perjantai 27. tammikuuta 2012

TARINA JATKAA KULKUAAN BLOGISTANISSA...

Usva aloitti tämän tarinan 04.01.2012 omassa blogissaan. Tarinan alkuun ja mukaan pääset  täältä (Usva). 

Allaolevasta linkistä pääset Pitsin tarinaan ja hienosti kokoavaan osuuteen, joten tervemenoa sinnekin:)
(Pitsit sekaisin)

Tarinaa ovat kuljettaneet nimimerkit: Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa , Mayo, Ari ja Pitsit sekaisin, joka ojensi ystävällisesti valtikan 

Plaza de Mustis-blogille jossa soppaan lisättiin vain vähän mausteita ja jäätiin odottamaan keiton kiehumista:)



Tuijotin rosoista peiliä ja miestä, joka kääntyi hitaasti tärisevän taskulamppuni valossa minua kohti. Hän oli kuin sekoitus oopperan kummitusta ja huikaisevaa charmia, sillä toinen puoli hänen kasvoistaan oli jotenkin ruhjoutunut. Sitä lukuunottamatta hän oli ehkä komein näkemäni mies.
- Laske se hiilihanko alas, hän ärähti ottaen lampun kädestäni, jolloin tajusin vaistomaisesti ottaneeni vähän kättä pitempää Biblian lisäksi. 
- Kaarto käski käväistä, mutta unohti kertoa, että vieraat tapetaan saman tien, hän urahti hieroen aiemmin loukkaamaansa silmäkulmaa ja poskipäätä.
-  Vieraat eivät yleensä ryntäile keskiyöllä kuin rosvot, äsähdin takaisin vetäisten ovea auki. Auts! Aurinko pilkisti esiin ja kirkas lumihanki otti silmiini. Paksut pölyiset verhot olivat pimentäneet huoneen melkein pilkkopimeäksi, joten olin nukkunut todella kauan.
-  Olet ehkä kuullut tarinoita tästä Midnight Sun-ilmiöstä mies nauroi hävyttömästi katsellen silmiään siristellen aurinkoon.
 - Riippuu vähän siitä, mitä merkitystä haetaan, äsähdin harmistuneena. Olipa pirullinen mies, harmi etten täräyttänyt sitä saman tien hiilihangolla ohimoon. Käännyin äkeästi katsomaan ja huomasin tuijottavani suoraan poliisikomissaari-läpyskään. Niinpä tietenkin, niitähän täällä hyppäsi kuin vilkkilässä kissoja, eläkeikäisiä nimismiehiä ja virkaintoisia käytössä kolhiintuneita poliisitarkastajia. Mikä ihme niitä tänne veti.
- Kaarto loukkasi eilen vähän itseään, joten lupasin kurkata ohikulkiessani tänne ja kun vaikutti niin hiljaiselta niin ajattelin poiketa.
- Oletko ihan varma tästä ajattelupuolesta, kysäisin viattomasti, vaikka minua vaivasikin aivan tajuttomasti Kaarron loukkaantuminen. Mies tuijotti minua hetken hyytävillä poliisisilmillään ja harppasi autolleen.Tupsu sähisi ja kiukutteli, josta arvasin heti, että  lähettyvillä täytyi olla myöskin koira, joten otin sen syliini. Koira oli irti auton vieressä ja odotti paikallaan. Se näytti ihan oikeaoppiselta schäferhund-susikoiralta, mutta mitä ihmettä se teki tuon hullun miehen kanssa. Kissa kainalossa menin portaille katuen tökeryyttäni, mutta auto kaasutti jo tiehensä ja kirosin Kaarron alimpaan hiilihankomestaan. Pitikö sen lähettää idioottiapupoikia asialle sen lisäksi että loukkasi vielä itseäänkin. Harmitti koko juttu, oma ränsistynyt olemukseni ja etenkin se, että mies suivaantui ihan pikkuasiasta. Yleensähän ne vain tykkäävät kun lyö perheraamatulla päähän ja uhkailee vähän hiilihangolla:) Pesin jääkylmällä vedellä kasvoni ja mietin miten helppoa olisi jos voisi huuhdella itsensä myös sisältä, pois turhat muistot kuin roskat. Tarjoilin hieman kampaa takkuiseen tukkaan ja siistittyäni itseni ihmisen näköiseksi lähdin Tupsu korissa takaisin putiikkiin. 
"Tupsu" Desktop Nexus
Tupsu katsoi minua korissa keikkuen ja sanoi lyhyesti NAU, mikä tarkoitti joko sitä, että aamiainen minulle heti tai sitä, että osaan kyllä kävellä itsekin, enkä välitä näistä logistiikkapalveluista vähääkään. Antiikkiliikkeen kaapista löysin vielä yhden tonnikalapurkin jonka annoin Tupsulle samalla kun laitoin kahvia itselleni ja haaveilin turhaan korvapuusteista, joita Kaarto oli eilen tarjoillut. Ihana kahvintuoksu täytti pian koko putiikin ja Tupsu hieroi pikkunenäänsä jalkaani vasten. Ehkä kahviaikani houkuttelisi naapuriliikkeen Paulin käymään ja saisin herkutella tänäänkin tuoreella pullalla tai ehkä jopa leivoksilla. Toisaalta voisihan sitä hakea parit berliinit vuorostaan jo itsekin. Silitin kissaa ja mietin miksi minua häiritsi koko ajan tämä epämääräinen ja omituinen tunne jostakin, ikään kuin lause tai nimi, jota et saa millään päähäsi. Kurnau, vastasi Tupsu katsoen minua kauniilla silmillään. Oliko se ehkä runo, josta muistin vain katkelmia"..takaa vuosien, näen rakkauden.. liekki raiskatkoon, unen, huomisen..."  Tai ehkä se pelkkä uni tai muisto jostakin aivan muusta.

