienet varjot:)
VastaaPoistaOikein hyvää lokakuuta ja mahdollisimman paljon valoa:)
Nuo Johannan virkkaamat sateenvarjot on aivan ihanat. Kiitos Jael 💛 Valo on välillä hukassa, vaikka tietää että siellä se on pilvien takana:)
PoistaVoi niin söpö lintu!
VastaaPoistaKiitoksia 💛 Hömppä poseerasi ikkunalla melkein samalla tavoin vuosi, pari sitten, joku niitä vetää tuohon kuistille. Valoheijastus tai vaara.
PoistaKauniiksi kuvaat lokakuun ja sitähän se onkin. Allekirjoitan jokaisen ajatuksesi. Surullista on Rokkakissan kohtalo. Se kosketti kovin, juuri tänään, kun osuimme paikalle kun jonkun pikkuinen lemmikkikani poukkoli maantiellä ohikiitävien autojen välissä. Onneksi se säilyi hengissä ja sain Facen kautta hakuapuja joten pikkuinen on nyt jo onnellisesti kotona.
VastaaPoistaKasitie on niin kovin lähellä ja maaseudun kissat saattavat kyllä mennä kotipihaa edemmäksikin vaikka kuinka valvoisi. Monta surua on siinä paikassa tullut muillekin kuin lemmikeille. Kiitos Tiitsa, lokakuussa on paljon pimeyttä, mutta myös värikyyttä ainakin alkukuusta. Hyvä juttu että lemmikkikani löysi kotiin, kiitos Sinun 💛
PoistaIhana lokakuu <3
VastaaPoistaKiitoksia Repu 💛 olit jäänyt jotenkin kommentin varjoon, huomasin sen vasta nyt:(
PoistaLokakuusi on ollut ihastuttavan värikäs ja monenlaista kivaa tuot tässä esille. Ikävää vain Rokka-kisun onnettomuus.
VastaaPoistaTuo kansanrunokin niin kohilleenosuva, kun syksystä ja lokakuusta on kyse. Hömpät ja muutkin tirpat koputtevat täälläkin ikkunoita meiningillä - ruokaa pitäis saada. On niille jo laitettukin.Vielä piirakastasi. Just tuo samalainen ohje on minunkin jemmassani ja silloin tällöin sitä leivon. Viimeksi tein sen omenahilloisena versiona, kanelilla ja piparkakkumausteella maustaen.
Kansanruno kuvaa mielestäni Hyvin lokakuuta, runohan alkaakin sanoilla Lokakuu ei ole joka kuu... Tuon piirakan voi tosiaan tehdä omenoillakin, se ehkä vaatii vähän kirpeyttä ettei tulisi liian äitelä eli viinimarjatkin passaavat hyvin:) Joulumausteet ovat hieno idea 💛 Joskus ärsyttävät ihmiset jotka arvostelevat irtiolevia kissoja juuri siinä vaiheessa kun onnettomuus on jo tapahtunut, eräs naapuri oli niin mieluinen paikka, että Viirteen kissat tykkäsivät kovasti käydä siellä kylässä, kun saivat ylimääräistä hemmottelua. Se vain sattui olemaan kasitien väärällä puolella :(
PoistaRakastan syksyä ja hienostiolet ruskaa vanginnut kuviisi.
VastaaPoistaVoi pientä Rokka kissaa♥
Lämmin kiitos Hannele 💛 Syksy on ihan kiva vuodenaika, se jakaa sopivasti kesän talven kuten kevätkin vuorollaan.
PoistaValkoinen tausta olisi helppolukuisempi, kuten itse ajattelit. Hyvät kuvat!
VastaaPoistaKiitoksia Anonyymi 💛 Valkoinen olisi hyvä tekstipohja, tekstin vaihdoinkin jo selkeämpään erään toivojan mukaisesti, mutta kuvapohjana musta taas on erittäin hyvä joten siinä mielessä ambivalenssi tilanne :)
PoistaLokakuussa on paljon kaunista, kuten kuvaat. Kaunis hömppälintu. Rokka-kisun kohtalo surullinen. Mukavia, tunnelmallisia syksypäiviä. :)
VastaaPoistaKiitos Risa 💛 Rokka oli Reiskan veli ja aikoinaan kissapojat menivät minulla ihan sekaisin, kun Rokka olisi niin sopinut Reiskalle nimeksi ja taas päin vastoin:) Hömpät on suloisia, luin jostakin että ovat harvinaistuneet, tässä viidakossa ilmeisesti on kuitenkin niidenkin hyvä elellä.
PoistaLämmin osanottoni suruusi Rokka-kissan menehtymisen vuoksi :-(
VastaaPoistaKiitoksia Susanna 💛 Hän oli Viirteen kissa, eli ei asunut täällä, mutta joskus kävin kissaammana kyllä.
PoistaOlen todennut saman kun tulin pohjoisesta Savoon. En muista pitkään aikaan olleen niin kaunista ja värikästä ruskaa täällä.
VastaaPoistaVoi Rokka, miten ikävää.
Ruska oli tosi nätti, mutta sen jälkeen on sadetta ja pimeää taas riittänyt, jotenkin tuntuu että lokakuu on niin masentavan pitkäkin...
PoistaKyllä pienen elämän loppuminen on iso suru. Heijastimista saa olla muistuttamassa kyllä työmaailmassakin, lapsilla on mutta vanhemmilla ei ole. Ihan yhtä näkymätön sitä on vaikka pituutta enemmän.
VastaaPoistaAika pimeitä ihmisiä tiellä näkyy. Eräänä iltana vaihdoin takin kun lähdin äkkiä lenkille, enkä muistanut ollenkaan ettei siinä ollut heijastinta ja kyllä vähän hävetti, kun kauhoin turhaan taskunsuuta kun auto tuli. Pitkästä aikaa on ollut lemmikitön aika, Pinkun lähtö otti niin lujille viime syksynä ja tänä vuonna kuolivat molemmat Villin Lännen kissat :(
PoistaTiasista viehättävin on hömppä♥
VastaaPoistaOtan osaa suruusi♥
Hömppä on varsin viehättävä tirppa :) Kiitoksia Leena 💛 Kissa ei ollut meidän, vaan Essin ja esikoisen kissapoika. Joskus kävin ammaamassa ja nyt kun olin "omenavarkaissa" seurustelin hetken sen kanssa pitkästä aikaa.
PoistaTutun menetys on aina menetys ja miten surullista, että se on kuolemassa lopullista.
Poista♥♥
Mukavat lokakuiset kuvat ja ihastuttavaa alkanutta marraskuuta!
VastaaPoista