"On varjot väistyneet ja huolet Rosemary" välähti päähäni yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muistin viime öiset kuiskeet ja varjot, johon tämä nimi ehdottomasti liittyi ja joka toi niin elävästi mieleen lapsuuteni ruskeapukuisen naisen ja Amalian arkisen olemuksen. Ehkä juuri hän oli Rose, mietin yht'äkkiä kovin varmana asiasta ja katsoin ajatuksissani antiikkiliikkeen ikkunasta ulos, samalla kun katseeni sivusi hajamielisesti oven vieressä olevaa hyllykköä. Ja pysähtyi siihen kuin naulittuna. Vanhan kellon ja lehden alta pilkotti jotakin punertavaa. Se oli aivan ikkunan alla lähellä ovea. Tuijotin uskomatta silmiäni. Siinä se nyt oli! Ruusurasia, jota olin etsinyt kuin hullu. Miksi en sitä aiemmin tuossa nähnyt? Se ei kyllä takuulla ollut siinä vielä eilen. Kello kilahti ja joku tuli kauppaan, mutta minä tuijotin vain typertyneenä rasiaa ja sanoin hajamielisesti päivää. Hieno rouva mittaili suu supussa hyllyjäni ja aivan toisin kuin hatturouva hän vaikutti hyvinkin ylimieliseltä, suorastaan sulkeutuneelta nutturakampauksineen ja huiveineen.
- Pitäisi olla jotakin romanttista ja pikanttia, hän tuumi ylhäisesti vilkaisten minua pitkään. 
- Kuten soittorasia, kuulin itseni sanovan konemaisesti, ikäänkuin joku muu olisi puhunut suullani.
- Juuri niin, ilahtui suppusuurouva. 
- Kas tässähän se onkin, hän huokasi ojentaessaan kätensä kohti ruusurasiaa.
- Ei sitä, kiljaisin ja tarrasin lujasti hänen käteensä, jolloin rasia putosi hänen kädestään lattialle. Kansi särkyi ja omituisen tuttu musiikki alkoi soida päässäni ja minua huimasi ja pyörytti yht'aikaa samalla kun mielessäni hakkasi lause: "Takaa vuosien, näen rakkauden, on varjot väistyneet.." Rouva katsoi kauhistuneena kun otin hänestä tukea ja kuulin hänen sanovan ikäänkuin...

Ja tästä jatkaa  VALOKKI, ole hyvä. Luovutan mieluusti valtikan osaaviin käsiisi :)

(Ylläoleva kuva  ja pikkuinen kissa on varastettu Desktop Nexus-kuvavalikoimista.)

33 kommenttia:

  1. Kiitos Mustis, tämä oli hienoa ja mieleniintoista. Odotin jo kieli pitkällä, mitä olit keksinyt, enkä joutunut pettymään. Jännään kohtaan jäi. Nyt vain tarinaa juoksuttamaan eteenpäin. Tämä on hauskaa, koska niin erilaiset ihmiset antavat juoneen omat mausteensa.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Sinulle Valokki, Sanat ovat nyt Sinun ja mielenkiinnolla odotan mihin päädyt!!! Ihastuttavia sivujasi voi seurata toki muutenkin ja vielä minäkin näitä kuviani taikakäsittelen, kun ehtisin ja jaksaisin paneutua.. Tämä on todellakin hieno juttu, usvalle vain terveiset että eri ihmiset saavat panostaa yhteen tarinaan niin erilaisesti, joten ei voi ikinä tietää miten siinä loppujen lopuksi käy:)

    Tätä tarinaleikkiä on joskus ollut kommenteissa muunmuassa änkoolla ainakin.

    VastaaPoista
  3. Sä teit sen! Jatkoit jännitystä. Olen nyt lukenut tarinaa hyppien blogista blogiin. Ihmeellistä on se miten kaikki kirjoittajat pitävät kuin yhteisestä sopimuksesta kiinni punaisesta salapräisyyden langasta. Malttamattomana odotan huikeita yllätyksiä ja tarinan kertojan nimeä. Suloinen kisukuva elävöitti tarinaa Tupsu tuli esille, ja ilmeisesti tarinan kertoja myös...kenties..

    VastaaPoista
  4. Lisäsit sopivan hitusen tarinaan taas jännitystä. Tämä juttuu pysyy tosi kiinnostavana. Innolla odottelee aina seuraavaa jaksoa.

    VastaaPoista
  5. Haa, tarinamme kertojasta tuli näkyville voimakastahtoinen, tasa-arvostaan kiinni pitävä ja tarpeen niin vaatiessa, jopa jonkinlaisia taistelulajeja (raamattu ja hiilihanko apuna) harjoittava voimanainen.

    Kiinnostavaa lukea, miten eri tavalla jokainen kirjoittaja kuljettaa tarinaa oman mielikuvituksensa syövereihin. Tästä tarinasta ei todellakaan osaa ennustaa, mihin vielä päädytään, ja onneksi niin.

    Hyvin pitelit tarina-kapulaa tassuissasi, seuraavalla on taasen oma tehtävänsä jatkaa siitä, mihin tarinan päätit.

    Oletko muuten laittanut Usvalle tietoa tekstisi julkaisemisesta, olisi hyvä saada sinun blogisi jonon jatkoksi. Itse laittelin tiedon oman osuuteni julkaisemisesta Usvan kommenttitoosaan:

    http://www.usvasaari.com/2012/01/tarina-kulkee.html

    Samoin kirjoitin tiedon tarinan jatkajasta.

    Taitaa tulla romaani, taitaapa hyvinkin...:)

    VastaaPoista
  6. Oi, WAU, upeaa!!! On nautinnollista lukea osaavan kirjoittajan tekstiä. Ja millaista tekstiä: omilla sanoilla ryyditettyä, jännää, kiehtovaa ja taitavasti kuljetettua. Vuoropuhelua ja mainiota yksinpuhelua vuorotellen. Ja Tupsukin sai jo ulkoisen muodon :-D
    Sait tarinaan mukavasti rosoisuutta, mitä osasin jo odottaakin vierailtuani blogissasi. Kiitos sinulle, laitan linkin oman blogiini.

    VastaaPoista
  7. Jes hyvin kulkee, juuri kun luulee päässeensä jyvälle huomaakin mahdollisten ratkaisujen lisääntyneen.

    VastaaPoista
  8. No niin, nythän tässä ei olekaan mutkat suorana vaan mielikuvituksen laukka sai runsaasti lisävauhtia : ) Kuka onkaan asiakas, joka tarrasi lippaaseen vai oliko vain sivullinen?

    VastaaPoista
  9. Mainiota mielikuvituksen laukkaa! Nyt jäi jännitys roikkumaan ilmaan sanan mitan päähän, alkaakohan varjot väistyä..

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia mielenkiinnosta katris, koostelma on tästä tulossa, usvalla ainakin oli kirjoittajat ja pitsillä koostelma, vaikka toisaalta näinhän sitä tutustuu parmemmin uusiin blogisteihin, joten pitää itsekin aloittaa heti:)

    VastaaPoista
  11. Aimarii, ilman tätä tarinaa, emme olisi ehkä näin tutustuneetkaan, kiitän omasta osuudestasi ja vilkaisen myös blogisi uudelleen, kun tässä tohinassa jäi sellainen vielä pois:)

    VastaaPoista
  12. En ymmärtänyt laittaa ussvalle viestiä ollenkaan, vaikka katsoinkin blogiaan eilen parit kerrat, en perehtynyt siihen vielä sen tarkemmin, minä olen vähän hosu... Kiitoksia Sinulle Pitsit monestakin asiasta ja etenkin tästä sielunsiskollisuudesta, jonka tajusin heti kun ensi kerran blogiisi menin. Katsotaan nyt mitä tuo taitava Valokki keksii, ainakin ihania kuvia ja mystisiä tarinoita on hänenkin blogissaan ollut:)

    Rsamattu ja hiilihanko ovat myös omia aseitani olleet joskus (naurua)!

    VastaaPoista
  13. Usva Sinä kaiken "pahan" alku ja juuri, onnitteluni hyvästä ideasta ja katso nyt miten se ottaa tulta. Olen iloinen puolestasi...Katsoin ja tarkistelin linkkejä moneen otteeseen eilen että vievät oikeaan, mutta en ymmärtänyt Sinulle edes jatkajaa ilmoittaa:)Mutta mitä ilmeisemmin se jo siellä onkin?

    VastaaPoista
  14. Ari, sinä reppuselkäinen sarvipää, kiitän ja niinhän siinä aina käy, että juonia tulee lisää, tosin karsin omastani jo jotakin poiskin, ettei mene ihan mahdottomiin:)

    VastaaPoista
  15. Mayo, olen nähnyt nimimerkkisi joskus pitsin blogissa, mutta nyt on suuri pelko että käyn tituleeraamassa mitä tämän nimen taakse oikein kätkeytyy.

    VastaaPoista
  16. Sirokko, olet saanut nimesi tuulesta sillä kanarialla puhuttiin aina calimasta, joka jäi mieleeni ja toivotaan että varjot väistyvät pikkuhiljaa, valokin tuntien hän menee ehkä uniin:)

    VastaaPoista
  17. Upeaa ja monivivahteista juttua kertomuksen tässä osassa!

    Nyt on pakko seurata miten se etenee jatkossakin, myös alusta alkaen uudelleen....

    Yleisesti ottaen taitaa tulla romaani, kuten aiemmin oli mainittu jossain kommentissa ja varmaan sen myötä myös Bestseller! ;)

    VastaaPoista
  18. "Onneksi" tarina kulkee virtuaalisesti. Jos tämä olisi kirja, olisin kenties kurkistanut loppuratkaisun, niin utelaisuutta koetteleva tämä tarina on.

    Osuudessasi on kivaa huumoria myös. Mutta jännitystä se ei lievennä lainkaan :).

    "Jatkuu"... on täynnä odotusta.

    VastaaPoista
  19. Kiitoksia Sinulle, taisit ollakin pelkkä Lastu? Mistähän ihmeestä minä tuon miehen siihen keksein, jostakin kopsasin näitä nimejä.. huumoria pitää aina olla vaikka vähän huonompaakin ja olen ihan varma että syyllinen on vanha rva Harrison:)

    VastaaPoista
  20. Niin Gandalf, nämä yhteisjutut kertovat siitä, että ihmiset osaavat muutakin kuin parjata toisiaan... tällä en osoita ketään ja minusta on inhottavaa, että selitän koko ajan sanomisiani ikäänkuin pelkäisin että joku ottaa itseensä tai ymmärtää ihan väärin! Sehän on ihan yksi hailee, mielipiteet ovat sentään vielä omiani, vaikka sananvapautta välillä jossakin yritetäänkin supistaa.

    VastaaPoista
  21. No hui! Minulta on jäänyt väliin monta kirjoittajaa. Tämähän vasta jännäksi on mennyt. Aivan loistavaa kirjoitusta, tarinan kerrontaa, vuoropuhelua, jännitystä ja antiikkiliikkeeseen sisään kävellyt hännätön tupsukin on vielä mukana. Hienoa ja hauskaa.
    Nyt luon linkin ja yritän löytää väliin jääneet tekstit.
    Huiskis!

    VastaaPoista
  22. Jeps, koosteesta löytyy nyt sinunkin tarinaan kirjoittamasi osuus. Nopeaan lukemiseen kooste kelpaa, mutta tulee sitä tällaisen pitsinretaleenkin pompittua mieluimmin blogeissa kuin tylsässä tekstitiedostossa, onneksi. Mitähän tästä vielä oikein tulee, sanoisinko, että todella mielenkiintoinen yhteiskirjoitus, josta ei vauhtia ja käänteitä puutu.

    Tuskin yksi kirjoittaja pääsisi koskaan moisiin sfääreihin, sillä jokaisella kirjoittajalla on antaa palanen omaa tyyliään, ideaansa ja tunnemaailmaansa. Näin sen pitää mennä, eikös pidäkin...?

    VastaaPoista
  23. Osaat sinä kirjoittaa. Tulin sattumalta tänne, keskelle tarinaa, mutta hyvin se otti mukaansa.

    VastaaPoista
  24. Oijoi! julkaisin juuri oman retustelun tarinaan. Täytyy sanoa, että menin vähän kipsiin. Yritin kyllä parhaani mukaan sotkea tarinasta sekavaa soppaa :) En olisi halunnut päästää tarinaa lainkaan eteenpäin. Sain kuitenkin niin hyvän jatkajan, että ihan kihisen odotuksesta.

    VastaaPoista
  25. Kiirepakolainen (mahtavia nämä nimimerkit kuten juuri tuo omasikin)mukava kun ehdeit piipahtaa tännekin ja ilman muuta Tupsu kulkee mukana, sehän on yksi tärkeimmistä jutuista, tiedä vaikka olisi vielä avain loppuratkaisuun:)

    VastaaPoista
  26. Kiitoksia Sinulle pitsit, olet todella kantava voima tässä tarinassa ja olet ottanut sen omaksesi.. sellaista vastuuta ja enemmän kuin oman korren mukaan tuomista ihailen yli kaiken, koska itse olen ehkä vähän laiska ja hosu, sen lisäksi että mielialani on tällä kertaa vähän maassa, toisaalta tietyt asiat täytyy aina tehdä oli niin tai näin:)

    VastaaPoista
  27. Yamaba, mielsin nimimerkkisi jotenkin eksoottisesti viidakkoon mutta kun kurkkasin jouduin hyytävälle merenjäälle.. hrrr:) Eräässä tarinassani on muuten Yama:) Kiva kun pääsit mukaan, tykkään vuoropuheluista yli kaiken, toisaalta lukijalta se voi vaatia ehkä enemmän, joskus myös kirjoittajalta, joskus mielessäni höpötän vuorosanoja ikäänkuin "kuunnellakseni" miten uppoavat tarinaan.

    VastaaPoista
  28. WAU, Valokki olet tosi nopea ja hienoa, ryntään heti katsomaan, mitä olet keksinyt, aika jännä että sitä alkaa heti omimaan tarinaa, jopa niin että kuvittelee mahdollista jatkoa paljon kirjoittamaansa pitemmälle ja on yllätys miten toinen sen sitten käsittelee?

    VastaaPoista
  29. moi mustis, minäkin sain tekstin valmiksi.lue jos kiinnostaa osoite http:runojuonia.vuodatus.net terveisin aikku. ps. Usva päättää tarinan tämän jälkeen. mitä luulet, olisiko kivaa uusia tälläinen ryhmädssä tehtävä tarina. minusta se voli oikein hauskaa ja sain tutustua ihaniin kirjoittajiin.

    VastaaPoista
  30. Miksikäs ei ja kiitoksia Sinulle katris! Oma läppäri rikki, joten en ole päässyt katselemaan tai tekemään mitään muutakaan, sen lisäksi on ollut klinikka-aikoja, töitä ja pakkasia.. Kävin lukemassa tarinasi ja hyvin aikkumainen käänteineen kaikkineenhan se oli. Hienoja uusia ihmisiä tuli tämän myötä tutuksi ja etenkin uusia blogeja:)

    VastaaPoista
  31. Siinä se.. tarinankerronnan mestari.

    Kiitos sanailustasi!

    VastaaPoista
  32. Liebster Blog, Bitte
    Kiitokseksi mukavista hetkistä blogissasi.

    VastaaPoista
  33. Sanani ovat mestareihin verrattuna kovinkin vaatimattomia, mutta mukavat hetket ovat aina tarina erikseen. Danke schön ullis:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)